Miika Elomo 1977–2025

Jääkiekkoilun parissa mittavan uran tehnyt Miika Elomo on menehtynyt 47-vuotiaana. Hän oli osa TPS:n merkittävää 1977-syntyneiden ikäluokkaa, josta peräti viisi pelaajaa varattiin NHL:ään vuoden 1995 varaustilaisuudessa. Elomon lisäksi tähän poikkeukselliseen ryhmään kuuluivat Aki Berg, Tomi Kallio, Marko Mäkinen ja Mikko Markkanen.

Elomo voitti 16-vuotiaiden Suomen mestaruuden TPS:n paidassa sekä Suomen maajoukkueessa jääkiekon alle 18-vuotiaiden Euroopan-mestaruuden. Juniorivuosien jälkeen Elomo taisteli tiensä Liiga-joukkueeseen ja täältä aina NHL:ään asti. Washington Capitals varasi hänet NHL:ään ensimmäisellä kierroksella numerolla 23, mikä alleviivasi hänen lahjakkuuttaan ja potentiaaliaan. Hän voitti lisäksi Suomen mestaruuden TPS:n riveissä vuonna 1999, kun joukkue kaatoi Helsingin IFK:n SM-liigan finaaleissa. TPS:n lisäksi Elomo edusti Liigassa myös HIFK:ta ja Bluesia, mutta vakava rannevamma päätti hänen peliuransa ennenaikaisesti kaudella 2004–2005.

Vaikka pelaajaura katkesi odotettua aiemmin, Elomo jatkoi vaikuttamistaan jääkiekon parissa siirtyen valmennustehtäviin. Hän toimi muun muassa TPS:n liigajoukkueen apuvalmentajana, TPS:n U20-joukkueen päävalmentajana ja siirtyi tämän jälkeen TPS:n liigajoukkueen päävalmentajaksi kaudella 2014–2015. Lisäksi hän valmensi muuallakin Euroopassa, viimeisimpänä Ranskan pääsarjassa Cergy-Pontoisen joukkueessa.

Elomo oli intohimoinen ja värikäs persoona, joka jätti vahvan jäljen ympärilleen. Monet kuvailevat häntä intohimoiseksi ja omistautuneeksi ihmiseksi, joka eli jääkiekolle täydellä sydämellä. TPS-yhteisö ottaa osaa Miika Elomon omaisten suruun. Hänen muistoaan kunnioitetaan 14.2.2025 TPS-Ässät -ottelussa hiljaisella hetkellä.

Miika Elomo, Rakas Ystäväni,

Toista Miikan kaltaista ihmistä ei ole eikä tule. Miika uskalsi aina olla oma itsensä seurasta, ajasta tai paikasta välittämättä. Miika ei tinkinyt lojaalisuudestaan läheisiään ja ystäviään kohtaan. Miikan seurassa tylsille hetkille ei ollut tilaa. Ystäväpiirissä Miika tullaan aina muistamaan värikkäänä vilperttinä, jonka seurassa sattui ja tapahtui.

Miikan poismeno jättää valtavan tyhjiön. Rakas Ystäväni lähdit aivan liian varhain ja tulen kaipaamaan sinua lopun elämääni mutta kuten tapasit sanoa, sinut tullaan muistamaan "täältä käsivarteen asti" se on varma asia.

Kiitos kaikesta Miika, Lepää rauhassa.

Stouni Kiviharju

- Jani Kiviharju

Rakas Miika,

Suru-uutinen osui minuun kuin salama kirkkaalta taivaalta. En vieläkään voi uskoa, että olet poissa, vain 47-vuotiaana. Jälkeesi jäi tyhjyys, joka tuntuu pohjattomalta.

Olit minulle enemmän kuin vain ystävä. Olit kuin veli, jonka kanssa jaoin kaiken. Muistan elävästi päivän kun liityit joukkueeseemme 80-luvun puolivälissä. Tiesin heti, että olimme sielunkumppaneita. Meitä yhdisti intohimo jääkiekkoon ja samanlainen huumorintaju.

Jäällä olit peloton ja taitava taistelija, jään ulkopuolella lojaali ja rehellinen ystävä. Vaikka olitkin joskus jääräpää, läheisillesi olit aina empaattinen ja reilu. Seisoit aina periaatteidesi takana, ja se teki sinusta erityisen arvostetun ystävän, johon voi aina luottaa.

Muistan kaikki ne yhteiset hetket lämmöllä ja kiitollisuudella. Nautin jokaisesta keskustelusta, jokaisesta pelistä, jokaisesta yhteisestä hetkestä kanssasi. Muistosi elää ikuisesti sydämessäni. Kiitos kaikesta veli.

Lepää rauhassa BF.

Makko

MM

- Marko Mäkinen

Lamaannuttava tieto Miikan yllättävästä poismenosta oli käsittämätön ja äärettömän surullinen. Miikan lähtö jätti jälkeensä valtavan tyhjiön, jota ei voi täyttää.

Miika oli minulle läheinen ystävä ja koen olevani etuoikeutettu, että sain tuntea hänet lähes neljän vuosikymmenen ajan. Pelasimme samassa joukkueessa pikkujunnuista alkaen ja muistan alkuaikoina ihailleeni, miten nopea ja poikkeuksellisen taitava luistelija Miika oli. Sittemmin meille kaikille kävikin ilmi, että Miikan taidot ja valovoimaisuus sekä kaukalossa että sen ulkopuolella olivat poikkeukselliset.

Miika oli ystävänä ihminen, johon pystyi aina luottamaan, ja joka seisoi rinnalla loppuun asti, oli tilanne mikä tahansa. Vaikka elämä vei hänet ympäri maailmaa, hän ei koskaan kadonnut elämästäni. Miika oli yhteisen ystäväporukkamme vahva linkki kaukana asuessaankin – hän varmisti, että porukkamme pysyi aktiivisena, ja antoi aina aikaansa meille. Perinteinen alkukesäinen juhlamme oli vuodesta toiseen hieno tapa aloittaa kesä, mutta juuri nyt tuntuu mahdottomalta ajatella tuon perinteen jatkamista, kun yksi niin iso palanen on pysyvästi poissa.

Miika oli suoraselkäinen ja rehellinen. Hän ei jättänyt sanomatta, jos jokin asia oli pielessä, mutta yhtä lailla hän osasi nostaa esiin hyvät asiat. Hänen huumorinsa, terävä ajattelunsa ja kiinnostuksensa ympäröivään maailmaan tekivät jokaisesta keskustelusta antoisan. Kun Miika oli paikalla, ei tarvinnut pelätä hiljaisia hetkiä – musiikki soi, nauru raikui ja tarinat elivät.

Miika, kaipaan sinua syvästi. Sinun kaltaisiasi ihmisiä ei ole muita, ja nyt maailma on tyhjempi ilman sinua. Lepää rauhassa, rakas ystävä. En koskaan unohda sinua.

Heke

- Kimmo Valtonen

Me ystävystyimme jo alle 10-vuotiaina jääkiekon ansiosta. Miika oli jo pienestä pitäen ikäluokan ehdotonta kärkeä.

Kuljimme -77 syntyneiden ikäluokan mukana eteenpäin menestyen mainiosti, ja ensimmäinen iso voitto oli U16 Suomen mestaruus, jossa pelasimme pudotuspelit samassa kentässä, ja Miikalla oli iso osa tuossa voitossa.

Seuraavaksi U18-vuotiaiden Euroopan mestaruus Suomen paidassa, ja lopulta murtauduimme Liigajoukkueeseen yhdessä samana päivänä siirtorajan lopussa. Huippuhetkenä oli 1999 voitettu Suomen mestaruus, jolloin pelasimme paljon vielä samassa ketjussa.

Miika oli energinen, värikäs, intohimoinen ja periksiantamaton kiekkojätkä, jonka seurassa ei ollut ikinä tylsää. Miika oli myös erittäin sosiaalinen, hän nautti olla ryhmässä/joukkueessa, ja hän osasi sulautua ihan minkälaiseen porukkaan vaan.

Hän oli myös mies, joka piti aina omiensa puolia ja pelasi aina joukkueelle. Ei ollut todellakaan sattumaa, että Miikalla oli paljon ystäviä ja että hän voitti monta mestaruutta urallaan.

Ystävyytemme ja yhteinen tiemme oli pitkä, ja saimme kokea hienoja, unohtumattomia hetkiä uskomattoman paljon yhdessä! Nämä ja monet muut muistot pysyvät aina mun mielessä ja sydämessä.

Kaivaten sua,
Tomppa

- Tomi Kallio

Petteri ”Pete” Lehto

“Sharing tales of those we’ve lost is how we keep from really losing them.” – Mitch Albom

Kiitos, Miika.

Meidän 30-vuotinen taival yhdessä oli hieman erilainen kuin sinulla ja muilla ystävilläsi. Olimme ensimmäiset 10 vuotta työsuhteessa, loput 20 vuotta ystävinä ilman sopimuksia ja velvollisuuksia. Lisäksi meillä oli 16 vuoden ikäero, mutta olimme samanlaisen taustan omaavia – isät työkavereita palolaitoksella ja meidän luonteissakin oli samaa hiekkapaperia – joten matka oli suhteellisen mutkaton.

En ole valmis luopumaan ystävyydestäsi. En kiellä sydämesi pysähtyneen, en keuhkojesi lamaantuneen, mutta se on vain fyysinen puoli sinua. Minulla ja muilla ystävilläsi on monta pelikassillista hyviä muistoja sinusta ja niiden avulla tulet olemaan meille elossa elämämme loppuun saakka.

Kun ensi kesänä kokoonnumme Jokirantaan tai sateen sattuessa Olkkuun, niin otamme sinulle oman tuolin. Alamme kertomaan tarinoita sinusta, Miika. Ehkä kutsun sinua nimellä ”Mike” ja kerron taustat nimelle.

Sinun ei tarvitse huolehtia saapumisesta paikalle oikeaan aikaan, sillä saavut meidän mukana. Meillä jokaisella on mielessä kuva sinusta, muistissa äänesi ja naurusi.

Voimme puhua, miten aina autoit vanhempiasi taloudellisesti ja olit heidän tukena vaikeiden kuolemaan päättyneiden sairauksien aikana. Voimme puhua siitä, miten aina arvostit suomalaisen ja turkulaisen jääkiekon legendoja. Miten valmentajana olit jokaisen tavoitteellisen nuoren pelaajan unelmavalmentaja.

Muistelemme, miten olit ystävillesi aina lojaali. Joskus hankala auktoriteeteille, koska halusit hoitaa asiasi itse, kantaa vastuun mokistasi. Vakavia aiheita.

Mutta jossain vaiheessa puhumme sinun värikkäistä tempuistasi. Näitä riittää. Ja kun käymme näitä juttuja läpi, niin samalla naurumme keskellä muistamme sinun naurusi. Nauroit myös omille hölmöilyillesi.

Ja kun pöydän vanhimpana kysyn ”muistatteko Miikan naurun, missä hän nojaa polveensa ja nostaa päänsä suu auki äänen ollessa enää pihinää?”, niin kaikki saavat sen sielunsilmillä heti näkyviin. Se on klassikko, jonka kaikki Miikan ystävät tietävät.

En vain ole varma nauretaanko me enää. Mutta älä huolehdi, Miika, kyyneleet ovat myös siitä ilosta, mitä me tunnemme saatuamme sinut elämäämme. Kiitos, Miika.
Rakastamme sinua. Lepää rauhassa.

Syvin osanottoni Marialle, Teemulle, Tommille ja Konstalle.

Petteri Lehto, Ottawa

Eloisa, äänekäs, karismaattinen ja määrätietoinen – hän oli joukkueensa selkäranka ja esimerkki siitä, mitä tarkoittaa puolustaa omiaan. Nuorempana hän oli yksi Impivaaran esikuvista, jota me, seuran nuoremmat pelaajat, ihailimme kaukalon laidalta. Joukkuekaverina hän toi pukukoppiin ja kentälle värikkyyttä, taistelutahtoa sekä naurua, jotka tarttuivat koko joukkueeseen.

Valmentajana hän oli intohimoinen kehittäjä, joka osasi vaatia, mutta myös kannustaa. Hänen opetuksensa rakensivat vankan pohjan monille nuorille pelaajille. Hän ei pelannut itselleen, vaan joukkueelle – ja juuri siksi hänen vaikutuksensa elää vahvana niissä, joita hän ehti inspiroida.

Hänen rakas perheensä, veljensä ja läheinen ystäväpiirinsä koostuvat samanhenkisistä, yhteisöllisistä ja sydämellisistä ihmisistä. Miika oli se liima ja ydin tässä kokonaisuudessa – persoona, jonka arvokkuus ja perintö säilyvät aina.

Lepää rauhassa Miika,

Sute

- Mika Suoraniemi