TPS:n ja Tapparan lauantain ottelun kunniavieraina nähtiin TPS:n mestarijoukkueiden jäseniä vuosilta 1956 ja 1976, ja heidät huomioitiin jäällä ennen ottelun alkua.

​​​​​​​Vuonna 1956 TPS juhli seurahistoriansa ensimmäistä Suomen mestaruutta ja vuonna 1976 ensimmäistä jääkiekon SM-liigan mestaruutta. Ottelutapahtuma tarjoaa ainutlaatuisen hetken kunnioittaa TPS:n historiaa ja niitä pelaajia, jotka ovat olleet rakentamassa seuran menestystä eri aikakausina.

Historia – Mestaruudet, jotka rakensivat TPS:n

Turun Palloseuran jääkiekon historiaan mahtuu 11 Suomen mestaruutta. Kaikki mestaruudet ovat ainutlaatuisia näyttöjä sisusta ja seuraorganisaation onnistumisesta. Erityisen tärkeitä ovat mestaruudet vuosilta 1956 ja 1976. 70 vuotta sitten saavutettu mestaruus oli seuran ensimmäinen, ja 50 vuotta sitten saavutettu mestaruus toi TPS:lle historian ensimmäisen SM-liigan mestaruuden.

Jääkiekko tuli Turun Palloseuran lajivalikoimaan vuonna 1937. Vastustus uutta lajia kohtaan oli kova, mutta uudistushaluiset pelaajat saivat tahtonsa lopulta läpi.

Talvet länsirannikolla olivat jo silloin leutoja, ja jäätä ei ollut tarjolla samalla tavalla kuin muualla. Varusteista ja opeista oli pulaa, mutta ennakkoluulottomuus ajoi eteenpäin.

TPS alkoi saavuttaa orastavaa menestystä 40-luvun alussa, mutta sotien jälkeen edessä oli putoaminen alempaan Suomensarjaan. Huonon menestyksen ja pelaajapulan vuoksi johtokunta ehdotti sarjapaikasta luopumista ja lajin kuoppaamista. Onneksi eteenpäin jatkettiin.

1950-luvulla alkoi näkyä jo menestymisen merkkejä. Vuonna 1953 joukkue nousi takaisin mestaruussarjaan ja saavutti heti pronssimitalit. Vuonna 1955 saavutettiin hopeaa, ja seuraavana vuonna oli mestaruuden aika.

Kultakamppailussa vastaan asettui Hämeenlinnan Tarmo. Ensimmäinen ottelu Hämeenlinnassa päättyi turkulaisten selvään 7–2-voittoon. Toinen ottelu pelattiin heti seuraavana päivänä, eikä voittajasta ollut siinäkään ottelussa epäselvyyttä. TPS voitti Tarmon 9–3 ja juhli seurahistoriansa ensimmäistä Suomen mestaruutta.

Pohja menestykselle oli luotu. Tärkeää oli myös se, että nyt Turussa oli esikuvia. Mana, Voti, Manu, Sunttu ja muut olivat tärkeitä hahmoja uusille pelaajasukupolville.

Mestarijoukkue 1956:
Esko Pekkalainen (kapteeni), Matti Aalto, Risto Aaltonen, Kurt Boege, Jouni Gröndahl, Pentti Kartemo, Mauno Lehtinen, Mauno Nurmi, Aki Salonen, Rainer Schrey, Voitto Soini, Håkan Stormbom, Matti Sundelin

Pelaaja/valmentaja: Esko Pekkalainen
Joukkueenjohtaja / huoltaja: Pentti Lumikko

Menestystä ei automaattisesti jatkossa tullut, eikä TPS lukeutunut useinkaan suuriin suosikkeihin. Muutamia himmeämpiä mitaleja seuran meriittilistalle tuli, mutta seuraavaa täysosumaa saatiin odottaa 20 vuotta.

Kaudeksi 1975–1976 perustettiin jääkiekon SM-liiga, ja nelinkertaisen runkosarjan jälkeen pelattiin pudotuspelit. Lähtökohdat kauteen olivat ristiriitaiset. Edellisellä kaudella joukkue oli sijoittunut kahdeksanneksi, eikä seuraavaltakaan ihmeitä odotettu.

Paikalliskilpailija TuTo oli pudonnut sarjaporrasta alemmaksi, ja taloushuolien rasittamana seura päätti luopua huippukiekosta. Yhdeksän pelaajaa siirtyi Turun Palloseuraan, ja ennakkoasetelmat kääntyivät kerralla päälaelleen.

Fuusiota oli taustalla junailemassa Kalervo Kummola, jonka oveluudella Urpo Ylönenkin saatiin jatkamaan uraansa. Tärkeänä hahmona fuusiossa oli myös Eino Perko.

Merkittävin yksittäinen hahmo mestaruuden takana oli päävalmentaja Raimo Määttänen. Määttänen toi mukanaan aivan uudenlaista ammattimaisuutta ja vaatimustasoa, ja huomiota alettiin kiinnittää myös kaukalon ulkopuolisiin asioihin, kuten ravintoon. Ensimmäistä kertaa Suomessa jääkiekkojoukkuetta johdettiin ammattimaisesti päätoimisen valmentajan opeilla.

Kun taustat olivat kunnossa, myös kaukalossa asiat sujuivat mallikkaasti. TPS voitti runkosarjan seitsemän pisteen marginaalilla.

Välierässä vastaan tuli HIFK, jonka TPS selvitti suoraan kahdessa ottelussa. Finaalissa pelattiin niin ikään kahdesta voitosta. Avausottelu Turussa päättyi TPS:n 4–1-voittoon. Toinen ottelu eteni 1–1-tasatilanteessa aina ottelun viimeiselle minuutille asti, jolloin Seppo Repo teki mestaruuden ratkaisseen maalin 21 sekuntia ennen loppua.

Mestarijoukkue 1976:
Seppo Lindström (kapteeni), Pertti Ahokas, Kari Hörkkö, Kari Johansson, Hannu Jortikka, Keijo Järvinen, Arto Kaunonen, Kari Kauppila, Lasse Kiili, Jarmo Koivunen, Jukka Koskilahti, Reijo Leppänen, Ilkka Mesikämmen, Timo Nummelin, Pekka Rautee, Matti Rautee, Seppo Repo, Rauno Sjöroos, Rauli Tammelin, Pertti Vaelma, Timo Viljanen, Bengt Wilenius, Urpo Ylönen, Jouko Öystilä

Päävalmentaja: Raimo Määttänen
Valmentaja: Reima Särös
Huolto: Ari Aaltonen, Reijo Hyökki
Lääkärit: Allan Aho, Matti Grönroos
Joukkueenjohtaja: Juhani Högblom
Fysioterapeutti: Arto Hagelberg