kaudenavaus_uusi_karuselli.jpgmökkikausi_karuselli.jpgkaruselli_tps_shop.jpg
27.3.2016

Dave Spina: "En halua antaa kenellekään syytä vihata nimeäni tai sitä mitä olen" OSA 2/2

TPS-hyökkääjä Dave Spinan haastattelun toinen ja viimeinen osa. Lue haastattelun ensimmäinen osa täältä.

Esikuvien jalanjäljissä esikuvaksi

Kunnioitus ja kiitollisuus syttyy Spinan silmissä, kun hän alkaa puhua pelaajista, jotka ovat olleet hänelle esikuvia, joita hän on katsonut ylöspäin, ja jotka ovat motivoineet ja inspiroineet häntä eteenpäin urallaan. Jo aiemmin mainittu Mike Gartner oli hänelle se henkilö, jota ilman hän ei kenties olisi koskaan raivannut tietään Arizonasta kovempiin kiekkoliigoihin. Spina nostaa esille kaksi muutakin pelaajaa.

– Shane Doan, lausuu Spina 39-vuotiaan kanadalaishyökkääjän nimen.

Albertan provinssissa syntynyt kiekkoilija on nyt 11.kautta putkeen Arizona Coyotesin kapteenina. Kaiken kaikkiaan hän on pelannut joukkueessa jo 19 vuotta. Ei ole siis epäilystäkään, etteikö kyseessä olisi todellinen johtajaluonne.

– Shane on loistava pelaaja ja kenties jopa parempi ihminen. Kaukalon ulkopuolella hän kohtelee kaikkia yhtä ystävällisesti ja vilpittömästi, jäällä tilanne on toinen, mutta niin kuin puhuimme, jäällä me kiekkoilijat olemme toisinaan aivan eri ihmisiä. Hän on pelaaja, jolla tuntuu olevan vain kaikki kohdillaan. Kunnioitan häntä valtavasti pelaajana ja ihailen häntä suunnattomasti ihmisenä.

Kolmanneksi esikuvakseen Spina nostaa nyt 44-vuotiaan, mutta vuoteen 2003 uransa päättäneen venäläislegenda Pavel Buren.

– Hän oli pelaaja, jota seurasin pikkujunnuna tarkkaan, ja joka sai minut ajattelemaan ”haluan olla yhtä nopea kuin hän”. Rakastin hänen luisteluaan ja liikettään  kuinka se oli aivan eri tasolla kuin kenenkään muun, niin räjähtävää ja upeaa katseltavaa, Spina hehkuttaa Bureta, joka 178-senttisellä varrellaan on saman mittainen kuin Spina, joka on joutunut läpi uransa kamppailemaan pituutensa tuomia ennakkoluuloja vastaan ja uurastamaan paljon korvatakseen puuttuvat sentit nopeudella ja taidokkuudella.

Nyt 32-vuotiaana Dave Spina lukeutuu TPS:n kokeneempaan kaartiin. Eric Perrin, joukkueen toiseksi vanhin pelaaja, kehuukin tämän olevan mainio esimerkki Palloseuran nuorille pelaajille.

– Dave on yli kymmenen vuotta vanhempi kuin joukkueen nuorimmat, mutta hän on yhtä ystävällinen kaikille oli pelivuosia takana miten paljon tahansa. Hän pitää jatkuvasti huolen siitä, että kaikilla on hyvä olla, vaikka hän tässä onkin se, joka tulee toisesta maasta vieraaseen ympäristöön, kulttuuriin ja kieleen. Nuorille pelaajille on iso asia, että on joku, joka huomioi heidät, välittää ja puhuu heidän kanssaan, Perrin kertoo.

Spina puolestaan painottaa, että vaikka kokeneemmat konkarit voivatkin toimia nuoremmille paitsi esimerkkeinä omalla tekemisellään ja käytöksellään, hän toivoisi nuorempien myös ymmärtävän, että joukkueen vanhemmille pelaajille saa ja voi tulla puhumaan asioista. Nämä ovat käyneet omalla urapolullaan läpi aivan samoja asioita.

– Nuorena pelaajana sitä saattaa yhtenä iltana kaikki mennä putkeen ja seuraavana ei onnistu yhtikäs mikään. Tai he tekevät kaikkensa saadakseen pukea edustuksen paidan päälleen ja yhtenä päivänä tuleekin soitto ja kutsu käykin alempaan sarjaan – mutta me olemme olleet samassa tilanteessa. Minut on lähetetty East Coast -liigaan, kun janosin paikkaa NHL:ssä, hyökkääjä muistuttaa.

– Kukaan ei raivaa sinun tietäsi sinun puolestasi, mutta jos olet valmis antamaan itsestäsi kaiken, uhraamaan aikasi perheen ja ystävien kanssa, ja omistautumaan lajille, koska se tekee sinusta paremman ja ehjemmän ihmisen, koska se on se asia, mitä eniten tässä maailmassa haluat tehdä. Sitten se on kaikkien uhrauksien ja työn arvoista.

Arvot järjestykseen ja vastoinkäymiset uuteen perspektiiviin

Paitsi että Dave Spina on nyt esimerkki Palloseuran nuoremmille pelaajille, on hän ihmisenä ja urheilijana upea esimerkki monelle kokeneemmallekin pelaajalle. Ammattilaisura jääkiekkoilijana on tuonut tullessaan mainetta ja omaisuuttakin, mutta Spinalle on aina ollut myös ehdottoman tärkeää antaa takaisin. Arizonassa Spinalla oli tapana käydä paikallisessa kaukalossa junioreiden kanssa pelailemassa. 

– Kun kävin jäällä lasten kanssa Arizonassa, oli upea nähdä mikä vaikutus minun läsnäolollani oli heihin. He puskivat itsensä aivan äärirajoille, yksi poika jopa oksensi. Kukaan ei käskenyt heitä suorittamaan niin tinkimättömästi, vaan he itse ymmärsivät, että kovalla työllä heidän rakkaasta harrastuksestaan voisi tulla työ – aivan niin kuin minulle oli tapahtunut. Ikään kuin annoin heidän unelmilleen kasvot.

Spina, Dave, TPS, 151210.JPG

Spina jos joku tietää omakohtaisesti, miten suuri vaikutus sillä on nuoriin pelaajiin, että heillä on esikuvia ja joku, kenen jalanjälkiä seurata. Lapsena ammattilaisuus oli hänelle hyvin kaukainen haave, joka piileskeli jossain syvällä mielen sopukoissa. Tuo haave näki valon vasta silloin, kun Mike Gartner tuli silloin tällöin jäälle Spinan juniorijoukkueen kanssa ja kiekkolegendaa katsellessaan nuori hyökkääjä halusi todella tehdä kaikkensa, että hän liikkuisi jäällä niin kuin tämä ja pelaisi jonain päivänä huipulla.

Vuonna 2011 Spina palkittiin joukkueestaan ”American Speciality AHL player of the year” –palkinnolla, joka myönnetään pelaajalle, joka on antanut itsestään merkittävän paljon yhteisölle. 

– En ole edes yllättynyt! Perrin hymähtää kuullessaan ystävänsä palkinnosta.

– Dave on henkilö, jossa on paljon sitä, mitä haluan itse olla pelaajana ja ihmisenä; anna takaisin yhteisölle, välitä, ole hyvä tutuille ja tuntemattomille, ole ystävällinen faneille, kunnioita kanssapelaajia ja peliä jäällä sekä jään ulkopuolella, kanadalainen luettelee.

Tuolla kaudella 2010-2011 hyökkääjä vietti muun muassa viisi viikkoa opettamassa paikallisessa koulussa ekaluokkalaisia. Erilaisissa tapahtumissa hän oli usein ensimmäinen pelaaja, joka tuli tapaamaan faneja ja viimeinen pelaaja, joka lähti fanien luota. Lisäksi hän keräsi rahaa perheineen ja ystävineen ja lahjoitti summan lastensairaalalle.

– On aivan uskomatonta antaa aikaasi ihmisille, jotka ovat vilpittömän onnellisia vain saadessaan nähdä sinut ja tavata sinut. Koen olevani äärimmäisen onnekas ollessani sellaisessa asemassa, että pystyn ja saan sillä tavoin vaikuttamaan ihmisiin ja tehdä heidät iloisiksi, Spina selittää innoissaan.

Sitten hän vakavoituu ja jatkaa:

– Lisäksi lastensairaaloissa vieraileminen on kokemus, joka saa näkemään asiat aivan eri valossa, pistää omat murheet ja huolet aivan eri perspektiiviin ja elämänarvot järjestykseen. Siellä herää siihen, kuinka suuria kamppailuja jotkut lapset ja perheet joutuvatkaan taistelemaan, Spina puhuu ja vaikenee hetkeksi.

– Olen myös oppinut sen, ettei asioita saa ottaa itsestäänselvyytenä, mikä on myös painava syy siihen, miksi nautin jääkiekosta niin paljon. Yritän aina pitää mielessä, että aina, kun saan pelata, olen etuoikeutettu – tunnen siitä kiitollisuutta ja haluan myös ottaa siitä ilon irti, sillä tiedostan, että tämä kaikki voisi myös loppua minä päivänä hyvänsä.

Vastausta seuraa hiljaisuus.

Peli-ilo painaa päätöksissä

Hiljaisuus rikkoutuu lopulta, kun Spina innostuu puhumaan suhteestaan jääkiekkoon – kuinka peli-ilo on näytellyt suurta roolia hänen urallaan ja ollut painava tekijä hänen päätöksissään. 

Yhden uransa suurimmista päätöksistä hyökkääjä teki tajutessaan, ettei jääkiekko enää tuottanut hänelle samanlaista iloa kuin ennen. Sen sijaan, että hän olisi jatkanut NHL-unelmansa jahtaamista oltuaan kuitenkin jo kovin lähellä sen toteutumista, hän luopui tuosta jokaisen kiekkoilijan suurimmasta haaveesta ja siirtyi AHL:stä Saksan DEL-liigaan.

 Minua turhautti se, että vaikka mielestäni pelasin tarpeeksi hyvin ansaitakseni tilaisuuteni NHL:ssä, sitä kutsua ei koskaan tullut. Oli vaikea ymmärtää, että päätös oli jonkun muun käsissä, eikä minulla ollut valtaa antaa itselleni mahdollisuutta, Spina selittää taustoja päätöksensä takana.

Hän halusi pelata taas jääkiekkoa aidoimmillaan ilman jatkuvaa huolta kokoonpanoon pääsystä tai siitä, mihin sarjaan ja mihin päin maata kutsu seuraavaksi kävisi.

– Saksassa löysin intohimon jälleen pelaamiseen ja palon pelata korkealla tasolla. Siitä kaudesta lähtien olen taas nauttinut jääkiekosta täysillä. Tietenkään se ei ole aina täydellistä ja minäkin joudun käsittelemään vastoinkäymisiä niin kuin kaikki ammattilaisurheilijat. Olen päättänyt pysyä lujana ja saavuttaa tavoitteet, jotka olen itselleni asettanut.

Peli- sekä mannertoverinsa suorastaan lapsenomaisen peli-ilon ja intohimon lajiin on huomannut myös Perrin, jonka kanssa Spina viettää varsin paljon aikaa jäähallin ulkopuolella. Kaksikolla on tapana keskustella asioita läpi keskenään.

 – Dave aidosti nauttii jääkiekosta – pelaamisesta ja kaikesta sen ympärillä. Uskon, että minä vielä näen sitä enemmän kuin muut, sillä olemme niin paljon tekemisissä. Häntä kuunneltuani ja seurattuani tiedän, miten hän suhtautuu lajiin; vielä 32-vuotiaanakin hän välittää pelistä paljon ja tekee erittäin ammattimaisesti töitä joka päivä.

151216_Honkaheimo, Otto, Spina, Dave.JPG

Spinan vanhemmillekin pojan ilo pelata oli kaikki kaikessa. Tämän ollessa jo yliopistossa vanhemmat yhä soittelivat hänelle toisinaan vain varmistaakseen, että jääkiekko oli yhä hauskaa. Spina ei olekaan koskaan kokenut, että sarjatasolla tai tilastolukemilla olisi ollut hänen vanhemmilleen mitään merkitystä – he iloitsivat aivan muista asioista.

– Uskon, että minun vanhemmilleni suurin palkinto heidän panoksestaan minun ja urani suhteen on ollut se, että kiekon ohella kykenin suorittamaan opintoni, olen nähnyt maailmaa ja kasvanut sen myötä valtavasti. Olen myös saanut tehdä työkseni sitä, mitä rakastan enemmän kuin mitään. Se ei käynyt edes heidän mielessään minun ollessani vain pieni jääkiekkoilusta nauttiva harvahammas.

”Kannan nimeäni ikuisesti”

Rinnassa TPS-logo, selässä nimi Spina – kumpaakin tämä jääkiekkoilija kantaa ylpeänä ja niitä kunnioittaen.

– Haluan olla pelaaja, josta joukkuetoverini, läheiseni ja kannattajat voivat olla ylpeitä. Vaikka minuun sattuisi, olisin kuinka väsynyt tahansa tai pelini ei vain jostain syystä lähtisi luistamaan, se on se logo rinnassani, ihmiset lehtereillä ja ne pelaajat, jotka ovat ennen minua kantaneet sitä samaa paitaa… Tahdon osoittaa kunnioitukseni ja kiitollisuuteni, Spina vannoo.

 Täällä joukkue on osa kulttuuria ja kaupunkia. On kannattajia, jotka elävät ja hengittävät jääkiekkoa, haluan tehdä kaikkeni heille. Haluan ihmisten olevan iloisia siitä, että kannan juuri tämän joukkueen paitaa, ja tietävän, että olen itse iloinen siitä, että saan kantaa tätä paitaa.

Vaikka logo rinnassa on luonnollisesti vuosien mittaan vaihtunut uran kuljettaessa joukkueesta toiseen, on yksi asia pysynyt muuttumattomana – nimi selässä.

– Se on myös nimi, jonka olen saanut omilta vanhemmiltani – ihmisiltä, joita itse kunnioitan syvästi. Yksi suuri syy, miksi nautin pelaamisesta niin paljon, onkin nähdä juuri heidän ylpeytensä siitä, että pelipaidassani lukee Spina, hyökkääjä jatkaa ja kertoo, kuinka Palloseuran otteluista on tullut osa hänen isänsä aamurutiineja. Yhdeksän tunnin aikaeron myötä pelit alkavat sopivasti aamiaisen aikaan.

– Olen 32-vuotias, mutta minulle tuottaa yhä mitä suurinta iloa saada soittaa omalle isälleni ja puhua hänen kanssaan peleistäni ja kuulla, kuinka paljon hän rakastaa noita aamuja, kun hän näkee poikansa pelaavan. Se merkitsee minulle niin paljon, että on mahdotonta pukea sitä sanoiksi.

Myös yhden elämänsä ja uransa tärkeimmistä ohjenuorista Spina sai omalta isältään. Mieheltä, joka puhui harvoin, mutta puhuessaan tarkoitti joka sanaa. Häneltä kuitenkin kesti vuosia ymmärtää, mitä nuo sanat merkitsivät.

– Isäni aina sanoi minulle: ”Älä anna heille syytä ja kaikki menee hyvin”. Vastasin vain, että ”joo joo isä”, mutta mielessäni ihmettelin ”Mitä ihmettä hän tarkoittaa? Syytä mihin?” Ja nyt tajuan sen; Älä anna ihmisille syytä pitää sinua huonona ihmisenä. Älä anna heille syytä hylätä sinua, koska et ole tehnyt tarpeeksi töitä. Älä anna heille syytä halveksua nimeäsi, koska et ole kohdellut muita hyvin.

Dave Spina pitää pienen tauon ja silmiin katsoen hän nitoo kaiken yhteen:

 En halua antaa kenellekään syytä vihata nimeäni tai sitä mitä minä olen.

spina (1).JPG

Teksti: Hanni Hopsu 

Kuvat: Teemu Saarinen, Tomi Natri