karuselli_kunonaika.jpgkaruselli_tps_shop.jpg
5.9.2014

Tunnelmia CHL-vieraspelireissun ensimmäiseltä päivältä sekä
Teemu Lämsän ajatuksia 

Bolzano, Italia ja Pardubice, Tshekki - siinä Turun Palloseuran viikonlopun CHL-vieraspelireissun kaksi kohdetta. Perin ainutlaatuisesta pelireissusta onkin kyse, sillä tällä kertaa kohteena ei ole jokin tuttuakin tutumpi kaupunki oman maan rajojen sisäpuolella, eikä vastassa ole joukkueita, joiden pelaajista tiedettäisiin kaikki aina luistimien koosta mailan mittaan. Mustavalkoinen joukkue puolestaan hitsautuu väistämättä tiiviimmin yhteen, kun ympärillä pyörivät samat kaverit neljä päivää putkeen ympäri vuorokauden. 

Kello on hieman yli kahdeksan torstaiaamuna ja HK Areenan pihassa on tuttu ruljanssi käynnissä. Oven edessä nököttää bussi, jonka uumeniin pelaajat rahtaavat pelikassejaan ja huolto lykkää varusteitaan. Uutuuden puhtaisiin, rypyttömiin ja tyylikkäisiin puvuntakkeihin pukeutuneet pelaajat kapuavat linja-auton toiseen kerrokseen ja valmennus sekä huolto asettuvat paikoilleen alas. Matka Turun lentokentälle kestää vain hetken, mutta sen aikana ehditään hyvin puimaan niin Susijengin kuin Suomen lentopallomaajoukkueenkin edellisillan otteita.

 Grandell_pieni.jpg 

Lentokentällä ollaan hyvissä ajoin ja kaikki sujuu rutiinilla; lätkäkassit ruumaan, boarding passit kouraan ja sutjakkaasti turvatarkastuksesta läpi. Ylimääräistä aikaakin jää lopulta niin runsaasti, että kahvilan pöydät täyttyvät äkkiä aamukahvejaan nauttivista pelaajista ja nykypäivän sanaristikot, älypuhelimet, käyvät kuumana, kun aikaa tapetaan jos jonkinnäköisiä pelejä takoen. Kuka mahtaakaan olla tämän joukkueen Sanajahtiseppä taikka vihaisin lintu? 

Lm_ja_Hoki_puh.jpg

Lentomatka komeassa koneessa sujuu leppoisasti. Tuskin on Turun saaristo jäänyt taakse, kun jo koneen takaosassa penkkirivien väliin on viritetty korttipöytä ja pelirinki on pystyssä. Radek Smolenak julistaa olevansa voittamaton - kaksi peliä, kaksi voittoa - mutta epäselväksi jää, kuka oli korttiringin todellainen kuningas.  Ainakin Tero Koskirannan pokerinaama on sitä luokkaa, että on paha sanoa, onko hyökkääjällä käsissään kuningasvärisuora vai kymppihai. 

korttiijt.jpg

Koski_ja_pokerface.jpg 

Kone laskeutuu Veronan lentokentälle puoliltapäivin Italian aikaa, pelikassit kaapataan hihnalta mukaan ja hypätään bussiin, joka lähtee viemään joukkuetta kohti Bolzanoa. Ja korttirinkihän on jälleen välittömästi pystyssä! Lisäksi puolitoistatuntisen matkan aikana Tadas Kumeliauskaksen sanavarasto karttuu taas muutaman suomenkielisen sanan verran ja loppumatkasta enemmän tai vähemmän väritetyt kalajututkin saavat jo sijaa keskusteluissa. Maisemissakaan ei ole valittamista, sillä komeat vuoret kohoavat tien molemmin puolin, ja ohi vilahtaa pieniä kyliä ja kukkuloille rakennettuja komeita linnoituksia.

Hotellilla syödään lounaaksi pasta Bolzanot ja pari tuntia myöhemmin on aika suunnata hallille jääharjoituksiin. HC Bolzanon kotiareena Palaonda on rakennettu vuonna 1993, ja vaikkei se ikivanha olekaan, on siinä tietynlaista vanhan jäähallin tunnelmaa. Areenan lehtereille mahtuu 7200 katsojaa, ja voi vain kuvitella, kuinka käsin kosketeltava tunnelma hallissa on, kun otteluissa vahvasti mukana elävät italialaiset täyttävät katsomot.

bolzin_liput.jpg

Jäätreeni kiskaistaan tehokkaasti läpi. Maalivahtivalmentajan työlleen ihailtavasti omistautunut Fredrik Norrena keskittyy suojattiensa Teemu Lassilan, Kristian Järvisen ja Kalle Hokkasen treenauttamiseen ja päävalmentaja Kai Suikkanen toimii koko rykmentin kapellimestarina. Suorituksiin vaaditaan sataprosenttista keskittymistä, kovuutta ja terävyyttä, mutta toisinaan juomatauoilla ja pelaajien odotellessa omaa vuoroaan ilmassa lentelevät vitsit ja piikittelyt, jotka johtavat naurunremakoihin ja joskus jopa pieniin painimatseihinkin.

goalie_meeting.jpg

venausvuoro.jpg

LUISTELE_2.jpg


Kiihkeän maalintekokilpailun vie tällä kertaa musta joukkue, joka juhliikin saavutustaan riemulla; mustapaidat kokoontuvat rinkiin hyppimään ja huutamaan, kun taas valkopaidat pyörivät omalla alueellaan tappiotaan nieleskellen. Smolenak vastaa monesti harjoitusten tyylikkäimmistä tuuletuksista, eikä tshekin taidonnäytteet taaskaan turhan vaatimattomiksi jääneet. 

Smole_tuul_hiottu.jpg

Kellon lyödessä iltaseitsemän päävalmentaja Suikkanen viheltää pilliinsä harjoitusten päättymisen merkiksi, mutta koppiin poistuu vain harva. Norrena iskee vielä törpöt keskiympyrään ja nappaa muutaman pelaajan ylimääräisiin luistelutreeneihin, ja samaan aikaan molemmissa päädyissä kiekot saavat kyytiä muiden jäälle jääneiden hioessa laukauksiaan ja neppaillessa keskenään. Kun zamboni saapuu malttamattomana kentän laidalle, poistuvat kiekkojenkeräämisvastuun kontolleen saaneet juniorit viimeisinä pukukoppiin. Kivi, sakset, paperi -kamppailu ratkaisee, kumpi - Teemu Lämsä vai Niklas Salo - joutuu kiekkoämpärin kuskiksi. 

kivi_ja_sakset.jpg

Ja näinhän siinä kävi:

kiekkokuski_salo.jpg


Treenien jälkeen pelaajat käppäilevät takaisin hotellille, joka sijaitsee vain viiden minuutin kävelymatkan päässä jäähallilta. Hotellilla energiavarastot täydennetään jälleen maistuvalla italialaisella ruoalla, jotta treeneistä palautuminen saadaan välittömästi käyntiin. 

Illallisen jälkeen hyökkääjä Teemu Lämsä istahtaa vielä hetkeksi kuulusteltavaksi.

Perin rauhallinen ja matalaa profiilia pitävä 18-vuotias hyökkääjä on kesän jälkeen varsin nopeasti ja kenties jossain määrin yllättäenkin murtautunut TPS:n pelaavaan kokoonpanoon; Lämsä on nähty nelosketjun sentterin tontilla kahta peliä lukuunottamatta kaikissa harjoitus- ja CHL-otteluissa, sillä vain viime viikon Blues- ja Sport -harjoituspeleissä Lämsä ei ollut Palloseuran matkassa, sillä tuolloin hän kantoi sinivalkoista paitaa alle 20-vuotiaiden neljän maan turnauksessa Ruotsissa.

Vielä viime kaudella nuoren hyökkääjän mieleen ei olisi kuitenkaan juolahtanutkaan, että hän tulisi pelaamaan Champions Hockey Leagueta Turun Palloseuran edustusjoukkueessa.

- En mä tosiaan olisi viime kaudella osannut ajatellakaan, että täällä olisin mukana. Ja nyt kun täällä on, niin onhan tämä sellainen kokemus, ettei tällaista olisi uskaltanut kuvitellakaan - aika ainutlaatuista, Lämsä toteaa.

lm_ja_pulli.jpg

Lämsä pelasi ensimmäisen liigaottelunsa helmikuun 15.päivä Tapparaa vastaan, ja se jäikin nuoren hyökkääjän ainoaksi liigapeliksi viime kaudella, eivätkä turkulaisen muistot muutenkaan ole taakse jääneeltä keväältä kaikkein ruusuisimpia.

-  Olin silloin loppukaudesta vähän kipeänä, eivätkä sarjapelit menneet ihan putkeen, ja sitten vielä ne poikien MM-kisatkin menivät aivan penkin alle, hyökkääjä muistelee ja viittaa Lappeenrannassa pelattuihin U18-MM-kisoihin, joissa Ruotsi lopetti Suomen kisat puolivälieriin murskaamalla naapurimaansa tylyin 10-0-lukemin.

Haastava kevät motivoi kuitenkin Lämsää entisestään, eikä hyökkääjä päästänyt itseään kesällä helpolla. Nyt kova treeni on alkanut tuottaa hedelmää. Elo-syyskuun vaihteessa Lämsä oli vuotta nuorempana U20-maajoukkueen matkassa neljän maan turnauksessa Ruotsissa, minkä lisäksi raamikas 191-senttinen ja 90-kiloinen hyökkääjä on saanut osakseen runsaasti kehuja liigajoukkueen valmennukselta ja täyttänyt ruutunsa nelosketjun työteliäänä kahden suunnan sentterinä hienosti. Tiistaina pelatun Blues-harjoitusottelun jälkeen valmentaja Mikko Haapakoski totesikin Lämsän alkavan olla jo lähestulkoon konkari edustusjoukkueessa ja kykenevän pelaamaan roolissa kuin roolissa.

- Kesän aikana treenasin tosi paljon, jotta saisin muita kiinni, ja pärjäisin näissä peleissä. Hyvältä se tietenkin on tuntunut, että omasta tekemisestä on tullut kehuja, ja olen saanut mahdollisuuden osoittaa, että pystyn pelaamaan tällä tasolla. Vaikka kyllähän täällä on tosi kova kilpailu pelipaikoista ja joka otteluun ne peliminuutit on ansaittava.

Liigapelien lisäksi Lämsän tähtäimessä tulevalla kaudella ovat alle 20-vuotiaiden MM-kisat, jotka pelataan vuoden vaihteessa Kanadassa. Ruotsin turnauksesta turkulaishyökkääjälle jäi positiiviset fiilikset, mutta vuonna 1996 syntynyt Lämsä tiedostaa, että vuotta nuorempana kisakoneeseen pääseminen on haastavaa. 

- Ruotsin turnaus oli hieno kokemus. Siellä pääsi näkemään millainen vauhti ja taso nuorten kansainvälisissä peleissä on verrattuna Liigaan tai U18-peleihin. Uusien valmentajien tapaaminen ja heiltä oppiminen oli sekin mielenkiintoista. Kisat mulla on tietysti nyt tavoitteena, mutta sinne pääseminen vaatii itseltä todella paljon onnistumisia, sillä paikkaa joukkueessa havittelee tosi monta kovanluokan pelaajaa. 

Tällä hetkellä Lämsän keskittyminen on kuitenkin seurajoukkue TPS:n peleissä. Muiden mustavalkoisten tapaan hyökkääjä kehuu joukkueen ilmapiiriä ja vakuuttaa, että vanhemmat ja kokeneemmat pelaajat ovat ottaneet nuorempansa hienosti vastaan.

- Tässä porukassa on loistava joukkuehenki ja meidän junnuikäistenkin on ollut helppo mennä koppiin. Ei ole yhtään sellaista nuivaa äijää tässä joukkueessa, eikä kismaa kenenkään välillä. Totta kai meitä junnuja nyt aina pitää vähän nokitella, mutta se kuuluukin asiaan, Lämsä virnistää.

lm_ja_kiekot.jpg

Lämsä on 18.ikävuoteen mennessä ehtinyt reissaamaan paljon niin seura- kuin maajoukkueidenkin kanssa. Seurajoukkueen kanssa on matkattu milloin pohjoiseen, milloin itään, joten ainutlaatuiseksi CHL-reissun tekeekin myös se, että nyt kohteena ei ole esimerkiksi se Kuopio, missä pelit pelattaisiin tutussa Niiralan montussa, ja yksi ainut yö vietettäisiin hotellissa, jonka aamiaispöytään pelaajat löytäisivät varmaan jopa silmät suljettuina.

Sitä vastoin U17-, U18- ja U20 -maajoukkueita edustaessaan Lämsä on päässyt reissaamaan Suomen rajojen ulkopuolelle useamman päivän ajan kestäviin turnauksiin, mutta hyökkääjä kertoo CHL-reissun TPS:n edustusjoukkueen matkassa olevan silti aivan omanlaisensa kokemus.

- Täällä on omalla tavallaan ehkä rennompi ilmapiiri, sillä kaikki edustavat samaa seuraa ja tuntevat toisensa lähes läpikotoisin, sillä ollaanhan me toistemme kanssa tekemisissä lähes päivittäin. Ollaan yksi joukkue, joka tulee treenaamaan ja pelaamaan yhdessä läpi koko kauden, Lämsä päättää.