karuselli_kunonaika.jpgkaruselli_tps_shop.jpg
15.9.2014

TPS:n A-nuoret kaudella 2014-2015 - ”Kun yksilöt kehittyvät, joukkuekin menestyy”

Mikäli haluaa nähdä vauhdikasta, rohkeaa ja ennakkoluulotonta jääkiekkoa, josta huokuu pelaajien aito into pelata sekä nälkä kehittyä, kannattaa suunnata nuorten SM-liigan otteluihin. TPS:n A-nuorilla on tulevallakin kaudella kiinnostava ja kilpailukykyinen joukkue täynnä lahjakkaita lupauksia, harppauksin kehittyviä motivoituneita nuoria, potentiaalisia yllättäjiä sekä värikkäitä persoonia.

Eräänä aurinkoisena elokuun sunnuntaiaamuna HK Areenan pihassa ovat tutut kuviot käynnissä. Pihassa nököttävään Grandellin bussiin lastataan lätkäkasseja ja kyytiin kapuaa skarppeja nuoria jääkiekkoilijoita valmiina Pitsiturnauksen toiseen päivään. Nuorten SM-liigakauden alkuun on reilu kuukausi, ja joukkueen rakentaminen  sekä pelillisten asioiden opettelu, omaksuminen ja hiominen ovat työn alla.

Edellisenä päivänä TPS:n A-nuoret kohtasivat turnauksessa Sportin ja Ässät häviten vaasalaisille niukasti 3-5, mutta vääntäen porilaisista 7-6-voiton rangaistuslaukauskisan myötä. Ensimmäisessä ottelussa kiekollinen peli oli kesän jäljiltä vielä melko ruosteessa, mutta toisessa ottelussaan mustavalkoiset alkoivat saada jo hieman juonenpäästä kiinni, maila ryhtyi taas tottelemaan ajatuksia ja kiekko puolestaan mailaa.  

Pitsiturnauksen toisen päivän ensimmäinen ottelu on kivenkovia Kärppiä vastaan. Jäähallin vieressä sijaitsevalla futiskentällä lämmittelevästä TPS:n joukkueesta näkee edellisillan voiton lujittaman itseluottamuksen ja määrätietoisesta tekemisestä aistii tahdon voittaa. Rentous ei kuitenkaan ole nuorten urheilijoiden tekemisestä karissut. Osa valmistautuu otteluun futista pelaten, ja kiivaan pelin kirvoittamat huudot ja tuuletukset kuuluvat kauas. Muutama pelaaja lämmittelee itsekseen kuulokkeet korvillaan ja keskittyneet ilmeet kasvoillaan, mutta hymy puskee heidänkin kasvoilleen, kun he vilkuilevat joukkuetovereidensa riehakasta palloilua.

FUTIS_A_JUT.jpg

Itseluottamus, varmuus, voitontahto, keskittyminen ja rentous näkyvät turkulaisten otteissa Kärppiä vastaan. TPS pelaa vakuuttavasti; puolustuspeli on tiivistä, eivätkä oululaiset juuri vaarallisille maalintekopaikoille pääse. Vastustajan hyökkäykset käännetään hallitusti omiksi hyökkäyksiksi, avaukset osuvat kohdilleen ja hyökkäysalueella tehdään fiksuja ratkaisuja unohtamatta kuitenkaan rohkeutta, mistä osoituksena muun muassa Matias Pullin lavasta syntynyt voittomaali; puolustaja nousi koko kentän läpi, kiemurteli oululaispuolustuksen läpi ja laukoi kiekon upeasti maaliin. TPS vie voiton ansaitusti lukemin 3-1.

TPS_TUULETUS_PENKKI_PAREMPI.jpg

Ottelun jälkeen päävalmentaja Miika Elomo kertoo, miten hän päätyi A-nuorten päävalmentajan pestiin Juuso Niemisen seuraajaksi, sekä avaa ajatuksiaan valmennusfilosofiastaan sekä joukkueesta, joka hänellä on valmennettavanaan.

 TPS-kasvatti Elomo, 37, pelasi liigatasolla 271 peliä, 222 AHL:ssä ja pääsi kokemaan NHL:ääkin kahden ottelun verran. Vuonna 2005 hyökkääjän ura loppui yllättäen rannevammaan, minkä jälkeen hän jätti jääkiekkomaailman hetkeksi.

- Kyllä mä jo nuorena mietin, että mitä sitä urheilu-uran jälkeen mahdollisesti tekisi, mutta en niin vakavasti. Sitten vamma päättikin uran aika yllättäen. Ne viimeiset pari kautta olivat sen ranteen takia olleet niin raskaita, että pari vuotta olin erossa kiekosta ja totuttelin normaalielämään ammattilaisuran jälkeen, opiskelin ja kirjoitin itseni ylioppilaaksi, Elomo muistelee.

Kolme vuotta myöhemmin, syksyllä 2008, MTV3 pyysi Elomoa jääkiekkostudioonsa asiantuntijaksi, ja siitä se sitten lähti.

-  Niitä U20 MM-kisoja oli mahtavaa seurata läheltä, ja siinä iski sitten se tunne, että pakko päästä takaisin jääkiekon pariin. Ja sittenhän se mahdollisuus tuli yllättäen niin kuin asiat usein tulee. Olin heti valmis, kun yhteydenotto Turusta tuli.

Viimeisen kahden vuoden aikana Elomo suoritti Vierumäellä Bachelor of Sports Studies -tutkinnon, mikä oli myös osaltaan osoitus siitä, että valmentaminen todella kiinnosti entistä kiekkoilijaa. Omakohtaiset kokemukset jääkiekkoilijana antoivat hänelle hyvän pohjan opiskeluun, mutta mukaan tarttui rutkasti myös uutta arvokasta oppia.

Paljon oli urheilupsykologiaa ja kirjallisuutta, ihmisen anatomiaa ja fysiikkaharjoittelua. Sain sieltä tietoutta, mitä tavallaan olin jo pelaajana oppinut tekemällä, mutta en ollut niin syvällisesti ajatellut kuin mitä nyt sitten vanhempana ja etäisyyden ottaneena osaan sisäistää, että näinhän tämä asia onkin!

Vuonna 2012 Miika Elomosta tuli TPS:n edustusjoukkueen apuvalmentaja, ja seuraavat kaksi vuotta opettivat turkulaiselle paljon.

- Ensimmäisellä kaudella olin penkillä ja vastasin hyökkääjistä. Sekin oli uusi asia mulle, kun yhtäkkiä sitä seisoikin vaihtopenkin takana, peluutti ja teki ratkaisuja sekunnin murto-osissa - se tuli sillä kaudella koettua ja mielestäni sujui lopulta aika luontaisesti. Viime vuosi oli täysin erilainen, sillä katsoin kaikki pelit katsomosta ylhäältä. Näin paljon pelejä ja erilaisia joukkueita ja ennen kaikkea katsoin sitä isoa kuvaa. Kyllä mä uskon, että nuo kaksi kautta edustuksen mukana mahdollistivat sen, että sain tämän pestin A-nuorten päävalmentajana, Elomo kertaa.

Elomo_ja_Ajunnut.jpg

”Valmentajan työ on ihmisjohtamista”

 Psykologista puolta Elomo pitää urheilussa erittäin tärkeänä ja korostaa, että pelaajatkin ovat ihmisiä, joten joukkueet koostuvat paitsi erityyppisistä pelaajista niin myös eriluontoisista persoonista.

-  Valmentajan työ on ihmisjohtamista ja on aina ollut. Jos katsoo menestyviä joukkueita, ovat ne aina hyvin johdettuja. Joukkueessa on 20-25 erilaista ihmistä, joten valmentajan on osattava tulkita tilanteita oikein, eikä se todellakaan ole helppoa ja toisinaan tulee virhearviointeja. Psykologinen silmä on erittäin tärkeä tässä hommassa. 

Valmentaminen A-nuorissa on luonnollisesti erilaista kuin liigajoukkueessa. Elomo muistuttaa, että nuorten kohdalla neljänkin vuoden ikäero pelaajien välillä saattaa näkyä suurina eroavaisuuksina kehityksessä ja kypsyydessä, mikä puolestaan tekee valmentajan työstä osaltaan haastavampaa.

-  Tässä ringissä nuorin pelaaja on 15 ja vanhin 20, joten fyysisten ja henkisten ominaisuuksien skaala on laaja. Valmennuksen on löydettävä se, miten saadaan jokainen poika menemään eteenpäin, ja kerrottava heille realiteetit, että missä mennään. Rehellisyys ja päivittäinen hetkessä eläminen on tässä hommassa tärkeää - tosin se hetkessä eläminen ei näiden poikien kanssa ole kovinkaan vaikeaa, sillä nämä nuoret miehet osaavat heittäytyä ja antavat energiaa meille valmentajillekin.  

Juniori-ikäisten urheilijoiden valmentaja kantaa myös erityistä vastuuta harteillaan, sillä hänen merkityksensä pelaajien kehittymisen kannalta on todella suuri. Nuoret pelaajat on kyettävä motivoimaan oikein, on kannustettava ja vahvistettava heidän itseluottamustaan sekä luotava heihin uskoa omiin kykyihin ja mahdollisuuksiin. Valmentajan on oltava myös vaativa ja rehellinen, sekä pidettävä huoli, että pelaajien nöyryys ei karise pois. Kun pelaaja sitten onnistuu ja ottaa askeleita eteenpäin, kokee valmentaja saaneensa sen parhaimman palkinnon.

On kaikkein palkitsevinta, kun näkee pelaajan onnistuvan ja menevän eteenpäin, sekä kun joukkue onnistuu ja menee joukkueena eteenpäin. Se tuntuu aina hienolta! Pitääkin muistaa juuri se, että A-nuorissa valmentajan tärkein tehtävä on kehittää ja valmistaa pelaajia seuraavalle tasolle.

maalituuletus_ajun.jpg

A-nuorten valmennustiimiin Elomon lisäksi kuuluvat TPS:n paidassa 605 liigaottelua pelannut Marko Kiprusoff sekä vielä viime kaudella TPS:n edustuksessa pelannut mutta nyt täysin valmentamiselle omistautunut Fredrik Norrena. Elomo luottaa kaksikkoon kuin kallioon.

- Valmentajana on uskallettava luottaa ympärillä oleviin ihmisiin, jotka on ammattitaitoisia, ja jakaa sitä vastuuta heille. Meillä on tässä hieno tiimi koossa - Norren ja Kiprun kokemus ja tietotaso jääkiekon saralla on huikea. Samaten meidän on luotettava noihin pelaajiinkin, että jos tarvitsee kissa nostaa pöydälle, nostetaan kissa pöydälle ja puidaan se asia läpi.

Pitsiturnauksen päätöspeliin joukkue lähtee erittäin nuorella kokoonpanolla, jotta valmennusjohto pääsee näkemään B- ja jopa C-junioreissa vielä viime kaudella pelanneita pelaajia, jotka nyt metsästävät pelipaikkaa junioreiden korkeimmalla sarjatasolla. Mukana ovat muun muassa Tarmo Reunanen ja Markus Nurmi, jotka ovat 98-ikäluokan kärkeä ja U17-maajoukkueen luottopelaajia.

- Tämä on kilpailukykyinen joukkue ja kilpailu peliajasta pelaajien kesken on todella kovaa. Nurmi ja Reunanen ovat meidän tulevaisuuden pelaajia ja oman ikäluokkansa maajoukkuepelaajia. Erittäin lahjakkaita nuoria miehiä. Heidän kanssaan pitää se päivittäinen työ olla laadukasta, jotta me seurana ja valmennustiiminä annetaan heille se mahdollisuus saada itsestään kaikki potentiaali irti, Elomo tuumailee ottelun alla. 

reunanen_500_.jpg

markus_nurmi.jpg

Loppujen lopuksi isäntäjoukkue Lukko kampeaa turkulaiset nurin maalein 5-2, mutta nuori joukkue kamppailee sisukkaasti ja kaatuu saappaat jalassa. 

 

Askeleita eteenpäin päivä päivältä, viikko viikolta

Pitsiturnauksesta on nyt kuukausi, Nuorten SM-liigakausi 2014-2015 on jo käynnissä ja takana on kolme ensimmäistä ottelua. Kaksi ensimmäistä peliään pikkutepsi hävisi, kun Tappara kaatoi mustavalkoiset kauden avauksessa 4-2 ja Vaasassa Sport nappasi voiton maalein 5-3, vaikka TPS peliä hallitsikin. Kotiavauksestaan nuoret kumminkin taistelivat tärkeän 2-1-jatkoaikavoiton Porin Ässistä Otto Niemisen häikäisevän jatkoaikamaalin myötä.

Elomo näkee, että kahdesta tappiosta huolimatta kehitystä on tapahtunut sitten Pitsiturnauksen.

- Ollaan menty eteenpäin. Niitä asioita, joita ollaan haluttu ajaa sisään, näkyy selkeästi meidän pelissä jo nyt. Näiden kolmen sarjapelinkin aikana, siis se ensimmäinen peli Tampereella versus tämä kotipeli, on tapahtunut kehitystä. Ja se on erittäin tärkeää, että pystytään koko ajan parantamaan.

Kotijoukkueen puolustuspeli oli tiivistä ja kurinalaista, hyökkäyksiin lähtö nopeaa ja hallittua, ja hyökkäysalueellekin päästiin mutkitta, mutta maaliin asti ei kiekkoa tahdottu saada. Se ei kuitenkaan päävalmentajan mieltä paina.

-  Puolustus pitää laittaa aina ensin kuntoon, ja vaikka meillä kahdessa ekassa pelissä omiin menikin, niin tänään näytti jo siltä, että jos me noin puolustetaan, tullaan voittamaan jääkiekkopelejä. Me päästään hyvin liikkeelle omasta päästä ja hyökkäysalueella onnistutaan luomaan paljon maalipaikkoja, mutta se kuuluisa viimeistely vaatii vielä tietynlaista rentoutta.

Maalin tekemisen sietämätön vaikeus tulee jossain vaiheessa kautta tutuksi lähes jokaiselle joukkueelle ja pelaajalle. Vastaan tulee tilanteita, joissa edessä häämöttää tyhjä maali, ja siltikin kiekko päätyy jonnekin muualle kuin tolppien väliin. Epäonnistumiset haurastuttavat itseluottamusta, mikä saa puristamaan mailaa maalintekotilanteissa entistä enemmän. 

- Niissä tilanteissa valmentajana mun tärkein tehtävä on uskon luominen. Huolestua kannattaa vasta siinä vaiheessa, jos me ei päästä tekopaikoille, mutta nyt meillä on kuitenkin riittävästi tilaisuuksia tehdä häkkejä. Onni pitää ansaita, ja me ollaan sillä tiellä, että aivan varmasti kiekko alkaa mennä sisään suuremmalla prosentilla.

Ajunskut.jpg

Vielä kuukausi sitten joukkue oli täysin rakennusvaiheessa ja pelaajarinki erittäin suuri. Valmista ei Elomon mukaan ole vieläkään, eikä tule olemaan koko kaudella, sillä osa pelaajista tulee pelaamaan myös liigajoukkueessa, osa puolestaan B-junioreissa.

 - Meidän pitää elää hetkessä ja reagoida siihen, mikäli edustus kutsuu poikia sinne mukaan. Päivittäin on kyettävä reagoimaan muuttuvaan pelaajatilanteeseen kokoonpanon ja taktiikankin osalta, mutta ne perusasiat on aina säilytettävä siellä ja pidettävä sekä meidän että pelaajien fokus oikeissa asioissa. 

Liigajoukkueen ringissä on ollut iso tukku pelaajia.

Jo viime kaudella edustuksessa pelejä tahkoneita Mikko Rantasta ja Julius Vähätaloa tuskin tullaan nuorten peleissä edes näkemään, sillä lahjakkaalle kaksikolle on kosolti vastuuta tarjolla miestenkin peleissä. Myös vuonna 1994 syntyneet Rasmus Kulmala ja Mikko Lehtonen saisivat ikänsä puolesta pelata vielä viimeisen juniorikautensa, mutta hekin ensisijaisesti tavoittelevat pelipaikkaa liigajoukkueen kokoonpanossa.

Miesten mukana on lisäksi nähty -96 syntyneet Teemu Lämsä, Manu Honkanen ja Miro Keskitalo, -95 syntyneet Matias Pulli, Oskari Siiki ja Elmeri Eronen, sekä -94 syntyneet Niklas Salo ja Jasper Lindsten. Osa näistä pelaajista tulee kumminkin olemaan pääosin A-nuorten mukana, ja heiltä Elomo odottaa johtajuutta ja vastuunkantoa.

- Tietysti toivoisin, että ne pelaajat, jotka ovat edustuksen mukana harjoitelleet ja pelanneet, olisivat johtohahmoja tässä joukkueessa, osoittaisivat siellä oppimaansa ammattitaitoa tänne tullessaan ja olisivat esimerkkeinä muille.

Vaikka tällä hetkellä A-nuorissa pelaajua ei riitäkään kuin kolmeen ketjuun, sillä loukkaantumisetkin verottavat miesvahvuutta, uskoo Elomo, että kauden mittaan joukkueesta löytyvät oikeat kaverit sekä kärkiketjuihin ja ylivoimiin että niin kutsuittuihin energiaketjuihin ja alivoimiin. 

Oikeat roolit pelaajille löytyvät varmasti kauden mittaan, mutta toki ne voivat vaihdella iltojen välillä. Meillä on sen verran laadukas ja monipuolinen joukkue, että pelin sisälläkin on meidän valmentajien kyettävä reagoimaan, ketkä ovat kuumia pelaajia, ja ottamaan heistä hyöty irti. Kenenkään pelipaikka taikka rooli ei ole kiveen hakattu.

 Viime kaudella TPS:n A-nuoret pelasivat vakuuttavasti runkosarjassa ja jyräsivät voitosta voittoon kompastuen vain silloin tällöin, mutta palaten aina välittömästi voittojen tielle. Mustavalkoisella joukkueella oli kaikki saumat mennä päätyyn asti, mutta pelit loppuivatkin puolivälierissä kuin seinään, kun erittäin vahvan peli-ilmeen pudotuspeleihin löytänyt Pelicans pudotti TPS:n suoraan kolmessa ottelussa, ja turkulaisten hieno matka päättyi pettymykseen. 


Uusi kausi, uusi mahdollisuus, mutta joukkueessa ei kuitenkaan vielä kuvia kevään koitoksista maalailla.

 - Odotan, että jokainen pelaaja menee yksilönä eteenpäin. Silloin, kun yksilöt kehittyvät, me tehdään yhdessä oikeita asioita ja joukkuekin menestyy, päävalmentaja Elomo naulaa. 

 

AJUNNUT_MAALI.jpg  

Teksti ja kuvat: Hanni Hopsu