karuselli_kunonaika.jpgkaruselli_tps_shop.jpg
17.2.2015

Siikin uurastus ja sisukkuus tuottanut tulosta - "Halusin näyttää, että musta oikeasti on tähän!"

Vielä vuosi sitten moni turkulainen pohti, mihin katosi juniorilupaus Oskari Siiki. Ei pohdi enää. TPS-hyökkääjä onkin mitä mainion esimerkki siitä, mitä kovalla työllä ja periksiantamattomuudella voi saavuttaa.  

Vaihtoaition luukku pamahtaa kiukkuisesti kiinni kitkerien kirosanojen saattelemana. Oskari Siiki lysähtää vaihtopenkille ja nojaa mailaansa uupuneena. Voimia eivät kuitenkaan ole vieneet sykkeen korkealle nostattaneet kaksinkamppailut tai jalat hapolle kirvoittanut luistelu vaan turhauttava epäonnistumisten sykli. Hyökkääjän kasvoilta paistava tunteiden kirjo on perin harmaa. Käynnissä on kausi 2013-2014. Edelliset kolme kautta hyökkääjä keikkui alituiseen pistepörssin kärkisijoilla ja lukeutui joukkueensa luottopelaajiin. Kaudella 2012-2013 Siiki tehtaili muhkeat 23+20 tehopistettä A-nuorten SM-liigan runkosarjassa, pelasi kahdeksan ottelua alle 18-vuotiaiden maajoukkueessa ja debytoi Liigassa. Kauden 2013-2014 oli tarkoitus olla se todellinen läpimurtokausi, mutta siitä tulikin jotain aivan päinvastaista.

- Niin, viime kausihan oli sitten semmonen, että ei se kyllä ihan putkeen mennyt. Mulla oli ehkä itselläni liian suuret odotukset onnistuneiden kausien jälkeen, joten aloin liikaa miettiä ja asettaa tavoitteita korkealle. No, kaikki menikin aivan penkin alle, Siiki kertaa henkilökohtaisesti erittäin raskasta kautta.

150115_sport-35.jpg

Kyseinen kausi alkoi Siikin osalta takkuisesti, eivätkä numerot maali- ja syöttöpistesarakkeissa kasvaneet odotettuun tahtiin. Yhtäkkiä kärkiketjuissa pelaamaan tottunut hyökkääjä olikin päätynyt kolmos-nelosketjuihin ja itselleen epäominaiseen rooliin. Joukkueen peli kulki hyvin ja Siiki teki parhaansa kantaakseen kortensa kekoon, mutta ei voinut olla turhautumatta, kun ei kyennytkään auttamaan joukkuettaan niin kuin halusi; ratkomalla pelejä ja kantamalla rutkasti vastuuta harteillaan. Epäonnistumisten myötä tuska syveni ja tuskan syventyessä itseluottamus karisi. Hyökkääjä putosi kuiluun, josta oli enää vaikea kavuta ylös.

- Itseluottamuksestahan se oli todella paljon kiinni. En saanut alussa onnistumisia ja itseluottamus alkoi heiketä. Lopulta sitä ei ollut enää tippaakaan, olin aivan lukossa ja päädyin sinne 3-4 ketjuihin, eivätkä ne vain ole yhtään mun paikka pelata. Mun rooli on siellä 1-2 -ketjun paikoilla. Mutta niihin ketjuihin mä juutuin, eikä sitä itseluottamusta löytynyt takaisin sitten koko kaudella, Siiki muistelee.

Hyökkääjä keräsi lopulta 43 runkosarjaottelussa tehot 6+13, mikä oli yli puolet vähemmän kuin edelliskaudella. Kun vielä joukkueen kausi päättyi kuin seinään puolivälierissä Pelicansia vastaan, oli Siiki tilanteessa, jossa rakkautta lajiin todella punnittiin. Sisuuntunut hyökkääjä päätti nollata menneen, raivata tiensä takaisin kärkipelaajaksi ja osoittaa epäilijöille, että taitoa sekä tahtoa yhä piisasi.

- Erittäin motivoituneena lähdin kesään. Päätin heti alkuunsa, että treenaan koko kesän todella kovaa, ja niin mä teinkin. Viime kaudesta jäi käteen ainoastaan kova tahto näyttää, että musta oikeasti on tähän juttuun!

Vaikeasta kaudesta ylipääseminen ja itseluottamuksen uudelleen rakentaminen vaati kuitenkin muutakin kuin armotonta fyysistä treeniä - henkiselläkin puolella riitti urakoitavaa. Hyökkääjä kertoo saaneensa arvokasta apua myös joukkueen ja organisaation ulkopuolelta.

- Mä kävin ja käyn yhä urheilupsykologilla. Olen hänen kanssaan aika hyvin päässyt juttuihin, käsitellyt viime kautta ja päässyt siitä yli. Hän on antanut mulle muutamia neuvoja, joita voin itse hyödyntää varsinkin siellä pelitilanteen keskellä. Esimerkiksi, jos mulla menee huonosti yksi vaihto niin vedän vaan kolme kertaa syvään henkeä penkillä ja muistan, että peli jatkuu sen huononkin vaihdon jälkeen.

Merkittävä osa urheilusuorituksesta tapahtuukin korvien välissä. Maalintekotilanteessa ei verkkoa heiluta yksilö, jonka mielessä kytee pelko epäonnistumisesta, vaan hyvällä itseluottamuksella varustettu pelaaja, joka vahvasti uskoo pistävänsä kiekon reppuun. Siiki on tästä erinomainen esimerkki. Hän on pelaaja, joka elää onnistumisista; yhtä maalia voi seurata toinen, joskus kolmaskin, ja on iltoja, kun Siiki näyttää tekevän kaukalossa mitä ikinä lystää. Onnistumiset ruokkivat itseluottamusta, joka taas johtaa onnistumisiin, mutta siihen sykliin pohjalta kapuaminen ei ollut hyökkääjälle helppo nakki. Kuluva kausi on kuitenkin osoittanut, että Siiki on kuin onkin raivannut tiensä takaisin joukkueensa ratkaisupelaajien joukkoon.

150115_sport-44.jpg

Jo kauden alla pelatuissa harjoitusotteluissa hyökkääjä oli tulessa takoen pisteitä tiheään tahtiin. Liekki ei sammunut kauden alettua vaan Siiki jatkoi A-nuorten SM-liigassa piste per peli -tahdissa ja äkkiä kutsu kävi myös edustuksen matkaan. Tammikuun loppuun mennessä Siiki on pelannut A-nuorissa 25 ottelua tehoin 19+7 ja liigajoukkueen kokoonpanossa 19-vuotias hyökkääjä on esiintynyt 16 kertaa, saalistanut ensimmäisen tehopisteensä syöttöpisteen muodossa ja teholukemakin on plussan puolella (+1), vaikka joukkueena TPS tehnyt vähiten ja päästänyt eniten maaleja. Liigajoukkueen kausi onkin ollut perin myrskyisä ja jopa alempi pudotuspeliviiva on karkaamassa, mutta Siiki vakuuttaa kokemuksien miesten peleistä olleen hyviä ja ennen kaikkea arvokkaita.

- Viime kausi meni omalta osalta miten meni, enkä päässyt pelaamaan peliäkään edustuksessa, joten päätin, että vielä mä sinne nousen takaisin. Kesällä huhkittu työ tuotti tulosta ja oli todella hienoa saada jälleen kutsu edustusjoukkueen matkaan. Mut otettiin vastaan tosi hyvin ja tuli heti sellainen olo, että olen osa joukkuetta. Vanhemmilta pelaajilta olen saanut paljon vinkkejä - esimerkiksi, että miten jonkun tilanteen olisi voinut pelata paremmin ja niin edelleen.

Lisäksi Turussa syntynyt ja Palloseuran paidassa jääkiekkoilijaksi kasvanut Siiki osaa todella arvostaa saamaansa mahdollisuutta pelata liigatasolla TPS-logo rinnassaan.

- Tietenkin tämä on suuri kunnia, että olen näinkin pitkälle päässyt omassa kasvattajaseurassani, eikä ole tarvinnut lähteä mihinkään muualle hakemaan peliaikaa. Se merkitsee mulle suunnattoman paljon.

Siiki debytoi Liigassa jo maaliskuussa 2013 ollessaan vasta 17-vuotias. Kahdessa vuodessa hyökkääjä on kasvanut  niin fyysisesti kuin henkisestikin ja uskookin kykenevänsä nyt auttamaan joukkuetta huomattavasti enemmän. Pääosin Siiki on nähty kakkosketjun oikeassa laidassa ja peliaikaa hän on kellottanut keskimäärin kymmenen minuuttia iltaa kohden. Nuori hyökkääjä on ollut tyytyväinen saamaansa vastuuseen.

- Nyt pystyn jo pelaamaankin kentällä, enkä ole siellä vain selviytymässä, vaikka fysiikassa vielä onkin tekemistä, jotta pystyisin kaksinkamppailuissa pistämään paremmin kampoihin. Olen kuitenkin päässyt pelaamaan ihan mukavia minuutteja näinkin nuoreksi kaveriksi ja rooliin olen ollut tyytyväinen vaikkakin sen suhteen ei mitään toiveita olekaan - kaikki käy, eli pelaan juuri siinä roolissa mitä tarjotaan. Liigaan pääsy on kuitenkin tällä kaudella ollut niin sanotusti ekstraa, sillä olin asettanut tavoitteet vain A-nuorten suhteen, kun taas Liigaan ei ollut haaveilemistakaan, mutta asiat muuttuu nopeasti niin kuin on nähty.

Kohti kultaisempia muistoja

Vuonna 1995 syntyneelle Siikille on kertynyt runsaasti kokemusta nuorten SM-liigasta jo nyt, vaikka hyökkääjä on edustuskelpoinen A-junioreissa vielä ensi kaudellakin. Kolme vuotta sitten ensimmäiset pelinsä korkeimmalla junioritasolla pelannut Siiki on tahkonut peräti 114 runkosarjaottelua ja 12 pudotuspeliä A-nuorten SM-liigassa, mutta mitaleita ei ole vielä tippunut, vaikka viime keväänä joukkue ylsikin runkosarjassa toiseksi. Niinpä pitkänlinjan tepsiläisen kultaisimmat muistot Turun Palloseurasta eivät vielä liity mestaruuspokaalin nostelemiseen kohti Turkuhallin kattoa.

- B-nuorissa kun pelattiin ja saatiin SM-pronssia niin joukkueena se on se suurin juttu, mitä on voitettu ja tähänastisen pekaajauran parhaita muistoja. Niin ja kerran sitten olin pikkujunnuna kattomassa liiga-Tepsin peliä ja oli vähän tanssityttöjä siinä vieressä. No, minäpä jäin niitä siinä tuijotteleen, ja eiköhän sitten löytynyt seuraavan päivän lehdestä kuva, kun meikäläinen pikkunaskalina silmät suurena tuijotan tanssityttöjä. Se on se mun todellinen kultanen muisto vielä tässä vaiheessa! Siiki tunnustaa.

Täksi kaudeksi A-nuorten miehistö ei vaihtunut viime kaudesta merkittävästi, mutta sen sijaan vaihtopenkin takana on ollut vilskettä. Ensin U16-maajoukkueen päävalmentajaksi siirtyneen Juuso Niemisen tilalle nimettiin edustusjoukkueen apuvalmentajana toiminut Miika Elomo, jonka tiimiin kuuluivat Marko Kiprusoff ja Fredrik Norrena. Nuorten pelaajien kehittämiseen keskittynyt valmennuskolmikko otettiin joukkueessa hyvillä mielin vastaan ja kauden alla yksi jos toinenkin pelaaja antoi triolle varauksettomat kehunsa - Siiki mukaanlukien.

- Tykkäsin kyllä todella paljon [uudesta valmennustiimistä, joka siirtyi Siikin tavoin Liiga-joukkueeseen]. Valmennukselta saa suoraa palautetta runsaasti; jos menee hyvin, he kehuvat, ja jos menee huonosti, niin sieltä ei ala sadella manauksia ja moitteita vaan he yrittävät jatkuvasti kehittää meitä pelaajina ja antavat neuvoja, kuinka korjata virheet ja tehdä asiat paremmin.

A-nuorten joukkueen kokoonpanossa on esiintynyt muutama vasta vuonna 1999-syntynyt pelaaja kun taas joukkueen vanhimmat ovat vuosikertaa 1994. Isot ikäerot eivät kuitenkaan ole vaikuttaneet joukkuehenkeen, vaikka vielä ainakin alkukaudesta joukkueen "häkkipäillä" olikin toisinaan hieman totuttelemista toimintatapoihin, eivätkä he luonnollisesti myöskään lukeutuneet niihin joukkueen äänekkäimpiin yksilöihin.

- Pakko sanoa, että noi nuorimmat eniten meidän sakkokassaa ruokkii, että kiitos vaan heille siitä! Vanhemmat pelaajat on jo niin tottuneet tähän juttuun ja saaneet aikanaan osansa pulittaa, joten nyt tiedetään, että miten homma toimii ja näin. Kyllä nuo nuoremmatkin tosta petraavat kauden mittaan, Siiki tuumasi tiukaksi ja armottomaksi kuvaillun sakkopoliisi Aleksi Heinilän nyökytellessä vieressä. 

- Ja äänekkäin kaveri on kyllä toi Lehtosen Matias. Aika paljon tekstiä tulee hänen suusta oli sitten hyvä tai huono päivä. Mutta myönnettäköön nyt kuitenkin, että ihan hauska jätkä Matias on - ei siinä mitään!

- Mutta ei tässä voi kuin ajatella, että on kyllä todella hyvä ja tiivis porukka kasassa jo näin alkuvaiheessa! Meidän yhteinen matka on vasta alussa, mutta joukkuehenki on jo nyt erittäin hyvä, Siiki myhäili hymyillen istuskellessaan bussin takapenkillä matkalla takaisin Turkuun erään elokuisen harjoitusturnauksen jälkeen. Hyökkääjän sanoja ei ollut vaikea epäillä, koska joukkueen keskuudessa vallitseva hyvä ilmapiiri oli suorastaan käsinkosketeltavissa - tai kenties pikemminkin korvinkuunneltavissa - sillä lukuisia spontaaneja tuuletuksia harjoituksissa ja naurunremakoita Turkuhallin pohjakerroksessa oli tullut todistettua.

A-nuorten kausi alkoi erinomaisesti ja TPS kiisi parhaimmillaan 11 ottelun voittoputkessa. Marraskuussa joukkue koki kuitenkin merkittäviä muutoksia, kun Elomo ja Kiprusoff hyppäsivät liigajoukkueen puikkoihin ja A-junnuista kopin otti Mikko Haapakoski apunaan viime kaudella Niemisen parina toiminut Samuel Tilkanen.

- Olihan se aika shokki, varsinkin, kun alkukausi oli mennyt niin hyvin ja homma toimi, Siiki myöntää. Uuden valmennustiimin myötä pelaajien on pitänyt opetella uusi pelityyli, joka eroaa varsin paljon siitä, miten joukkue alkukaudella pelasi.

- Pelityyli muuttui Elomon ajoista aivan täysin. Nyt pelaajien kuuluu pysyä tiukemmin omilla kaistoillaan, kun taas ennen sai vapaammin liikkua kentällä ja mennä ristiin rastiin. Joukkueena pyritään pelaamaan aika simppeliä peliä. Laiturit hakevat alhaalta vauhdit ja pakit avaavat joko keskelle tai laitaan, Siiki kuvailee.

150115_sport-33.jpg

Peli peliltä pelaajat ovat omaksuneet uuden pelityylin paremmin ja paremmin ja pisteitäkin on tippunut mukavaan tahtiin. Tällä hetkellä joukkue majailee sarjataulukossa neljännellä sijalla tasapisteissä kolmantena olevan Kärppien kanssa.

- Hyvin on matka taittunut ja uskon, että taittuu tästä eteenpäinkin. Joukkueen tekemiseen olen hemmetin tyytyväinen, joka ilta jätkä antaa kaikkensa kentällä, Siiki kehuu ja huomauttaa, että parannettavaakin toki riittää.

- Hyökkäyspelissä ja maalinteossa on ehkä eniten hiomista, aika vähän ollaan meinaan maaleja tehty. Puolustuspeli taas on vahvuus ja sieltähän kaikki lähtee.

Niin, puolustuspelistä sekä joukkuehengestä, jonka Siiki vakuuttaa nyt olevan vähintään yhtä hyvä kuin kauden alla.

- Joukkuehenki on yhä erittäin hyvällä tasolla! Vaikeita hetkiä tulee jokaiselle joukkueelle jossain vaiheessa, mutta pitää vain uskoa omaan tekemiseen ja puskea yhdessä eteenpäin!

Omasta suoriutumisestaan Siikillä puolestaan on tässä vaiheessa täysin päinvastaiset fiilikset kuin vuosi sitten tammikuussa.

- Viime kausi oli valtava pettymys, mutta nyt on mennyt taas hyvin. Tein viime keväänä sen päätöksen, että haluan vielä olla samalla tasolla kuin ensimmäisellä kokonaisella kaudellani nuorten SM-liigassa. Olen sitä mieltä, että jos esimerkiksi maaleja haluaa tehdä, sen eteen on paiskittava töitä, joten kesällä kävinkin sitten Ruissalossa ampumassa kiekkoja noin viisi kertaa viikossa. Pitää myös kiittää Miikaa siitä, että antoi mulle niin paljon vastuuta heti alusta alkaen. Moni valmentaja ei olisi muhun enää viime kauden sukelluksen jälkeen uskonut.

Eikä moni pelaajakaan olisi välttämättä enää itseensä samassa tilanteessa uskonut, mutta Siikin intohimo pelaamiseen, maalien iskemiseen sekä voittamiseen oli niin suuri, ettei hän ollut valmis luopumaan niistä tunteista, mitä jääkiekolla on hänelle antaa. Lisäksi hän tiesi, millä tasolla hän parhaimmillaan kykenee pelaamaan, ja teki kaikkensa, jotta pääsi kapuamaan takaisin sille tasolle.

Nyt Siikin tavoitteena on auttaa joukkuettaan - niin A-nuorten SM-liigassa kuin Liigassakin - parhaalla mahdollisella tavalla ja raivata tietä kohti kultaisempia TPS-muistoja.

Teksti: Hanni Hopsu