karuselli_kunonaika.jpgkaruselli_tps_shop.jpg
20.9.2014

Radek Smolenak: ”Jos joukkue pelaa hyvin yhteen kaukalon ulkopuolella, se pelaa hyvin yhteen myös kaukalossa”

Aurinko ei ole vielä edes noussut, kun auto kurvaa jäähallin pihaan. On pilkkopimeää, kylmää ja märkää. Parkkipaikka tulvii loskaa ja kengät kastuvat, kun pelaaja tarpoo pihan poikki hallin ovelle. Pimeys tunkeutuu pään sisään, takana on muutama huonosti mennyt peli, itseluottamusta koetellaan, stressaa. Hän näppäilee tutun koodin, painaa kätensä pukukopin kahvalle, kiskaisee oven auki, käy sisään - hetkessä kaikki on toisin.

 Pimeys mielessä hellittää. Hän haistaa kahvin tuoksun ja hetkessä käsissä on kupillinen. Lämpö palaa hiljalleen jäseniin. Hän näkee tutut kasvot ja hymyt, korviin kantautuu naurua. Pimeys pakenee. Vitsit - hyvät ja huonot - sinkoilevat ilmassa ja hymy puskee hänenkin kasvoilleen. Huumoria eivät ole pimeys, kylmyys ja loska nujertaneet. 

Tämän takia nousin aamulla sängystä. Tämän takia jaksoin tulla tänne tänäänkin. Tämän takia lähden täältä pois hyvillä mielin. Tämän takia palaan huomennakin.

 Eräs TPS-pelaaja on omiaan valottamaan, millainen voimavara hyvä ilmapiiri ja joukkueen sisäinen huumori ovat;

Hyökkääjä Radek Smolenak tulee haastatteluun joukkuetovereidensa huuteluiden ja vitsailuiden saattelemana, istahtaa sohvalle leveä hymy kasvoillaan, tokaisee rennosti selvällä suomenkielellä ”No niin!” ja alkaa puhua.

Jääkiekkomaailmassa on aivan omanlaisensa huumori. Me näemme asiat eri tavalla kuin normaali ihmiset. Me pojat olemme pienestä pitäen keskenämme, vartumme pelikaverit ympärillämme ja vietämme paljon aikaa yhdessä, joten tiedämme, kuinka pitkälle voimme kuittailussa ja pilailussa mennä - ja voin kertoa, että todella pitkälle, Smolenak selittää virnistäen, ja on helppo ymmärtää, mistä hän puhuu. Välillä on saanut todistaa, kuinka Smolenak itse ja tämän maanmies Jakub Nakládal sekä Ryan Lasch ja Simon Gysbers käyvät sellaista sanasotaa keskenään, että heikompia hirvittäisi. Smolenak toteaakin, että ihan kenelle tahansa moisia vitsejä ei voisi laukoa.

 - Tässä joukkueessa meillä on paljon jätkiä, jotka ovat samalla sivulla huumorintajuineen ja voivat siten jatkuvasti tehdä toisistaan pilaa varsin rajustikin. Hauskaahan se on, ja myös joukkuehengen kannalta paljon parempi juttu kuin se, että olisimme kaiken aikaa asiallisina ja haudanvakavina. Mutta jos joku normaali ihminen kävelisi koppiin ja alkaisimme pilailla sen raukkaparan kustannuksella, saisimme hänet itkemään alta aikayksikön. 

Nakli_ja_pallo.jpg

Värikäs tshekkikaksikko vaikuttaa olevan merkittävä osa joukkueen positiivista ilmapiiriä, ja myös joukkueen sisältä on korviin kantautunut kommentteja, joiden mukaan duo tuo rutkasti huumoria ja sopivaa rentoutta ryhmään.

-  Olen sellainen persoona, että on kyse sitten työstä tai vapaa-ajasta, haluan pitää hauskaa, ja Nakly (Nakládal) on samanlainen. Sellaiseksi me olemme syntyneet ja sellaisina me olemme kasvaneet. Me tiedämme, mistä asioista, milloin ja kuinka paljon voimme vitsailla. Kaikki on helpompaa, kun asiat kohtaa positiivisin mielin. Eihän kukaan halua elää elämäänsä hymyttä, naurutta ja ilman hauskanpitoa, Smolenak filosofoi.

 Kaiken takana on hyvä tahto

TPS:n edustusjoukkueessa on 26 suomalaisen lisäksi kaksi kanadalaista, kaksi tshekkiä, yksi liettualainen ja yksi amerikkalainen, joten luonnollisesti englanninkieli on kovassa käytössä. Vaikka jokainen joukkueessa lontoota pääpiirteittäin vääntääkin, asettaa kieli toisinaan haasteensa.

- Englanti on Lascherin, Simonin ja Seigon äidinkieli, ja minä puhun ainakin omasta mielestäni hyvää englantia, joten me kykenemme reagoimaan toistemme heittoihin välittömästi, ja kuittailut sinkoilevat salamana välillämme ees taas, mutta esimerkiksi Nakly juuri kertoi minulle, että toisinaan hän haluaisi sanoakin jotain, mutta myöhästyy yhden sekunnin ja on keskustelusta heti ulkona, kun jotain muuta on jo meneillään, kuuden Pohjois-Amerikassa pelaamansa kauden aikana englannin täydellisesti oppinut Smolenak selittää.

 Tosin, pienoisesta kielimuurista huolimatta Nakládal ei jää huumorista paitsi - päinvastoin - tshekkipuolustaja on usein joukkuetovereidensa piikittelyn kohteena. Ryan ”Lascher” Laschin ja Jakub ”Nakly” Nakládalin väliset sanasodat ovatkin parhaimmillaan vähintään yhtä hauskaa seurattavaa kuin vihdyttävimmät stand-up -esitykset.

- Nakly aina sanoo jotain typerää, joten hän saa myös kuulla siitä! Smolenak naurahtaa ja jatkaa:

- No oikeastaan juttu on kyllä vähän niinkin, että Lascher on hauska, ja Nakly on myös hauska, mutta erityisen hauskaksi hänet tekee se, että hänen aksenttinsa ja jokin pieni lausumismoka sopivassa tilanteessa aiheuttavat hulvattomia hetkiä! Nuo kaksi kinastelevat kyllä yhtenään ja useimmiten samoista asioista. Se on todella hauskaa, kun he pääsevät vauhtiin.

Ja Smolenak itse tekee kyllä parhaansa, että kaksikko todella pääsee vauhtiin.

No juu, myönnettäköön, että minä ja Simon autamme osaltamme aloittamalla väittelyitä heidän välillään ja lietsomalla niitä, tshekkihyökkääjä paljastaa virnuillen.

nakly_ja_piku_tervmpi.jpg

Välillä nuorempi tshekki saa osakseen rajuakin kiusoittelua, mutta kun näkee tämän kasvoilla leveän hymyn ja kuulee sydämen pohjasta kumpuavan naurun, tietää, että kaikessa takana on hyvä tahto ja ystävyys. Ja mikäli nyt joukkuetoverin naamataulu kuitenkin alkaisi jossain vaiheessa kautta tympiä, ratkaisuja löytyy - siitä esimerkkinä CHL-pelimatkalla huonetovereina olleen tshekkikaksikon sopimus:

- Nakli sanoi minulle, että tämän reissun (CHL) jälkeen hän ei halua enää ikinä nähdä minua, eikä puhua minulle. Tänään kuitenkin sovimme, että koska me vihaamme toisiamme niin paljon, olemme erittäin ärsyyntyneitä ja aivan täynnä toisiamme, saamme joka maanantai kumpikin lyödä toisiamme kertaalleen täysillä turpaan ja purkaa kaiken vihamme siihen lyöntiin.  Aloitamme sitten ensi maanantaina!

Tasavertainen joukkue

Yksi seikka, mikä myös kuvastaa joukkueen hyvää ilmapiiriä on se, miten helppo juniori-ikäisten pelaajien on ollut liittyä miehistöön. Yhden sun toisenkin nuoren pelaajan suusta on kuulunut kommenttia siitä, kuinka mukava koppiin on mennä, ja kuinka hyvin junnut on otettu edustusjoukkueessa vastaan.

- Joskus puhutaan, että ulkomaalaiset saattaa muodostaa sen oman porukkansa, eivätkä puhu meille junnuille, mutta nämä kaverit kyllä puhuvat tosi paljon, ottavat kaikki huomioon, auttavat ja ohjeistavat kaiken aikaa. Oikeesti hienoja tyyppejä! Matias Pulli kiitteli Pitsiturnauksessa elokuussa, ja muutama viikko sitten CHL-vieraspelireissulla Teemu Lämsä komppasi puolustajaa:

-Tässä porukassa on loistava joukkuehenki ja meidän junnuikäistenkin on ollut helppo mennä koppiin. Ei ole yhtään sellaista nuivaa äijää, eikä kismaa kenenkään välillä. Totta kai meitä junnuja nyt aina pitää vähän nokitella, mutta se kuuluu asiaan.

 Aito ilo säteilee Smolenakin kasvoilta, kun hän kuulee joukkueen nuoremman kaartin fiiliksistä.

-  Hieno kuulla, että heillä on noin positiivinen fiilis, koska niin sen kuuluukin olla! Pojat ovat aivan loistojätkiä ja ehdottomasti yhtä iso osa joukkuetta kuin kaikki muutkin. 

Edustusjoukkueen ringissä on yli 10 vuosina 1994-1996 syntynyttä pelaajaa, ja lisäksi vuonna 1993 syntyneet Niko Karhu ja Niklas Friman saivat vielä viime kaudella pelata A-junioreissa. Pakkiosaston kärsittyä loukkaantumisista, on Mikko Lehtosen, 20, ja Matias Pullin, 19, harteille sysätty odotettua enemmän vastuuta. Nuorukaiset ovat kuitenkin saaneet joukkuetovereiltaan täyden tuen.

- Mun on ollut todella hyvä pelata heidän takana! Kun katsotaan tämänkin illan peliä, niin jätkäthän blokkasivat aivan huikean määrän kuteja, ja oli tosi hienoa nähdä se taistelu ja intohimo, jolla kaverit puolustavat omaa maalia. Hienoa, että on nyt uusia jätkiä noussut esiin, maalivahti Teemu Lassila kehui KalPa-voiton jälkeen.

Hyökkäyksessä puolestaan Rasmus Kulmala, Mikko Rantanen ja Julius Vähätalo joutuivat jo viime kaudella ottamaan vastuun taakkaa kannettavakseen ja ovat nyt epäilemättä valmiita entistä isompaan rooliin. Lisäksi A-junioreissa pelaa tukku pelaajia, jotka harjoittelevat myös edustusjoukkueen mukana ja tulevat todennäköisesti saamaan minuutteja myös liigajäillä kauden aikana.

karhu_matu_bobi_mylly.jpg

TPS-kapteeni Petteri Nummelin totesi taannoin haastattelussa, että joukkueessa tehdään jekkuja lähes päivittäin, eivätkä kohteena aina ole pelkästään junnut vaan kuka tahansa voi joutua uhriksi - ja toisaalta, kuka tahansa voi olla jekun takana. Smolenak vahvistaa, että nuoret ovat löytäneet hyvin paikkansa joukkueessa ja rento ilmapiiri on karistanut turhan arastelun pois.

On ollut hauska seurata, miten viikon alussa he koppiin tullessaan hädin tuskin puhuvat ja istuvat vain hissukseen paikoilleen , mutta sitten he vähitellen saavat itseluottamusta, kun näkevät, että me suhtaudumme heihin samoin kuin keneen tahansa pelaajaan joukkueessa, joten kohta he jo alkavatkin sitten pilailla meidän kustannuksellamme. Sen muutoksen heidän käyttäytymisessään todella näkee ja myös kuulee - ei heille enää tunnu olevan mikään ongelma todeta minulle päin naamaa, että ala painua - mikä tosin lienee hyvä asia, sillä se kertoo vain siitä, että he voivat kohdella meitä niin kuin me kohtelemme heitä ja toisiamme.

 Vaikka periaatteessa yksikään pelaaja joukkueessa ei siis ole toista suurempi oli lompakossa sitten mopo- tai autokortti, ei voi olla huomaamatta sitä kunnioitusta ja ihailua, mikä uransa alkutaipaleella kulkevista urheilijoista vanhempia pelaajia kohtaan hohkaa.  Pitsiturnauksessa Pulli kertoikin, että kokeneempien joukkuetovereiden esimerkkiä seurataan ja oppia otetaan päivittäin.

- Tottakai mä seuraan Petun tekemistä jäällä ja sen ulkopuolella. Hänellä on ollut vaikuttava pelaajaura ja hän on ehdottomasti meille kaikille junnuille hieno esimerkki. Kaikki me seurataan silmä kovana, että mitä Petu tekee ja yritetään häneltä oppia kaiken aikaa.

”Huono joukkuehenki saa vihaamaan jääkiekkoa”

On mahdotonta epäillä, etteikö Smolenak aidosti nauttisi olostaan turkulaisessa joukkueessa, sillä näkee tämän sitten treeneissä tai koppikäytävällä, on miehen kasvoilla lähes poikkeuksetta leveä hymy ja nauru raikaa. Jo 15 eri joukkueessa urallaan pelanneella tshekkihyökkääjällä on takanaan myös aivan päinvastaisia kokemuksia.

Kerran pelasin pari kuukautta joukkueessa, jossa ei ollut hyvää joukkuehenkeä. Se oli raskasta aikaa - en vain tuntenut yhtikäs mitään ja kadotin intohimoni pelaamiseen. Oli kamalaa tulla kaukaloon päivittäin, koska kukaan ei koskaan vitsaillut tai nauranut, musiikki ei soinut kopissa, ei tippaakaan iloa ja intoa, ei mitään.

Pelaajalle, joka peliuraansa muistellessaan hokee lukemattomia kertoja, kuinka hauskaa hänellä on ollut milloin missäkin, pelaaminen moisessa joukkueessa oli kuin olisi manalaan päätynyt. Joukkuehengen merkitys on valtava - jos sitä ei ole, motivaatio mennä hallille päivästä toiseen ja ilo olla jäällä katoavat äkkiä.

Tiedän, että tämä voi kuulostaa kummalliselta, mutta huono joukkuehenki saa vihaamaan jääkiekkoa. Vaikka tämä on meille työ, jokainen haluaa tämän olevan hauskaa, jokainen haluaa nauttia treenaamisesta ja pelaamisesta. Mutta esimerkiksi siinä joukkueessa, jossa joukkuehenkeä ei yksinkertaisesti vain ollut, oli vaikeaa mennä joukkuetovereiden kanssa koppiin tai jäälle, kun ei kyennyt heittämään läppää, hymyilemään, nauramaan, puhumaan muille, Smolenak muistelee.

nakyl_ja_simon.jpg

Hyvä ilmapiiri joukkueessa ei luonnollisestikaan synny tuosta vain sormia napsauttamalla, ja kauden mittaan sitä on pidettävä yllä etenkin silloin, kun tulee vaikeampia aikoja. Smolenak kertoo, että kaikki yhdessä koetut hetket ja kommellukset ovat omiaan tiivistämään ryhmää, ja sen tähden muun muassa vieraspelimatkat ovat joukkueen yhteishengen kannalta aina tärkeitä.

Olen 17-vuotiaasta asti matkustanut paljon, sillä USA:ssa ja Venäjällä meillä oli pitkiä vieraspelimatkoja, ja minusta on aina hauskaa olla jätkien kanssa tien päällä! Osittain tosin siksikin, että joukkue on minun perheeni, kun taas pelaajille, joilla odottaa perhe kotona, vierasmatkat ovat raskaita, sillä he ikävöivät lapsiaan. Mutta kaiken kaikkiaan yhteiset reissut ovat joukkueelle tärkeitä - omanlaistaan ryhmäytymistä, sillä olemme yhdessä kaiken aikaa, saamme viettää keskenämme aikaa myös kaukalon ja kopin ulkopuolella - mitä enemmän vietämme aikaa yhdessä ja mitä hauskempaa meillä on, sitä enemmän nautimme jääkiekosta. 

Syyskuun alussa TPS pääsi kokemaan jotain ainutlaatuista, kun se matkasi Champions Hockey Leaguen vieraspeleihin Italiaan ja Tshekkiin, mikä tiesi neljän päivän pelireissua. Smolenak kuvailee kokemusta mitä mainioimmaksi, sillä vaikka ensimmäisestä pelistä tappio tulikin, reissu oli kokonaisuudessaan opettava ja joukkuetta yhteen hitsaava. Liigassa pisimmät pelireissut suuntautuvat 650 kilometrin päähän Ouluun, jolloin maitse kulkeminen tarkoittaa noin kahdeksan tunnin bussimatkaa ja yhtä hotelliyötä. Toki siinäkin ajassa ehtii jokusen korttipelin lätkimään ja leffan pyörittämään, mutta tshekki kaipaisi enemmän.

-  Mielestäni on sääli, ettei meillä Liigassa ole pidempiä vierasmatkoja, sillä ne tekisivät hyvää kauden aikana. Toki ymmärrän, että se myös maksaisi enemmän, mutta mielestäni olisi niin mukavaa, jos pelit olisi järjestetty siten, että perjantaina pelaisimme esimerkiksi kaukana vieraissa ja sitten sunnuntaina jossain muualla Suomessa siten, että voisimme olla reissussa koko viikonlopun. Se toisi vaihtelua otteluohjelmaan, pääsisimme hieman pois perusrutiineista ja viettämään yhdessä aikaa eri ympäristössä, mikä piristäisi ja vahvistaisi joukkuetta varmasti!

Joukkue on nyt ollut kasassa kotvan aikaa - takana ovat ensimmäiset kokoontumiset toukokuussa, yhdessä huhkitut kesätreenit ja jaetut tuskan hetket sekä elokuun harjoitus- ja CHL-ottelut. Smolenak kertoo, että kesän aikana joukkue kokoontui yhteen muutenkin kuin hikoilemaan fysiikkatreeneissä tai kamppailemaan kaukalossa.

 - Toki kesällä painettiin treeniä, käytiin pelityyliä läpi ja pyrittiin iskostamaan se jokaisen selkärankaan, mutta elokuu oli meille myös sitä aikaa, kun koko porukka oli vihdoin koossa, joten oli tärkeää, että tutustuimme toisiimme - kävimme yhdessä ulkona syömässä ja keilaamassa ja sen sellaista. Olen aina sanonut, että jos joukkue pelaa hyvin yhteen kaukalon ulkopuolella, se pelaa hyvin yhteen myös kaukalossa.

repeily_treeneiss.jpg

 Liigakautta 2014-2015 on takana nyt neljä peliä ja edessä on pitkä kausi ikimuistoisine hyvine hetkineen, mutta myös kaikkine koettelemuksineen. Tulee pimeitä hetkiä, jolloin pelaajat yksilöinä ja ihmisinä tarvitsevat tavallista enemmän voimaa, energiaa ja uskoa joukkueesta ja sen ilmapiiristä. Tulee vaikeita ajanjaksoja, jolloin joukkuehenkeä todella mitataan.

On helppoa puhua hyvästä joukkuehengestä silloin, kun asiat sujuvat ja jääkiekkoilusta on helppo nauttia, mutta vastaan tulee taatusti aikoja, jolloin pelaamme huonosti, ja niinä aikoina voi hyvinkin tulla tappeluita treeneissä sekä kiivaita väittelyitä penkillä ja kopissa. Mutta meidän on yhdessä joukkueena löydettävä keinot selviytyä kaikesta, niin hyvistä kuin vaikeistakin ajoista, jotta voimme menestyä. Mitä ikinä vastaan tuleekin,meidän on joukkueena taisteltava eteenpäin, Smolenak päättää.

 


Teksti ja kuvat: Hanni Hopsu