karuselli_kunonaika.jpgkaruselli_tps_shop.jpg
7.8.2014

Radek Smolenak: "Jokaisen on soudettava"

Oli vuosi 2008 ja AHL-joukkue Norfolk Admiralsin ottelun jälkeinen paitahuutokauppa oli alkamaisillaan. Joukkueen saapuessa jäälle yksi pelaaja punaisine aurinkolaseineen, hopeisine pompomeineen ja värikkäine pörröhuiveineen kiinnitti katsojien huomion ja sai hymyt kohoamaan kaikkien kasvoille. Kuusi vuotta myöhemmin pörröhuiviaankin värikkäämpi kiekkoilija on valmis tuomaan iloa turkulaisille.

Radek Smolenak istuutuu alas ruokalan pöytään miettiväinen ilme kasvoillaan. Aivot käyvät läpi muistitiedostoja muutaman sekunnin ajan, kunnes tshekkipelaaja purskahtaa nauruun.

- Jep, nyt minä muistan sen! Olimme voittaneet matsimme sinä iltana, joten kaikki olivat hyvällä tuulella. Päätin sitten tehdä jotain hölmöä, jotta yleisökin saisi ilon irti tapahtumasta. Se on minulle normaalia - ihmiset, jotka tuntevat minut, tietävät, että rakastan pitää hauskaa.

Smolenak jatkaa, että hänellekin jääkiekko on toki työ, johon hän suhtautuu vakavasti, mutta ei kuitenkaan vakavamielisesti.               27-vuotias tshekkikiekkoilija haluaa ennen kaikkea nauttia treenaamisesta ja pelaamisesta, ja sen hän on osoittanut käytöksellään myös TPS-paidassa; Kun Smolenak jääharjoituksissa palaa suorituksensa jälkeen jonoon, ei hän jää tuppisuuksi vaan heittää läppää yhteen suuntaan ja kannustushuutoja toiseen. Vain maitohapot ja hapen haukkominen saavat leveän virnistyksen katoamaan hyökkääjän kasvoilta hetkeksi, mutta pienen huilin jälkeen tshekin hampaat, tai oikeastaan röllimäinen kolo siinä, missä etuhampaiden kuuluisi olla, vilkkuu jälleen.


- Olen ollut täällä vasta alle viikon, joten vaikea sanoa, uppoavatko vitsini jätkiin vai eivät… Mutta sen voin sanoa, että olen aina valmis pelleilemään ja heittäydyn mukaan vaikka mihin hömpötyksiin, jos seurauksena on se, että ihmiset nauravat ja heillä on hauskaa.

Ei siis ole epäilystäkään, etteikö tämä kaveri tallailisi maapallolla keskivertoa positiivisimmin mielin. Kasvattajaseuransa HC Kladnon 17-vuoden iässä jättänyt Smolenak on sittemmin pelannut kuudessa eri maassa sekä peräti 15 joukkueessa ja tuntuu löytävän jotain hyvää kerrottavaa niistä kaikista. Lausahdus  ”Minulla oli niin hauskaa siellä” toistuu haastattelun aikana lukuisia kertoja - puhuttiinpa sitten ajoista Yhdysvaltain itärannikolla tai hyytävän Siperian perukoilla. Aina pelaaminen ei kuitenkaan ole kuin kukkakedoilla tanssisi - eikä Smolenak sitä oletakaan.

 - Väistämättä vastaan tulee aikoja, jolloin ei nauti työstään - oli sitten jääkiekkoilija tai pankkivirkailija. Pitkän kauden aikana kohtaa ajanjaksoja, jolloin ei tule onnistumisia ja itseluottamus katoaa, eikä silloin pelaaminen tai treenaaminenkaan tahdo maistua. Sitten jos vielä joukkueesi ajautuu tappioputkeen - ja senhän minäkin olen kokenut - niin raskasta on. Mutta tässä lajissa hienoa on se, ettet koskaan ole yksin. Joukkueessa toinen tukee toista ja jokainen tekee kaikkensa sen eteen, että kompuroiva pelaaja saadaan jaloilleen tai eksynyt joukkue raiteilleen.

NHL - tuo jokaisen kiekkoilijan unelma 

On aika vetää keskustelussa esiin kortti nimeltä NHL. Jokaisen pikkukiekkoilijan unelma kun on aihe, jota vain ei voi ohittaa. Ei etenkään nyt, kun pöydän toisella puolen istuu mies, joka on päässyt lapsuudenunelmansa toteuttamaan.

Smolenak oli vasta 17-vuotias, kun hän muutti yksin Kanadaan, jotta voisi pelata OHL:ssä, yhdessä Pohjois-Amerikan kolmesta pääjunioriliigasta. Nuorukaisen englannin kielen taito rajoittui muutamaan sanaan, mutta sosiaalinen ja reipas tshekki sopeutui uuteen maahan ja kulttuurin nopeasti.

- Ei sen ikäisenä ajattele ja huolehdi asioista samalla tavalla kuin aikuisiällä. Minulla ei ollut edes tyttöystävää, joten oli helppoa pakata vain tavarat ja lähteä miettimättä tai murehtimatta sen enempää. Uusia sanoja opin päivittäin, sillä olin kaiken aikaa joukkuetovereideni kanssa ja he tietenkin puhuivat vain englantia - niinhän se menee, että kun olet vedessä, sinun on uitava. 

Vuosina 2004-2006 Smolenak pelasi Kingston Frontenacsin riveissä ja nautti elämästään, jota itse kuvaili suorastaan kepeäksi. Kanadalainen isäntäperhe huolehti kyydeistä, pyykeistä ja ruuasta, eikä nuoren pojanklopin tarvinnut keskittyä muuhun kuin jääkiekkoon.

Niin, ja tyttöjen jahtaamiseen. Olinhan vasta 17-vuotias! Smolenak lisää virnuillen.

Kesällä 2005 tshekki varattiin NHL:ään kolmannella kierroksella varausnumerolla 73. Värikkään persoonan tarina sai uuden värikkään luvun, kun nuori mies ei kuullut varauksestaan klassisella tavalla puku päällä ja kovat kaulassa. Työsulkukauden takia ei näet perinteistä varaustilaisuutta järjestetty, mutta Smolenakia se ei estänyt juhlimasta - päinvastoin.

 - Tiesimme ystäväni kanssa, ettei meitä varattaisi ensimmäisellä kierroksella, mutta seurasimme sitä silti kotona internetistä. Sen päätyttyä suljimme koneen ja lähdimme ulos juhlimaan. Joskus aamuyöstä sain puhelun Tampa Bay Lightningin GM:ltä, joka kertoi varauksestani, mutta vasta seuraavana päivänä todella tajusin, että minut oli oikeasti varattu maailman kovimpaan jääkiekkoliigaan.

Hetken nuori tshekkitaituri kuvitteli, että oli aika pakata kamat kassiin, jättää Kanadan kylmät talvet taakse, muuttaa Floridan lämpöön ja odotella taalatukkujen tipahtelua tilille, mutta todellisuus valkeni nuorukaiselle piakkoin - ovet NHL:ään eivät auenneetkaan ihan noin vain.

Olin nuori ja naiivi. Ajattelin että: ”Vau, minut varattiin! Syksyllä pelaankin jo NHL:ssä”. Kuvittelin, että kaikki on helppoa ja tapahtuu välittömästi. Ja uskon, että tänä päivänäkin moni nuori pelaaja erehtyy luulemaan niin. Vasta myöhemmin minäkin tajusin, kuinka typerä olin.


Kesti yli kolme vuotta ennen kuin kutsu NHL:ään kävi. Smolenak raatoi hullun lailla AHL:ssä ja jopa ECHL:ssä, ja noina vuosina hänen henkinen vahvuutensa kasvoi roimasti. Kova työ palkittiin vihdoin joulukuun 2.päivänä vuonna 2008. Onnellinen hymy hiipii miehen kasvoille, kun hän muistelee iltaa, jona hän seisoi Tampa Bay Lightningin pelipaita yllään Philadeplhia Flyersin kotiareenan siniviivalla ja kuunteli, kuinka tuhatpäinen yleisö lauloi Yhdysvaltain kansallislaulua.

- Siinä seistessään sitä muisteli kaikkia niitä hetkiä, kun pikkupoikana pelasi kavereiden kanssa pihalätkää ja unelmoi siitä, kuinka jonain päivänä pelaisi ensimmäisen NHL-ottelunsa. Siinä samalla viivalla kanssani seisoi pelaajia, joita arvostin ja ihailin suunnattomasti. Pelaajia, joiden nimet koko kiekko kansa tunsi tai tulisi tuntemaan; Mark Recchi, joka oli jo tuolloin pelannut yli 1000 ottelua, Vincent Lecavalier, Steven Stamkos, Martin St.Louis…, Smolenak muistelee yhtä uransa merkittävintä iltaa.

Tshekki nappasi debyytissään myös ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan tehopisteensä NHL:ssä, sillä hän syötti joukkueensa 3-3-tasoitusmaalin päätöserässä. Lopulta kuitenkin Flyers juhli voittoa jatkoajalla.

Tuolla kaudella Smolenak sai tililleen kuusi NHL-peliä, mutta pääosin hän ahersi AHL:ssä Norfolk Admiralsin riveissä. Seuraavalla kaudella hän edusti Chicago Blackhawksia yhdessä ottelussa, mutta NHL-valloitus ei saanut tuulta alleen tuolloinkaan, ja tshekki päätyi takaisin AHL:ään. Vaikka AHL onkin NHL:n farmiliiga, haluaa Smolenak korostaa, ettei kyseessä ole mikään heppoinen surkimusten sarja. 

 - Mielestäni AHL on maailman rankin liiga. Ihmisillä on usein se käsitys, että siellä pelataan surkeaa kiekkoa ja kaikki on päin honkia, mutta kokemuksesta voin sanoa, että se on kaikkea muuta. Joka päivä kamppailet joukkuetovereitasi vastaan ollaksesi paras ja saadaksesi mahdollisuutesi nousta ylöspäin, tavoittaa unelmasi. Joka pelissä ja joka treenissä sinun on annettava 150%.

Kauden 2009-2010 päätteeksi kuusi vuotta Pohjois-Amerikassa pelannut tshekkihyökkääjä päätti tehdä seuraavan siirron urallaan ja palasi takaisin Eurooppaan. Seuraksi valikoitui HC Sparta Praha miehen synnyinkaupungissa.

 - Siihen aikaan AHL:ssä vanhemmat ja kokeneemmat pelaajat saivat enemmän vastuuta, kun taas nuoret joutuivat tosissaan kamppailemaan peliajastaan. Koko ajan joukkueeseen tulvi uusia NHL:ään kurkottelevia pelaajia ja jokapäiväinen raaka taistelu oli stressaavaa. Olin päässyt pisteeseen, jossa tajusin saavuttaneeni unelmani NHL:ssä pelaamisesta, joten olin valmis uuteen askeleeseen urallani, Smolenak valottaa syitä päätöksensä takana.

Maassa maan tavalla

Kausi Tshekissä ei kuitenkaan mennyt aivan putkeen eivätkä tehopisteet 14+2 42 ottelussa tyydyttäneet hyökkääjää alkuunkaan. Pohjoisamerikkalaiseen jääkiekkoon tottunut ja oman pelityylinsä siihen mukauttanut Smolenak huomasi, ettei enää sopeutunutkaan kotimaansa liigaan.

Syksyllä 2011 tshekki löysikin itsensä sitten Suomen Porista. Ässät tosin luopui Smolenakista jo tammikuussa, jolloin hyökkääjä hyppäsi Pelicansin riveihin. Siirto oli tshekin näkökulmasta varsin mukava; 15 runkosarjapeliä ja 17 pudotuspeliä myöhemmin hyökkääjän kaulassa roikkui SM-hopeamitali.

Lahti valtasi paikan Smolenakin sydämessä ja kolmen kauden aikana hän pelasi siellä yhteensä 95 ottelua. Pelicansin lisäksi hän pelasi 9 ottelua SHL:n Timråssä ja 35 ottelua kahdessa eri KHL-joukkueessa. Yugra Khanty-Mansiysk, johon Smolenak siirtyi viime syksynä, sijaitsee noin 2900 kilometriä Moskovasta itään, Uralin tuolla puolen. Rako tshekin hampaiden välissä vilkkuu jälleen, kun hän palaa muistoissaan viime kauteen.  

Jep, siellä me olimme - keskellä ei mitään, Smolenak vahvistaa nauraen.

Mutta itse asiassa minulla oli siellä valtavan hauskaa. Joukkueessa oli monta muutakin ulkomaalaista; esimerkiksi Stephen Dixonin kanssa pelasin jo Ässissä ja yhden tshekin olin tuntenut iät ja ajat, ja kun on mahtavia joukkuetovereita ympärilläsi, ei ole edes väliä, missä pelaa!

Sama juttu nyt Turkuun saapuessani. Tunsin jo entuudestaan monta kaveria, kuten Lacherin, Pikun, Seikon - ja meillä oli hauskaa Lahdessa. Jääkiekkomaailma on loppujenlopuksi niin pieni, että kaikkialta löytyy aina tuttuja tai vähintäänkin tutun tuttuja. Niinpä uuteenkin joukkueeseen on helppo tulla ja hetkessä huomaa taas saaneensa 20 uutta ystävää, Smolenak selittää.


Kierreltyään eri maita ja liigoja Smolenak kykenee hyvin kuvailemaan, millaisia eroja harjoittelussa ja pelaamisessa on niiden välillä. 

Liigaan tulleilla pohjoisamerikkalaisilla on usein tapana hämmästellä, kuinka paljon ja kovaa Suomessa treenataan jään ulkopuolella ja etenkin juostaan. Smolenakin mukaan Venäjällä pingotaan kuitenkin vieläkin enemmän.

Meidän valmentajamme rakasti suomalaista jääkiekkoa, joten emme treenanneet niin perivenäläiseen tapaan, mutta silti se oli kieltämättä erittäin rankkaa, kun 40 asteen pakkasetkaan eivät tuntuneet olevan este juoksulenkeille. Mutta maassa maan tavalla, Smolenak tuumaa.

Myös jääkiekko itsessään on erilaista maasta ja liigasta riippuen. Niin kuin Smolenak jo aiemmin toi esille, erot tshekkiläisen ja pohjoisamerikkalaisen kiekkoilun välillä ovat niin suuria, ettei hän itse sopeutunut kotimaansa liigaan Pohjois-Amerikasta palattuaan. Eroja hän löytää kuitenkin myös Ruotsin SHL:n, Suomen Liigan ja KHL:n välillä.

Jos tarkastelen asiaa kannattajan näkökulmasta, on jääkiekko viihdyttävintä Suomessa. Täällä peli vyöryy nopealla tempolla päästä päähän ja laukauksia sekä maalipaikkoja tulee runsaasti. Venäjällä kaukalot ovat niin suuria, että kaikki kestää kauemmin, eikä peli ole niin intensiivistä. Ruotsissa puolestaan pelataan hyvää kiekkoa, mutta se on erittäin taktista - välillä tuntui kuin olisi ollut nappulana shakkipelissä, Smolenak selittää.

Olemme keskustelleet Smolenakin vuosista eri maissa jo hyvän tovin, joten lopulta sympaattiselta ja kaikin puolin lämpimän oloiselta ihmiseltä on pakko tiedustella, että iskeekö koskaan koti-ikävä? Smolenak lähti kotimaastaan 10 vuotta sitten ja on palannut takaisin Tshekkiin vain yhdeksi kaudeksi. Kotona hänellä on suuri perhe, jota hän on nähnyt jouluisin ja kesäisin, sekä silloin, kun perheenjäsenet ovat käyneet katsomassa hänen pelejään milloin missäkin maassa.

Jokaisella on vain yksi perhe. Olen vuosien mittaan oppinut, että olinpa missä päin maailmaa tahansa, perhettäni en menetä koskaan. Sitä voi menettää ystävän - mikä toki kirpaisee - voi menettää rahaa, omaisuutta, työn, mutta perhettä ei koskaan. Kaipaan heitä, mutta tiedän, että he ovat aina olemassa, eivätkä koskaan käännä minulle selkäänsä.

Suomi kuin toinen kotimaa

Vaikka Smolenakin passissa synnyinkaupungin kohdalla lukee Praha ja kansalaisuutena tshekkiläinen, taitaa miehessä kuitenkin elää pieni suomalainen.  Ensimmäisen kerran vuonna 2011 Suomeen tullut kiekkoilija on viihtynyt maassamme paremmin kuin hyvin, eikä kulttuuriin tai elämäntapaan sopeutumisessa ole missään vaiheessa ollut ongelmia. Mies vakuuttaa, ettei mikään suomalaisissa tai näiden tavoissa ole edes hämmästyttänyt häntä, mutta hetken pohdinnan jälkeen mieleen juolahtaa kuitenkin yksi tapaus.

Oli valtavan kylmä talvi hirvittävine pakkasineen ja kaverini veivät minut saunomaan. Äkkiä siinä tuli lämmin, kun he nakkelivat vettä kiukaalle yhtenään ja jotkut snapsitkin taidettiin heittää huiviin. Se oli varsin odottamatonta , tshekki muistelee nauraen.

Mutta niin kuin jo aiemmin mainitsin, kun olet vedessä, uit. Totun kaikkeen helposti, mutta jostain kumman syystä meille tshekeille Suomi tuntuu erityisen kotoisalta maalta. Viime aikoina täällä on pelannut useampikin tshekki, enkä ole koskaan kuullut keneltäkään pahaa sanaa Suomesta. Ja minustakin tuntuu kuin tämä olisi toinen kotimaani.


Kolmena kautena Lahdessa pelannut Smolenak myöntää, että turkulaisten näkökulmasta Itä-Suomessa sijaitseva kaupunki valtasi paikan hänen sydämessään. Monille lahtelaisille hyökkääjän siirtyminen länsirannikolle olikin pienimuotoinen shokki.

Kaikki tietävät, mitä tunnen Lahtea kohtaan. Rakastin siellä pelaamista! Mutta jääkiekko on myös bisnestä ja meille työ. Ihmiset, jotka ymmärtävät jääkiekkoa ja sen maailmaa, ymmärtävät myös sen, miksi tulin Turkuun. Mutta vaikka olenkin nyt täällä, niin en minä tuosta vain Lahtea ja siellä viettämääni aikaa deletoi muististani. Lahti tulee aina olemaan osa minua.

Ja niin vain on Turkukin alkanut kovaa vauhtia kairaamaan tietään Smolenakin sydämeen.

- Turku on upea! Teemu (joukkueenjohtaja) näytti minulle paikkoja, ja kävin tutustumassa asuinalueeseeni, joka myös vaikuttaa erittäin mukavalta! Onneksi minulla on koko vuosi aikaa nähdä ja kokea, mitä kaikkea tällä kaupungilla onkaan annettavaan.

Tuskinpa kuitenkaan pelkkä Turun kauneus vakuutti Smolenakin siitä, että TPS olisi hänelle se paras vaihtoehto tulevalle kaudelle. Taitavalla maalintekijällä riitti varmasti ottajia jonoksi asti, joten mikä oli TPS:ssä se tekijä, joka sai Smolenakin tulemaan mustavalkoiseen joukkueeseen?

 - On selvää, että valmennus on se suurin syy, miksi tulin tänne, Smolenak vastaa hetkeäkään epäröimättä.

En yritä tässä tippaakaan mielistellä heitä tai kalastella peliminuutteja vaan haluan aivan rehellisesti sanoa, että Kaitsu ja   R-P ovat parhaat valmentajat, jotka minulla on urani aikana olleet. Meillä oli loistava suhde Lahdessa ja olemme pitäneet yhteyttä näiden kahden vuoden ajan, luottamus on molemminpuolista, he ymmärtävät minua pelaajana ja persoonana ja tekevät minusta paremman jääkiekkoilijan, tshekki kehuu TPS:n valmentajakaksikkoa Kai Suikkanen ja Riku-Petteri Lehtonen, joka valmensi häntä jo Pelicansissa.


Smolenak kertoo olevansa aidosti iloinen saadessaan olla mukana näkemässä ja kokemassa, miten nykyinen joukkue yhdessä kasvaa ja kehittyy. Myöskään ilmapiirissä ei ole ollut valittamista. Smolenak ei voi olla virnistämättä, kun ruokalinjastolle suuntaavat joukkuetoverit heittävät ohi mennessään läppää ja yrittävät parhaansa mukaan häiritä tshekin vastaamista.

-Mitä enemmän olemme yhdessä, sitä tiiviimmäksi tämä joukkue muodostuu. Odotan myös innolla CHL-otteluita, sillä kun yhdessä matkustetaan ulkomaille ja ollaan kaiken aikaa porukkana, niin joukkuehenki varmasti kohenee entisestään. Nuo pelit tulevat tekemään meistä vahvemman joukkueen.

Pohtiessaan omaa rooliaan joukkueessa Smolenak ei halua nostaa itseään liikaa esille. Tshekkihyökkääjän maalintekotaidot tunnetaan ja noista taidoista kielivät myös miehen tilastot edellisiltä kausilta: viime kaudella Smolenak ehti Pelicansissa pelaamissaan 21 ottelussa nakutella 14 osumaa ja kaudella 2012-2013 hän iski Lahdessa 18 maalia 32 pelissä. Tulevalle kaudelle hyökkääjä ei lupaa 50 häkkiä tai maalipörssin voittoa, mutta vakuuttaa olevansa valmis olemaan merkittävä osa joukkuetta.

- Jokaisella on oma roolinsa joukkueessa, enkä minäkään aio yrittää olla muuta kuin mitä minä olen. Ei ole koskaan hyvä asia, jos pelaaja yrittää väkisin pelata erilaista peliä kuin mikä hänelle on luontaista. Olen fyysisesti vahva ja pärjään hyvin maalinedustalla sekä kulmakamppailuissa. Uskon, että noita vahvuuksiani pääsen täällä myös käyttämään.

- 27-vuotiaana en varmaankaan voi kutsua itseäni vanhaksi, mutta joukkueessa on monta minua nuorempaa pelaajaa, ja koen, että meidän vanhempien tehtävänä on osoittaa nuoremmille, että jokaisen on pelattava joukkueelle - siten me yhdessä muodostamme voittavan joukkueen. On meidän vastuullamme tehdä selväksi, että olemme kaikki samassa veneessä ja jokaisen on soudettava.

Smolenak myöntää olevansa tietoinen siitä, kuinka viime vuosina moni mustavalkoinen sydän on ollut kovilla, kun kausi toisensa perään on päättynyt murheellisen aikaisin. Viime kausi tuntui olevan osalle kannattajista se viimeinen tikku, joka katkaisi kamelin selän, ja HK Areenan punaiset penkit loistivat tyhjyyttään.

- En voi luvata mestaruutta - meistä kukaan ei voi - mutta voin luvata, että pistämme itsemme likoon joka pelissä ja annamme kannattajille syyn tulla taas takaisin jäähallille. Tappioilta ei voi koskaan täysin välttyä, mutta niissäkin peleissä haluamme osoittaa, että meistä jokainen välittää tästä joukkueesta ja pelaa sille sydämellään. Sen minä voin luvata.


Teksti ja kuvat: Hanni Hopsu