karuselli_kunonaika.jpgkaruselli_tps_shop.jpg
9.9.2014

Neljä päivää, kaksi peliä, kaksi maata, 25 pelaajaa, yksi joukkue:
HC TPS:n CHL-pelimatka HC Bolzanon ja HC Pardubicen vieraana

Tuntiviisari lähestyy kolmosta ja lento DNM 4633 laskeutuu kohti Turun lentokenttää yli uinuvan kaupungin. HC TPS:n neljän päivän mittainen CHL-vieraspelireissu Italiassa ja Tshekissä on jo aivan loppusuoralla, ja koneessa istuu joukkueellinen väsyneitä, mutta perin onnellisia pelaajia. Kokemus antoi ja opetti paljon.

Palataan alkuun:

Joukkue lähti Turusta torstaiaamuna, lensi ensin omalla koneellaan Italian Veronaan ja jatkoi sieltä bussilla noin 100 000 asukkaan Bolzanoon. Matkustuspäivän ohjelmaan kuului yhdet jääharjoitukset HC Bolzanon Palaonda-nimisessä kotihallissa, joka sijaitsi mukavasti viiden minuutin kävelymatkan päässä joukkueen hotellilta. (Ensimmäisen päivän tunnelmista voit lukea lisää täältä.

Perjantai alkoi aamupalalla, ja Ryan Lasch koki ensikohtaamisensa paikallisten omenien kanssa - herkulliset hedelmät hurmasivat amerikkalaisen silmänräpäyksessä. Laschin onneksi ”mela” on huomattavasti helpompi sana kuin ”mustikkakeitto”! (Lasch on puolentoista vuoden ajan opetellut lausumaan sanaa ”mustikkakeitto”, koska kyseinen juoma on niin kovasti hyökkääjän mieleen.)

Energiavarastot täytettyään joukkue kipaisi hallille ja veti terävän pelipäivän aamujään, jonka jälkeen oli muutama tunti vapaata aikaa ennen lounasta. Osa pelaajista lähtikin piipahtamaan Bolzanon vanhassa kaupungissa, joka sijaitsi reilun kolmen kilometrin päässä hotellilta.

Pelipäivän lounaalla tarjolla oli lasagnea, joka suurimmalle osalle pelaajista näytti maistuvan varsin hyvin, mutta Jakub Nakládal täytti lautasensa pelkällä salaatilla. Tshekin pakkipari Petteri Nummelin vilkaisi vierustoverinsa ateriaa huolestunut ilme kasvoillaan ja totesi sitten: ”Hei jänöjussi, sä pelaat mun pakkiparina tänään, eli et sä kyllä ihan tuolla pärjää. Tarvitset extra paljon energiaa!”
Selvisi, että lasagne ei sopinut Nakládalille, mutta tämä ei halunnut tehdä asiasta ongelmaa. Kun sitten Nummelinin sanat tavoittivat pöydän toisessa päässä istuvan joukkueenjohtaja Teemu Aarnion korvat, ei mennyt kuin muutama minuutti, ja Nakládalin edessä komeili annos pastaa. Nälästä ei siis tarvinnut kiekkoilijoiden reissullaan kärsiä!

Lounaan jälkeen joukkue luikki päiväunille ja odottamaan tuntien kulumista, sillä pelin myöhäinen ajankohta, kello 20.00 paikallista aikaa, pakotti malttamattomat pelaajat odottelemaan askiin pääsemistä koko pitkän päivän. 

Puoli kuudelta joukkue kokoontui pelipalaveriin, jonka päätyttyä pelaavat läksivät jäähallille ja alkoivat lämmittelemään kehojaan illan koitosta varten. Kukin hoiti alkulämmittelyt tavallaan, ja perinteinen pallorinkikin oli hetkessä pystyssä. Marko Virtalalle ja Ilkka Pikkaraiselle kaikki kunnia hyvästä haastamisesta, mutta kyllä loppujen lopuksi Tero Koskiranta suorastaan dominoi. Sitä vastoin FC TPS:nkin ottelussa aiemmalla viikolla käynyt ja itseään jalkapalloilijana Lionel Messiin verrannut Nakládal ei onnistunut puhumalla ja selittelemälläkään selvittämään tietään edes kuuden parhaan joukkoon.

nak_ja_ilopallop.jpg

nak_ja_pallo.jpg

nak_ja_nyrkki.jpg

virtala_ja_pallp.jpg

Ottelu itsessään ei mennyt lainkaan niin kuin oli toivottu ja odotettu, ja turkulaiset joutuivat poistumaan kaukalosta 4-2-tappio niskassaan. (Ottelusta HC Bolzano - TPS voit lukea lisää täältä.

itayle.jpg


Pelin jälkeen pelaajakäytävälle kantautuivat äänitorvien riemusoitto ja yhä hallin puolella juhlivan kannattajakatsomon chäntit, mutta TPS:n kopissa oli hiljaista. Pikkarainen kapusi pyörän päälle ja alkoi polkea katse lattiaan painautuneena, osa taas paineli ulos vesisateeseen juoksemaan. Lasch pysähtyi hetkeksi kohdalle kommentoimaan peliä. Ystävällinen amerikkalainen pakotti hymyn kasvoilleen, mutta ei peitellyt pettymystään.

- Vastustaja pelasi hyvin ja me pelasimme aivan päin honkia. Niin yksinkertaista se on, Lasch totesi ykskantaan.

- Ne kaksi maalia alussa saivat meidät kuvittelemaan, että tästä voisi tulla helppoa, ja siitä tulikin sitten kaikkea muuta. Saimme luotua paikkoja siellä täällä, mutta ei riitä, että pelaa hyvin jokusen minuutin ottelusta, joka kestää 60 minuuttia. On pelattava hyvin se koko 60 minuuttia.

Parikymmentä minuuttia myöhemmin hallin yläkerroksen ruokasali täyttyi nälkäisistä pelaajista ja vähitellen pöydistä alkoi kantautumaan korviin puheensorinaa. Hymyjä vilahteli jo siellä ja täällä, ja ajatukset kääntyivät pikkuhiljaa sunnuntain Pardubice-otteluun.

Sunnuntai-iltana kapteeni Petteri Nummelin palasi ajatuksissaan vielä perjantai-iltaan ja vahvisti, että joukkueelle tappio oli hyvä opetus, jota ei kumminkaan tarvinnut sen enempää vatvoa - jokainen tiesi, mistä oli kyse.

- Kaitsu piti kopissa puheen heti pelin päätyttyä, ja kyllä mä uskon, että joka jätkä tajusi, että nyt meni kyllä niin pieleen kuin vaan voi mennä. Siinä nähtiin, kuinka käy, kun pelaamisen lopettaa kesken. Valmistautuminenhan meillä oli ihan hyvä ja nopeasti päästiin 2-0-johtoon, mutta sitten sitä peliä pitää pystyä jatkamaan.

Illallisen jälkeen oli aika marssia takaisin hotellille. Ottelun päättymisestä oli kulunut jo lähes tunti ja yhä vain hallin ulkopuolella odottelivat Bolzanon kannattajat omia sankareitaan.

 

Lauantai käynnistyi aamiaisella ja Laschin taskuihin taisi taas kadota omena jos toinenkin. Aamiaisen jälkeen seuraava ohjelmanumero olikin aikainen lounas, mutta jääkiekkoilijoiden energiankulutus tunnetusti on niin mittava, joten kukaan tuskin pisti pahakseen sitä, että ruokaa oli taas tarjolla.

Lounaan jälkeen kutsuivat viimeiset jääharjoitukset Bolzanossa. Edellisen illan tappiota oli tuskin kukaan kyennyt täysin deletoimaan mielestään, mutta ilmapiiristä sitä ei huomannut. Päävalmentaja Kai Suikkanen kyllä vaati terävyyttä ja keskittymistä, ja jos erehtyi nakkaamaan huolimattoman syötön, sai siitä palautetta takuuvarmasti. Vähän väliä ilmaa halkoi kuitenkin riemukas tuuletus, kun joku onnistui pistämään kiekon häkkiin.

sone_treenit.jpg

naurut_treenit.jpg

hans_up.jpg

chl_treeni.jpg

Kello kolmen jälkeen pelaajat pääsivät viettämään vapaa-aikaa ja saivat halutessaan paeta hotellikuolemaa Bolzanon pieneen ja idylliseen vanhaan kaupunkiin - ja niin suurin osa taisi tehdäkin, sillä kaupungin tunnelmallisilla kaduilla kävellessään ei voinut olla törmäämättä tuttuihin kasvoihin. Sanomattakin oli selvää, että pelaajien pääkopille teki hyvää päästä jäähallin ja hotellin seinien sisältä loppupäiväksi toisiin maisemiin. 

Sunnuntai koitti ja edessä oli reissun viimeinen päivä sekä merkittävääkin merkittävämpi Pardubice-ottelu. Aamulla oli jätettävä hyvästit hotellin aamiaistarjoilulle - tosin, maistuvien omenien suosio oli niin suuri, että niitä päätyi kassillinen myös joukkueen bussiin.

Aamiaisen jälkeen bussi lastattiin reippaasti ja suunnaksi otettiin Veronan lentokenttä, missä kaikki sujui suorastaan moitteettomasti, kun ongelman kuin ongelman selvittävä joukkueenjohtaja Aarniokin pääsi loppujen lopuksi turvatarkastuksesta läpi. Siirtyminen Pardubiceen ei olisi voinut tapahtua sujuvammin; Kello 13  kone nousi ilmaan Italian maaperältä ja vajaat kaksi tuntia myöhemmin HC Pardubicen joukkueen bussi noukki TPS:n lentokentältä ja kuljetti mustiin pikkutakkeihinsa pukeutuneen porukan jäähallille.

Eipä aikaakaan, kun pikkutakit olivat vaihtuneet t-paitoihin ja pallorinki oli taas käynnissä. Tällä kertaa vahvoilla olivat ulkomaalaisvahvistukset Simon Gysbers ja Lasch, jotka jyräsivät finaaliin kahdesti peräkkäin.

virtala.jpg

kivisaksetpaperi.jpg

laschier.jpg

gysbers.jpg

Tshekkikaksikko Radek Smolenakin ja Jakub Nakládalin kasvoilta taas paistoi tavallistakin leveämmät hymyt, sillä kummankin tuttuja oli saapunut runsaasti paikalle ja Pardubicessa 10 kautta pelannutta Nakládalia kävi tervehtimässä niin hallihenkilökunta kuin paikalliset kannattajatkin.

nak_ja_fani.jpg

Ottelun alla joukkueen kopissa kävi vielä erityinen vieras, kun Suomen Prahan suurlähetystön ministerineuvos Ari Tasanen kävi tsemppaamassa suomalaisjoukkuetta.

suurlhetyst.jpg


Kiekko tippui jäähän kello 17.30 paikallista aikaa ja jännittävien vaiheiden jälkeen TPS onnistui Tadas Kumeliauskaksen ja Matias Soinnun komeilla voittolaukauskisan maaleilla nappaamaan elintärkeän voiton. Pienestä tosin oli voitto kiinni; TPS johti ottelua jälleen avauserässä 2-0, mutta päästi vastustajan tasoihin - onneksi ei kuitenkaan ohi.

-  Onneksi ei niin pahasti kadotettu peliä tänään kuin perjantaina ja saatiin uudestaan pelinjuonesta kiinni, Nummelin totesi ja painotti vielä, että jotain on kuitenkin tehtävä:

Kyllä meidän on tästä ensi viikolla juteltava, koska 2-0-johto on sellainen, että ei sitä saa tuolla tavoin halvalla lahjottaa pois. Lähdettiin liikaa hyökkäämään ja annettiin vastustajan tulla vapaasti meidän päätyyn. Loppuun löydettiin kuitenkin sitä taisteluasennetta, mikä on aina positiivinen juttu.

(Pardubice-ottelusta voit lukea lisää täältä.)

 Pelin jälkeen tunnelma pelaajakäytävällä oli luonnollisestikin päinvastainen perjantaihin verrattuna. Pelaajat läimivät toisiaan ohi kulkiessaan ja kehut sinkoilivat edes takaisin. Erityisesti Kumeliauskas sai kommentteja upeista rangaistuslaukaus-veiveistään. Pelaajien marssiessa syömään moitteettomasti työnsä läpi reissun hoitaneet huoltajat raahasivat jo vauhdilla kamoja bussiin, jotta lentokentälle päästiin lähtemään hyvissä ajoin - Turussa oli tarkoitus olla jo alle neljän tunnin kuluttua.

ode_ja_lht.jpg

Pardubicen pienen pieneltä lentokentältä oli edellinen lento lähtenyt aamutuimaan, joten joukkueen lisäksi paikalla ei henkilökuntaa lukuun ottamatta ollut ketään muita. TPS-logojen komistamissa lähtötauluissakin luki ainoastaan DM 4633. Turku. Kaikki tuntui sujuvan kuin rasvattu, kunnes lentokenttäbussi ei lähtenytkään kiikuttamaan joukkuetta koneelle, vaan koko sakki käskettiin takaisin terminaaliin odottelemaan siksi aikaa, kun koneessa ilmennyttä teknistä vikaa korjattaisiin.

Onneksi Aarnio oli jälleen kerran hoitanut mukaan eväsleipiä, joten pelaajat nappasivat patongit kouriinsa ja istuivat alas kaikessa rauhassa. Mikko Rantanen ja Teemu Lämsä löysivät paikkansa leikkinurkkauksesta, kun taas Petteri Nummelin, Fredrik Norrena ja hieroja Ville Vahtera käynnistivät urheiluvisansa, joka alkoi olympiakaupunkien läpikäymisellä aina 20-luvulta lähtien. Odotus venyi ja venyi ja alkoi jo näyttää siltä, ettei Turkuun sinä yönä päästäisikään, mutta niin vain lopulta kone saatiin kuntoon ja se lähti lennättämään joukkuetta kohti kotia.

Koneen takaosassa kortteja taottiin pöytään ja tunnelma oli korkealla. Keskivaiheilla muutama nuori pelaaja torkkui ja osa oli uppoutunut elokuvien maailmaan. Etuosassa omia keskustelujaan kävi valmennusjohto. Nummelin, Norrena sekä Vahtera puolestaan jatkoivat jo kentällä alkanutta urheiluvisaansa, josta siirtyivät muistelemaan aikoja parin kymmenen vuoden takaa, jolloin paria penkkiriviä taaempana istuneet Matias Pulli ja Miro Keskitalo eivät olleet vielä edes syntyneet.

Tämä samainen joukkue oli matkustanut Italiaan neljä päivää aiemmin, mutta jokin oli nyt muuttunut.

Joukkue oli tärkeiden kokemusten - epäonnistumisten ja onnistumisten- myötä entistäkin rikkaampi. Esimerkiksi perjantaina kärsitty tappio, joka kohdattiin ja käsiteltiin nimenomaan joukkueena, opetti kaikille, kuinka ilmaisia pisteitä ei ole olemassakaan - pitkän kauden aikana tullee iltoja, kun se opetus on hyvä palauttaa mieleen.  

-  Mä luulen, että se tappio oli tietyllä tapaa myös aika hyvä juuri siihen perjantain peliin, koska tähän Pardubice-peliin saatiin taas sitä kautta ihan erilainen draivi. Niitä tappioita tulee kuitenkin aivan varmasti kaudellakin, ihan väkisinkin, joten nyt taas nähtiin, kuinka me pystytään seuraavaan peliin satsaamaan kaikki ja mitä siitä taas seuraa, Nummelin pohti.

Lisäksi jo entuudestaan erittäin tiiviin porukan joukkuehenki tuntui parantuneen vain entisestään. TPS:n CHL-vieraspelimatka oli unohtumaton kokemus koko joukkueelle - tarina, jota kenties Pulli ja Keskitalo tulevat kahdenkymmenen vuoden kuluttua muistelemaan. 

-Mun mielestä tämä koko vieraspelireissu on meille tosi hieno juttu. Näkee, että tähän on satsattu, kun esimerkiksi on päästy omalla koneella lentämään - onhan tässä jokainen varmasti lentokoneessa ollut, mutta tuskin kuitenkaan yksityiskoneella on turhan moni lennellyt. Mä uskon, että tämä oli myös meidän joukkuehengen kannalta tosi hyvä reissu, sillä päästiin pois sieltä omasta hallista ja omasta kodista, ja päästiin olemaan ihan keskenämme täysin eri ympäristössä, Nummelin pohti.

 Hyvä fiilis tästä siis jäi loppujen lopuksi - vielä, kun saatiin voitto viimeisestä pelistä. Totta kai ne oli tärkeät pisteet, jotka menetettiin Bolzanossa, mutta kyllä tämä silti antoi paljon. Tästä on hyvä lähteä kohti perjantaita!

 

 

Teksti ja kuvat: Hanni Hopsu