karuselli_kunonaika.jpgkaruselli_tps_shop.jpg
9.10.2014

Mikko Rantasen pyörät eivät pysähdy

Kahden vuoden jatkosopimuksen Turun Palloseuran kanssa solminut Mikko Rantanen kuuluu tällä hetkellä maamme lupaavimpien kiekkoilijoiden joukkoon ja hyökkääjälahjakkuudella on kaikki edellytykset nousta jopa maailman huipulle asti. Nyt 17-vuotias seuran oma kasvatti haluaa kuitenkin keskittyä kehittymään ja menestymään mustavalkoisessa paidassa. 

- Aina TPS on ollut lähellä mun sydäntä ja täällä mä olen halunnut uraa tehdä. Tämä on mun kasvattiseura, jota olen pienestä asti edustanut, ja täytyy olla kiitollinen Tepsillekin, että ovat antaneet mahdollisuuden toteuttaa se lapsuuden unelma, että saisi Palloseuran logo rinnassa pelata Liigaa, Rantanen kiittelee.

17-vuotias hyökkääjä kertoo, että päätös jatkosopimuksen tekemisestä Palloseuran kanssa oli kaikkea muuta kuin vaikea. Rantanen ei vuonna 1996 syntyneenä pelaajana muista TPS:n kultaisia menestysvuosia ja on sen sijaan ollut todistamassa vain kutakuinkin viimeisen vuosikymmenen ajan kestäneitä vaikeuksia. Mustavalkoista sydäntä kantava kiekkoilija haluaa olla nostamassa omaa seuraansa takaisin huipulle.

-  Tähän kauteen lähdettäessä huomasi heti, että nyt puhaltaa muutosten tuulet ja oon vakuuttunut, että tässä seurassa halutaan nyt todenteolla palauttaa TPS takaisin menestyksen tielle. Toivotaan, että pystyn osaltani auttaa viemään tämän joukkueen takaisin sinne Liigan huipulle ja kärkikahinoihin, ja on tosi hienoa, että saan olla tässä joukkueessa mukana sitä nousua tekemässä.

Rantanen_IIIIII.jpg

 Lokakuun 29. päivä 18 vuotta täyttävä Rantanen debytoi Liigassa jo toissa kaudella pelaten 15 ottelua tehoin 2+1, mutta viime kaudella vuonna 1996 syntynyt hyökkääjä oli jo huomattavasti isommassa roolissa pelaten enemmän Liigassa kuin A- ja B-junioreissa yhteensä ja ollen myös loppukaudesta edustusjoukkueen näkyvimpiä pelaajia illasta toiseen. Nyt kauden 2014-2015 alettua Rantasen nimi on alkanut ponnahdella esille yhtenään ja numeroa 96 kantava pelaaja erottuu kaukalossa edukseen entistäkin enemmän.

Vaikka Rantanen joutuikin olemaan elokuun sivussa loukkaantumisen vuoksi, on hänellä takanaan työntäytteinen kesä. 192-senttinen hyökkääjä kertoo, että varteen on vihdoin tarttunut voimaakin, sillä aiemmin nuoren kiekkoilijan pituuskasvua ei ole tohdittu liian kovalla voimaharjoittelulla tyssätä. Ahkeran voimaharjoittelun myötä Rantasen luistelu on entistäkin terävämpää ja kaksinkamppailuissa nuorukaista ei enää seinille nakella.

- Räjähtäviä treenejä on tehty ja voimaa on hankittu koko kesä. Kujasen Timpalle hatunnosto - hyvin oli rytmitetty kaikki treenit ja huomasi, että oli ammattimiehen tekemä ohjelma. Se, että paino on sen 60-70 kilon sijaan lähemmäs 90 kiloa, auttaa tietenkin myös röyhkeydessä ja kamppailupelaamisessa. Hyvät ainekset tässä on mennä eteenpäin, Rantanen pohtii.

Vaa’an näyttämä lukema ei muuten ole ainut numero, joka Rantasen kohdalla suureni täksi kaudeksi vaan myös pelinumero vaihtui 51:stä 96:een. Vaihdon taustalla on se, että ensimmäistä kertaa elämässään hyökkääjä sai nyt mahdollisuuden valita pelinumeronsa jääkiekossa, ja koko lapsuutensa jalkapallossa ja salibandyssä 96-paitaa kantanut Rantanen halusi välittömästi toteuttaa haaveensa pelata Liigaa TPS-paidassa ja nimenomaan se ”oma” pelinumero selässään.

Fyysisiä ominaisuuksia nuori pelaaja voi aina kehittää kovalla harjoittelulla, mutta peliälyä ei punttisalilla hikoilemalla saa. Hyökkääjän aivot toimivat jäällä kuin Isaac Newtonilla laboratoriossa, ja kiekolliset taidot riittävät toteuttamaan niin nerokkaita syöttöjä ja häikäiseviä harhautuksia kuin napakoita laukauksiakin.  

- Mikko näkee pelin hyvin ja hänellä on loistava peliäly. Kiekollisenakin hän tosi taitava ja pystyy luomaan muille pelaajille hyviä maalintekopaikkoja. Lisäksi Mikko on vielä tasainen ja varma suorittaja, Rantasen ystävä ja ikätoveri Teemu Lämsä kuvailee joukkuekaveriaan.

- Pelin lukeminen on ehdottomasti Mikon suurimpia vahvuuksia, pelitaitavuus hänellä on erittäin korkeassa luokassa. Lisäksi iso koko on yksi merkittävä seikka, sillä nyt kun voimaakin on alkanut tarttua ja tulee tarttumaan lisää, se on tulevaisuudessa Mikolle suuri etu, analysoi puolestaan Rantasta edellisen kaksi kautta Liigassa valmentanut A-junioreiden nykyinen päävalmentaja Miika Elomo.

Hyökkäyspelaamisen kiistattomista lahjoistaan huolimatta Rantanen painottaa puolustuspään pelaamisenkin tärkeyttä ja osoittaa samalla, kuinka nöyrä ja epäitsekäs pelaaja hän on.

 - Mä haluan joka kausi olla vielä parempi kuin mitä edellisellä olin. Pelaan hyökkäävässä roolissa, jossa pitää tehdä tulosta, mutta siitä huolimatta puolustusvelvollisuudet tulee hoitaa mallikkaasti ja siten, ettei omissa soisi. Tasapuolisesti pitäisi pystyä pelaamaan molempiin suuntiin ja vielä pitämään sen tason illasta toiseen, ettei tulisi sellaisia heittelyitä.

Kiekon ja koulunkäynnin kombinaatio vaatii kurinalaisuutta 

Rantanen on kotoisin Nousiaisista, noin 5000 asukkaan maaseutukunnasta parinkymmenen kilometrin päässä Turusta, ja hänessä erottaakin tietynlaisia pienen paikkakunnan pojan piirteitä; aitoutta, omanlaistaan huolettomuutta, luonnollisuutta ja rentoutta. Kotipaikkakunnastaan ylpeälle nuorukaiselle TPS on kuitenkin aina ollut se yksi ja ainoa. 

-  Noustelainen mä olen, todellakin! Siellä syntynyt ja kasvanut, mutta totta kai TPS on se joukkue, jota olen pienestä pitäen seurannut ja kannattanut. Paljon kävin jo pikkupoikana pelejä katsomassa aina kun vain äiti tai isä suostui kyytimään. Mielenkiinnolla katsoi ja otti hienosta pelaajista mallia. Sitä kautta muodostui itsellekin haave, että saisi vetää TPS:n liigajoukkueen paidan päälle.

Vuonna 1996 syntyneellä Rantasella ei liiemmin ole muistikuvia Turun Palloseuran kultavuosista, mutta neljän vuoden takaisen suomenmestaruuden hyökkääjä muistaa hyvin. Tuolloin hän oli itse vasta 13-vuotias D-juniori-ikäinen kiekkoilijanalku - joka tosin nousi Liigaan vain  vajaat kolme vuotta myöhemmin.

 - 2010 mestaruus on kyllä paras muisto, mitä mulla on TPS:stä tavallaan kannattajana, kun ei vielä itse ollut ringissä mukana. Sitä ennen oli ollut vuosikausia vaikeaa niin se oli todella iso juttu. Pelaajana paras Palloseuraan liittyvä muisto on se, kun sai ensimmäistä kertaa pukea edustusjoukkueessa tepsipaidan päälle ja se pikkupojan suuri haave toteutus sitten silloin, Rantanen muistelee.

Mikko_Rantanen_I.jpg

Jääkiekon lisäksi erittäin urheilullisella nuorukaisella on kokemusta monista muistakin lajeista. Rantasen fyysiset ominaisuudet ja pelisilmä ovat sitä luokkaa, että jos lajivalinta olisi ollut toisenlainen, voitaisiin numero 96 nähdä tänä päivänä Salibandy- tai Veikkausliigassakin.

- Jalkapalloa mä harrastin MaPSissa, salibandya SBS Maskussa ja yleisurheilua Nousiaisten Sudessa, mutta jääkiekko niistä kaikista tuntui kuitenkin kaikista hauskimmalta. Yhä mä kuitenkin seuraan paljon futista, yleisurheilua ja sählyä, Arsenalia jalkapallossa, Turun Palloseuraa salibandyssa ja Yohan Blakea yleisurheilussa kannattava Rantanen kertoo.

-  Jääkiekko on niin viihdyttävä peli katsojallekin. Onhan toki futis ja salibandykin varmasti, mutta jokin siinä vain on - vauhdikasta ja energistä, saa pelata kovaa, päästä päähän mennään ja on tunnetta - se on varmaan se suurin syy, miksi se lempilajiksi valikoitui.

17-vuotiaan ammattilaisen tavoin harjoittelevan urheilijan elämää hallitsee jääkiekko, mutta siitä huolimatta hän on sinnikkäästi tehnyt töitä hoitaakseen myös koulun kunnialla. Rantasella on nyt meneillään kolmas vuosi Kerttulin urheilulukiossa.

-  Ihan hyvin on itse asiassa lätkän ja opiskelun yhdistäminen onnistunut, ja toivotaan, että onnistuu siihen asti, kun pääsen ylioppilaaksi. Iso kiitos siitä kuuluu Sahlstedtin Kallelle, joka on auttanut meitä jääkiekkoilijoita , jotta jotenkin pärjättäisiin siinä koulunkäynnissä. Hän on hienosti aina sopimassa opettajien kanssa, että valitettavasti jätkät ei nyt pääse tunneille, mutta kai he nyt silti saisivat vielä koulua jatkaa, kiittelee neljässä vuodessa ylioppilaaksi tähtäävä Rantanen, jonka kirjoitusurakka alkaa ensi keväänä terveystiedolla.

Vaikka jääkiekko leijonanosan syökin nuoren pelaajan ajasta, hän ei ole jättänyt kouluvelvollisuuksiensa hoitamista retuperälle. Kurinalaiseen elämään tottunut urheilijanuori on oppinut käyttämään aikansa tehokkaasti. 

- Mä pidän itseäni aika tunnollisena, että en kyllä juurikaan anna itseni lipsua. Kun kouluhommia tehdään, niin sitten niitä kanssa tehdään. Tietty sitten kotiläksyjen ja näiden saralla voisi varmaan ahkerampikin aina olla - ainakin opettajien mielestä…, Rantanen tuumailee ja myöntää, että toisinaan opiskelumotivaatiota saa todenteolla metsästää.

-  Kyllä se välillä aika vaikeaa on, kun on esimerkiksi edellisenä yönä vaiks tultu Oulusta kotiin ja seuraavana päivänä pitäisi väsyneenä hoitaa opintoja eteenpäin, mutta sitten sitä on vain pakko ottaa itseään niskasta kiinni ja alkaa tehdä. Itsellä oli viime vuosi sellainen, etten ehtinyt hirveästi koulussa käydä ja tunneilla istua, joten oli pakko opetella tekemään itsenäisesti, mikä on auttanut siinä, että pystyy itse ottamaan vastuun omista opiskeluistaan ja luomaan tietynlaisen rutiinin siihenkin touhuun, Rantanen valottaa.

Koulutöihin motivoitumiseen oman haasteensa tuo tietenkin myös se, että derivoinnin ja molekyyliyhdisteiden pänttäämisen sijaan Rantanen viihtyisi paljon paremmin kaukalossa luistimet jalassaan ja kiekko lavassaan. Elomo kuvaileekin Rantasta luonnolliseksi jääkiekkoilijaksi, joka kuuluu niihin tänä päivänä yhä harvinaisempiin tapauksiin, jotka voisivat olla jäällä päivät pitkät. Hyökkääjä itse kuitenkin vakuuttaa, että välillä ajatuksissa on ja on oltava muutakin kuin jääkiekko.

- Aina mä olen täällä hallilla viihtynyt. Jäälle on kiva jäädä treenien jälkeen hiomaan omia juttuja, jos mahdollista, ja helposti täällä saattaa aina kulua semmoset neljä tuntia, kun jään usein noiden fyssarienkin kanssa jutustelemaan ja heittämään läppää, mutta sitten kun lähtee jäähallilta ja viettää vapaa-aikaa kavereiden kanssa, niin pystyn unohtamaan jääkiekon täysin, mikä tekee kyllä hyvää.

”Leijona-paita on aina Leijona-paita”

Rantasen osaamista ja poikkeuksellista kypsyyttä kuvastaa myös se, kuinka aikaisin hän on aina noussut kunkin juniori-ikäluokan ja lopulta edustusjoukkueen kokoonpanoihin. Nuorten SM-liigaa Rantanen pelasi alaikäisenä jo toissa kaudella ja sinä samaisena kautena hän debytoi Liigassa vasta 16-vuotiaana. Myös maajoukkuekuviot tulivat tutuksi nuorelle noustelaiselle jo varhain. Toissa kaudella Rantanen oli U17-maajoukkueen kärkinimiä ja viime kaudella hän oli keväällä kotikisoissa esiintyneen U18-maajoukkueen johtohahmoja. Hyökkääjä kantoi poikien maajoukkueen paitaa 21 ottelussa ja ylsi tehoihin 15+10.

Maajoukkueesta puhuttaessa Rantasen joka lauseesta kuvastuu, kuinka suurena kunniana hän pitää kotimaansa edustamista, ja miten kiitollinen hän on jokaisesta kokemuksesta sinivalkoisessa paidassa. Jopa viime keväänä poikien maajoukkueen hävittyä Ruotsille MM-puolivälierissä maalein 10-0 Rantanen saapui haastatteluun pohjattoman pettyneenä, mutta silti ylpeänä logosta rinnassaan. 

Joillain meistä voi olla viimeiset Leijona-pelit ikinä, sitähän ei voi ikinä tietää, mitä tapahtuu, ja jotkut kiekkoilijat taas ei saa koskaan tätä Leijona-logoa kantaa, joten aina se on kunnia, kun saa. Se oli se ylpeys mitä me painotettiin. Vaikka oli 5-0 taululla, pistettiin kaikki vielä likoon, koska Leijona-paita on aina Leijona-paita”, Rantanen sanaili tuolloin tappion. 

Nyt hyökkääjän kasvoille kohoaa hymy, kun hän muistelee noita puoli vuotta sitten pelattuja kotikisoja, ja hän nostaakin poikien arvokisat tähänastisen maajoukkueuransa ikimuistoisimmaksi kokemukseksi.

Vaikka ne kotikisat huonosti päättyskin, oli se koko prosessi alusta alkaen niin erityinen; miten sitä juttua rakennettiin, miten hyviä jätkiä siinä joukkueessa oli, ja miten se joukkue hitsautui sen matkan aikana tiiviisti yhteen. Oli tosi hienoa saada olla siinä joukkueessa mukana.

Mikko_Rantanen_IIII.jpg

Seuraavaksi Rantasella on tähtäimessään vuodenvaihteessa Kanadassa pelattavat U20 MM-kisat, joihin Suomi lähtee puolustamaan mestaruutta. Tänä vuonna nuorten maailmanmestaruudesta kamppailee 1995-syntyneiden ikäluokka, mutta 1996-syntynyt TPS-hyökkääjä tulee epäilemättä alaikäisenäkin olemaan varsin vahvoilla siinä vaiheessa, kun päävalmentaja Hannu Jortikka valitsee pelaajat kisajoukkueeseen.

Kanadan kisojakin suurempi tavoite ja unelma Rantasellä siintää kuitenkin vuodenvaihteessa 2015-2016, kun nuorten MM-kisat pelataan Helsingissä.

Ne kisat olisi kenelle tahansa kiekkoilijalle kyllä todella ainutlaatuinen kokemus ja paikoista joukkueessa tulee olemaan todella kova kilpailu, sillä ihan varmasti kaikki 1996-syntyneet jääkiekkoilijat haluavat niissä kisoissa olla mukana, hyökkääjä tuumailee.

Mikko Rantasen voi hyvin kuvitella olevan jonain päivänä myös A-maajoukkueen kantavia voimia, eikä ole epäilystäkään siitä, etteikö tämän TPS-hyökkääjän unelmissa miestenkin arvokisat olisi, sillä jo viimeiset kolme vuotta juniorimaajoukkueissa ovat antaneet hänelle niin paljon.

-  Maajoukkueissa mukana ollessani olen saanut oppia asioita, joita en välttämättä olisi seurajoukkueessa oppinut, ja sielläkin mua on todella paljon autettu kehittymään pelaajana. Hienoissa joukkueissa olen päässyt pelaamaan, mikä on vaikuttanut muhun pelaajana ja ihmisenä. Iso kiitos noista kolmesta vuodesta, jotka olen saanut olla mukana.

”Tärkeintä on, että joukkue saa pisteitä”            

TPS on pelannut Liigaa nyt yhdeksän ottelun verran ja majailee sarjataulukon seitsemännellä sijalla. Rantanen vakuuttaa, että fiilikset kuluvasta kaudesta ovat positiiviset ja luottavaiset. Hyökkääjä iloitsee joukkueen hyvästä ilmapiiristä, joka tekee jääkiekkoilusta kokonaisuudessaan entistäkin nautinnollisempaa.

- Meininki vaikuttaa paremmalta kuin vaikkapa viime vuonna. Viime kaudellakin oli kyllä ajoittain tosi hyvä joukkuehenki, mutta nyt ollaan vielä paremmin hitsauduttu yhteen, läppä lentää kaikilta - eri asia onko ne sitten hyviä vai huonoja vitsejä - ja joka päivä on kiva tulla hallille ja treenata tai pelata, mikä on tärkeää kaikille joukkueille, jotka haluavat menestyä.

Rantanen on ollut Palloseuran kokoonpanossa kahdeksassa ottelussa ja pistetilille on tipahdellut neljä syöttöpistettä. Liigakauden avausmaalia ei hyökkääjältä ole vielä nähty, mikä osaltaan johtunee siitä, että epäitsekäs nuorukainen ennemmin tarjoilee nerokkaita syöttöjä ja rakentelee ketjukavereilleen maalintekopaikkoja kuin laukoo itse.

- En mä niitä tehopisteitä mieti, enkä koskaan mitään pistetavoitteitakaan itselleni aseta. Se on vähän sellainen ihmeellinen juttu, että jos alkaa liikaa miettiä, että pakko tehdä maaleja, kun ei toviin ole onnistunut, niin ei siitä pelaamisesta sitten tule mitään. Joukkuepelaamisen kautta ne henkilökohtaisetkin onnistumiset tulee jos ovat tullakseen, mutta tärkeintä mulle on se, että joukkue saa pisteitä, Rantanen veistelee.

Mikko_Rantanen_IIIII.jpg

 Rantasen nimi on koko ajan yhä tutumpi ja tutumpi kiekkokansalle niin kotimaassa kuin suuren veden toisellakin puolen, mutta samalla kasvavat myös odotukset nuorta pelaajaa kohtaan. Liigassa odotetaan läpimurtoa ja maajoukkueessa esimerkillistä tekemistä johtopelaajan roolissa. Lisäksi 17-vuotiaan hyökkääjän povataan olevan ensi kesän NHL-draftin ykköskierroksen kärkipään varauksia ja tulevaisuuden suurimpia suomalaiskiekkoilijoita. Rantanen itse keskittyy kuitenkin vain kuluvaan kauteen; TPS:ssä pelaamiseen, MM-kisakutsun tavoitteluun ja jokapäiväiseen kehittymiseen.

- NHL on tietenkin pikkuvekarasta lähtien ollut suuri unelma ja tiedän, ettei se ole mitenkään utopistinen haave. Antaa sen kuitenkin elää omaa elämäänsä, sillä ikinä ei voi tietää, mitä tulee tapahtumaan.  Jos varatuksikin tulee, niin voi olla, että ne haluaa pelaajan sinne heti tai voi olla, että eivät halua, mutta turha sitä on kuitenkaan tässä vaiheessa miettiä, Rantanen toteaa. 

- Tällä hetkellä tavoitteena on vakiinnuttaa paikka edustuksen kokoonpanossa ja tulla joulukuussa valituksi alle 20-vuotiaden MM-kisajoukkueeseen. Jo näiden kahden tavoitteen eteen pitää tehdä valtavasti töitä ja on päivänselvää, että hetkeäkään ei voi kuvitella, että mikään olisi varmaa tai mitään saisi ilmaiseksi. Koko ajan on tehtävä töitä ollakseen parempi pelaaja ja ansaitakseen paikkansa joukkueessa kuin joukkueessa.

Mikko Rantasen kohdalla ei siis takuulla ole pelkoa siitä, että tyytyväisyys tappaisi kehityksen ja hän jumittuisi paikoilleen - ”Hot Wheelsin” pyörät pyörivät lakkaamatta ja kuka tietää, millaisiin joukkueisiin nuoren hyökkääjän tie vielä tulevaisuudessa vie.

Toistaiseksi mustavalkoisessa kiekkoyhteisössä voidaan kuitenkin olla onnellisia siitä, että Mikko Rantasen 96-paidan rinnassa komeilevat kolme tuttua kirjainta: TPS. 


Teksti ja kuvat: Hanni Hopsu