261

karuselli_tps_hifk[723].jpgkaruselli_tps_shop.jpg
Seuraava kotiottelu
TPS - HIFK LA 31.10. 17:00 OSTA LIPUT
29.7.2020

”Tulin Turkuun muuttamaan TPS:n suuntaa, en liukumaan suorilla polvilla”

Puolustaja Alen Bibic kasvoi jääkiekon pelaajaksi vastoin kaikkia odotuksia.

50160394251_10f601847c_k.jpg

Sanotaan, että silmät ovat sielun peili.

Mitä näkyy TPS:n Serbiassa syntyneen, mutta Ruotsissa varttuneen Alen Bibicin silmissä?

Tummat pupillit heijastelevat ainakin päättäväisyyttä, määrätietoisuutta sekä rehellisyyttä. Juuri näitä elementtejä uudistunut TPS haluaa jokaiselta pelaajalta, joka saa haltuunsa tarkoin varjellun ovikoodin pukukopin ulko-oveen – sisälle astumisesta nyt puhumattakaan.

Bibic astui kyseisestä ovesta sisään ensimmäistä kertaa viime sunnuntaina. Tuolloin TPS:n Liiga-joukkueen pelaajat kävivät sovittamassa varusteita valmiiksi maanantain kauden ensimmäisiä harjoituksia varten.

Nyt, keskiviikkona, ”Balkanin järkäle” on ehtinyt jo muodostaa käsitystä siitä mihin hän saapui, kun kirjoitti kevään aikana vuoden mittaisen sopimuksen turkulaisseuran kanssa.

– Kaikesta huomaa ainakin sen, että täällä mennään kovalla vaatimustasolla ja halu rakentaa uutta on valtava. Koen olevani etuoikeutettu, kun saan olla mukana ja osa tätä joukkuetta, hymyilee Bibic.

Bibicin tarina ja matka jääkiekkoilijaksi on kevyesti ilmaistuna poikkeuksellinen. Vuoden vanhana hän joutui pakenemaan kotimaastaan Balkanilta sodan keskeltä. Vaihtoehtoja ei ollut. Turvaan oli päästävä. Elettiin vuotta 1992.

Sijoituspaikka löytyi Ruotsista.

– Se oli kovaa aikaa kasvaa pienelle pojalle. Perheellämme ei ollut juurikaan rahaa ja kaiken uuden oppiminen uudessa kulttuurissa ja maassa vaati meiltä kaikilta äärimmäisen kovaa uurastamista. Toki kaiken keskellä eli vahva kiitollisuus siitä, että pääsimme pois sodan keskeltä, muistelee Bibic.

Bibic varttui Ruotsissa Leksandin liepeillä ja siellä hän otti myös ensimmäisen kosketuksen lajiin, josta oli lopulta tuleva hänen ammattinsa. Lajivalinta ei ollut kuitenkaan itsestäänselvyys.

– Jääkiekko on Leksandissa uskomattoman kova juttu. Kaikki puhuvat jääkiekosta ja haluavat olla myös osa paikallista jääkiekkokulttuuria. Minulla kesti oma aikani kasvaa kiinni siihen kulttuuriin, sillä Serbiassa jääkiekko ei ole yhtään mitään. Siellä eletään jalkapallon ja koripallon ehdoilla. Lopulta päätin kokeilla jääkiekkoa 12 vuoden iässä.

– Näin jälkikäteen se naurattaa…kuinka käsitykseni jääkiekosta oli niin ohutta silloin. Muiden lasten kaverit tai sukulaiset olivat jollain tapaa pelanneet jääkiekkoa elämänsä aikana, mutta minulla ei ollut mitään vastaavaa taustatukea. Kaikki piti opetella yksin ja tietenkin myös isäni kanssa. Bibic pyörittelee päätään.

Bibic pelasi Leksandin juniorijoukkueissa, mutta jo B-nuorten joukkueeseen nouseminen tuntui ja vaikutti aika ajoin vaikealta. Oli joko luovutettava tai jatkettava työntekoa.

Bibic valitsi jälkimmäisen vaihtoehdon. Ja lopulta legendaarinen ruotsalaismaalivahti Tommy Salo päätti antaa isokokoiselle puolustajalle mahdollisuuden.

– Tommy oli tuolloin Leksandin General Manager. Hän nosti minut A-nuorista Leksandin edustusjoukkueeseen. Silloin ajattelin, että tästä voisi tulla jotain isompaa. Samalla taoin päähäni sitä ajatusta, että työnteon on jatkuttava. Työmoraalini ei saisi herpaantua koskaan. Uskon, että se on vienyt minua eteenpäin tähän hetkeen asti. En ole saanut mitään ilmaiseksi, vaan raatanut, raatanut ja lopulta myös onnistunut, Bibic painottaa.

Kaiken kaikkiaan Bibic pelasi Ruotsin pääsarjassa neljä kautta. Kaikki kaudet Röglen paidassa, 178 ottelun verran.

Viime kaudella 195-senttinen ja 101-kiloinen Bibic rouhi EBEL-liigaa Itävallassa. Miksi?

– Halusin jotain uutta niin kaukalossa kuin kaukalon ulkopuolellakin. EBEL-liiga ei ole esimerkiksi Suomen Liigan tasolla, mutta sielläkin on taitavia pelaajia. Halusin myös haastaa itseäni pelillisesti parempiin suorituksiin. Sinä päivänä, kun lopetan itseni haastamisen, lopetan myös jääkiekon pelaamisen. Eikä se päivä ole vielä lähelläkään.

Palataan takaisin Bibicin tummaan katseeseen. Silmiin nousee suorastaan liekkiä hehkuva innostus, kun puheeksi tulee hänen siirtyminen Turun Palloseuran riveihin. Siihen siirtoon tarvittiin vain pitkä keskustelu erään TPS-legendan kanssa.

Hänen nimensä on Tomi Kallio.

– Tomi otti yhteyttä agenttiini ja kertoi kaksi asiaa. Sen mitä TPS haluaa rakentaa ja sen, millaisia pelaajia Turkuun halutaan. Kun keskustelu jatkui ja Kallio jatkoi puhumista TPS:n uudesta alusta, ei minun tarvinnut harkita sekuntiakaan. Se, miten aidosti ja rehellisesti Kallio puhui minulle TPS:n tahtotilasta rakentaa uutta kulttuuria ja urheilullista identiteettiä, oli oikeasti jylhää kuultavaa.

– Kysyin Kalliolta paljon TPS:n harjoittelusta. Minulle oli tärkeää se, että harjoittelemme äärimmäisen laadukkaasti ja että pelaajilla on oikeasti mahdollisuus kehittyä.

Bibicillä ja TPS:n joukkueella on takana nyt muutama yhteisharjoitus niin jäällä kuin kuntosalillakin.

Millaisia havaintoja 28-vuotias puolustaja on omasta joukkueestaan tehnyt?

– Työmoraali on kova. Usko pois, olen nähnyt aika paljon eri joukkueiden kauden ensimmäisiä harjoituksia. Neppaillaan kiekkoja sinne ja vähän tänne, naureskellaan. Täällä meno on ollut jotain muuta. Joukkueen sisäisen kilpailutilanteen aistii koko ajan. Jokainen haluaa olla paras oma itsensä. Niin minäkin!

Isokokoiseksi puolustajaksi Bibicin luistelun voisi luulla muistuttavan Jore karhun horjahtelevaa käyskentelyä liukkaalla jäällä, mutta totuus on täysin päinvastainen. Bibic liikkuu hyvin ja pystyy hyödyntämään myös kokoaan luistimet jalassa.

– Palaan vielä tuohon mitä sanoin harjoittelusta. Olen 28-vuotias, mutta mikä estää minua kehittymästä paremmaksi? Ei yhtään mikään. Haluan olla jokaisella osa-alueella parempi kuin esimerkiksi viime kaudella. Yhtä lailla haluan ottaa ison roolin TPS:n puolustuksesta. Tulin Turkuun muuttamaan TPS:n suuntaa, en liukumaan jäällä suorilla polvilla ja mukavuusalueella haukotellen.

Katse kertoo, että tämä mies on tosissaan. Antaa tulla.