281

karuselli_tps_hifk[723].jpgkaruselli_tps_shop.jpg
Seuraava kotiottelu
TPS - HIFK LA 31.10. 17:00 OSTA LIPUT
22.7.2020

Silvennoisen Suvivieras, osa9: Elias Laitamäki

TPS:n uusiin tulokkaisiin kuuluva puolustaja Elias Laitamäki tähdittää juttusarjan yhdeksättä jaksoa!

artikkeli_laitamaki.jpg

Tämän sarjan aikana olen käyttänyt mahdollisuuttani jutella pelaajien kanssa laajasti asioista tutustuakseni heihin ja tehdäkseni samalla vähän jo taustatöitä tulevaa kautta silmällä pitäen. Eräs seikka, joka on tullut esiin lähes jokaisessa haastattelussa on se, että kuinka TPS:n uuden fysiikkavalmentajan Risto Rosendahlin teettämä kovat harjoitukset tulivat pelaajille yllätyksenä, mutta kuinka he myös ovat tunteneet rääkin positiivisia vaikutuksia jo omatoimijaksolle lähdettäessä.

TPS:n uusiin tulokkaisiin kuuluva puolustaja Elias Laitamäki ei tee tässä asiassa poikkeusta. Hän on myös yksi niistä pelaajista, joka ei treenaa minkään varsinaisen treeniryhmän kanssa, kuten moni tuntuu omatoimijaksollaan tekevän, vaan hän paiskii hommia nimenomaan Rosendahlin laatiman ohjelman mukaisesti pääasiassa itsekseen ja välillä vanhojen pelikavereidensa kanssa.

- Olihan se harjoittelu vähän erilaista kuin missään muualla. Aluksi sitä ajatteli, että ei saakeli, mitähän tästä tulee, mutta olen huomannut aivan erilaista edistystä verrattuna edellisiin kesiin. En ole aiemmin ollut ihan huippukunnossa, mutta nyt kun on ollut todella paljon kaikenlaisia aerobisia sun muita treenejä, niin se on mennyt paljon eteenpäin.

Laitamäen toteamus on osa laajempaa kypsymisprosessia kohti ammattilaisuutta, jota elokuussa 20 vuotta täyttävä nuori mies on käynyt pikkuhiljaa läpi. Hän kertoo kuntopuolen olleen hänen heikkoutensa. Monilla nuorilla pelaajilla vaaditaan se oivalluksen hetki, kun pelaajalle kirkastuu mitä harjoitteleminen todella on. Laitamäki ei tee tässä poikkeusta.

- Nuorempana tuli luistettua niistä kovimmista treeneistä, mutta vuosien varrella olen tajunnut, että mitä treenaaminen pitää sisällään, niin ne niin sanotut p***immat treenit ovat juuri niitä, joita pitää tehdä kaikkein eniten. Se palkinto tuli sitten jäällä, kun huomasi miten paljon ne vievät eteenpäin.

Seinäjoella syntynyt ja kasvanut Laitamäki otti ensimmäiset luistelupotkunsa 3-vuotiaana ja siitä eteenpäin matka kulki varsin suoraa ja loogista viivaa läpi paikallisen S-Kiekon juniorimyllyn aina siirtoon alueen suurimpaan seuraan asti, kun Laitamäki C-juniorina löysi tiensä Vaasan Sportiin.

Kausi Vaasassa sujui hyvin, mutta sen jälkeen tultiin valintojen äärelle ja Laitamäki pelasi korttinsa tavalla, joka ulkopuolisesta tuntuu omituiselta. Hän näet palasi 16-vuotiaana kotiin Seinäjoelle pelaamaan miesten Suomi-sarjaa.

- C:stä B:hen siirryttäessä minun olisi pitänyt muuttaa Vaasaan. Vanhempani olivat sitä mieltä, että ottaisin vielä yhden kauden Seinäjoella. Pääsin pelaamaan miesten kanssa ja kävin lukion ensimmäisen vuoden siinä samalla. Sain siitä hyvän pohjan lukio-opintoihin ja palasin seuraavalla kaudella Sportiin.

Tämä oli erittäin viisas veto, joka todistetusti kantoi hedelmää, sillä Laitamäki vietti ylioppilasjuhliaan 19. heinäkuuta. Myös urheilullisesti ratkaisu osoittautui toimivaksi.

- Reittini oli hiukan mielenkiintoinen, eikä se tuolla tavalla ole monellakaan mennyt, mutta en kadu sitä hetkeäkään. Sain miesten pelejä vyölle ja hyvän valmentajan, joka piti minusta huolta.

Kyseinen valmentaja oli Tuomas Takala, joka pelasi aikanaan Liigaa Porin Ässissä sekä oli Juhani Tammisen luotsaaman Vaasan Sportin luottomiehiä, kun Sportin liiganousu kävi tolpan päässä keväällä 2009. Takala toimi S-Kiekon edustusjoukkueen lisäksi myös paikallisen urheiluakatemian valmentajana, mikä palveli erinomaisesti Laitamäen kehitystä myös Suomi-sarja aikana, sillä hän lukiolaisena oli myös menossa mukana.

- Meillä oli samanlainen ajatusmaailma jääkiekon suhteen ja se auttoi paljon, että hän veti akatemian aamujäitä. Mietin nimittäin alkuun juuri sitä, että miten harjoittelu järjestyy, kun S-Kiekon pelaajat kävivät töissä ja harjoittelivat iltaisin.

Paluu Vaasaan ei ollut mikään ennaltaneuvoteltu itsestäänselvyys. Sitä auttoi se, että neljä vuotta vanhempi isoveli Juho pelasi Sportin A-junnuissa. Hän silotti veljensä tietä Vaasaan useammallakin eri tavalla.

- Veljeni kautta olin tullut siellä puheeksi ja Sportista soiteltiin Suomi-Sarja –kauden lopulla, että he haluaisivat minut sinne näytille. Kaikki kuulosti hyvältä ja minulle luvattiin myös vastuuta. Asuin veljeni ja toisen pelikaverin kanssa, joten minun ei tarvinnut yksinäni sinne muuttaa. Sain siitä turvaa, kun he ajoivat minut sisään siihen touhuun. Olen siitä heille todella kiitollinen.

NAPPIKAUSI VAASASSA

Laitamäen kautta Sportissa voi huoletta sanoa nousujohteiseksi. Tilastoihin kilahti pelejä Sportin A-junnujen lisäksi myös B-junnuissa, mutta loppukaudesta Laitamäki löysi itsensä SM-Liigasta.

- Ei siitä ollut mitään puhetta, että Liigaan voisi päästä edes kokeilemaan. Se oli kyllä nappikausi minulta. Joukkueena meillä meni A:ssa huonosti ja hävisimme paljon, mutta isoveljeni kannusti, että koettaisin vain pelata hyvin, sillä Liigan puolella oli esitetty kiinnostusta minua kohtaan. Se antoi paljon lisämotivaatiota ja tein entistä kovemmin töitä, mutta kyllä se silti yllätyksenä tuli, kun käskettiin Liigan treeneihin.

Syyt Laitamäen debyytille olivat lopulta hieman raadolliset. Sportin kausi oli mennyt myös Liigan puolella vihkoon, joten seura joutui myymään kallispalkkaisempia pelaajiaan muualle. Toisaalta olen ollut aina sitä mieltä, että kun ns. ”tyhjennysmyynneistä” puhutaan, niin kiinnitetään liian yksipuolisesti huomiota siihen, mitä seurasta lähtee pois.

Jos mahdollisuudet ovat menneet, niin kumpi on viisaampaa? Peluuttaa pelaajia, jotka ovat joka tapauksessa lähdössä ja joiden motivaatio on mennyttä vai omia nuoria, jotka olisivat valmiit antamaan mitä vain saadakseen edes mahdollisuuden näyttää?

Kyllä, kysymyksenasettelu on tarkoituksellisen kärjistetty, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että vaikkapa suuri osa TPS:n kevään 2015 A-junnujen mestarijoukkueesta pääsi ottamaan ensiaskeleensa Liigassa ja saivat tärkeää oppia kohti tulevaa. Tämä pätee myös Laitamäkeen.

- Jo se antoi valtavasti, että pääsin treenaamaan heidän kanssaan ja treenit menivät vielä hyvin. Siitä jo tuli sellainen olo, että hommastahan todella tulee jotain.

Jos kutsu liigajoukkueen treeneihin yllätti, niin puskista tuli myös kutsu pelaavaan kokoonpanoon.

- Minun oli tarkoitus mennä ihan normaalisti A-junnujen treeneihin, kun isoveljeni puhelin soi. Hän juoksi herättämään minut, että nyt tuli äkkilähtö edustusjoukkueen harjoituksiin. Hän oli silloin siis liigajoukkueen mukana myös ja kertoi, että sieltä on joku myyty pois ja minä siinä mietin unenpöpperössä, että mitäs nyt oikein tapahtuu.

- Treenit menivät hyvin ja meitä A-junnuja otettiin sinne pari mukaan. Treenien jälkeen kerrottiin, että ketkä menee A-junnujen mukaan ja kun sitten jäin Liigaan, niin mietin, että ei perhana, tässähän voi tulla pelejäkin.

- Ensimmäinen peli oli Hämeenlinnassa ja se matka tuntui kyllä tosi pitkältä. Jännitti sen verran paljon.

Muistelin, että Laitamäen nimi on jäänyt siltä kaudelta mieleen, eikä syyttä. Toisessa liigapelissään Laitamäki pelasi Vaasassa Tepsiä vastaan. Sitä en enää muistanut, että eräs Tepsin konkareista koulutti 17-vuotiasta nuorukaista heti ottelun avausvaihdossa.

- Otin vähän liian varman päälle ja aloin valua kohti omaa maalia. Eric Perrin tuli kiekon kanssa kohti, huomasi valumiseni, himmasi vauhtiaan ja katsoi aivan rauhassa, että minne kiekon laittaa. Kyllä se jäi hiukan harmittamaan, mutta siitäkin oppi!

TAMPEREELTA TURKUUN

Vaikka Laitamäki nousikin Liigaan nopeammin kuin uskalsi edes kuvitella, ei kyse ollut siitä, etteikö ajatus olisi käynyt joskus mielessä. Hänen katseensa ja fokuksensa on aina ollut ammattilaisuudessa.

- En ole oikeastaan ikinä miettinytkään mitään muuta kuin jääkiekkoa. Minulle ei erikseen tullut mitään ahaa-elämystä siitä, että siitä tulee todellinen tavoite, kuten olen lukenut, että joillain pelaajilla on käynyt. Itse olen pienestä pitäen tähdännyt siihen.

Ensimmäisen ammattilaisopimuksensa vasta kyseisen kauden jälkeen. Sen verran Laitamäki oli ilmeisesti ollut Seinäjoelle palattuaan poissa silmistä, ettei hänellä ollut agenttiakaan ennen vuoden 2017 loppua. Laitamäellä oli kaksi vaihtoehtoa, joiden välillä hän puntaroi. Toinen vaihtoehto oli jäädä Vaasaan, toinen oli muutto Tampereelle ja Ilvekseen. Laitamäki valitsi jälkimmäisen. Perustelukin oli lopulta varsin järkevä, kun ottaa huomioon, että hän oli hädin tuskin täysi-ikäinen siirtyessään ammattilaiseksi.

- Minulla on sukulaisia Tampereella ja pääsin aluksi asumaan heidän kanssaan, joten ruoka oli aina valmiina ja pyykitkin pestiin, joten sain keskittyä vain jääkiekkoon. Vaasassa olisin ollut aika lailla omillani, sillä veljelläni alkoi lonkka reistailemaan ja hän joutui lopettamaan.

Tampereen kaudet menivät Laitamäeltä pitkälti Mestiksen KooVeessä pelaten ja kahden kauden mittaan Liigassa oli minuutteja tarjolla vain yhdeksässä ottelussa. Viime kaudella Laitamäki kuitenkin pääsi ottamaan kiekkoa talteen, kun hän räppäsi uransa ensimmäisen maalin SaiPan reppuun 1. marraskuuta.

- Se tuli vähän yllättäen itsellekin. Lähdin vain hyökkäyspäähän mukaan ja kadotin itse asiassa kiekonkin vielä päädyssä. Jostain se yhtäkkiä pamahti pakkiparille ja hän heitti syötön. Tykkään ampua paljon suoraan syötöstä ja päätin kokeilla onneani. Sehän meni sisään ja mietin että ei hemmetti, onko tämä enää edes tottakaan.

- Blokkaaja oli ihan siinä edessäni ja yhtäkkiä vain huomasin, että kaikki nousi seisomaan enkä kuullut enää yhtään mitään. Oli se aika mieletön kokemus.

Tampereen vuodet eivät tuoneet Laitamäelle hänen janoamaansa läpimurtoa Liigaan, mutta puseroon jäi kuitenkin hyviä kokemuksia, jotka kasvattivat ja veivät häntä pelaajana jälleen eteenpäin.

- En vain ollut välttämättä vielä ihan valmis tekemään läpimurtoa. Eihän esimerkiksi ne ensimmäisen kauden Mestis-pelitkään kauhean hyvin menneet. Toisella kaudella olin Mestis-peleissä jo ihan parhammistoakin. Peliin tuli tasaisuutta, varmuutta ja sen lisäksi vahva tunne siitä, että Liiga on se seuraava stoppi.

Laitamäkeä kuunnellessa käy selväksi, että hän on nuori ja nälkäinen pelaaja, joka haluaa ottaa Turussa sen seuraavan askeleen urallaan. Hän edustaa siis juuri sitä profiilia, josta TPS:n joukkuetta kasaava Tomi Kallio on johdonmukaisesti puhunut keväästä lähtien. Siitä tuleekin mieleen kysyä, että koska muuttoa Turkuun alettiinkaan puuhata?

- Kauden lopulla selvisi, että Ilves ei tarjoa minulle jatkoa, joten alettiin etsiä uutta seuraa ja sitten agentti soitti, että Tepsi olisi hyvin kiinnostunut. Kuulin, että Raimo Helminen tulee Tepsin valmentajaksi ja olin ollut hänen valmennuksessaan alle 20-vuotiaiden maajoukkueessa ja henkilökohtaisesti tykkäsin kovasti hänen tyylistään. Ajattelin, että Turku olisi minulle hyvä paikka. Vaihtoehtoja oli muitakin, mutta ei mikään niistä houkutellut samalla lailla kuin Tepsin tarjous.

Laitamäki on kaksi seuraavaa vuotta Tepsin mies. Iän, pituuden, painon ja tilastot osaa jokainen katsoa netistä, joten kysymys kuuluu, että millainen peluri kutsuu Turkua kodikseen seuraavan kahden kauden ajan ja missä hän pelaajana menee?

- Olen hyvin liikkuva ja peliä lukeva perusvarma kahden suunnan puolustaja. Oikeastaan elän puolustamiselle, mutta hyökkäyspäässäkin olen kovan laukauksen ansiosta vaarallinen. Seuraava askel olisikin olla vielä vaarallisempi ylöspäin. Olen tähän mennessä ollut juuri se jätkä, joka jää varmistamaan, kun kaikki muut lähtevät hyökkäämään.

- Liigassa olen ottanut vähän turhan varman päälle, mutta Mestiksessä, kun olen antanut mennä, niin olen saanut myös onnistumisia ja ymmärtänyt osaavani tehdä myös hyökkäyspäässä asioita.

 

Markku Silvennoinen

- Kirjoittaja on Radio Cityn TPS-selostaja