karuselli_superseries.jpgkaruselli_kunonaika.jpgkaruselli_tps_shop.jpg
20.7.2020

Silvennoisen Suvivieras, osa8: Topias Haapanen

Juttusarjan kahdeksas jakso pitää sisällään Topias Haapasen tarinan!

artikkeli_haapanen.jpg

Kun tapaan Topias Haapasen, niin hän ei ole vielä ehtinyt asettumaan uuteen asuinkaupunkiinsa. TPS:n kanssa 1+1-vuotisen sopimuksen tehnyt laituri on ehtinyt hommaamaan kämpän Turusta, mutta kesän omatoimijakso menee vielä tutuissa kuvioissa Pirkanmaalla.

Haapanen harjoittelee kolmatta kesää entisen Ilves-puolustajan Jarkko Näppilän luotsaamassa ryhmässä, jossa itseään hikoilee kuntoon liuta tuttuja tamperelaiskiekkoilijoita. Muun muassa Arttu Ilomäki, Jan-Mikael Järvinen, Niclas Lucenius, Atte Mäkinen, Eemeli Suomi ja Lassi Thomson treenaavat myös Näppilän luotsaamana.

- Se on mukavaa vaihtelua, kun on aina oman joukkueen kanssa harjoiteltu koko alkukesä. Joukkueilta saa halutessaan ohjelman jonka mukaan mennä, mutta olen ajatellut, että on mielekkäämpää tehdä omatoimijaksolla jotain muuta kuin niitä samoja ohjelmia, joita on jo pari kuukautta vääntänyt ja Näppilällä on myös hyviä ideoita, joista olen pitänyt.

Vaikka puhuinkin tamperelaiskiekkoilijoista, niin on syytä mainita, että Haapanen on kotoisin Tampereen kupeessa sijaitsevasta Pirkkalasta. Ehkä en paljasjalkaisena turkulaisena välttämättä vain tiedä sellaisen tunteen olemassaolosta, mutta en ole huomannut, että Turun ympäryskuntien kasvatit olisivat kovinkaan selkeästi nimenomaan vaikka kaarinalaisia tai raisiolaisia. Sen sijaan olen huomannut, että esim lempääläläisillä on kova paikallisidentiteetti, joten on syytä kysyä, että onko asia näin myös Pirkkalan kohdalla?

- Täällä päin ympäryskunnat pitävät kovasti kiinni omista juuristaan. Minä olen ylpeästi pirkkalalainen enkä tamperelainen. Pirkkala on yksi Suomen tyytyväisimmistä kunnista, se on juuri sopivan kokoinen ja sieltä löytyy kaikki tarvittava.

Haapanen aloitti pelihommat myös kotiseurassaan, eli Pirkkalan Pingviineissä. Myönnän, etten yleensä syty siihen, kun suomalaisseurojen nimissä seikkailee eksoottisia eläimiä, mutta jostain syystä Pingiivinien nimessä on mielestäni mukava sointi. Haapasesta tuli Pingviini, kun hän seurasi isoveljensä jalanjälkiä.

- Isoveli pelasi myös Pingviineissä ja vietin paljon aikaa hallilla hänen harjoituksissaan ja peleissään, joten se oli luonnollinen valinta. Ja toki pienemmässä seurassa harrastaminen tuli myös vanhemmille halvemmaksi.

Haapasen isoveli pelasi C-junioreihin asti ennen kuin lopetti. Nuorempi Haapanen sen sijaan siirtyi D-junioreiden jälkeen niin sanotusti ”isolle kirkolle”.

- Siinä kohtaa se ratkaisu oli tehtävä. Muistan, että hävisimme isoilla numeroilla useampiakin pelejä Ilvekselle ja Tapparalle, joilla oli jo niitä nimimiehiä mukana.

Ja kun Haapanen sanoo ”nimimiehiä”, hän todella tarkoittaa sitä.

- Tapparassa pelasi muun muassa Patrik Laine. Eipä ollut Pirkkalan Pingviineillä paljon sanottavaa niissä peleissä. Ilveksellä oli myös paljon hyviä pelaajia, mutta heidän nippunsa oli paljon tasaisempi.

Ilvekseen päätyi myös Haapanen, eikä seuravalinnasta tarvinnut Haapasen mukaan kotona juuri keskustella.

- Äiti sanoi, ettei maksa Tapparan kausimaksuja, joten sitten mentiin Ilvekseen. Mutta olinhan minä aina ollut Ilves-fani ja pikkupojasta asti käynyt heidän pelejään katsomassa.

HARRASTUKSESTA AMMATIKSI

Jokainen kiekkojunnu varmasti haaveilee ammattilaisuudesta jossain kohtaa. Vain harvalle se lopulta on realismia. Niille keille se sitä on, kokevat yleensä matkan varrella oivalluksen hetken, että hommasta tosiaan tulee jotain ja unelma saattaa hyvinkin toteutua. Haapasen kohdalla tämä tapahtui melko myöhään.

- Se tapahtui varmaan silloin A-junnuissa. Kausi oli alkanut hankalasti enkä tiennyt varmasti, että pääsenkö edes pelaamaan, mutta sitten meidät laitettiin yhteen Joona Ikosen ja Joona Koppasen kanssa. Loppukausi olikin sitten siinä.

Haapanen toteaa asian varsin lakonisesti, sillä tekihän heidän ketjunsa aivan tolkutonta jälkeä. He ottivat kauden 2016-2017 A-junnujen SM-liigan pistepörssissä kolmoisvoiton. Siihen asti kiekko oli ollut Haapaselle harrastus, vaikkakin hyvin totinen sellainen.

- Olin kyllä urheilulukiossa ja aina olen tykännyt harjoitella enkä vain hutiloinut menemään. En ole myöskään koskaan tehnyt kesätöitä, vaan olen panostanut kaikki kesät jääkiekkoon. Aina halusin jääkiekkoilijaksi, mutta ei minulla ollut sen suurempia taka-ajatukisa. Eli homma on edennyt hitaasti mutta varmasti.

Kovat näytöt A-junnuissa poikivat Haapaselle lopulta vajaan viikon verran myöhästyneellä joululahjalla, kun 30. joulukuuta kutsu kävi ensimmäistä kertaa Liiga-Ilveksen matkaan vierasotteluun Mikkelin Jukureita vastaan.

- Puhelin soi ennen kuin olin edes herännyt ja sieltä kyseltiin, että pääsenkö hallille, kun olisi Liigassa peliä tarjolla. Keräsin äkkiä kamat kasaan, painelin aamutreeneihin ja illalla sitten peliin. Se oli vain hyvä, että se tuli tuolla lailla yllättäen. En ollut kuin parissa liigajoukkueen treeneissä ollut aiemmin mukana, mutta muuten sieltä päin ei ollut kuulunut mitään ennen sitä puhelua.

Vuosi vaihtui ennen kuin seuraava pelipäivä koitti, mutta Haapanen jatkoi Liigassa. Vuoden 2017 ensimmäisessä pelissä heilui myös vastustajan maaliverkko. Haapanen ei tosin aikonut viimeistellä itse, mutta maalista tuli silti muistamisen arvoinen.

- En muista kenellä kiekko oli, mutta keskialueella oli pieni pingishetki menossa ja kiekko pomppasi siihen siniviivan päälle juuri sopivasti, kun olin menossa vauhdilla kohti hyökkäysaluetta. Pääsimme siitä Heleniuksen Jeren kanssa kahdella yhtä vastaan iskemään. Ajattelin koko ajan, että syötän, mutta kun pakki ei syöttötilaa antanut, niin etenkin hieman keskemmällä ja heitin kiekon rystyllä veskarin puikoista sisään.

Seuraavalla kaudella pelimäärä Liigassa nousi, mutta paikan vakiinnutus ei vielä onnistunut. Kausi sujui puoliksi Liigassa, puoliksi Mestiksen KooVeessä.

- Eihän se kivaa ollut sitä väliä hinkata, mutta koen, että minun kuului tehdä se. Että ei sinne Liigaan noin vain kävellä.

Ennen kautta 2018-2019 Haapanen teki Ilveksen kanssa kolmen vuoden mittaisen sopimuksen. Uuden kontrahdin ensimmäisestä sesongista muodostui Haapasen tähän mennessä ehjin liigakausi.

- Kaipa minä olin sen pari vuotta vanhempi ja viisaampi. Tiesin, että pystyin pelaamaan Liigassa, tunsin kaikki ihmiset, uskalsin hiukan rentoutuakin ja olla enemmän oma itseni. Sitten keskittyminen meni pelkästään pelaamiseen eikä kaikkeen ylimääräiseen.

MAISEMA VAIHTUU

Haapasen ensimmäinen täysi kausi kulki tehojenkin valossa mukiinmenevästi. Haapanen teki 9 maalia ja 16 pinnaa kaiken kaikkiaan pelaten melko pienessä roolissa. Viime kausi lähti kuitenkin heti kättelyyssä vikasuuntaan.

- Minulla oli alla hyvä harjoituskausi ja olin aluksi pelaavassa kokoonpanossa, mutta koko joukkueella lähti kausi huonosti liikkeelle ja siinä vaihdettiin nopeasti valmentajaakin. Sen piti olla uusi alku kaudelle, mutta minulla jäi se huono fiilis varmaan vielä päälle.

- Muu joukkue alkoi saada juonesta kiinni, mutta minä en saanut tehoja aikaiseksi ja niitä kuitenkin aina itseltäni odotan. Siinä alkoi mennä pää jumiin ja pelaaminen yliyrittämiseksi. Tuli pitkiä suvantovaiheita, joiden aikana en saanut yhtään pelistä kiinni. Se oli aika henkistä taistelua.

Vastoinkäymiset ja vaikeat hetket ovat niitä, joista pelaajan pitää pystyä ammentamaan oppia. Niihin ei saa liiaksi jäädä rypemään, vaan nekin pitää osata kääntää voitoksi.

- Kyllä tuollaisia hetkiä pitää ymmärtää myös arvostaa, sillä niiden ansiosta osaa nauttia enemmän niistä hyvistä hetkistä.

Haapasen tie Ilveksen kokoonpanoon nousi lopulta kunnolla pystyyn, joten joulukuun puolivälin tienoilla oli aika tehdä muutos. Asia hoitui rehdillä keskustelulla.

- Erään pelin jälkeen juttelin Ilveksen urheilutoimenjohtajan Timo Koskelan kanssa ja hän sanoi, että Ässät olisi kiinnostunut ottamaan minut Poriin loppukaudeksi ja että Ilveksessä näyttäisi olevan peliaika jatkossakin kortilla. Hän sanoi, että jos en halua Mestiksen ja Liigan välissä pomppia, niin hän suosittelisi katsomaan sen loppukauden kortin ja että maisemanvaihto voisi tehdä hyvää.

Tämä on asia, johon en malta olla tarttumatta. Kun nuori oma kasvatti vaihtaa seuraa ja varsinkin, jos hän sattuu lyömään läpi toisaalla, alkaa syyttely seuraa kohtaan, että miten taaaaaaas yksi oma nuori hukattu muualle.

Tosiasia kuitenkin on se, että aina se ei vain onnistu kasvattajaseurassa. Totta kai joskus kyse on henkilökemioista tai virheistä, jonka jälkeen yhteistä taivalta on hankala jatkaa, mutta väitän, että suurin osa siirroista on niitä, jotka eivät sisällä alkuunkaan dramatiikkaa. Joskus pelaaja vain haluaa nähdä muutakin kuin sen oman takapihan. Joskus roolitus ja kilpailutilanne ovat vain sillä hetkellä sellaiset, että on parempi hakea isompaa vastuuta toisaalta. Joskus pelaajan taas täytyy tehdä muutos ihan muutoksenkin vuoksi, jotta pääsisi pois mukavuusalueeltaan ja irti rutiineista. Vaihtoehtoja on monia ja tilanteet ovat aina yksilöllisiä.

Ilves olisi voinut pitää Haapasen vaikka koko sopimuksen loppuun asti sahaamassa Liigan ja Mestiksen väliä reservipelaajana, jos olisi halunnut. Sekään ei ole mitenkään tavatonta. Mutta Haapasen tapauksessa Ilveksen johto välitti hänestä. He ajattelivat pelaajan parasta ja lopulta tekivät hänelle palveluksen. Haapanen kiitteleekin sitä miten asiat hoituivat Ilveksen kanssa eikä hänelle jäänyt mitään hampaankoloon.

Hän oli pelaajana tullut pisteeseen, jossa hän tarvitsi muutosta ja tilannetta, jossa hän otti enemmän vastuuta itsestään ja eli ensimmäistä kertaa totaalista ammattilaiselämää

- Muutin silloin ensimmäistä kertaa asumaan yksin, joten pääsin sitäkin kautta keskittymään enemmän vain itseeni ja jääkiekkoon. Porissa oli myös hyvä fysiikkavalmentaja, jonka avulla opettelin muun muassa syömään ja lepäämään entistä paremmin.

Nyt kun aikaa on kulunut, niin tulee mieleen kysyä, että kokeeko Haapanen nyt, että olisi pitänyt lähteä pois kotinurkilta ehkä jo aikaisemminkin? Hänen vastauksensa antaa asiaan jälleen yhden lisäkulman. Ei tässä mistään helpoista päätöksistä puhuta.

- Ei sitä ehkä osannut ajatella sillä tavalla, kun oli aina pelannut Ilveksessä. Ehkä siihen jäi vähän kiinni, että olin mukavuusalueella, pelaillut, mennyt kotiin syömään äidin laittamaa ruokaa ja keskittynyt kaikkeen muuhun.

Tosin alku Porissakin oli Haapaselle hankala. Lopulta yksi sinänsä pieneltä kuulostava päätös aloitti kierteen, joka lähti viemään häntä oikeaan suuntaan.

- Ylimietin asioita aivan liikaa vielä alussa. Mietin, että olenko väärässä paikassa, kun alusta tuli tahmea ja olin pari peliä katsomossakin. Sitten vain päätin, että treenaan todella kovaa kaikki välipäivät. Sitä kautta sain taas mahdollisuuksia ja löytyi oikeat ketjukaverit. Minulla ja Mäkisen veljeksillä alkoi löytyä kemiaa, paiskimme kovin hommia ja saimme myös hiukan tulosta aikaan. Se alkoi nostaa itseluottamusta.

NIKITA WHO?

Haapanen on niitä pelaajia, joiden nimen tiesin, mutta jotka eivät olleet jättäneet mitään lähtemätöntä muistijälkeä itsestään. Tämä kuitenkin muuttui 15. helmikuuta, kun Ässät isännöi Tepsiä siihen mennessä kauden tärkeimmässä ottelussa.

Toisen erän lopussa Haapanen oli aivan vapaana keskiympyrässä ja Tommi Taimi huomasi hänet. Loistava avaus tuli suoraan Haapasen lapaan. Hän paineli läpiajoon ja näytti hukkaavan kiekon, mutta kiekko liruikin Erik Källgrenin längistä sisään. Olen siitä asti miettinyt, että tekikö hän sen tahallaan vai ei.

Ilmekään ei värähdä, kun hän sanoo sen olleen täysin harkittua. Tiesin kyllä, että hän sanoi näin pelin jälkeen tehdyissä haastatteluissakin, mutta halusin vielä kysyä sitä myös itse nyt kun pelistä on mennyt muutama kuukausi.

NHL-piireissä Haapasen käyttämästä kikasta on annettu kunnia Tampa Bayn supertähdelle Nikita Kucheroville, mutta Haapanen kommentoi jo helmikuussa tuoreeltaan, että hän on tekaissut saman ”no-move” –harhautuksen kauan ennen Kucherovia.

- Piti sen verran haastatteluissa sitä korjata, että tein sen ensin. Se on varma tieto. Tein sen ensimmäistä kertaa A-junnuna Ässiä vastaan rankkarikisassa.

Haapanen oli kyseisen ottelun kiistaton sankari, sillä hän iski vielä toisenkin maalin Ässien 4-1-voittoon päättyneessä pelissä. Haapanen selvästi viihtyi kentällä TPS:ää vastaan, sillä hän maalasi myös kauden viimeisessä kohtaamisessa. Lopulta Haapanen tuli heittäneeksi 60% kauden maaleistaan TPS:n reppuun.

Ehdin jo miettiä, että olisikin aikamoista, jos Haapanen olisi tehnyt sopimuksen Tepsiin ennen kuin toimi pääarkkitehtina heidän kaatamisessaan. Tarinassa ei kuitenkaan ole tällaista käännettä. Kun Haapanen lähti Ässiin, oli hänellä vielä sopimus Ilveksen kanssa alkavasta kaudesta. Tarkoitus oli, että tilanne arvioidaan uudestaan kauden jälkeen, joten Haapasesta tuli Tepsin mies vasta maaliskuussa.

- En muista varmaksi olivatko pelit yhä käynnissä, mutta siinä kauden lopun tietämillä alkoi pohdinta siitä, että onko ensi kauden seura yhä Ilves vai ei. Siinä kohtaa TPS osoitti kiinnostusta ja kun he todella minut tänne halusivat, niin kiinnostuin heti itsekin.

Haapanen on yksi monista pelaajista, joka saapuu Turkuun ottamaan seuraava askelta urallaan. Kysymys kuuluukin, että millaisen pelurin TPS Haapasesta oikein saa?

- Olen työteliäs raataja, joka pystyy tekemään myös tulosta. Minulla on hinkua myös ylivoimalle, sillä nuorempana olen pelannut hyökkäävässä roolissa, mutta sitä siirtymää en ole vielä Liigan puolella pystynyt tekemään pisteiden valossa. Tavoitteenani on tehdä todellinen läpimurto Liigaan, eli että saisin pelata täyden kauden, onnistua tekemään tehoja ja uskon, että pystyn Turussa sen tekemään.

- Haluan päästä pelaamaan enemmän kuin sitä kymmentä minuuttia mitä tähän asti ja tarvitsen sitä saadakseni onnistumisia, joista lopulta elän pelaajana. Niiden kautta saisin sen hyvän flow’n päälle. Porin reissun jälkeen tiedän myös sen, että kovan työmoraalini ansiosta pystyn pelaamaan todella hyvin tässä sarjassa.

 

Markku Silvennoinen

- Kirjoittaja on Radio Cityn TPS-selostaja