karuselli_superseries.jpgkaruselli_kunonaika.jpgkaruselli_tps_shop.jpg
18.7.2020

Silvennoisen Suvivieras, osa7: Eemil Viro

Seitsemännen jakson päätähtenä toimii Eemil Viro!

artikkeli_viro.jpg

Tapaan Eemil Viron hänen kotinurkillaan Naantalissa. Hän asui kaksi ensimmäistä vuottaan Vantaalla ennen kuin perhe asettui lännemmäs ja siitä asti hän on ollut naantalilainen.

Näillä main Viro on ottanut myös ensiaskeleensa jäällä ja oli myös hyvin luonnollista, että hän löysi tiensä nimenomaan jääurheilun pariin. Hänen vanhempansa ovat molemmat viettäneet lukemattomia tunteja hailleilla ja jäällä. Viron isä pelasi jääkiekkoa A-junioreihin asti ja hänen äitinsä puolestaan pelasi ringetteä SM-tasolla.

Heidän intohimonsa luistelua ja pelaamista kohtaan olikin avuksi, kun Naantalista ei löytynyt innokkaalle pojalle mahdollisuutta harrastaa.

- Siihen aikaan Naantalissa ei ollut mitään ryhmää, mihin olisin voinut mennä ennen kiekko- ja luistelukouluikää, joten vanhempani alkoivat vetämään sellaista toimintaa ja keräsivät siihen pienen porukan.

Varsinaiset pelit saivat alkunsa Naantalin VG:ssä, jossa hän viihtyikin teini-ikään saakka, kunnes sarjojen taso laajeni ja VG:n pelaajiston kykyjen rajat alkoivat tulla vastaan.

- D-junnuihin asti oli oikein kivaa pelata Naantalissa, mutta sillä kaudella voitimme tyyliin yhden pelin. Silloin alkoivat kellot soimaan päässä, että nyt pitää keksiä jotain. Sen jälkeen siirryin tähän isompaan seuraan ja pääsin taas nauttimaan jääkiekosta.

Vuotta aiemmin tilanne oli täysin toinen. Silloin Viro sai maistaa tappion karvasta kalkkia juuri Tepsiltä.

- D2-kaudella olimme vielä finaaleissa Tepsiä vastaan. Hävisimme sen kyllä rankkareilla, mutta siitä on jäänyt mieleen se, että Lukas Silvennoinen (joka pelasi vielä viime kaudella TPS:n A-junioreissa toim. huom.) oli maalissa ja torjui Vili Munkin rankkarin maalin sisältä, mutta tuomari ei sitä huomannut ja levitteli vain käsiään.

- Tästä ollaan Silvennoiselle sen jälkeen auottu päätä ja hän on myös myöntänyt sen olleen maali. Että terveisiä vaan sille tuomarille jos hän sattuu lukemaan tätä, Viro kuittaa.

Viron tapaus on erinomainen esimerkki siitä mitä TPS:n niin sanottu sateenvarjoseuramalli on käytännössä. Kuten todettua, Viro pelasi Naantalissa niin pitkään kuin sen katsottiin olevan järkevää, jonka jälkeen seurat arvioivat tilanteen ja keskustelivat asiasta Viron vanhempien kanssa. Lyhyen ja kivuttoman prosessin myötä 14-vuotias Viro löysi tiensä TPS:n riveihin. Viro ei ollut suinkaan ainoa, sillä samalla kertaan VG:stä Tepsiin siirtyivät hänen lisäkseen Munkki, Jiri Pärssinen, Elmeri Salama ja Riku Uusikartano.

Viron urapolku lähti sen jälkeen alati jyrkkenevään nousuun. Viro poikkesi ensimmäisen kerran A-junnuissa kaudella 2018-2019, jolloin hän sai vyölleen neljä peliä. Viime kaudella hän ehti pelaamaan A-junnujen mukana vain 15 peliä, kunnes yhtäkkiä kutsu kävikin liigarinkiin. Hän siis pomppi nuoremmista C-junioreista miesten Liigaan noin kolmessa ja puolessa vuodessa.

EI HUONOJA PÄIVIÄ

Tarkalleen ottaen Viron liigadebyytti tapahtui 26.10.2019, kun TPS hävisi kotonaan SaiPalle maalein 2-3. Viro tuli sisään varsin synkällä hetkellä. Lokakuu oli TPS:lle murhaava. Ennen Viron debyyttiä TPS oli voittanut vain yhden pelin yhdeksästä edellisestä ja juuri Viron kolmannen pelin alla TPS vaihtoi valmentajaa.

Jotenkin sitä kuvittelisi, että tuollainen hetki olisi hankala paikka nuorelle miehelle tulla Liigaan sisään, mutta Viro koki asian täysin toisin.

- Siihen oli ehkä jopa helpompi tulla, kun joukkueen tilanne oli mikä oli. Valmentajat sanoivatkin, että minun pitäis unohtaa kaikki ylimääräinen ja vain pelata, kuten pelasin A-junnuissa. He painottivat sanoivat, että ensimmäisenä minun pitää näyttää muille pelaajille, että osaan pelata.

Pelata Viro totta vie osaa ja ennen kaikkea uskaltaa. Hän on niitä pelaajia, joilla tuntuu virtaavan jäävettä suonissa. Hän teki alusta lähtien kaiken niin kylmänviileästi ja äärimmäisellä rohkeudella, ettei sitä voinut kuin äimistellä. Kuten luonnollista onkin, piti tuolloin vielä 17-vuotiaan pelurin maksella matkan varrella myös hiukan oppirahoja.

- Kyllä se kävi selväksi, että eihän miesten peleissä sentään mitään kärkimiinoja voi vedellä alimpana miehen. Kun parista virheestä kolisi omissa, niin piti saada päähän se, että yleisö on maksanut rahaa niistä peleistä, enkä voi suhtautua niihin siten, että ne olisi kuin junnupelejä.

TPS:n valmennusjohto kaikesta päätellen tiesi ja ymmärsi millaisen pelaajan he olivat rinkiinsä ottaneet. Tekevälle välillä sattui, mutta valmennus tiesi, että Viron pyrkimykset olivat oikeita, vaikka välillä virheitä sattuikin.

Viro muistaa erityisesti yhden tilanteen, jossa hänellä paloi kikka hieman pohjaan. Tämä tapahtui vuodenvaihteessa Tampereella Ilves-TPS –ottelussa.

- Heitin ensin siniviivalla ihan hyvän harhautuksen, mutta terät lähtivät alta, kaaduin ja menetin kiekon, joten Ilves käänsi siitä vastaiskun kahdella yhtä vastaan. Ilveksen kaveri onneksi ampui tyhjistä ylärimaan. Kun pääsin penkille, niin Marko (päävalmentaja Marko Virtanen) huutaa, että ”MITÄ V****A?!?” ja sen jälkeen mietin, että ehkä on parempi ottaa vähän rauhallisemmin, etten innostu taas liikaa, Viro muistelee naureskellen.

Itse kuvailisin Viroa pelaajana, jolle täytyy antaa luottamusta ja tilaa hengittää. Hänen tapansa ajatella peliä ja pelata sitä on nähty onneksi mahdollisuutena eikä uhkana. Sitä ruokkimalla hänen vaistonsa ovat kehittyneet. Viron pelaaminen tuo mieleen ainakin vielä taannoin kovassa käytössä olleen muotisanan, eli reagoinnin. Hän lukee peliä ja tekee valinnat sen mukaan mitä eteen tulee.

- En tykkää pelata niin sanotusti vihon kautta, eikä sellaista ole minulta vaadittukaan, mutta tiedän, että osa valmentajista haluaa, että pelataan juuri niin kuin sanotaan. Minulle on kuitenkin aina sanottu, että minun pitäisi tehdä kuten parhaaksi näen, luottaa omaan peliini ja pelata sitä. Se on tähän asti hyvin kantanut.

- Meillä oli aikanaan VG:ssä sellainen sääntö, kun pakkeja oli vain kolme, että piti tuoda kiekko siniviivan yli ja vasta sen jälkeen sai syöttää. Kurvailin siinä oman aikani, syötin kiekon ja jätkät hoiti sitten loput. Siitä koitui hiukan hankaaluuksia, kun siirryin Tepsiin, niin peli meni vähän yksinkuljetteluksi, kunnes tajusin, että kentällä on muitakin pelaajia. Siitä on onneksi päästy, mutta se itsevarmuus on varmaan niiltä ajoilta peräisin.

Sen vähän perusteella mitä olen Viroa nähnyt, mitä olen hänestä kuullut ja mitä olen itse hänen kanssaan tekemisissä ollut, niin kutsuisin häntä ennen kaikkea iloiseksi ja huolettomaksi persoonaksi. Mielestäni nämä ovat myös niitä adjektiiveja, joilla hänen peliään voisi kuvata.

En muista nähneeni Viroa kertaakaan niin, että hänen naamansa olisi ollut peruslukemilla montaa sekuntia pidempään. Ennemminkin nuori mies on tullut hallin käytävillä vastaan leveä hymy kasvoillaan. Pakkohan sitä on kysyä, että onko hänellä koskaan huonoja päiviä?

- Sitä on minulta ennenkin kysytty ja kaikille olen sanonut, että ei niitä kyllä oikein ole. Eli jos minut näkee huonolla tuulella, niin jotain todella dramaattista on silloin tapahtunut.

 

Iloisuus, itsevarmuus ja huolettomuus eivät kuitenkaan missään tapauksessa tarkoita sitä, että Viron pelaaminen olisi väliinpitämätöntä saati ylimielistä. Hän on mitä todennäköisimmin kaukalon näyttävimpiä pelaajia, mutta se on vain pieni osa hänen peliään.

Hänellä on selkeät vahvuudet joihin hän luottaa ja joiden kautta hän auttaa joukkuetta. Viron suhtautumista pelaamiseen avaa ehkä parhaiten hänen vastauksensa siihen, mistä hän nauttii lajissa eniten.

- Kyllä se on voittaminen. Enkä tarkoita pelkästään pelien voittamista, vaan kaksinkamppailuja ja tilanteita, mitä minulle pakkina tulee vastaan, eli ykkössyötön antamista tai paineen alta lähtöjä. Kun niistä suoriutuu tyylikkäästi, niin ne saavat minut syttymään ja se ruokkii aina siitä eteenpäin. Eli eri tilanteiden voittaminen kokonaisuudessaan on minulle se isoin juttu.

INTOA, PUHTIA JA YRITYSTÄ

Kuulin jossain kohtaa kevättalvella huhua, ettei TPS olisi ollut Viron ainoa vaihtoehto. Tietysti lahjakkaan pelurin kohdalla olisi yllättävämpää, jos muut seurat eivät olisi olleet potkimassa hänen renkaitaan. Viro kuitenkin päätti jäädä Turkuun ja tehdä Tepsin kanssa kahden vuoden sopimuksen.

- Minulla on aina ollut kaikki hyvin Tepsissä. Joillain on voinut tulla matkan varrella tilanteita, että ei tule valmentajan kanssa toimeen, ei saa halumaansa roolia tai jotain muuta vastaavaa, mutta minulla se on mennyt täysin päinvastoin. En tiedä onko minulla sitten vain käynyt hiukan säkäkin, mutta kaikki on mennyt todella hyvin, joten en lähde seuraa vaihtamaan.

VG-taustastaan huolimatta TPS:n omaksi kasvatiksi mielletty Viro on ehdottomasti TPS-kokoonpanon kiintopisteitä alkavalla kaudella. Joukkueeseen on tullut pelaajia ulkomailta, mutta ryhmässä on monta ”omaa poikaa”, joilla on sekä edellytykset että myös mahdollisuus olla kantavia voimia. Viro kuuluu tähän ryhmään.

Viroa kuunnellessa tulen yhtäkkiä ajatelleeksi asiaa, jota olen itse pitänyt täytenä itsestäänselvyytenä. Minun kokemuksiani ja mielikuvaani Turun Palloseurasta tulevat aina värittämään ne asiat, joita olen ollut pikkupoikana ja vähän vanhemapanankin kloppina näkemässä.

Minä todella muistan TPS:n hurjan menestysputken. Elin sitä voimakkaasti joko paikan päällä, radion välityksellä tai tv:n kautta. Kun katson katossa olevia mestaruusviirejä, muistan jokaisen joukkueen kokoonpanon ulkoa, muistan mestaruuden ratkaisseen maalin sen tekijän ja miten Auran Aaltojen selostaja kulloinenkin selostaja sanoi hehkuttaessaan sitä.

Viro on syntynyt vuonna 2002. Häneltä puuttuu lähes täysin ne kokemukset TPS:stä menestyvänä seurana. TPS-juniorina hän on yksi seurakulttuurin soihdunkantajista, mutta en ole koskaan aiemmin tullut kysyneeksi miten 90-luvun lopulla tai 2000-luvun alussa syntynyt pelaaja näkee edustamansa seuran ja sen kunniakkaan historian.

- Enhän minä ole päässyt tuntemaan Tepsiä lainkaan sellaisena seurana, joka on voittanut vaikka triplamestaruuksia. Minä näen vain ne viirit katossa. Minulle se päällimmäinen kuva on se, että Tepsi on ollut sitkeä seura, joka rakentaa ja etsii hiukan vielä itseään.

- Haluan nimenomaan olla mukana auttamassa seuraa ja olla osa sitä uutta hienoa TPS-tarinaa.

TPS:n joukkueen nuoruudesta olen puhunut tässä sarjassa aiemminkin ja minun lisäkseni siitä tulee varmasti moni muukin vielä mainitsemaan ennen kauden alkua. Palaan aiheeseen myös tässä yhteydessä, sillä Viro konkretisoi niin oivallisesti sen, miten TPS:n nuoruuden voima tulee näkymään kaukalossa.

- Jos viime kaudella ei sellaista intoa ja puhtia ollut, niin voin luvata, että tällä kaudella se ei jää siitä kiinni. Eli ennemmin niin, että mennään ja yritetään tosissaan ja jos hävitään, niin hävitään virheiden takia eikä sen takia, ettei olla edes yritetty.

Kuten jokainen, joka näki edes yhden hänen 29 viime kauden liigapelistään tietää, niin luistelu, pelin luku, kyky haastaa ja ennen kaikkea pelirohkeus olivat hyvällä tasolla ja kehittyvät entisestään, kun nyt 18-vuotias puolustaja vielä kehittyy ja maileja kertyy koneeseen.

Kuten aiemmin tulin todenneeksi, Viro on niitä pelaajia, joilla on kyvyt ottaa isoa roolia TPS:n joukkueessa. Hänellä on siihen myös valtava halu. Alkavalla kaudella Viro haluaa vallata itselleen kaikki liikenevät peliminuutit sekä myös roolin TPS:n ylivoimakentistä viivamiehenä. Sen myötä ovat kiekot saaneet kyytiä myös kesäkuumalla ja mielessä siintää myös liigauran avausmaali.

- Laukauksen kehittämiseen olen nyt panostanut, jotta siitä saataisiin uusi uhka ja että saisin ehkä vahingossa sen maalinkin heitettyä, jos hyvä tuuri käy, hän veistelee.

- Ei vaan, voin melkein luvata, että muutama häkki tulee heitettyä!

Markku Silvennoinen

- Kirjoittaja on Radio Cityn TPS-selostaja