karuselli_superseries.jpgkaruselli_kunonaika.jpgkaruselli_tps_shop.jpg
14.7.2020

Silvennoisen Suvivieras, osa6: Juuso Pärssinen

Viikon ensimmäinen Silvennoisen Suvivieras käsittelee Juuso Pärssistä!

artikkeli_parssinen.jpg

Elettiin kesää 2001. TPS oli voittanut historiansa toisen triplan ja neljättä perättäistä kultaa oli tarkoitus lähteä jahtaamaan kerrassaan maagisella ykkösviisikolla. Heidät ikuistettiin myös Turun Sanomien kuvaan. Puolustajina oli 2001 mestarijoukkueen ykköspariksi noussut Henrik Tallinder-Martti Järventie. Hyökkäysketjun keskellä jatkaisi kultajoukkueen kantavista voimista Niko Kapanen ja hänen laitureikseen oli hommattu pelaajamarkkinoiden kuumimmat nimet, eli Niklas Hagman ja Timo Pärssinen.

En muista enää kauanko siinä lopulta meni, kaiketi jokunen viikko, mutta koko viisikko lähti yhdessä kertalaakista rapakon taakse valloittamaan NHL:ää, eivätkä TPS-kannattajat voineet muuta kuin miettiä, kuinka upeaa olisi ollut nähdä tuo viisikko yhdessä.

Muistelen tätä, kun odottelen Juuso Pärssistä saapuvaksi juttutuokiotamme varten. Hän oli tuolloin vain muutaman kuukauden ikäinen, kun Pärssisten perhe muutti Yhdysvaltoihin. Pärssinen kertoo viettäneensä poikavuosinaan halleilla tuhansia tunteja ja kun perhe muutti isän uran perässä, niin Pärssinen pääsi näkemään myös maailmaa. Yhden Pohjois-Amerikan kauden jälkeen matka jatkui ensin Helsinkiin, sitten Zugiin ja pisimmän pätkän Pärssiset viettivät Ruotsin Timråssa.

- Vietimme siellä kuusi vuotta. Se on edelleen paikka, joka on lähellä sydäntäni.

Timrån vuosina Pärssinen pelasi ensimmäiset omat pelinsä ja oli luonnollisesti myös tuttu näky Timrån edustusjoukkueen kotipeleissä. Timrån ottelutapahtumat jättivät lähtemättömiä muistoja nuoreen pelaajanalkuun.

- Elitserienissä soitettiin aina kansallislaulut ennen pelin alkua ja osaan yhä Ruotsin kansallislaulun ulkoa. Se oli myös hienoa, kun kansallislaulun jälkeen joukkueet menivät vaihtoaitioihinsa ja avauskentällisest esiteltiin. Jokainen pelaaja oli saanut valita oman biisinsä. Sitä tuli kavereiden kanssa mietittyä, että millaisia sisääntuloja kukin tekisi. Martin Sonnenbergin biisinä oli Neil Young Keep on rocking in the free world ja se oli silloin ehdoton suosikkini. Nykyään menisin ehkä jollain JVG:n biisillä.

Musiikki soittaa päässäni erästä hälytyskelloa, joten haastattelu on vietävä hetkeksi sivuraiteelle, joka liittyy Pärssisen vuosiin Helsingissä. Muistan bonganneeni viime kaudella pelatun HIFK-TPS –ottelun jälkeen tehdystä haastattelusta, että Pärssinen sanoi pitävänsä HIFK:n maalilaulusta. Tämä on lausunto, jota en voi sivuuttaa.

Että tules nyt Pärssinen ihan itse selittämään, että miten siitä kammottavan puistattavasta renkutuksesta voi kukaan tykätä, häh?

- Pikkuveljeni Jirin kanssa sitä aina hoilattiin ja se oli todella siistiä. Tykkään siitä edelleenkin, Pärssinen naurahtaa.

Hän toki myös sanoo, ettei kyseinen veisu alkuunkaan pärjää vertailussa Hunajatalle. Pidän tätä erinomaisena tarkennuksena ja palaamme näin ollen takaisin asialinjalle.

Timrån vuosien jälkeen Pärssiset palasivat Suomeen, kun Timon pelit jatkuivat kahden kauden ajan Lahden Pelicansissa. Reissu oli ollut pitkä ja perheellä ehti varmasti muodostua juuria etenkin Timrån suuntaan, mutta voitaneen huoletta todetta, että teemme tätä haastattelu sen ansiosta, että Pärssisen vanhemmilla oli aina selkeä suunnitelma kotiinpaluusta.

- Vanhemmat rakennuttivat talon Naantaliin ja oli aina selvää, että muutamme sinne, kun isän ura loppuu.

Muuton jälkeen sekä isä että poika siirtyivät Turkuun, sillä Timo pelasi vielä kauden verran kasvattajaseurassaan TuTo:ssa ja Juuso puolestaan otettiin avosylin vastaan Tepsissä.

HENKISESTI VAHVA

Siitä lähtien Pärssisen ura on edennyt TPS:n junnuputken läpi aina Liigaan asti. Ensimmäisen kerran hänen sukunimensä komeili liigajoukkueen paidan selässä 18.12.2018, kun TPS voitti SaiPan Lappeenrannassa. Kutsu kävi sopivaan aikaan, sillä Pärssinen oli kovassa vedossa.

- Meillä oli A-junnujen kanssa vieraspeli HIFK:ta vastaan ja tein siinä hattutempun sekä syötön. En muista sanoiko koutsi jo ennen peliä vai vasta sen jälkeen, että muutama hyökkääjä oli lähdössä Lappeenrantaan liigajoukkueen mukaan, mutta aika nopeasti pelin jälkeen sain tiedon, että olin yksi heistä.Se oli aivan mielettömän siistiä!

Ensimmäisen liigavisiitin loppusaldoksi jäi seitsemän ottelua, joiden lisäksi plakkariin päätyi myös liigauran avausmaali. Sen hän pääsi nasauttamaan Ässien reppuun tammikuun lopulla.

- Sain putata tyhjiin. Räkäinen ensimmäinen maali, mutta kaikki otetaan vastaan, Pärssinen nauraa.

Seitsemän ottelua ei ole isossa kuvassa paljon, mutta se antoi hänelle riittävästi tietoa siitä, missä mentiin.

- Se antoi todella paljon itseluottamusta. Tiesin sen jälkeen mitä vaatii, että Liigassa pärjää ja mitä vaatii, että siellä olisi hyvä. Tiesin sen jälkeen mitä pitää parantaa.

- Luistelun kanssa on paljon tehty töitä ja tietysti myös fysiikan kanssa. Et voi olla kovin hento kaveri, jos pelaat Liigaa tai muuten sinua heitellään kuin märkää rättiä siellä.

Luistelun kanssa tehty työ juontaa juurensa paljon ensimmäisiä liigapelejä kauemmas aikaan, jolloin Pärssinen joutui käymään läpi tähänastisen uransa kovimman koettelemuksen. Sitkeä polvivamma näet pilasi käytännössä lähes kaksi kokonaista kautta. Pärssisen polvi petti loppvuodesta 2015. Se johti karuun kierteeseen, joka aiheutti lopulta peräti 15 kuukauden tauon peleihin.

- Ulompi kierukka repesi ja pelasin sillä aika kauan, koska sitä yritettiin hoitaa ensin ihan vain kuntouttamalla. Se vaivasi lopulta niin paljon, että oli pakko mennä leikkaukseen. Ensimmäisellä leikkauksella korjattiin repeämä ja aloin kuntouttaa sitä. Jossain kohtaa se meni uudestaan enkä ehtinyt siinä välissä lainkaan edes jäälle. Toisen leikkauksen leikkauksen jälkeen tapahtui sama juttu ja kolmannessa se kierukka lopulta poistettiin. Kävi ilmi, että se oli heikompi ja väärän muotoinen verrattuna siihen millainen kierukan kuuluisi olla ja siksi se petti. Enää sen kanssa ei ole ollut ongelmia.

15 kuukautta on valtavan pitkä aika. Se olisi sitä kelle tahansa. Puhumattakaan ihmisestä, joka on koko ikänsä liikkunut ja pelannut. Pärssiseltä onneksi löytyi hyvät työkalut asian käsittelemiseen. Hän tuli pitkän tauon jälkeen takaisin kehiin entistä vahvempana.

- Olen aina ollut henkisesti vahva, joten loukkaantuminen vahvisti sitä puolta entisestään. Minua ei hirveän helposti saa henkisellä puolella heilutettua. Se on ollut pienestä pitäen vahvuuteni.

- Minulla on aina ollut oma sisäisen draivi. Kenenkään ei ole tarvinnut minua potkia eteenpäin. Vihaan olla huono! Haluan aina olla paras. On kyse sitten mistä lajista tahansa. Annan aina itse itselleni sen kovimman kritiikin. Sitä kautta se on varmaan kehittynyt.

HYVÄÄ EI SAA HELPOLLA

Viime kaudella kesti yllättävän pitkään ennen kuin Pärssinen lopulta sai jälleen mahdollisuuden pelata Liigaa. Asiaa toki ei auttanut kesällä läpikäyty olkapääleikkaus, joka viivästytti kauden aloitusta. Kun kutsu lopulta kävi, elettiin sopivasti joulukuuta ja kuinka sattuikiin, peli oli jälleen Lappeenrannassa.

Kerroin Pärssiselle saman tarinan, minkä kerron nyt myös teille. Uskon, että olen vuosien varrella oppinut tästä lajista paljon. Uskon ymmärtäväni pelistä jonkin verran ja että arvioidessani pelaajia en ammu läheskään aina harhaan. Minua sapettaa kovasti se, kun kannattajat ja myös toimittajat tekevät yhdestä

tilanteesta aivan liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Tuona iltana Lappeenrannassa tein kuitenkin itse samanlaisen, täysin löyhäpäisen yleistyksen.

Pärssinen otti pelissä hölmön jäähyn aivan selostuspaikkani kohdalla ja muistaakseni annoin mielipiteeni kuulua lähetyksessä pariinkin kertaan. Muistan ajatelleeni, että pitkän tauon jälkeen Pärssisen hyppy A-junnuista Liigaan oli ilmeisesti ollut liian jyrkkä. Mietin, että ei taida pojalla riittää vielä potku ottamaan paikkaa liigajoukkueesta.

Sain kuulla myöhemmin, että suunnilleen samaan aikaan, kun kävin tahollani näitä pohdintoja, oli päävalmentaja Marko Virtanen ottanut puhelua A-junnujen valmennukselle ja ilmoittanut ilmeisen vaikuttuneena, että Pärssinen ei enää A-junnuihin palaa.

Seuraavissa peleissä heräsin horroksestani, näin metsän puilta ja ennen kaikkea aloin nähdä sen saman mitä Virtanenkin. Pärssinen ei ollut vain hyvä, vaan paikoin jopa loistava ja peli peliltä virhearvioni hävetti enemmän ja enemmän. Pärssisen reaktio tarinaani sentään hieman lievittää

- Se todella oli tyhmä jäähy!, hän myöntää heti.

- Tulin tilanteeseen maalin takaa ja revin vastustajaa selästäpäin. En muutenkaan ota montaa jäähyä kaudessa, joten muistan sen hyvin.

Pärssinen oli todella tullut jäädäkseen ja oli upeaa seurata millaisia askelia hän otti pelaajana kauden viimeisten kuukausien aikana.

- Helmikuussa taisin tehdä seitsemän pistettä yhdeksään peliin ja se viimeistään nosti itseluottamuksen aivan kattoon.

Pääni sisällä olevalle filminauhalle on ikuistunut vahvimmin Pärssisen pelit yhdessä Markus Nurmen ja Lauri Pajuniemen kanssa. On aina hienoa seurata, kun ketju todella löytää keskinäisen kemian. Sen yhteyden, joka tekee hyvästä ketjusta loistavan. Olin näkevinäni heidän peleissään näitä aineksia. Toivon, että he saavat pelata alkavallakin kaudella yhdessä, sillä uskon, että heidän ketjunsa voisi olla joukkueen todellinen syömähammas.

Pelit kolmikkona jäivät lopulta vähiin, mutta Pärssinen ja Pajuniemi viihtyivät tiiviisti yhdessä. Pärssinen pukeekin mainiosti sanoiksi sen, miten Pajuniemen kanssa löytynyt yhteys auttoi häntä.

- Hän on myös sellainen ihminen, joka haluaa olla paras. Se ajoi myös minua eteenpäin, sillä hän haluaa mennä urallaan eteenpäin ja pelata hyvien pelaajien kanssa, joten minunkin oli pakko olla parempi, jos haluan pelata hänen ketjussaan. Minä myös todella pidin hänen kanssaan pelaamisesta ja etenkin silloin, kun ”Makke” oli toisessa laidassa, niin homma toimi hienosti.

Viime kauden lopulla näkemäni perusteella odotan Pärssiseltä vähintäänkin selkeää läpimurtoa. Kuten haastattelun aikana on käynyt selväksi, on hänen oma rimansa paljon korkeammalla.

- Asetan aina tavoitteita ja asetan ne myös mahdollisimman korkealle. Mielestäni tavoitteiden pitää olla sellaisia, että niihin päästäkseen pitää onnistua maksimaalisesti. En halua asettaa sellaisia tavoitteita, joiden saavuttaminen on varmaa jo ennen kauden alkua. Ja kun tavoitteet ovat korkealla ja haluan ne myös saavuttaa, niin se pakottaa minut tekemään töitä entistä kovempaa. Siihen tietysti kuuluu myös ne huonot päivät ja huonot pelit, mutta hyvää ei saa helpolla. Ei se voi olla jatkuvasti mitään pilvien päällä kävelyä.

- Tavoitteena on, että menestymme joukkueena ja että minulla on iso rooli tuloksentekoketjussa. Se tarkoittaa, että minun täytyy tehdä myös pisteitä. Haluan olla joukkueen johtavia pelaajia. Niitä pelaajia, jotka laitetaan kentälle tärkeillä hetkillä ja olla sellainen pelaaja, joihin muut aidosti luottavat.

- Olen aina rakastanut sitä, että minulle annetaan vastuuta ja homma on minun käsissäni. Nautin siitä, kun saan olla mukana ratkomassa peliä. Sen takia rakastan tätä lajia. En ota paineita ulkopuolelta, vaan kaikki paineet tulevat sisältäpäin.

Sen perusteella mitä olen ehtinyt olla Pärssisen kanssa tekemisissä, hän vaikuttaa poikkeuksellisen rauhalliselta ja tyyneltä ihmiseltä. Tämä saa epäilemään, että huonon pelin jälkeen hän on kylmänviileä ja analyyttinen omaa tekemistään kohtaan. Olen väärässä. Päälle päin Pärssinen saattaa hyvinkin näyttää juuri siltä, ettei verenpaine paljoa heilahtele, mutta sisäisesti myllerrys saattaa olla valtavaa.

- Kyllä minulla menee pata aivan jumiin, jos olen huono. Kaikki tosin tapahtuu oman pään sisällä, eli hyvin harvoin raivoan mitenkään näkyvästi. Voi olla, että salilla hieman riehun, mutta muuten en sitä tuo julki. En halua, että se vaikuttaa muihin. Jos joukkueella on mennyt ihan hyvin, mutta en ole omaan suoritukseeni tyytyväinen, niin en halua tuoda muille huonoa fiilistäni, vaan käsittelen sen itsekseni.

TPS:n joukkue rakentuu pala palalta, mutta edelleen joukkueen runko on hyvin nuori. Mikäli vanhat merkit pitävät paikkaansa, niin juuri nuoruus saanee ennakoiden rustaajat epäilemään TPS:ää. Sitä mukaa, kun tutustun heihin, olen koko ajan entistä taipuvaisempi uskomaan, että joukkueen nuori ydin ja heidän valtava halunsa mennä eteenpäin, tulee olemaan TPS:n vahvuus ja tietynlainen tekemisen perusta. Pärssinen on samaa mieltä.

- Joukkueessa on todella monta pelaajaa, joilla on tavoitteet NHL:ssä ja kun tavoitteet ovat korkealla, niin se tekemisen kulttuuri vie automaattisesti meitä kaikkia eteenpäin. Se myös yhdistää joukkuetta, kun kaikilla on samanlainen mentaliteetti, että nyt mennään!

 

Markku Silvennoinen

- Kirjoittaja on Radio Cityn TPS-selostaja