281

karuselli_tps_hifk[723].jpgkaruselli_tps_shop.jpg
Seuraava kotiottelu
TPS - HIFK LA 31.10. 17:00 OSTA LIPUT
11.7.2020

Silvennoisen Suvivieras, osa5: Aarne Intonen

Juttusarja jatkuu TPS:n nuoren hyökkääjän Aarne Intosen tarinalla!

artikkeli_intonen.jpg

Aarne Intosen tarina kiekkoilijana on toistaiseksi edennyt melko nopein, mutta silti juuri sopivan kokoisin harppauksin eteenpäin. Kiekkoilun aloittamisen takana on tuttua tarinaa pihapeleistä, jotka johtivat luistelukouluun ja sitä kautta ensimmäisiin peleihin joukkueessa.

Intonen otti ensimmäiset askeleensa pelurina Kaarinan Kiekko-Poikien riveissä, jonka jälkeen tie vei TuToon. TuTosta hän siirtyi Tepsin paitaan ollessaan nuorempaa C-juniori –ikäluokkaa.

- Silloin oli oikea aika siirtyä, enkä missään nimessä ole sitä katunut. Aloin huomata, että pärjään ja että olen oman ikäluokan kärkipäässä. Tunsin Tepsin pelaajia jotain kautta ja tiesin, että Tepsissä on parempi joukkue ja kovempi kilpailu. Sitä nimenomaan silloin hain ja halusin.

Tämä on ensimmäinen kerta, kun juttelen Intosen kanssa. Kysyin ennen haastattelua Intosen entiseltä valmentajalta Anatoli Bogdanovilta, että millaisen kaverin juttusille olen menossa. Bogdanov kertoo tarinan, joka hauskasti kuvaa paitsi Intosen persoonaa mutta tavallaan myös hänen kehitystään.

Kun Intonen ensimmäistä kertaa asteli Bogdanovin luotsaamaan TPS:n C-junnujoukkueen koppiin, oli hän niin hiljaista poikaa, että Bogdanov vitsaili luulleensa poikaa kuuromykäksi. Seuraavaa kautta edeltävissä kesäharjoituksissa Bogdanov ihmetteli, että mitä Intoselle oli oikein tapahtunut, kun mies ei yhtäkkiä ollutkaan enää hetkeäkään hiljaa.

- Olen itsekin tällaista kuullut, Intonen naurahtaa.

- Minulla ehkä kestää hetken, ennen kuin lämpenen ja pääsen paremmin kaikkeen sisään. En varmaan heti vain uskaltanut, vaan se vaati sen, että ympäristö tuli ensin tutuksi. Sen jälkeen sitä juttua tulee varmaan liikaakin.

Intosta on kuvattu joukkueen ilopilleriksi. Näin ensitapaamisella Intonen ymmärrettävästi on seurassani hiukan varautunut, mutta jotenkin hänen olemuksestaan silti tulee sellainen olo, ettei tarinoita tarvitse epäillä. Olisi varmasti hauskaa päästä näkemään herra Intonen elementissään.

Mutta kuten sanottua, Bogdanovin tarinasta löytyy mielestäni yhtymäkohta siihen, miten hän on harpponut ikäluokasta toiseen ja sitä kautta aina Liigaan asti. Jokaisessa ikäluokassa hän on ensin sopeutunut kullekin tasolle, seuraavalla kaudella lyönyt läpi ja siirtynyt kesken kauden ikäluokkaa ylemmäs. Tasaisen vauhdin taulukko sentään hidastunee nyt, kun tullaan miesten peleihin, mutta Intonen on tähän mennessä kyennyt aina tulemaan sinuiksi uuden haasteen kanssa saatuaan siitä ensin maistiaisen.

NUORET LEIJONAT TAVOITTEENA

Aina ei ensimaistiainen ole kuitenkaan jättänyt miellyttävää makua Intosen suuhun. Hän oli yksi niistä, joka sai kutsun maineikkaalle Pohjola-leirille, jonne vuosittain kutsutaan maan 100 parasta C-junnua. Leirin päätteeksi Intonen sai kuulla huonoja uutisia.

- Oli tietysti hienoa päästä sinne, mutta leiriltä valittiin sellaiset nelisenkymmentä pelaajaa alle 16-vuotiaiden maajoukkueeseen ja minä en siihen ryhmään mahtunut.

- Se oli silloin kova pettymys. Silloin ajattelin vain pelkkää lätkää, joten kun pettymys tuli eteen, niin se pysyi mukana pidemmän aikaa. Mutta siitä noustiin!

Niin Intonen totta vie nousi. Seuraavalla kaudella hän pisti verkon soimaan sellaista tahtia, että kutsu kävi alle 16-vuotiaiden maajoukkueeseen ja siitä lähtien hän on ollut ikäkausimaajoukkueiden vakiokalustoa.

- Nyt kun sitä miettii, niin oli parempi, että se meni kuten meni. Tulipahan paiskittua enemmän hommia.

Maajoukkuepolku johti etappi kerrallaan aina nuoren uran tähänastiseen huippuhetkeen, eli viime keväänä pelattuihin alle 18-vuotiaiden MM-kisoihin. Kisat menivät joukkueelta penkin alle, mutta Intoselle kisat antoivat loistavan tilaisuuden päästä mittaamaan tasoaan ikäluokan parhaita vastaan.

- Se antoi paljon potkua tekemiseen, kun näki, että hyvällä tiellä tässä ollaan, mutta että töitäkin on paljon ennen kuin tässä mitään huippuammattilaisia ollaan. Luistelunopeus ja luistelun räjähtävyys ovat ne osa-alueet, joissa minulla on varmaan eniten hiomista.

Alkavalla kaudella Intonen on yksi niistä pelaajista, joka taatusti on mukana keskustelussa, kun päävalmentaja Antti Pennanen kohortteineen lyö kasaan alle 20-vuotiaiden MM-ksioihin matkaavaa joukkuetta. Intosella on kaudelle selvät tavoitteet, jotka kulkevat käsi kädessä.

- Ensimmäinen tavoite on vakiinnuttaa liigapaikka ja jos onnistun siinä, niin se parantaa mahdollisuuksiani MM-kisojen suhteen. Olisi todella hieno juttu päästä niihin mukaan.

TYÖMIES NAUTTII HAASTEESTA

Muistan jonkun maininneen Intosesta minulle jo parisen vuotta sitten, että hän olisi pelaaja, jota kannattaisi pitää silmällä. Nimi jäi mieleen, mutta ensimmäisen kerran näin hänen pelaavan vasta Liigassa ja olin yllättynyt. Odotin Intosen olevan näyttävämpi pelaaja, mutta hän osoittautui profiililtaan tyystin erilaiseksi pelaajaksi kuin mitä olin kuvitellut.

Mietin ensin, että kuvaisin häntä klassikkotermillä ”työmyyrä”, mutta tarkemmin ajatellen se tuntuu jotenkin negatiivissävytteiseltä, vähättelevältä ja yksipuoliselta. Intosella nimittäin on mielestäni myös kykyä pelata kiekon kanssa, mutta hänen pelinsä kuitenkin perustuu nimenomaan kovaan työntekoon kaukalon molemmissa päissä.

Onkin pakko kysyä, että onko hän kasvanut siihen vuosien mittaan vai onko Intonen aina ollut niin sanotusti ”työmäen miehiä”?

- Kyllä se on aina mennyt niin, että työnteko tulee ensin. Jos työnteko loppuu, niin sitten ei tule mitään muutakaan. Työnteon päälle ne onnistumiset aina ovat tulleet.

- Minulle tärkeä juttu pyrkiä olemaan koko ajan pelin ytimessä. Tunnen onnistuneeni pelissä, jos voitan kamppailuja, pysyn kiekossa, saan otettua riistoja, pääsen maalipaikoille, olemme ketjuna hyökänneet paljon ja puolustaneet hyvin. En mieti peliä pisteiden kautta niin paljoa, vaikka tietysti se ottaa päähän, jos on pelissä kymmenen paikkaa enkä yhdestäkään tee.

Intosen kanssa keskustellessa tulee vahva tunne siitä, että hänellä on hyvät edellytykset ottaa paikka liigajoukkueen pelaavasta kokoonpanosta. Hän on jälleen tilanteessa, jossa yksikään peliminuutti ei tule itsestäänselvyytenä. Se ei häntä hetkauta. Pikemminkin päinvastoin.

- Tykkään tästä haasteesta, mikä on edessä ja nautin siitä todella paljon.

Haasteista puheenollen, Intonen haastaa itseään erittäin fiksulla tavalla kaukalon ulkopuolella. Vaikka Liiga-arki tekee koulunkäynnin varsin hankalaksi, niin mahdottomaksi se ei sitä tee. Intonen opiskelee erityisjärjestelyin pelaamisen ohella.

- Opiskelen Turun kauppaoppilaitoksessa ja kaksi vuotta on sitä takana. Ei se aivan kolmessa vuodessa mene, kuten alun perin oli tarkoitus, mutta olen luvannut sen hoitaa maaliin ja se etenee pikkuhiljaa tässä rinnalla.

ENSIPURAISUT LIIGA-ARJESTA

Toisen epäonni on toisen onni. Näin kävi Intosen kohdalla viime syksynä, kun hän pääsi pelaamaan ensimmäisen liigapelinsä. TPS oli hävinnyt synkin lukemin Tapparalle ja lisää jobinpostia tuli, kun Topi Nättinen loukkaantui ottelussa. Diagnoosin selvittyä värähti Intosen puhelin.

- Perjantai-iltana Antero Niittymäki laittoi viestiä, että seuraavana päivänä olisi peli Porissa. Sitten vaan aamulla hallille ja bussiin mukaan. Kyllä sitä siinä illan aikana ehti jännittämään, mutta ei sitä pelipäivänä enää muuten tuntenut kuin jäälle tullessa, kun halli oli täynnä. Peli meni hyvin ja voitimmekin vielä 1-0.

Intonen ehti pelata lopulta seitsemän peliä Liigassa ennen kuin ensimmäinen seikkailu miesten peleissä oli ohi. Sen jälkeen tuli hieman takapakkeja. Ensin TPS:n pakka meni uusiksi, kun päävalmentajaa päätettiin vaihtaa ja sen jälkeen Intoselle tuli yllättäviä loukkaantumishuolia.

- Kesken treenien alkoi lonkkaa kiristää ja kun yritin potkia vauhtia, niin se teki todella kipeää. Menin koppiin, makasin selälläni ja fysioterapeutti käski nostamaan jalkaa, mutta se ei liikkunut mihinkään. Magneettikuvista paljastui, että lonkassa oli tulehdus. Jouduin olemaan kolme viikkoa pois jäältä ja samalla jäi väliin myös Spengler Cup, jonne minunkin oli tarkoitus lähteä. Se oli outo juttu kaiken kaikkiaan.

Intonen joutui odottelemaan uutta liigasaumaa aina helmikuun puoliväliin asti. Tuolloin TPS:n kokoonpano alkoi myllerrysten ja loukkaantumisten jälkeen olla siinä pisteessä, että pakkeja peluutettiin hyökkäjän paikalla.

Kutsu kävi ja Intonen palasi liigajoukkueen koppiin juuri ennen kauden isoimpia pelejä. TPS oli ansainnut mahdollisuuden pelata playoff-paikasta ja vastassa oli Porin Ässät kahtena perättäisenä iltana. Valitettavasti Intonen joutui muun joukkueen ohella kokemaan karmivan pettymyksen, kun molempina iltoina oli tuloksena tappio.

Joukkue painui jäältä Isomäen vieraskoppiin niskassaan koko taivas. Kopissa oli todella hiljaista.

- Kyllä siinä varmaan kymmenen minuuttia meni ennen kuin kukaan sanoi sanaakaan. Kapteenistosta se sitten lähti. Olisiko ollut Petteri Wirtanen, joka puhui ensimmäisenä. Käytiin porukalla läpi, että missä ollaan ja mitä täytyy tehdä. Sovittiin, että kaikkemme annetaan ja peli kerrallaan mennään.

TPS sinnitteli vielä teoreettisesti mukana taistossa, mutta Intonen ei ollut paikalla, kun ohueksi päässyt lanka lopulta katkesi. Hän näki Jyväskylässä pelatun pelin loppuhetket kannettavan tietokoneen ruudulta, sillä hän oli TPS:n A-junnujen bussissa palaamassa Mikkelistä kotiin playoff-pelin jälkeen.

Intonen harmitteleekin A-junnujen kauden kohtaloa, eikä ihme. TPS:llä oli kasassa vahva joukkue ja tavallaan kyseessä oli tietynlainen paluukiertue, sillä monet pelaajat olisivat olleet taas pitkästä aikaa samassa joukkueessa. Sillä hengellä ja taitomäärällä, mitä joukkueessa oli, olisi voinut saada paljon aikaan, mutta sitten jääkiekkoa suuremmat asiat puuttuivat peliin.

Viime kausi kuitenkin oli ja meni. TPS:llä on jälleen uusi valmentaja, jolle Intosen täytyy esitellä itsensä. Nyt hän ei pääse enää iskemään takavasemmalta ollessaan ”vain” A-junnu, joka tulee paikkaamaan rivejä.

Aiemmin todettua kaavaa toteuttaen Intosen tavoite liigapaikan vakiinnuttamisesta pitäisi olla realismia. Maistiaisensa hän on nyt saanut. Seuraavaksi on aika painella ovesta sisään karmit kaulassa.

 

Markku Silvennoinen

- Kirjoittaja on Radio Cityn TPS-selostaja