karuselli_superseries.jpgkaruselli_kunonaika.jpgkaruselli_tps_shop.jpg
1.7.2020

Silvennoisen Suvivieras, osa2: Ruben Rafkin

Juttusarjan toisessa osassa käsitellään nuoren puolustajan Ruben Rafkinin hieman epätavallista matkaa TPS:n liigamiehistöön.

artikkeli_rafkin.jpg

Ruben Rafkinin nimi ei ehkä vielä soita hirveästi kelloa kotimaisen kiekkoväen keskuudessa, mutta se ei ole mikään ihme, sillä hänen tarinaansa on kirjoitettu tähän asti kaukana ison veden takana.

Eikä tarina todellakaan ole suomalaisittain katsottuna se kaikista tavanomaisin. Lahjakas TPS-junnu ja Turun oma poika näet otti pelikassin olalle ja lähti katselemaan mitä maailmalla olisi tarjottavanaan ja teki sen vieläpä 14-vuotiaana.

Ei hän sitä toki päähänpistosta tehnyt, vaan tarina sai alkunsa Selects-joukkueen reissulta. Selects on siis tavallaan epävirallinen maajoukkue ennen kuin varsinainen maajoukkuetoiminta alkaa alle 16-vuotiaiden tapahtumilla. Selects-joukkue pelaa turnauksissa ympäri maailmaa ja kohtaa joukkeita muun muassa Pohjois-Amerikasta.

Rafkinin maailmanmatkailu lähti liikkeelle miehestä nimeltä Mitchell Larnerd. Hän valmensi turnauksessa pelannutta joukkuetta ja päätyi tekemään Rafkinille tarjouksen, josta tämä ei voinut kieltäytyä.

- Hän rakastui pelityyliini ja ehdotti, että jos menisin kesällä pariksi kuukaudeksi tutustumaan South Kentin kouluun, johon lopulta myös päädyinkin. Hänellä oli valmiiksi tiedossa perhe, jossa voisin asua ja hän lupasi kustantaa lennot sun muut.

Kesä kuulostaa hassulta ajankohdalta, mutta kesällä paljon turnauksia. Kolmen kuukauden harjoitus-, peli ja tutustumisreissu jäi pysyväksi. En malta olla miettimättä sitä millainen itse olin 14-vuotiaana. En voisi hyvällä tahdollakaan väittää, että olisin ollut valmis moiseen hyppyyn. Mutta hirvittikö Rafkinia koskaan moinen elämänmuutos?

- Olen aina ollut kunnianhimoinen ja vähän sellainen reissumies. Olen aina halunnut hypännyt haasteisiin ja olla vähän erilainen. Arkeni täällä Suomessa oli ärsyttävän vaikeaa. Menin kahdeksaksi kouluun, kolmelta pääsin pois, menin suoraan treeneihin, olin hallilla seitsemään asti ja siitä sitten menin käytännössä kotiin ja nukkumaan. Pohjois-Amerikassa pelaaminen ja koulu oli helpompi yhdistää.

Rafkinin kuvausta kuunnellessa tuntuu kirkastuvan miksi niin moni pelaaja teini-ikäisenä lopettaa pelaamisen tai vaihtoehtoisesti päättää panostaa pelaamiseen jopa koulunkin kustannuksella. Jälkimmäinen on aina riskivalinta, eikä se ollut Rafkinille vaihtoehto.

- Meidän perheessämme koulun hoitaminen on aina ollut tärkeää. Peliura voi päättyä silmänräpäyksessä, joten aina on oltava varasuunnitelma.

USHL:N KOVA KOULU

South Kent on jääkiekkopainoitteinen sisäoppilaitos, jollaista muun muassa Pittsburgh Penguinsin Sidney Crosby kävi samanikäisenä. Crosby toimii tässä yhteydessä paitsi esimerkkinä, mutta myös aasinsiltana Rafkinin käymään kouluun. Aikoinaan Youtube-sensaatioksi noussut ”Norjan Crosby”, eli Mathias Emilio Pettersen oli näet esittelemässä Rafkinille paikkoja hänen tutustumiskäynnillään.

Rafkin seurasi kahta vuotta vanhemman Pettersenin jalanjälkiä ja teki niin sanotun ”tender-sopimuksen” USA:n junioriliiga USHL:ssä pelaavan Tri-City Stormin kanssa. Tenderit eivät ole mikään pikkujuttu, sillä kyseisen sopimuksen tekevien pelaajien ei tarvitse mennä USHL:n varaustilaisuuden läpi ja jokaisella seuralla on tendereitä käytössään yksi per kausi.

Pohjois-Amerikan junioriliigat niin Kanadassa kuin USA:nkin puolella valmistavat pelaajia kohti ammattilaisuutta ja jo junnulätkässä bisnesajattelu on kylmää. Pelaajat ovat kauppatavaraa siinä missä NHL-miljonääritkin. USHL:n maailma on paitsi kova mutta myös tarpeettoman pikkumainen. Myös Rafkin sai osansa kovasta koulusta.

- Kokeneemmat pelaajat olivat valittaneet valmentajalle, että heillä oli menossa viimeinen vuosi ja he kyseenalaistivat minun peluuttamistani. Sitten lähdin maajoukkueen mukaan World Hockey Challengeen ja kun tulin takaisin, niin istuin seuraavat kuusi peliä katsomossa. He suuttuivat lähdöstäni, mutta eivät koskaan suoraan sanoneet, että istuin sen takia katsomossa.

- Pahin paikka oli se, kun meillä oli kahden pelin viikonloppu ja vanhempani olivat lentäneet sitä varten 30 tunnin lennon Suomesta Nebraskaan. Olin pelannut sitä ennen kaikki pelit, mutta silloin minut laitettiin katsomoon koko viikonlopuksi.

- Sen jälkeen oli päässä aikamoinen tunteiden sekamelska ja ajattelin, että tämä on tässä. Mutta nyt kun asiaa ajattelee jälkikäteen, niin olen senkin kokemuksen ansiosta kymmenen kertaa parempi pelaaja ja kymmenen kertaa parempi ihminen.

Hän toki toteaa, ettei vastaavanlainen meininki sovi kaikille ja ettei Suomessa tule vastaavanlaisia asioita eteen. Toisaalta Rafkin muistuttaa, ettei NHL-maailma sen ystävällisempi ole, joten hän on kokemuksensa ansiosta paljon valmiimpi kohtaamaan taalaliigan arkea.

HALUTTUA TAVARAA

Seuraava askel uralla oli OHL, eli Ontario Hockey League, joka on yksi kolmesta Kanadan pääjunioriliigasta ja jota myös yleisesti pidetään niistä parhaana. Ulkomaalaisena pelaajana Rafkinin piti käydä läpi erillinen ulkomaalaispelaajille pidetty varaustilaisuus.

Rafkin kertoo haaveilleensa pelaamisesta liigan kestomenestyjiin kuuluneessa London Knightsissa, josta muun muassa Olli Määttä ponnisti NHL:ään. Ongelmana oli kuitenkin Knightsin myöhäisempi vuoro.

- Knightsilla oli vasta 40. vuoro, joten agenttini sanoi heti, että se kannattaa unohtaa ja että minun kannattaisi katsella itselleni joukkuetta 15 ensimmäisenä varaavan joukosta.

Tässä päästäänkin taas rapakon takaisen junnukiekon raadolliseen puoleen. Top-15 joukkueissa oli lopulta vain kaksi joukkuetta, jotka houkuttelivat. Valinta osui Windsor Spitfiresiin, joka on perinteikäs ja laadukas organisaatio. Windsor on myös rajakaupunki ja Rafkinin agentti asui rajan toisella puolella Detroitissa. Lisäksi alueella oli myös paljon NHL-scoutteja, joten hän pääsisi taatusti suurennuslasin alle. Sitten piti enää junailla asiat niin, että Rafkin päätyisi haluamaansa paikkaan.

Homma toimii nimittäin niin, että kiinnostuneet seurat kyselevät pelaajalta ja hänen taustajoukoiltaan, että onko pelaaja ylipäätään kiinnostunut tulemaan heille, jos hänet varataan, jotta seura ei tuhlaa varausvuoroa.

Jos pelaaja ei halua mennä kyseiseen paikkaan, niin kysyvälle seuralle kerrotaan, että pelaaja on jäämässä kotimaahansa tai vedotaan muihin suunnitelmiin, jotta ei-toivottu seura ei pelaajaa varaisi. Rafkinin tapauksessa oli käydä hieman kylmät. Rafkin halusi nimenomaan OHL:ään, mutta kärkipäässä varannut QMJHL:n, eli Quebec Major Junior Hockey Leaguen ranskankielinen seura osoitti kiinnostustaan.

- Sieltä soitettiin päivää ennen draftia, että he aikovat varata minut. Sanoin, etten ole tulossa Kanadaan vaan olen palaamassa Suomeen, mutta he sanoivat ottavansa minut silti.

- Aloin seurata draftia ja jokaisella on aina viisi minuuttia aikaa tehdä varaus. Kun QMJHL-seuran vuoro tuli ja aikaa oli mennyt jo reilusti yli neljä minuuttia, niin olin varma, että minun nimeni sieltä tulee, mutta viime hetkellä he ottivatkin jonkun toisen. En ole varma olisinko mennyt, jos varaus olisi kohdalle osunut.

Loppu hyvin, kaikki hyvin, sillä Windsor huusi Rafkinin oikeudet itselleen numerolla 14. Sen verran on tosin tarkennettava, ettei Rafkin suoranaisesti valehdellut puhuessaan QMJHL-seuran edustajalle. Halutessaan hän olisi voinut viettää viime kauden Suomessa ja Liigassa.

- Se alkukesä oli kova, sillä USHL:stä soiteltiin isälleni ja soiteltiin minulle ja tehtiin kaikenlaisia tarjouksia. Tarjottiin autoa ja kaikkea mahdollista, mutta lopulta ilmoitin, etten ole sinne menossa. Sen jälkeen tuli Liigasta kiinnostusta, kun Pelicans ja SaiPa olivat minussa kovaa kiinni. Siihen päälle kun tuli vielä se OHL-kuvio, niin oli pakka hetken aikaa sekaisin, että mitä tässä nyt tehdään.

- Etenkin Pelicansista tarjottiin aika koviakin sopimuksia, mutta ei se vain iskenyt rintaan, sillä he olivat ajatelleen, että pelaisin kaudesta suuren osan Mestistä Peliitoissa. OHL tuntui paremmalta ratkaisulta. Oli todella helpottunut olo, kun kaikki saatiin selväksi.

PALUU KOTIIN

Tammikuussa 18 vuotta täyttänyt Rafkin on nähnyt ikäisekseen jo paljon maailmaa ja onkin vaikea uskoa juttukumppaniani niin nuoreksi. Nyt neljä vuotta myöhemmin maailma on kuitenkin nähty hetkeksi, sillä TPS-kasvatti päätti palata kotiin kahden vuoden sopimuksella. TPS:n ja Rafkinin välillä säilyi yhteys myös Pohjois-Amerikan vuosina.

- Jotkut ovat lähteneet Tepsistä ovet paukkuen, mutta minulla on aina ollut hyvät välit Tepsin kanssa ja näinä vuosinakin on ollut aina sellaista pientä kyselyä, että joko olisi aika palata kotiin.

Viime kesänä tapahtui kuitenkin jotain, mikä muutti kyselyiden sävyt leikkimielisestä vakavammiksi.

- Olin jäällä Jukka Koivun vetämän ryhmän kanssa, jossa on mukana suomalaisia NHL-pelaajia ja Kalle Kaskinen ilmoitti, että hän haluaa haastaa Koivun ryhmän matsiin Tepsin liigajoukkuetta vastaan. Peli meni todella hyvin ja oli kuulemma ensimmäinen kerta ikinä, kun tällainen matsi järjestetään. Kun menin hallilla lounaalle, niin Kalle tuli kehumaan ja Sami Salo tuli myös juttelemaan. Siitä oikeastaan alkoi totisemmat keskustelut Tepsin kanssa ja viime joulusta lähtien alkoivat keskustelut Tomi Kallion kanssa. Hän sai minut tänne taivuteltua, Rafkin nauraa.

On kuitenkin turha kuvitella, että Rafkin olisi tullut Turkuun vain kotiinpalaamisen vuoksi. Ei hänellä ollut kiirettä pois maailmalta ja kielitaitoiselle sekä kyvykkäälle nuorelle kiekkoilijalle olisi ollut mikä tahansa ilmansuunta auki. Myös Suomessa olisi ollut muita vaihtoehtoja, sillä SaiPa jahtasi tälläkin kertaa herkeämättä hänen allekirjoitustaan. Keskustelut TPS:n joukkuetta kasanneen Kallion kanssa saivat Rafkinin vakuuttumaan siitä, että nyt oli kotiinpaluun aika.

- Pidän ”Tompasta” paljon ja jos hän jotain sanoo, niin se ei mene vain toisesta korvasta ulos, vaan uskon häntä. Uuden Tepsin rakentamisesta on pitkään jo puhuttu ja hän sanoi, että nyt se tulee tapahtumaan.

Toki taustalla on myös sitä klassisempaa tarinaa. Omalle kasvatille kotiseuraan palaamisessa on kuitenkin aina jotain erityistä.

- Kyllä minulla on aina ollut ajatus siitä, että jos tulen Suomeen, niin pelaan Tepsissä. Olen kasvanut täällä ja se on pikkupojasta asti ollut haaveena pelata Tepsissä.

 

Markku Silvennoinen

- Kirjoittaja on Radio Cityn TPS-selostaja