261

karuselli_tps_hifk[723].jpgkaruselli_tps_shop.jpg
Seuraava kotiottelu
TPS - HIFK LA 31.10. 17:00 OSTA LIPUT
25.7.2020

Silvennoisen Suvivieras, osa12: Rauli Urama

Juttusarjan viimeisessä jaksossa käydään läpi TPS:n urheilujohtajan Rauli Uraman tarina.

artikkeli_rale.jpg

Kun TPS lähti uudistamaan seuran rakenteita, alettiin puhua suurista asioista ja uusista tuulista. Paljon muutoksia on jo tapahtunut. Yhtenä suurimmista muutoksista oli se, miten urheilujohto rakennetaan ja miten urheilua lähdettäisiin kehittämään laajemmin. Tätä työtä palkattiin tekemään Rauli Urama, joka oli aiemmat vuodet ansainnut kannuksiaan Jääkiekkoliiton huippu-urheilujohtajana.

Kun Uraman kiinnostusta kyseltiin, ei vastaus ollut välittömästi myöntävä.

- Se oli viime vuoden syksyllä. Sanoisin, että keskustelu alkoivat melkeinpä heti, kun Antero Niittymäki oli jättänyt tehtävänsä. Minulla oli vielä Jääkiekkoliiton kanssa sopimusta jäljellä ja muutamalla ensimmäisellä kerralla annoin ihan suoran vastauksen, että teen liiton pestin loppuun ja katsotaan sitten. Mutta he eivät antaneet periksi.

- Keskustelu jatkui ja mitä enemmän ihmisiä tuli mukaan siihen keskusteluun, mitä enemmän ideoita siihen tuli mukaan, niin huomasin, että nyt olisi mahdollisuus rakentaa seuratasolla sitä, mitä olin Jääkiekkoliitossa kahdeksan vuoden aikana niiden ihmisten kanssa rakentanut ja että olisi mahdollisuus oppia seuratyöstä mitä se oikeasti on. Että onko mahdollista toimia sen mukaan, mitä tässä on matkan varrella hyväksi havaittu. Se alkoi kiinnostamaan.

- Eikä kyse ollut niinkään siitä, että mihin olin tulossa, vaan kenen kanssa tulisin töitä tekemään. Keskustelut alkoivat Erkka Westerlundin ja Saku Koivun kanssa. Sen jälkeen tapasin muita tekijöitä, eli hallituksesta Veli-Pekka Marinin, toimitusjohtaja Santtu Jokisen, Tomi Kallion ja Mika Suoraniemen. Eli ihmiset siinä kiinnostusta myös herättivät.

- Toimenkuvalla oli toki myös iso merkitys, eli että se on urheilujohtaja eikä vain yhden joukkueen kasaaja, Urama lisää.

Tähän minun pitikin tarttua. Kotimaisessa kiekossa urheilujohtajan tai urheilutoimenjohtajan tittelillä on tarkoitettu sitä mitä liigaseuran alle kuuluu, eli liigajoukkueen pelaajarekrytointia, valmentajien palkkaamista Liigaan sekä A-junnuihin ja niin poispäin, mutta Uraman kohdalla tämä tarkoittaa huomattavasti laajempaa kokonaisuutta.

- Minun tehtäväni on hyvän urheilun mahdollistaminen, varmistaa että osaamisemme riittää Suomen kärjessä kulkemiseen ja että se viimeisin tieto löytyisi myös meiltä.

Eli vastuualueesi kulkee ihan ruohonjuuritasolta huipulle asti?

- Kyllä. Vastuuni kulkee osaamisen kehittämisen kautta, eli minun täytyy pystyä sinne antamaan tukea ja panoksia sekä luoda sellaiset rakenteet, että on mahdollista rakastua lajiin täällä Turussa, tulla jääkiekon pariin, nauttia siitä, jäädä lajiin mukaan ja kehittyä aina huippuvaiheeseen asti, olla kansallinen kärkipelaaja ja sitä kautta lähteä aina kansainvälisiin kaukaloihin. Noita asioita minun pitäisi mahdollistaa.

Kun en voi väittää olevani penaalin terävin kynä, niin pyydän Uramaa hieman vielä konkretisoimaan rooliaan, eli miten hänen työpäivänsä täyttyvät käytännössä

- Siihen kuuluu valmentamista, siihen kuuluu valmentajien valmentamista, kilpailijoiden ja kilpailijamaiden analysoimista ja niiden vertaamista meidän omaan tekemiseen. Siihen kuuluu koko ajan käytäviä kehityskeskusteluja meidän oman organisaation kanssa, että missä voimme olla parempia, mitä hyvää voimme entisestään vahvistaa ja seurata niitä asioita, että tämä juna kulkee. Tällaisiin asioihin ne työpäivät menee, eli arki on moninaista.

- Totta kai täytyy pitää huoli myös siitä, että meillä on olosuhteet hyvään urheilemiseen. Heti toukokuussa, kun aloitin työt, niin Messukeskuksessa oltiin rakentamassa meidän uutta harjoituskeskusta, että saadaan sinne olosuhteet, joilla viedä ominaisuusharjoittelua eteenpäin. Sitten on tietysti se rakenteen toimivuus,

josta täytyy pitää huoli. Jos siinä on jotain korjattavaa ja osaamista pitää kehittää, niin minun hommani on se asia järjestää.

- Ja mitä tulee liigajoukkueeseen, niin se pelaajaliikenne on minun vastuullani, eli minulta se viimeinen siunaus tulee, että toimitaanko vai ei, onko budjetissa rahaa ja onko se meidän suunnitelmiemme mukaista toimia niin. Kyllä ne asiat kuuluvat minulle, vaikka Kallio ja Suoraniemi hoitavat sitten sitä yhteistyötä agenttien kanssa. Mutta kyllä me yhdessä ne pelaajat katsomme ja sen jälkeen he lähtevät neuvottelemaan sopimuksia.

Ehdin toteamaan ääneen, että rooli on hyvin kokonaisvaltainen ja että onhan siinä yhdelle miehelle kalenterintäytettä, mutta Urama muistuttaa, ettei hän suinkaan käännä ruoria vain omilla voimillaan.

- Ei tätä yksin todellakaan tarvitse olla tekemässä, vaan meillä on loistavia tekijöitä. Kun puhutaan urheiluosaamisen kehittämisestä, niin Erkka on mukana. Kun puhutaan yksilön vaatimustasosta kohti huippua, niin Saku on siinä mukana. Suoraniemi on vahvistamassa pelaajapolkua. Kallio tuo oman kokemuksensa ja osaamisensa, että pelaajapolku vahvistuu. Sami Aaltonen valmennuspäällikkönä huolehtii valmennuksellisista asioista ja Rosendahlin Risto huolehtii urheilijan ominaisuuksista. Plus sitten on joukkueiden päävalmentajat, seuran taitovalmentajat, ikäkausivastaavat ja kaikki muutkin valmentajat.

- Helpointa on ottaa selvää, että mitä meidän pitää osata, tehdä se tiettäväksi kaikille ja sitten kaikki pyrkivät vastaamaan siihen haasteeseen.

Kysyn Uramalta, että onko hänen työnsä tavallaan vähän samaa kuin valmentaessa, eli että kyse on lopulta oikean roolituksen löytämisestä?

- Kyllä, ehdottomasti. Ja tietysti täytyy pystyä myös auttamaan heitä, jotka niissä rooleissa ovat, että heillä on mahdollisuus toimia ja onnistua työssään. Että ehkä sen voisi tiivistää niin, että olen sellainen joka paikan palveluhenkilö.

TPS HALUAA AALLONHARJALLE

Uraman nimityksen jälkeen TPS:n tiedotteissa linjattiin monia asioita ja eräs käsite, joka tuntui olevan keskiössä oli seuraidenteetti. Identeetti on käsite, joka on hieman abstarkti ja monitahoinen. Sen voi helposti ymmärtää eri tavoin, mutta miten Urama käsitteen määrittelee?

- Identiteetti on meidän arvojemme ulkoinen näyttäytymismuoto. Haluan, että identiteettimme perustuu urheiluun. Se tarkoittaa tinkimätöntä tavoitteellisuutta, määrätietoista harjoittelua ja siihen urheilullinen panostaminen ovat niitä identiteetin ilmentymiä. Kaikki valinnat tehdään urheilemisen ja huipputuloksen saavuttamisen kautta.

TPS:n visio on luonnollisesti olla menestyvä organisaatio. Uramalla on selkeä näkemys mistä asioista se koostuu.

- Isot kulmakivet lähtevät riittävän suuresta harrajstamäärästä, eli siitä täytyy pitää huolta. Meillä täytyy olla myös hyvät olosuhteet urheilemiselle ja sen jälkeen tulee urheiluosaaminen. Tuo kolmikanta kun on kunnossa, niin organisaatio on menestyvä.

- Haluamme myös, että Turussa on se tieto mitä on suomalainen huippukiekko ja pyrimme sillä aallonharjalla ratsastamaan. Eli emme itse sitä ole keksimässä, mutta tiedämme koko ajan missä mennään ja meidän pitää pystyä niitä asioita tuomaan Palloseuran toimintaan. Aika yksinkertaisista asioita ne viime kädessä ovat, joista täytyy huolta pitää.

- Onnistumista mitataan juuri, että millainen se harrastajamäärä on, millaisia olosuhteita pystymme tarjoamaan, sitten mitataan urheilijan ominaisuuksia ihan yksilötasolla, miten pelaajiamme menee

kartoitustapahtumiin, miten pelaajimme menee maajoukkuetoimintaan, miten ikäkausijoukkueemme kilpavaiheessa menestyvät, miten liigajoukkueemme menestyy ja paljonko pelaajia mahtuu maajoukkueiden kautta maailman pääsarjoihin, eli pystymmekö kasvattamaan sinne pelaajia.

Olen monta kertaa näissä haastatteluissa pyytänyt pelaajia kuvailemaan ja arvioimaan itseään, koska on aina kiehtovaa kuulla miten he itsensä näkevät. Esitän Uramalle saman kysymyksen, eli millainen johtaja hän on?

- Haluan huolehtia yksilöstä. Että yksilöllä on edellytykset kehittyä. Hänellä on riittävästi osaamista ympärillään ja huolehtia siitä, että se mitä tavoitellaan, on mahdollista myös tehdä. Siihen huolehtimiseen liittyy myös sellainen ”käskyttäminen”, eli kun ihmiset on palkattu tehtäviinsä, niin vaadin myös, että ne tehtävät toteutetaan, jotta urheilija on mahdollisuus mennä eteenpäin ja toimimme kuten on suunniteltu.

- Sanoisin, että olen ihmisläheinen johtaja, joka johtaa asiaosaamisen kautta, eli annan yksilöille mahdollisuuden vaikuttaa itse asioihin, mutta osaan myös antaa siihen se osaamisaspektin, jos hän apua kaipaa.

- Toisaalta olen myös hyvin määrätietoinen ja tavoitteellinen. Eli pystyn tarvittaessa sitä ruuviakin kiristämään, jotta pääsemme niihin tavoitteisiin.

Olen itse pohtinut paljon voittamista ja sen merkitystä sekä ennen muuta sitä, että määrittääkö lopputulos kaiken tekemisen. Urama on elänyt ja hengittänyt jääkiekkoa pitkään sekä seurannut sitä monista eri näkökulmista. En malta olla kysymättä hänen ajatuksiaan voittamisen ja tuloksen merkityksestä.

- Kilpaurheilussa voittaminen on se kaiken suola ja tavoite. Kun peli alkaa, niin pyritään voittamaan vastustaja. Kun harjoitellaan, niin jokainen pyrkii voittamaan ja kehittämään itseään, eli kyllä voittaminen on kaikin tavoin se juttu.

- Tulos määrittää ainakin sitä, että mitä on tehty. Onko tehty oikein vai onko tehty väärin. Sattumalla on aina sijansa, mutta kyllä tulos sitä määrittää ja kertoo missä mennään. Se, että hankitaanko tulos keinolla millä tahansa, niin siihen olen vastannut, että maksimaalisesti kilpaurheiluun panostamalla, viimeisintä tietotaitoa hyväksikäyttämällä ja yksilöä kehittämällä, niin siinä ne minua lähellä olevat keinot millä voittamiseen pyritään.

LINJANVETO

Muistan Uraman puhuneen paljon vaatimustasosta ja pelin vaatimuksista, joten jatketaan vielä sen verran voittamisessa, että millaisena Urama näkee voittamisen edellytykset?

- Meidän lajissa se vaatii, että joukkuepeli, se pelin ideologia ja sydän, sen pitää olla joukkueen yhdistävä tekijä. Sen pitää yhdistää niin, että joukkueesta tulee enemmän kuin osiensa summa. Toinen asia on liikkumiskyky. Luistelunopeus on tällä hetkellä sellainen määräävä ja erottava tekijä menestymisen kannalta.

Joukkueen rakennuksesta puhuminen on pakko aloittaa ilmiselvimmistä asioista. Kysyn Uramalta mitä hyvää ja mitä huonoa hän näkee siinä, että joukkue on keski-iältään kovin nuori.

- Huonot puolet varmaan tulevat jossain kohtaa eteen, jos ovat tullakseen, mutta hyvää on ehdottomasti se, että suurin osa joukkueesta on menossa jonnekin. Eli että tämä ei riitä, missä nyt ollaan. Urheilijat haluaa enemmän. He haluavat panostaa enemmän ja tavoitteet ovat jossain muualla kuin Liigassa, jossain muualla kuin Suomen mestaruudessa. Tavoitteena on edetä vielä pidemmälle, he ovat valmiita urheilemaan aivan maksimaalisesti ja laittamaan kaiken likoon. Se on ehkä sitä Palloseuralaisuutta aika isostikin.

Toinen itsestäänselvä kysymys liittyy tietysti joukkueen kirjavaan kansalaisuussarakkeeseen. Joukkue tuli perjantaina tällä erää valmiiksi Evan Weingerin sopimuksen myötä. Hänen tulonsa jälkeen TPS:n kokoonpanossa tulee olemaan peräti 10 ulkomaalaista pelaajaa. Tiukan pelaajapoliittisen linjanvedon taustalla ovat kuitenkin varsin loogiset syyt.

- Nopeasti kun katson, niin meiltä taisi kuusitoista pelaajaa lähteä pois. Me olimme valmiita näiden asioiden kanssa ehkä vuodenvaihteessa tai hieman sen jälkeen. Me olimme jo myöhässä eikä meillä ollut mahdollisuuksia lähteä kilpailemaan kotimaisista pelaajsta.

- Teimme sitten sellaisen linjanvedon, että keitä Suomesta on saatavilla, niin heidät kiinnitetään ja omat nuoret halusimme varmistaa heidän jatkonsa. Meidän taloudellinen tilanteemme on sellainen, että vähän laskentatavasta riippuen, eli montako juniorisopimusta siihen lukuun otetaan mukaan, niin pelaajabudjettia on pudotettu sellaiset reilut 600 000 euroa.

- Sen myötä oli periaatteessa pakko lähteä täyttämään joukkuetta ulkomailta, koska ulkomainen pelaaja on tällä hetkellä vain niin paljon halvempi. Kun he eivät kerran ole turkulaisia ja joukkuetta ei omasta takaa täyteen saada, niin miksi tuijottaa väkisin kansalaisuutta? Totta kai suomalaispelaajille pitää antaa mahdollisuuksia, mutta kun katsotaan siitä hieman pidemmälle, niin Suomessa ei joko ollut sellaisia pelaajia, joita etsimme tai meillä ei ollut heihin varaa.

- Onhan se sillä lailla harmi, että jos mennään yhteiskunnalliselle tasolle ja verotusasioihin, niin esimerkiksi Ruotsissa ulkomaalainen pelaaja voi pelata kolme ensimmäistä vuotta 10 prosentin verotuksella, niin onhan sillä aikamoinen vaikutus kilpailutilanteeseen. Kun pelaajalla oli toisena vaihtoehtona vaikka juuri Ruotsi, niin meillä ei vain raha riittänyt.

- Ja jos käännetään se vielä niin, että nyt kun on vielä paljon hyviä suomalaispelaajia kaupan, niin samalla rahalla, millä hankimme 10 ulkomaalaista, olisimme saaneet kolme suomalaista emmekä yhtään enempää. Se on vaan näin tyly asia, eli joukkue pitää kasaan saada.

- Toisaalta joukkueessa on myös 14 sellaista pelaajaa, jotka ovat kiekko-oppinsa saaneet Turussa tai Turun seudulla. Eli jos meillä on eniten ulkomaalaispelaajia, niin on meillä myös eniten omia kasvatteja.

Korkea ulkomaalaispelaajien määrä herättää aina kysymyksen siitä miten joukkueesta saadaan yhtenäinen. Urama kertoo TPS:n pyrkineen vaikuttamaan asiaan jo sopimuksia tehdessä.

- Kaikkien pitää kokea tämä yhteiseksi jutuksi. Ihan jokaisen. Oli sitten suomalainen tai ulkomaalainen, turkulainen tai tamperelainen. Se arvomaailma ja kaikki pitää kokea omaksi. Ensin joukkueen ja myös koko seuran.

- Tässä olemme tehneet suuren työn uusien pelaajiemme kanssa, että mitä tuleman pitää, millaiset meidän arvot ovat, millaista arkemme on ja tämän kerrottuamme olemme kysyneet, että haluatko vielä tulla tänne. Sen jälkeen olemme kertoneet lisää ja vielä kysyneet, että haluaako hän vieläkin tulla meille. Tätä kautta olemme koittaneet sitä heille iskostaa, että he varmasti tietävät mihin ovat tulossa. Urheilu edellä mennään ja sitä on luvassa monta tuntia päivässä ihan sitä varten, että pelaajat haluaa lähteä täältä eteenpäin ja me haluamme näyttäytyä sellaisena organisaationa, jossa se on mahdollista.

KORONA SOTKI PAKKAA

Kun tein tätä juttusarjaa varten osaa TPS:n naisten joukkueen pelaajien kanssa minulle paljastui, että koronaviruksen aiheuttamien rajoitusten myötä naisten joukkueen amerikkalaispelaajat ovat yhä jumissa kotimaassaan, eikä ole tietoa koska he pääsevät Suomeen. TPS:n miesten joukkue joutuu painimaan aivan samojen asioiden kanssa, mutta onneksi ongelmat ovat ainakin osittain helpottaneet.

- Venäläispelaajilla on oleskeluluvat kunnossa ja kunhan vain saamme kuljetukset järjestymään, niin saamme heidät mukaan. Heidän kohdallaan oli se ongelma, että Venäjällä oli virastot suljettuina heinäkuun alkuun saakka ja koko prosessi saatiin käyntyiin vasta silloin. Siinä on tarvittu paljon apua ja on hieno asia, että turkulaiset tuntevat ihmisiä ihan Suomen päättäviä elimiä myöten, niin olemme saaneet aina ne viimeisimmät ohjeet, että miten kuuluu toimia. Myös heidän pelaaja-agenttinsa ovat hoitaneet asiaa hienosti.

- Amerikkalaisista Austin Ortegalla on Schengen-alueen oleskelulupa kunnossa, joten hän on poikkeus ja hänen pitäisi sieltä helpoiten tänne päästä, mutta Josh Kestnerillä ja Evan Weingerillä on työperusteisen oleskeluluvan hakuprosessit kesken. Olemme saaneet vain hyvin suurpiirteistä tietoa, että missä niiden kanssa mennään, joten emme tiedä koska heidät tänne saamme.

- On tämä kyllä niin hurjaa aikaa. Kun pelaajien perässä olimme, niin kyllähän se huimasi, että uskaltaako tässä sopimusta tehdä. Esimerkiksi Kestnerin sopimuksessa on pykälä, että jos hän ei maahan pääse, niin sopimus purkautuu. Tällaisiakin asioita olemme joutuneet miettimään.

TPS:n ruotsalaisnelikko on jo Suomessa ja he pääsevät joukkueen mukaan heti maanantaina 27. heinäkuuta, kun joukkue kokoontuu jääharjoituksiin ensimmäistä kertaa. He tosin joutuivat viettämään kaksi viikkoa karanteenioloissa, joten harjoittelun järjestäminen vaati hieman erikoisjärjestelyjä.

- Kun pojat kaksi viikkoa sitten maahan tulivat, niin veimme asuntoihin kuntopyörät ja niitä he ovat parvekkeillaan polkeneet sykemittarit päällä ohjelman mukaan. He asuvat siis samassa talossa ja samassa kerroksessa ja toimitimme heille myös painoja, kun heillä ei karanteenin takia ole salille asiaa. Siellä he ovat kerrostalon pihalla nostelleet painoja 10 metrin turvavälejä noudattaen. Naapureilla on varmasti ollut hieman ihmettelemistä, että mikäs orkesteri tänne nyt on tullut.

Kun TPS julkaisi preseason-kalenterinsa, niin tarjolla on kovia pelejä ja hienoja yllätyksiä, kuten Jokereiden kohtaaminen Gatorade Centerillä. Korona sotki tässäkin mielessä hieman pakkaa, nimittäin kalenterin oli määrä olla hieman kansainvälisempi

- Meillä oli näiden ilmoitettujen pelien lisäksi tarkoitus kohdata ruotsalaisjoukkueita, mutta niitä pelejä ei vallitsevan tilanteen takia pystytty pelaamaan. Mutta niiden tilalle tuli sopivasti tämä uusi 3v3 Super Series, jonka avulla saadaan kilpailua ja vähän erilaista rytmiä valmistautumiseen.

Ruotsalaisvastustajia tai ei, TPS:n pyrkimys oli nostaa rima mahdollisimman korkealle heti harjoituskaudella.

- Meidän pitää opetella tämän joukkueen kanssa voittamaan. Mitä enemmän voitto on kiven alla ja joudut niitä keinoja voittamiselle keksimään, niin sen todennäköisemmin niitä myös keksii ja tulee pärjäämään. Tarvitsemme maksimaalista haastetta, että pääsemme ulosmittamaan itsestämme kaiken heti alussa. Uskon, että se tiivistää joukkuetta ja sen avulla löydämme oman pelitapamme.

Haastattelun päätteeksi tiedustelen millä mielin urheilujohtaja valmistautuu ensimmäiseen kauteensa ja mitä hänen mukaansa on lupa odottaa, kun työn touhuun päästään syksyllä?

- Olen ihan luottavainen. Saimme joukkueen niin valmiiksi kuin se haluttiin tässä kohtaa tehdä. Meillä on hyvät lähtökohdat ja valmennusjohto on yhdessä hionut sitä ymmärrystä, mitä pelaajilta pyydetään. Ymmärtääkseni olemme saaneet myös varsin positiivisen vastaanoton kannattajien ja yhteistyöverkoston keskuudessa, eli hyvillä mielin tässä valmistaudutaan.

- Sellainen perinteinen suomalaisen urheilun ”kärsimysten tie” on tarjolla, eli voittoja ja tappioita, onnistumisia ja murheita, mutta joukkue jonka kanssa kannattajat pääsevät kulkemaan on työtä tekevä ja periksiantamaton. Riittääkö se joka ilta voittoon, sitä en tiedä, mutta joka ilta pyrimme sen keinon keksimään millä peli voitetaan.

 

Markku Silvennoinen

- Kirjoittaja on Radio Cityn TPS-selostaja