261

karuselli_tps_hifk[723].jpgkaruselli_tps_shop.jpg
Seuraava kotiottelu
TPS - HIFK LA 31.10. 17:00 OSTA LIPUT
25.7.2020

Silvennoisen Suvivieras, osa11: Raimo Helminen

TPS:n tuore päävalmentaja Raimo Helminen toimii uusimman jakson päätähtenä!

artikkeli_raipe.jpg

Olen ihminen, joka aina hieman jännittää ensimmäisiä tapaamisia ja keskustelutilanteita. Tällä kertaa ilmassa on hieman erityistä jännitystä, kun odottelen Raimo Helmistä kahvilan pöydässä. Hän kun kuitenkin on ollut minulle suomalaisen kiekkoilun kuninkaallisia.

Nyt kun sain tilaisuuden viettää aikaa hänen kanssaan, niin mielessä tykyttää valtava houkutus kysellä hetkistä hänen pelaajaurallaan. Niitähän riittäisi. Pelkästään Helmisen maajoukkueurasta voisi kirjoittaa kirjan. Mutta sen aika ei ole nyt. En istahda samaan kaffepöytään pelajaalegenda Helmisen kanssa, vaan päävalmentaja Helmisen kanssa, joten lähdetäänpä sen polun alusta liikkeelle.

Helminen lopetti upean pelaajauransa vuonna 2008. Olen kuullut joskus hienon tiivistyksen siitä, mitä pelaajan siirtyminen valmentajaksi vaatii. Muistaakseni kommentaattorini Anatoli Bogdanov sen sanoi, että kun pelaaja siirtyy valmentajaksi, niin hänen täytyy tappaa sisäisen pelaajansa. Kysynkin, että oliko pelaajaminän nirhaaminen Helmiselle kivuton prosessi.

- Ei varmastikaan. Tässä on nyt toistakymmentä vuotta valmennuksenkin parissa jo toimittu, mutta kyllä se on sellaista jatkuvaa oppimista edelleen. Tärkeintä oli ymmärtää se ero pelaajuuden ja valmentajuuden välillä ja se tuotti vaikeuksia.

- Alussa oli myös sitä, että itse pelaajana tajusin aika hyvin mitä valmentajat ajoivat takaa, mutta en osannut selittää asioita omille pelaajilleni. Luulin, että he ymmärtävät heti mitä tarkoitan, mutta kaikki pelaajat ovat erilaisia. Olisi pitänyt paljon tarkemmin selostaa moniakin asioita.

Helmisen valmentajaura alkoi reilu vuosi pelaajauran päättymisen jälkeen ja Suomen alle 20-vuotiaiden maajoukkuella on ollut merkittävä rooli hänen polullaan. Sitä kautta kaikki näet alkoi, kun Helminen liittyi Hannu Jortikan luotsaamaan valmennustiimiin. Myöhemmin samalla 2009-2010 –kaudella hän päätyi mukaan Ilveksen valmennusryhmään, kun hän liittyi potkut saaneen Heikki Mälkiän tilalle palkatun Juha Pajuojan valmennuspoppooseen.

Helminen imi oppia reilun kauden verran, kunnes Jääkiekkoliitto tarjosi hänelle mahdollisuutta ottaa alle 20-vuotiaiden päävalmentajan pesti. Helmisen valmennuskokemus oli vielä rajallista, mutta hän koki olevansa valmis astumaan päävastuuseen, kun kutsu kävi.

- Ainahan sitä itse uskoo itseensä, jos johonkin mukaan lähtee. Tunsin, että minulla olisi paljon annettavaa siihen. Mutta ei ne aina onnistu tai mene sillä lailla kuin kuvittelee. Siinähän se valmennuksen mielenkiinto onkin. Se on niin moninaista ja joukkueet ovat erilaisia.

Helmisen Nuoret Leijonat ottivat avausottelussa kunnolla kärsään Kanadalta, mutta sen jälkeen juoni löytyi ja joukkue eteni varsin tyylikkäästi alkusarjan läpi. Puolivälierissä Slovakia kaatui melkoisessa maali-iloittelussa, jonka jälkeen edessä oli dramaattinen semifinaali Ruotsia vastaan.

Suomi johti ottelua kahdella maalilla aina kolmannen erän puoliväliin asti. Sitten Ruotsi teki Ruotsit ja tuli maalin päähän aivan järkyttävällä hillomunkkimaalilla. Suomi taisteli. Suomi venyi ja paukkui. Etenkin maalivahti Sami Aittokallio pelasi aivan unelmapeliä, kunnes yksi virhe vei pelin jatkoajalla ja aina raastavaan rankkarikisaan asti.

Kisaan, jossa kaikista mahdollisista pelaajista juuri Mikael Granlund vain hukkasi kiekon. Sellaista vain sattuu joskus. Nyt se vain sattui ikävässä paikassa. Pronssiottelussa Kanada oli jälleenv vahvempi, joten lapaseen jäi lopulta neljäs sija.

- Se Ruotsi-peli oli ihan milleistä kiinni, kun rankkareilla se hävittiin. Jätkät venyivät kyllä hienosti. Heistä kehkeytyi hyvä joukkue, jossa kaikki taistelivat.

Seuraavalla kaudella Helminen otti ohjat Ilveksessä. Debyyttikaudesta liigavalmentajana tuli kuitenkin tuloksellisesti ankea. Ilves jämähti hännille ja Helminen joutui kokemaan lajin raadollista puolta, kun valmentajauran ensimmäiset potkut koittivat tammikuussa 2013.

- Tehtiin nuorella joukkueella ihan hyvää työtä, ei vain pystytty voittamaan tarpeeksi pelejä. Joukkue oli kokematon ja olin itsekin vielä kokematon, eikä se vain riittänyt.

Valmentamisessa potkujen uhka on aina läsnä. En ole henkilökohtaisesti koskaan pitänyt siitä, että kaikki vieritetään yhden ihmisen niskoille, mutta suomalaisen siirtojärjestelmän ollessa se mikä se on, ei oikein muita isompia liikkeitä kurssin kääntämiselle ole kuin valmentajan erottaminen. Kuten rapakon takana käytössä oleva sanonta kuuluu: ”Coaches are hired to be fired.”

- Olihan se kova paikka, mutta onneksi olin sen verran nähnyt maailmaa jo ennen kuin ryhdyin valmentamaan, että tiesin jo siihen lähtiessä, että jos pitempään valmennan, niin potkuja taatusti tulee. Mutta aina se kolahtaa. Ihan varmasti. Ja jos ei kolahtaisi, niin se olisi outoa.

PITKÄ KIERROS KHL:SSÄ

Helminen ei kauaa potkujensa jälkeen ihmetellyt. Helmistä aikanaan Ilveksessä valmentanut Ari-Pekka Selin pyysi hänet mukaansa Kazakstaniin valmentamaan KHL:n Barys Astanaa. Jotenkin sitä näin ulkopuolisena ajattelisi, että Venäjän naapurimaat olisivat juuri sitä pahinta KHL-viidakkoa, mutta Helminen maalaa reissusta aivan erilaisen kuvan.

- Se oli hieno kokemus ja Astana, tai nykyinen Nur-Sultan, oli mielenkiintoinen paikka. Ei se elämä siellä loppuviimeksi niin kovin erilaista ollut. Se oli kuitenkin moderni kaupunki ja jääkiekko on aina jääkiekkoa. 80 prosenttia ajasta meni kuitenkin jääkiekkoon.

- Tai ehkä siihen vain tavallaan ui niin sisään, että elämä meni ikään kuin normaalisti.

Helmisen ja Selinin Astana-pestien lisäksi kuvioon kuului myös Kazakstanin maajoukkueen valmentaminen. Työpaikat todella kulkivat käsi kädessä ja tuloksia oli tultava molemmilla saroilla, jos aikoi nauttia palkanmaksusta pidempään.

Suomalaiskaksikon johdolla Barys venyi sensaatiomaisesti divisioonansa kärkijoukkueeksi ja kausi oli jymymenestys, vaikka Ufa olikin kovempi konferenssin semifinaaleissa. MM-kisoissa sen sijaan Kazakstan onnistui pelaamaan sinänsä hyviä pelejä, mutta tiukat pelit kääntyivät tappioiksi ja edessä oli putoaminen. Vanha sanonta ”Olet juuri niin hyvä kuin viimeisin työsi” päti erinomaisesti ainakin Kazakstanissa, sillä huikeasta KHL-kaudesta huolimatta Helminen ja Selin saivat kesällä kenkää, koska eivät saaneet pidettyä Kazakstania MM-kisojen pääsarjassa.

- Sehän siinä värikästä olikin, kun eihän sitä osaa yhtään odottaa, että niin voisi edes käydä! Mutta siinä se kulttuuri sitten tuli vastaan.

Seuraavan kauden Helminen vietti lähes kokonaan työttömänä, kunnes hän poikkesi alle 20-vuotiaiden matkassa. Hän oli kevään ja kesän 2015 Jukka Jalosen apuvalmtentajana, kunnes kutsu kävi jälleen itään ja osoitteena oli jälleen Barys Astana.

- Astana valitsi päävalmentajakseen Yerlan Sagymbayevin, entisen pelaajan, joka oli ollut minun ”Atun” (Selin) tiimissä myös. Hän kuuli, että olin vapaana, soitti ja pyysi minua sinne.

Tällä kertaa keikasta tuli hyvin lyhyt. Jo 23. syyskuuta tuli monoa niin, että heilahti, mutta tällä kertaa kohtalo ei tullut Helmiselle yllätyksenä.

- Huomasin, että seura johto ei luottanut häneen yhtään. Hän oli liipasimella jo etukäteen.

Helminen kävi heittämässä samalla kaudella vielä toisen pätkäkeikan KHL:ssä, kun Kari Heikkilä pyysi häntä apurikseen Dinamo Riikaan. Sen jälkeen Helminen liikkui pysymällä paikallaan, eli sarja pysyi samana, mutta seuraksi vaihtui Jokerit.

Helsingissä vietetyn kolmen vuoden aikana voisi ainakin kuvitella, että Helminen oli maan parhaassa oppimisympäristössä, kun joukkueen päävalmentajana oli ensin kahden vuoden ajan Jukka Jalonen ja viimeisen kauden ajan pääluotsina toimi Lauri Marjamäki. Näiden oppimispuiden alla Helminen viihtyi ja sai työkaluja käyttöönsä.

- Pystyimme tietysti puhumaan jääkiekosta hyvin monipuolisesti, mutta esimerkiksi johtamistavoista opin paljon. Miten viedä joukkuetta eteenpäin, miten johtaa joukkuetta, valmennustiimiä ja sitä koko palettia. Eniten sain irti, kun katselin ympärilleni, että mikä toimii ja mikä ei.

Kolmannen Jokeri-kauden jälkeen ympyrä sulkeutui, kun Helmistä kysyttiin jälleen alle 20-vuotiaiden päävalmentajaksi. Ympyrä ei kuitenkaan sulkeutunut päättyäkseen, vaan aloittaakseen uuden ja toivon mukaan vielä vahvemman kaaren. Mietin jo Helmisen nimityksestä kuullessani, että hän saisi uuden alun päävalmentajana, mutta ajatteliko hän itse myös niin?

- Kyllä minäkin sitä niin ajattelin ja olin heti innoissani, kun sitä tarjottiin! Olin ihan tyytyväinen Jokereissakin, mutta sytyin siihen kyllä ihan heti.

- Se antoi todella paljon. Pääsin taas näkemään mitä kansainvälinen jääkiekko on, missä se menee ja mihin se on menossa tulevaisuudessa. Alle 20-vuotiaiden pesti on erinomainen näköalapaikka.

Helminen sai tietoa suomalaispelaajista ja siitä missä heidän kanssaan mennään, eli miten he vertautuvat muiden maiden parhaisiin. Muistan, että joitain vuosia sitten puhuttiin, ettei suomalaispelaajien luistelu enää riittäisi kansainvälisellä tasolla, mutta jalkapalloväkeä lainatakseni ”eteenpäin on menty” tälläkin osastolla.

- Kyllä sitä eroa on saatu kurottua kiinni, mutta taitopuolella emme ole kärkimaa, kun puhutaan vaikka kokonaisen kisajoukkueen tasolla. Moni maa voittaa meidät leveydessä, mutta suomalainen pelaaja on edelleen hyvä joukkuepelaaja, Helminen tähdentää.

HETKESSÄ ELÄJÄ

Maajoukkueen mukana vietetyn vuoden jälkeen on jälleen uuden alun aika, kun Helminen tarttuu TPS:n ruoriin. Hän palaa Liigan päävalmentajien kerhoon yli seitsemän vuoden reissun jälkeen. Kun syksyllä puhelin soi, oli TPS-johdon tekemä tarjous sellainen, josta Helminen ei voinut kieltäytyä.

- Mielenkiinto heräsi heti. Tepsi on iso ja perinteinen seura, Uraman Rauli tuli siihen mukaan ja kaikki mikä tähän liittyi oli heti kiinnostavaa. En sitä oikein muuten osaa sanoa kuin että alusta asti tämä tuntui hyvältä haasteelta.

Kun tapaamme ovat TPS:n pelaajat päättelemässä vielä omaotoimijaksoaan, joten jäällä joukkue ei ole vielä kertaakaan käynyt, eikä joukkue ole ollut kokonaisuudessaan vielä kertaakaan yhdessä. Helminenkään ei siis ole vielä päässyt uutta joukkuettaan valmentamaan. Maanantaina 27. heinäkuuta haalarihommat kuitenkin vihdoin alkavat.

- Onhan tämä edelleenkin koominen tilanne, että monta kuukautta ollaan jo touhuttu, mutta tavallaan ei. Paljon ollaan puhuttu ja taustalla asioita tehty, mutta Rosendahlin Ristohan (fysiikkavalmentaja) on valmennusta tässä nyt vetänyt ja maanantaina päästään sitten kunnolla vasta töihin.

Perjantaina julkaistun Evan Weingerin sopimuksen myötä TPS:n joukkueessa on peräti kymmenen ulkomaalaista pelaajaa. Tämä on asia, josta uskon, että paljon tullaan TPS:n kohdalla puhumaan ja näissä tilanteissa pohdinnan alla on aina se, että miten joukkueesta saadaan yhtenäinen.

- Se on ihan koko organisaation homma. Meidän kaikkien, niin pelaajien kuin valmentajienkin, pitää olla avoimia, että saamme joukkueesta yhtenäisen. Ei sitä yksi ihminen järjestä, vaan siihen tarvitaan kaikkia. Ennen kaikkea tietysti joukkue tekee sen keskenään, mutta valmentajien ja seurajohdonkin tulee olla hereillä.

Helmisellä on selvä fokus siitä mistä kaikki lähtee maanantaina liikkeelle.

- Identiteetti pitää löytyä nopeasti. Sitä lähdetään hakemaan ihan ensimmäisistä treeneistä lähtien. Tekemisen pitää olla määrätietoista ja jämptiä, mutta se pitää tehdä myös hyvällä hengellä.

Palan halusta kysellä pelillisistä asioista, mutta kun kerran joukkueen kaikki pelaajatkaan eivät ole vielä tavanneet toisiaan, niin siihen täytyy palata tuonnempana. Tiettyjä perusarvoja Helminen kuitnekin nimeää.

- Monista pienistä asioista se koostuu, mutta haluan pelin olevan vauhdikasta ja jos siinä ei ole sellaista kunnon draivia ja yritystä, niin olen pettynyt.

Heitän Helmisellekin, että olen huvittuneena katsellut joukkueen ikärakennetta ja että kyseessä on lähes 1990-luvun puolivälissä nähtyyn ”Jursin kakaralaumaan” verrattavissa oleva ryhmä. Helminen näkee joukkueen nuoruudessa mahdollisuuksia.

- Luulen, että sen tyylinen peli sopii paremmin juuri tällaiselle poikalaumalle kuin sellainen puolustusvoittoinen ja kyttäilevä tyyli.

- Sen verran vaativaa se peli on, että virheitä tulee varmasti. Mieluummin niin, että tekevälle sattuu, mutta jos et yritä ja teet virheitä, niin se ei ole hyvä asia.

Uskon, että Helminen entisenä huippu-urheiljana on tavoitteellinen ihminen, joten tulee mieleen kysyä, että millaisia haaveita ja tavoitteita hänellä on oman uransa suhteen?

- Olen aika lailla hetkessä eläjä, että kyllä ne haaveet ja tavoitteet ovat nyt tässä Tepsin työssä.

- Toki tässä iässä sitä miettii, että jos jotain haluaisin kokea, niin ehkä sitten ulkomailla jossain mielenkiintoisessa seurassa olisi hienoa valmentaa ja mahdollisiman korkealla tasolla.

- Eli on minussa haaveilijaakin, mutta sitä ei saa päästää liikaa valloilleen, Helminen nauraa.

 

Markku Silvennoinen

- Kirjoittaja on Radio Cityn TPS-selostaja