karuselli_superseries.jpgkaruselli_kunonaika.jpgkaruselli_tps_shop.jpg
25.7.2020

Silvennoisen Suvivieras, osa10: TPS Naiset

Juttusarjan kymmenes jakso käsittelee TPS:n naisten joukkuetta!

artikkeli_silvennoinen.jpg

Olin aivan liian pitkään yksi niistä kiekkoihmisistä, jolle naisten jääkiekko oli se kiva juttu, jonka mukaan heittäydyttiin kerran neljässä vuodessa, kun sitä tarjoiltiin näppärästi kotisohvalle olympialaisten mukana. Vasta vuoden 2018 kisojen aikoihin tulin ottaneeksi selvää, että missä mennään paikallisesti.

TPS:n naiset olivat tuolloin pelaamassa naisten Mestiksen viimeisiä kierroksia. Panoksena oli nousu takaisin Naisten Liigaan pitkän tauon jälkeen. Olin edeltävänä yönä valvonut ja katsonut miesten olympiafinaalin. Kun kello pärähti soimaan, väsytti aivan silmittömästi. Mietin pitkään lähdenkö sittenkään hallille, mutta jollain ilveellä sain itseni liikkeelle. Se kannatti, sillä Impivaaran hallissa näin ottelun, joka vei minut heti mukanaan ja aivan uusi maailma avautui. Siitä hetkestä lähtien olen seurannut TPS:n naisten menoa niin tarkkaan kuin suinkin mahdollista.

Olin heti innoissani, kun paljastui, että pääsen tapaamaan tämän sarjan puitteissa kaksi Tepsin naisten joukkueen kantavaa voimaa, eli maalivahti Isabella Portnojn ja hyökkääjä Uche Udehin sekä kuulemaan heidän sekä TPS:n naisten tarinaa.

Nyt 26-vuotias Portnoj seisoi myös tuolloin Impivaarassa TPS:n tolppien välissä. Lemussa syntynyt Portnoj löysi jääkiekon hyvin nuorena veljiensä avustuksella ja myös pelipaikka vakiintui veskarin tontti.

- Olen 3-vuotiaasta asti pelannut pihapelejä veljieni kanssa. Isoveljeni oli maalivahti ja hänen varusteens tietysti kiinnostivat. 6-vuotiaana pääsin lopulta luistelukouluun. 5-vuotiaana olisi ollut jo mahdollista mennä, mutta äitini halusi, että menen yhdessä vuotta nuoremman pikkuveljeni kanssa, joten jouduin vielä vuoden odottamaan.

- Heti kun tuli ensimmäinen mahdollisuus kokeilla maalivahdin paikkaa, niin ilmoitin olevani vapaaehtoinen. Valmentaja sitä vähän ihmetteli, mutta sanoin vaan, että juu juu, pihapeleissä olen maalissa ollut jo kauan.

- Pihalla se saattoi olla aluksi niin, että minut vain laitettiin maaliin, mutta pian halusin jo ihan itse sinne mennä. Sillä tiellä ollaan nyt parikymmentä vuotta oltu.

Vuotta nuorempi Udeh puolestaan syntyi Vantaalla ja sai alkusysäyksen jääkiekkoon niin ikään lähisukulaiseltaan.

- Enoni Kari Kalto pelasi aikoinaan Liigassa ja ihastelin hänen pelejään. Olen ensimmäisen kerran ollut ihan muutaman kuukauden ikäisenä ollut katsomossa. Siitä innostus lähti. Kävin ensin Karin kanssa ulkojäillä ja kinusin äidiltäni, että pääsisin kiekkokouluun. Hän suostui ja on tässä nyt sitten muutama kausi väännetty sen jälkeen.

- Lajissa viehätti sen vauhti ja ainakin siinä iässä myös sellainen jonkinlainen päättömyys, ettei tarvinnut kauheasti miettiä, vaan sai mennä kovaa ja lämiä kiekkoa.

- Ja on se kyllä edelleenkin aika samanlaista, Udeh jatkaa nauren.

Portnojn tilastosivu Eliteprospectsissa on miedosti ilmaistuna kirjava. Hän siirtyi nuorena Kiekko-67:stä TPS:ään, kun kokonainen joukkue vaihtoi kerralla seuraa. Hänen ikäluokassaan oli paljon maalivahteja, joten peliaika oli kiven alla. Portnoj harjoitteli omassa joukkueessaan, mutta poukkoili joukkueesta toiseen peliajan perässä. Lopulta tilanne alkoi rauhoittua, kun hän siirtyi pelaamaan Bluesin naisten joukkueeseen kaudella 2010-2011.

- Se tapahtui yllättäen kesken kauden, kun päävalmentaja Sami Haapanen soitti minulle. En tiedä mistä hän oli saanut numeroni ja sekin on yhä arvoitus, että mistä hän minut edes tiesi, kun meillä ei ollut sitä ennen minkäänlaista kontaktia, mutta siellä tuli paikka vapaaksi, kun Meeri Räisänen oli lähdössä Yhdysvaltoihin yliopistoon. Asiat etenivät nopeasti, menin harjoituksiin ja jäin sinne pelaamaan. Tuntuu aika hauskalta, että soitto tuli aivan yllättäen ja lopulta olin siellä sen seitsemän vuotta, Portnoj sanoo.

Udeh aloitti pelaamisen Etelä-Vantaan Urheilijoissa, josta matka jatkui usean eri seuran poika- ja naisjoukkueiden kautta Espoon Kiekkoseuraan ja ennen pitkää Espoon Bluesiin, jossa polut Portnojn kanssa kohtasivat ensimmäistä kertaa.

Blues (joka viime kaudesta lähtien on pelannut jälleen nimellä Kiekko-Espoo) oli 2010-luvun puolivälissä Naisten Liigan todellinen mahtiseura. Tämä näkyi myös tuloksina, sillä 2013-2015 Blues napsi kolme perättäistä mestaruutta.

Portnoj oli ollut siirrostaan lähtien Bluesin ykkösmaalivahti ja oli myös mestarijoukkueiden kantava voima. Udeh puolestaan teki ensimmäisellä mestaruuskaudella vielä tuloaan pääsarjakuvioihin.

- Meillä oli sellainen viiden pelaajan haastajaryhmä, josta kutsuttiin pelaajia kokeilemaan, kun tuli esimerkiksi loukkaantumisia. Olimme vielä aika junnuja ja pelasimme muuten EKS:ssä Mestistä. Oli se tietysti alkuun aika shokki, kun taso oli niin kova ja Espoossa tunnetusti on aina ollut vahva joukkue. Se oli ehdottomasti iso asia silloin, Udeh kertoo.

- Seuraavalla kaudella pääsin vähän enemmän kuvioihin mukaan, mutta 2015 minulla oli ihan kunnon rooli. Paljon hyviä muistoja niistä kausista tietysti jäi, hän jatkaa

Kun kysyn, että mikä Bluesista teki tuolloin niin vahvan, tulee vastauksena vanhoja tuttuja taikasanoja. Joukkueessa oli vain vähäistä vaihtuvuutta pelaajistossa, joukkueessa oli vahva henki ja siihen syntyi voittamisen kulttuuri. Aiemmin tässä sarjassa Juhani Jasu kuvaili voittamisen kulttuuria rauhallisuuden tunteena ja uskona siitä, että vaikka pelissä tapahtuisi mitä, se lopulta kääntyy omalla joukkueelle.

Portnoj ja Udeh allekirjoittavat tämän.

- Muistan, että meillä oli aika paljonkin sellaisia pelejä, joissa oltiin jo 3-4 maalia tappiolla, kunnes yhdessä päätettiin, että peli kääntyy ja sitten saattoi syntyä viiteen minuuttiin kuusi maalia. Vaikka meillä olikin todella kova joukkue, niin eivät ne pelit olleet mitään itsestäänselvyyksiä, Udeh kertaa.

- Ja kun uusia pelaajia tuli joukkueeseen, niin he pääsivät siihen mukaan ja alkoivat elää sitä samalla tavalla, Portnoj jatkaa.

TIET VIEVÄT TURKUUN

Kaudeksi 2017-2018 Portnoj palasi Turkuun ja Tepsiin pelaamaan Mestistä. Siitä asti, kun hänen taustansa selvisi minulle, olen miettinyt, että mikä sai hänet palaamaan?

- Sitä ei moni varmaankaan tiedä, mutta olen asunut koko ajan Turussa, treenannut täällä aina jonkin poikajoukkueen mukana ja käynyt Espoossa vain pelaamassa.

- Roope Paltta oli silloin TPS:n junioripuolen toiminnanjohtajana ja olin eräällä kiekkoleirillä mukana, kun hän kertoi tilanteen olevan se, että Mestiksestä nousee kaksi joukkuetta suoraan Naisten Liigaan. Hän heitti ensiksi ihan vitsillä, että lähdetäänpääs nostamaan Tepsiä liigaan ja onko minulla jo sopimusta. Vastasin vain, että ei ole enkä ole asiaa vielä miettinyt.

- Kesän aikana aloin sitä miettimään, että olisihan se siistiä pelata omassa kotikaupungissa Naisten Liigaa, kun olen iät ja ajat reissannut toisaalle. Sitten aloin jutella Maija Otamon ja muiden vanhojen pelikavereiden kanssa, että mitä jos lähdetään nostamaan Tepsiä ja siitä se pikkuhiljaa lähti.

Portnoj oli TPS:n puolustuksen tärkein tukipilari ja Otamo puolestaan ykköstykki hyökkäyksessä, mutta tämä ei tarkoittanut sitä, että sarjanousu olisi ollut mikään pomminvarma riemumarssi. Olin paikalla, kun TPS juhli nousua Helsingin Malmin jäähallissa ja juttelin silloisen päävalmentajan Hanna Kareliuksen kanssa. Hän muisteli epäuskoaan, kun joukkue kertoi tavoitteekseen nousun, vaikka tekemisen taso ei kauniisti

sanottuna ollut aivan linjassa tavoitteen kanssa. TPS selvisi Mestis-karsinnasta jatkoon maalieron turvin, mutta vaikka merkit eivät siihen mitenkään viitanneetkaan, alkoi TPS voittaa pelejä. Paljon. TPS raapi niukkoja voittoja ja muutaman isommankin vieden lopulta Mestiksen mestaruuden häviten vain yhden ainoan pelin matkan varrella.

- En uskonut hetkeäkään, että nousisimme, sillä ei meillä vain ollut sellaista joukkuetta, mutta niin vain jollain ihmeen kaupalla se tapahtui. Bluesin mestaruudet ovat totta kai erityisiä muistoja, mutta se kausi Tepsin kanssa oli kyllä melkoinen tarina. Ei meillä pitänyt olla mitään mahdollisuuksia ja voitimme koko sarjan. Ja kaikki tosiaan lähti ihan vitsistä liikkeelle. Aikamoista, Portnoj muistelee.

TPS:n liiganousun jälkeen Portnojn ja Udehin polut kohtasivat jälleen, kun Udeh saatiin houkuteltua Turkuun.

- En oikeastaan tiedä mikä päähänpisto se lopulta oli, Udeh tokaisee ja molemmat repeävät nauruun.

- Kaipa minulle tuli vain sellainen yleinen kyllästyminen pääkaupunkiseutuun ja halusin vaihtaa maisemaa. Olin itse asiassa myös silloin Malmin hallissa A-tyttöjen SM-turnauksessa, juttelin siellä ”Kanen” (Karelius) kanssa ja muutin tänne Turkuun.

- Bluesissa roolini vaihteli paljon. Oli hyviä päiviä, jolloin sain pelata paljon ja tuli tehtyä tehojakin, mutta olin silloin ja olen varmaan vieläkin hieman ailahteleva pelaaja ja se ei tietysti sopinut sinne tai minnekään muuallekaan. Oli vaikeaa pitää pelipaikkaa kärkikentissä, kun taso ailahteli. Viimeinen vuosi siellä oli vähän vaikea, joten aloin ajattelemaan, että ei minulla ole mitään hävittävääkään ja päätin lähteä kokeilemaan, Udeh kertoo.

- Se oli meille erittäin tärkeää, että saimme ensimmäiselle liigakaudelle vahvistuksia, jotka olivat liigassa jo pelanneet. Uche, Juulia Salonen, Susanna Tapani ja kumppanit olivat kyllä arvossaan, Portnoj sanoo.

TPS:n ensimmäinen liigakausi oli erittäin kaksijakoinen, sillä liigatulokas otti suorastaan julmaa höykytystä sarjan kärkipään joukkueilta, mutta pelit niin sanottuja päävastustajia vastaan sujuivat paremmin. Tosin sarjapaikan säilyttäminen meni lopulta täpärälle, sillä TPS ajautui synkkään tappioputkeen alemmassa loppusarjassa, mutta sai käännettyä kurssin ajoissa ja varmisti sarjapaikan viiden pelin voittoputkella.

Aina sanotaan, ettei loukkaantumisten taakse voi mennä, mutta olen vahvasti eri mieltä. TPS:n vammakierre kaudella 2018-2019 oli pahimmillaan aivan älytöntä ja näkyi myös tuloksissa.

- Se oli todella vaikea kausi. Jos ajatellaan joukkueen kahdeksaa kärkipelaajaa, niin jokaisella tuli kauden aikana jonkinlainen loukkaantuminen. Emme päässeet missään kohtaa pelaamaan parhaalla kokoonpanollamme. Koko ajan oli joku poissa. Välillä vuorotellen ja pahimmassa vaiheessa kaikki olivat samaan aikaan poissa, Udeh kertoo.

Olen monta kertaa sanonut vuosien varrella, että pelaajien pelikunto ja 100% kunto ovat kaksi täysin eri asiaa. Tämä konkretisoitui erinomaisesti TPS:n naisten joukkueen kohdalla, kun panokset kovenivat.

- Kyllä siinä mentiin lääkäreiden määräyksiä vastaan ja joulukuusta eteenpäin mentiin ihan viimeisillä voimilla, Udeh paljastaa.

- Se oli todella paha tilanne, kun putoaminen oli tosiaan sen verran lähellä, että oli vain pakko raapia kasaan ne ketkä vähänkään pystyivät pelaamaan. Ja oli se kausi vaikea jo ihan senkin myötä, kun siinä oli kaikille niin paljon uutta ja ihmeellistä, Portnoj lisää.

Muistan tuolloin miettineeni usein katsomossa, että miten Portnoj mahtaa suhtautua rooliinsa? Hän oli kärkijoukkueita vastaan pelatuissa peleissä aivan tekemättömän paikan edessä, kun laukauksia saattoi tulla

50-60 ja verkko heilui, vaikka hän teki aivan kaikkensa ja piti joukkuettaan pystyssä sen verran minkä suinkin pystyi.

- Olihan se aluksi melkoinen shokki, kun Bluesissa laukausmäärät olivat sitä 20-30 –luokkaa ja yhtäkkiä Tepsissä tulikin tuplamäärä, maaleja saattoi joskus mennä se yksitoistakin ja silti tultiin pelin jälkeen kehumaan. Minulle hyvä peli tarkoitti sitä, että päästin ehkä sen yhden, mutta siihen piti vain asennoitua eri tavalla. Aloin ajatella sitä siltä kantilta, että kuinka paljon se kehitti. Ja kyllähän minä eniten olen kehittynyt nimenomaan näinä kausina. Ensimmäisellä kaudella sen kanssa oli hakemista, mutta viime kaudella aloin jo nauttia siitä, Portnoj näkee.

- Toki toivon, että jatkossa tulisi enemmän apuja, hän heittää jatkoksi.

- Näin hyökkääjän näkökulmasta ”Bella” on kyllä aika ohittamaton maalivahti. Olen treeneissä aina aivan fiiliksissä, kun pystyn hänet yllättämään. Siitä tietää, että kuti on kunnossa, jos saa muutaman häkin tehtyä. Kyllä hän on aikamoinen muuri eikä muilla liigajoukkueillaan ole hänen kaltaistaan maalivahtia, Udeh kehuu.

- Kiitos, kiitos. Maksettu mainos, Portnoj kuittaa ennen kuin molemmat repeävät nauramaan.

TÄPÄRÄ PELASTUMINEN

Kaksijakoisuus on hyvä termi kuvaamaan myös viime kautta, jolloin TPS:n naiset lähtivät uuden päävalmentajansa Matti Tähkäpään johdolla kunnianhimoisesti tavoittelemaan jopa playoff-paikkaa. Tällä kertaa TPS pystyi paremmin haastamaan kärkijoukkueet ja pelasi todella tiukkoja pelejä niitä vastaan, mutta nyt matkan varrelle putosi liialti pisteitä niissä otteluissa, joissa TPS:llä oli paljon realistisemmat mahdollisuudet voittaa.

- Meillä oli realistiset mahdollisuudet pärjätä ja raapia kärkijoukkueiltakin pisteitä, mutta jotain pientä jäi kuitenkin uupumaan. Oliko se sitten, että meillä ei ollut ihan sitä tarvittavaa tahtoa, vai loppuiko usko vain kesken, kun hyvistä peleistä huolimatta hävisimme niukasti kärkiporukoille, Udeh pohtii.

- Minulle nimenomaan se tulos oli kyllä selkeä pettymys. Playoff-paikka olisi ollut täysin otettavissa, vaikka sitten alemman loppusarjan kautta, Portnoj jatkaa.

Mietin, että oliko viime kausi kuitenkin vielä oppirahojen makselua, kun ensimmäisen kauden tavoite oli kuitenkin vain säilyminen.

- Voi olla, että haukkasimme liian ison palan, Udeh miettii.

- Niin, se voi olla. Ehkä siinä kävi joku sellainen henkinen notkahdus, Portnoj sanoo.

Lopulta sarjapaikka säilyi, mutta tällä kertaa se meni turhankin täpärälle. TPS ja RoKi olivat karsintasarjassa tasapisteissä ja RoKilla oli vielä ottelu pelaamatta ennen kuin koronapandemia katkaisi kauden. Päätöstä seurasi epätietoisuus ja tuska, kun Jääkiekkoliitto pohti millaisia ratkaisuja sarjapaikkojen suhteen tultaisiin tekemään. Lopulta päätös oli TPS:lle erittäin onnekas, sillä säilyminen pelillisesti ei olisi ollut enää heidän omissa käsissään. Liitto päätti, että sekä RoKi että TPS saavat liigapaikat kaudelle 2020-2021, joten Naisten Liiga laajenee yhdellä joukkueella.

Vaikka kausi oli joukkueelle haastava, nousi Udeh selvästi pelaajana uudelle tasolle. Hän kehittyi jo ensimmäisellä Turun kaudellaan, mutta viime kaudella hän oli jo TPS:n paras maalintekijä.

- Olen oppinut täällä pitämään pelini tason tasaisempana, vastuu on kasvanut ja olen toistaalta tehnyt myös paljon töitä. Tiedostan roolini ja sen, että minulta odotetaan maaleja ja tehoja. Olen valmistanut itseäni

siihen ja panostanut vetoni parantamiseen ja että löydän paremmin maalipaikoille. Nyt se työ on kantanut hedelmää.

- Olen sitä mieltä, että sinulla on aina ollut kova veto, mutta nyt se on kehittynyt aivan älyttömästi. Tiedät mistä kannattaa ampua mihinkin ja sellaiset pienet jutut ovat kehittäneet sitä, Portnoj jatkaa.

Portnoj ja Udeh kertovat, että joukkueen urheilullisuus on kehittynyt entisestään ja että seuralta on tullut myös lisää resursseja käyttöön. Jääkiekossa jääaika on kaikista kalleinta, mutta naisten joukkueelle on annettu jopa ennenkuulumatonta tukea harjoitteluun.

- Saamme nyt neljännen iltatreenin viikkoon ja aamujäitä on tarjolla niille, ketkä niihin ehtivät. Ei meillä aikaisemmin ole ollut tällaista mahdollisuutta, joten se voi nousta erittäin isoksi asiaksi, Portnoj toteaa.

- Valmennus ja joukkueenjohto on ollut hereillä ja vaatimassa parannuksia. Ei mikään kehity, jos vain jatkamme samaan malliin. Nyt on seurassa tehty isoja asioita naiskiekon eteen, Udeh sanoo.

Liigakausina joukkueen vaihtuvuus on ollut suurehkoa ja alkavalle kaudelle TPS:ään on tullut kaksi ranskalaispelaajaa sekä kolme amerikkailaispelaajaa. Amerikkalaisten kohdalla on tosin se ongelma, että he eivät ole vielä päässeet rajoitteiden vuoksi matkustamaan Yhdysvalloista Suomeen. Joukkueeseen he ovat päässeet jo tutustumaan kaikesta huolimatta.

- Meillä on jo Whatsapp-systeemit pystyssä ja he ovat sitä kautta tulleet hyvin mukaan, vaikka emme kasvotusten olekaan vielä tavanneet. He todella haluavat tietää miten meillä menee ja mitä me oikein teemme. Uskon, että he tuovat paljon joukkueeseemme. Heillä on taustaa niin maajoukkueesta kuin yliopistostakin, joten uskon, että saamme heistä hyvät vahvistukset, Udeh näkee.

Asioita on pelaajapuolella vielä hieman kesken, mutta Portnoj ja Udeh uskovat, että TPS palaa Naisten Liigan tuoksinaan entistä vahvempana ja valmiimpana. Tämähän kuulostaa siltä, että rima nostetaan jälleen melko korkealle tavoitteiden suhteen?

- Kyllä meidän pitää ladata kauteen hyvät tavoitteet. Emme ainakaan alisuorittamaan lähde, Udeh tokaisee.

ELÄMÄNTAPA

Molemmat haastateltavani ovat ehtineet pelata jo useamman vuoden verran liigakiekkoa, joten heillä on myös perspektiiviä siitä missä Naisten Liiga ylipäätään menee.

- Vauhti ja fyysisyys ovat kehittyneet valtavasti vuosien varrella, mutta se on fakta, että ulkomaiden sarjat syövät kärkipelaajat pois liigasta. Toivottavasti kotimainen liiga olisi joskus ihan aito vaihtoehto Suomen parhaille pelaajille, mutta tällä hetkellä se ei ole mahdollista, Portnoj pohtii.

- Joka vuosi täytyy tehdä enemmän töitä, että pystyy pelaamaan tällä tasolla. Sitä eivät kaikki välttämättä tiedäkään miten kovaa työtä se vaatii, Udeh lisää.

Naiskiekossa sekä ylipäätään naisten urheilussa on puhuttu viime aikoina paljon arvostuksesta ja sen puutteesta. TPS-kaksikko näkee asiassa positiivisia suuntauksia.

.- Ainahan sitä voisi olla enemmän, mutta esimerkiksi tänne tultuani yllätyin miten paljon miesten liigajoukkue ottaa meitä huomioon. Jos ajattelee vaikka tätä yhteisottelua, joka on järjestetty molempina liigavuosinamme, niin se on ollut todella hyvä juttu. En ole sellaiseen muualla törmännyt, Udeh sanoo.

Naisten kotikisat ultradramaattisine loppuhuipennuksineen nosti naisten kiekkoilun hetkeksi koko kansan tietoisuuteen. Tämä näkyi myös Portnojn ja Udehin arjessa.

- Kisojen jälkeen töissäkin alettiin puhua ensimmäistä kertaa naisten jääkiekosta, eli siitä tuli puhuttua sellaisissa piireissä, joissa ei asia aiemmin ole tullut puheeksi, Portnoj kertoo.

- Ja kun näiden hopeajoukkueen pelaajien kanssa on vaikka istunut kahvilla, niin ihmiset ovat tulleet pyytämään nimmareita, mitä ei aiemmin samojen tyttöjen kanssa istuessa ole tapahtunut, Udeh jatkaa.

Naisten Liigan kaikki pelit tulevat alkavallakin kaudella maksullisesta Ruutu-palvelusta. Halukkaille pelit ovat tarjolla, mutta todellista näkyvyyttä se ei tuo, jos ajatellaan siltä kantilta, että naisten peleille saataisiin uusia katsojia. Tässä asiassa esimerkiksi Ylen tuoma vetoapu voisi tehdä paljon naiskiekon tunnettuuden eteen.

- Olen miettinyt sitä paljon, että vaikka joku peli per viikko olisi iso juttu ja Urheiluruudussakin voisi näyttää enemmän naiskiekkoa, kun naisten lajeista siellä kuitenkin on aika paljon juttua, Portnoj sanoo.

- Ja jos ajattelee näitä aiemmin mainittuja yhteisotteluita miesten joukkueen kanssa, niin sellaista voisi olla enemmänkin, Udeh lisää.

Naisten Liigan pelaajien arki tulee tietyillä osa-alueilla miehiä noin 30 vuotta perässä. Tästä konkreettisin osoitus on se, että pelaajat joko opiskelevat tai käyvät töissä pelaamisen ohessa. Tai oikeastaan kolme vuosikymmentä ei välttämättä edes riitä, sillä ennen vanhaan ”amatööripelaajatkin” tienasivat edes jotain pinnarahoja ja hyvän miehen lisiä. Naisten kiekossa todellisuus on se, että rahaa ei tule, vaan sitä menee. Naiset käyvät töissä tai opiskelevat pelaamisen ohella ja myös maksavat pelaamisestaan.

- Olen koulunkäynninohjaajana Vahdolla Laukolan koulussa. Siihen on helppo yhdistää pelaaminen, kun pääsen oikeastaan aina viimeistään kahdelta töistä, Portnoj toteaa.

- Olen vähän kikkaillut menemään milloin mitäkin, mutta nyt olen enimmäkseen ollut XXL-urheiluliikkeessä töissä. Olen ollut sen lisäksi muun muassa koulunkäyntiavustajana ja iltapäiväkerhon ohjaajana. Lätkän ehdoilla tässä kuitenkin mennään. Ei tässä oikein sellaista kahdeksasta-neljään –työtä voi samalla tehdä. Kyllä sen nyt kesällä on huomannut, kun olen osa-aikaisesti sillä rytmillä töitä tehnyt, että sen jälkeen tuntuu raskaalta lähteä vielä liikkumaan, Udeh sanoo

- Kyllähän tässä on pitkälti kyse siitä, että me vain haluamme pelata, sillä olemmehan me vähän hulluja, kun tähän käytämme kuusi päivää seitsemästä ja monta tuntia aina kerrallaan, hän tiivistää.

Kun kysyn, että millaisia uhrauksia kiekon ehdoilla eläminen vaatii, niin he kääntävät näkökulman toisin päin. Kyse ei ole uhrauksista, vaan kiekkoilu on elämäntapa.

- En ole vielä yhtään miettinyt omaa työuraani, vaan olen valinnut kaikki opiskelut ja työpaikat sen mukaan, että pystyn panostamaan pelaamiseen. Peliuran jälkeen sitten mietin, että mitä teen isona. Olen sen ikäinen, että tässä kohtaa monet valmistuisivat ties mistä yliopistoista ja tulee ammatit ja niin poispäin, mutta itse olen mennyt lätkä edellä, Portnoj kertoo.

- En näe sitä niinkään uhrauksena, kun olen tätä tehnyt koko ajan. Se tuntuisi ennemminkin uhraukselta, jos yhtäkkiä vaikka iltatreenien aikaan ei olisikaan mitään tekemistä. Sitä olen miettinyt paljon, että mitä tapahtuu, kun pelaaminen joskus loppuu, mitä sen tilalle tulee. Se on ennemminkin uhraus kuin tämä mitä teemme nyt, Udeh miettii.

- Niin, se on juuri se elämäntapa, jonka mukaan valinnat on tehty. Ei tässä mistään ole joutunut luopumaan, vaan se on ollut ihan oma valinta, että asiat ovat menneet näin. Kun tästä ei rahaa saa, niin sitä on pakko tehdä omasta palosta ja intohimosta lajia kohtaan, Portnoj jatkaa.

- Emme me tätä tekisi, ellemme haluaisi, Udeh kiteyttää.

 

Markku Silvennoinen

- Kirjoittaja on Radio Cityn TPS-selostaja