karuselli_kunonaika.jpgkaruselli_tps_shop.jpg
26.6.2020

Silvennoisen Suvivieras, osa1: Lauri Pajuniemi

Silvennoisen Suvivieras -juttusarjan aloittaa hyökkääjä Lauri Pajuniemi.

artikkeli_pajuniemi.jpg

Kun vuosi sitten tein ensimmäistä Silvennoisen Suvivierasta oli jostain syystä selvää, että haluan aloittaa Lauri Pajuniemen kanssa. Tänä vuonna asiassa ei ollut mitään epäselvää. Hän oli itsestäänselvä valinta.

Vuosi sitten tähän aikaan Pajuniemi tunnettiin pelaajaksi, jolla oli kaikki edellytykset kehittyä hyväksi pelaajaksi. Hän oli vielä nuori ja lupaava. Ei hän vieläkään iällä pilattu ole, mutta vuodessa tapahtui paljon.

Nyt puhun pelaajan kanssa, joka on tehnyt kansallisen läpimurron, debytoinut miesten maajoukkueessa, puhkonut 20 maalin rajan ja myös sivunnut TPS:n yhden kauden ylivoimamaaliennätystä, jonka hän nyt siis jakaa Layne Ulmerin kanssa.

Nolottaa myöntää, että annoin eräälle lahtelaistoimittajalle yv-ennätyksestä virheellistä tietoa, joka sitten levisi laajemmalti, joten senkin vuoksi tämä fakta on syytä oikaista vielä varmuuden vuoksi.

Mutta sitten takaisin asiaan.

Pajuniemen tehot eivät syntyneet tyhjästä. Alla oli vankka perusta, eli hyvä ja ennen kaikkea ehjä kesä sekä tietenkin tarvittavat tilaisuudet lunastaa lupaukset.

Nuorten pelaajien kohdalla puhutaan paljon potentiaalista. Nuorta pelaajaa voisi oikeastaan verrata palapeliin. Kaikki palat saattavat olla tallella ja käden ulottuvilla, mutta se ei riitä, että niiden olemassaolon tiedostaa. Niille pitää löytää oikea paikka.

Useimmiten palojen loksahtaminen paikalleen vaatii muutoksen tai oivalluksen, jonka ei tarvitse olla mitään suurta salatiedettä. Kyse on yksinkertaisista asioista, jotka on vain opittava ja tajuttava. Pajuniemen kohdalla kyse oli liiallisesta tyytyväisyyden tunteesta.

- En osannut sitä alkukaudesta vielä ajatella, mutta silloin, kun tein maalin, niin tyydyin siihen ja ajattelin, että työ on tehty ja paikka seuraavan pelin kokoonpanossa on ansaittu, Pajuniemi kertoo.

- Asia kirkastui, kun pelasimme Helsingissä IFK:ta vastaan ja New York Rangersin scoutit olivat paikalla. Tein maalin, mutta pelin jälkeen he sanoivat huomanneensa heti, että maalin jälkeen pelaamisestani huokui tyytyväisyys. En sen jälkeen mennyt enää niin paljon maalille ja pelasin varman päälle. He sanoivat, että maalin jälkeen pitää yrittää vielä kovempaa. Pitää haluta tehdä se toinen maali ja vaikka kolmaskin maali.

Scouttien sanat jäivät resonoimaan Pajuniemen kajuuttaan. Hän omaksui viestin ja sen jälkeen alkoi maaliverkko pullistua ennennäkemätöntä tahtia.

- Se oli varmaan kauden suurin oivallus, että jos aion olla johtava pelaaja, niin se yksi maali ei vain riitä. Minulla oli kuitenkin joka pelissä paikkoja ja jäätävä määrä laukauksia. En voi vain mennä ja tehdä yhtä maalia ja sen jälkeen siirtää vastuuta muille.

Pajuniemi itse mainitsee kautensa huippukohdaksi joulukuun 18. päivän ja ottelun Mikkelissä. Kyseisessä pelissä Pajuniemi mätki ammattilaisuransa ensimmäisen hattutempun. Taustalta paljastui mainio sanailu Pajuniemen NHL-oikeudet omistavan Rangersin Euroopan scouttina nykyään toimivan TPS-legenda Mikko Elorannan kanssa.

- Eloranta kertoi tarinan siitä, kun hän teki Tepsissä pelatessaan hattutempun ja Vladimir Jursinov tuli kysymään, että miksei hän tehnyt neljää. Kun marraskuussa tein Kuopiossa 2+1, tuli pelin jälkeen Elorannalta viestiä, että miksen tehnyt kolmatta, Pajuniemi nauraa.

- Hän sanoi, että on tyytyväinen pelaamiseeni sitten, kun teen sen neljä maalia. Tein Mikkelissä 3+1 ja laitoin Elorannalle viestiä, että sori kun en tehnyt neljää, mutta syötin yhden, niin saanko sen verran anteeksi. Sieltä tuli, että nyt saa olla hiukan tyytyväinen ja levollisin mielen, että ei hän nyt ainakaan vihainen ole.

AMPUU AINA

Kun kerrataan Pajuniemen kauden huippukohtia, niin en malta olla mainitsematta tammikuista TPS-KooKoo –ottelua, jossa hän teki kaksi maalia. Ennen kuin ehdin kertoa, miksi peli on piirtynyt mieleeni, käy ilmi, että Pajuniemi muistaa maalinsa hyvin tarkkaan.

Tosin tämän ottelun osalta vaikutusta saattaa olla jälleen viestittelyllä. Tällä kertaa Pajuniemi oli ennen peliä yhteyksissä KooKoo-vahti Henrik Haukelandin kanssa, joka edeltävällä kaudella vartioi TPS:n katiskaa.

- Pistin Haukelandille viestiä ennen peliä, että kummalle puolelle minun kannattaa ampua. Hän kannusti ampumaan räpyläpuolelle, kun se on huonompi. Ammuin sitten molemmille. Ensimmäinen meni suoraan syötöstä kilpikäden yläkulmaan, toinen räpyläkäden tolppaan ja sain pistää sen siitä vielä tyhjiin. Kättelyissä halasin Haukelandia ja kiitin siitä, että hän teki minusta taas paremman pelaajan, Pajuniemi veistelee.

Nautin aina tällaisten tarinoiden kuulemisesta. Olen pikkupojasta asti ihaillut ja äimistellyt jääkiekkoilijoiden veljeyttä. Sitä, miten kaukalossa voidaan taistella verissä päin, mutta kun summeri soi, niin pelurit ovat taas kavereita keskenään.

Mutta kyseinen KooKoo-peli paloi mieleeni sen takia mitä kuulin siitä jälkikäteen. Kommentaattorinani ollut TPS:n B-nuorten tuore päävalmentaja Anatoli Bogdanov kertoi käyneensä KooKoon käyttämässä kopissa peliä seuranneena päivänä. Keskellä koppia oli tussitaulu, johon oli piirretty TPS:n ylivoimakuvio. Pajuniemi oli ympyröitynä ja alleviivattuna. Lisäksi hänen kohdallaan luki selvä viesti:

”AMPUU AINA!!”

Niin vain Pajuniemi, joka oli merkattu mies ja jonka vaarallisuutta oli erikseen alleviivattu, ampui verkon visertämään kahdesti käytännössä samoilta jalansijoilta. Hänen laukauksensa tiedettiin. Siihen varauduttiin. Silti verkko heilui. Ja Pajuniemen mukaan tulee heilumaan jatkossakin.

- Luotin vaan niin paljon omaan laukaukseeni ja luotan edelleen. Olen päässyt sitä harjoittelemaan ja voimaakin on tullut lisää, joten oletan, että ensi kaudellakin tulee tuhoa, kun pääsen ampumaan.

Kysyn Pajuniemeltä, että mikä sitten neuvoksi, jos häntä vastaan opitaan pelaamaan. Pajuniemi murjaisee, että häneltä löytyy asiaan varsin tyly lääke.

- Sanotaan näin, että jos siihen joku tulee merkkaamaan ja blokkaamaan, niin kyllä hän siitä muutaman kerran jälkeen pois lähtee. Jos ei muuten, niin sitten klenkaten, Pajuniemi heittää.

Tämä keskustelu johdattelee meidät Pajuniemen kauden toisen tärkeän oivalluksen äärellee. Jääkiekossa puhutaan aina pienten asioiden merkityksestä. Pajuniemi sisäisti yhden sellaisen asian varsin kouriintuntuvasti.

- Se oli iso juttu, että aloin ampua ykkösellä. En enää ottanut kiekkoa haltuun. Tein varmaan yli puolet maaleistani suoraan syötöstä. Ja toinen tietysti oli se, että ylipäätään uskalsin laukoa paljon. Lopultahan minulla oli sellaiset 300 laukausta 48 peliin.

IKIMUISTOINEN MAAJOUKKUEKUTSU

Yksi Pajuniemen kauden tähtihetkistä oli luonnollisesti A-maajoukkuekutsu, joka myös pelasti pahasti pieleen menossa olleen päivän. Maajoukkuevalmentajan puhelu on varmasti pelaajalle kuin pelaajalle hetki, joka palaa mieleen tarkasti. Niin tarkasti, että muistaa missä oli, kenen kanssa ja mitä oli tekemässä. Pajuniemen tarinassa olosuhteet ovat sellaiset, ettei yksityiskohtia tarvitse erikseen pinnistellä edes kiikkustuolissa.

- Olin poliisiautossa kirjoittamassa nimeäni ylinopeussakkoon, kun puhelin soi. Parin minuutin päästä oli Whatsappiin tullut viesti, jossa Jukka Jalonen pyysi soittamaan heti, kun mahdollista. Pakkohan se oli soittaa ja kerroin tilanteen. Jalonen sanoi, että hänellä on onneksi vähän parempia uutisia minulle.

- Isäni sattui ajamaan siitä ohi ja näki, että olin poliisiautossa, joten Jalosen puhelun ansiosta oli kotonakin vähän parempaa kerrottavaa. Kyllä siinä yksi sakkolappu unohtui. Oli sellainen olo, että antakaa vaikka toinenkin vielä, niin hymy ei hyydy. Siinä nimittäin kävi toteen pikkupojan unelma.

Pajuniemen pelit päättyivät ikävään loukkaantumiseen, mutta kokemus kirkasti tulevan kauden tavoitteen.

- Oli hieno juttu päästä niihin peleihin mukaan. Etenkin kun U18- ja U20-kisat menivät loukkaantumisten takia ohi ja jos ajattelen vaikkaa omaa U20-ikäluokkaani, niin ei heistä kovin moni ole vielä EHT:lle päässyt. Se kasvatti nälkää entisestään ja miesten MM-kisat on ehdttomasti minulle se seuraava tavoite.

Vaikka reissu jäi hieman vajaaksi, niin Pajuniemi antoi itsestään positiivisen vaikutelman. Koronavirus kuitenkin pilasi mahdollisuuden lisänäyttöjen antamiseen. Pajuniemi nimittäin olisi mitä todennäköisimmin saanut mahdollisuuden tavoitella MM-paikkaa leirityksen kautta.

-Jalonen sanoi olevansa tyytyväinen siihen, miten pystyin puolustamaan kansainvälisellä tasolla. Se oli asia mitä he olivat minun kohdallani miettineet, mutta onnistuin näyttämään, että taso riittää.

- Tietystihän se olisi ollut aika raju hyppy lähteä A-junnujen playoffeista MM-leirille, mutta ainakin olisin säilyttänyt pelituntumani.

SELKEÄT TAVOITTEET

Keskustelun aikana käy selväksi se, että Rangers tarkkailee nuorta lupaustaan ja kiinnittää häneen paljon huomiota. Läpimurtokauden jälkeen ilmassa leijuikin kysymys siitä, että mitä Rangers aikoo tehdä hänen suhteensa. Aika ei ollut Rangersin mielestä vielä kypsä.

- He olivat sitä mieltä, että vielä vuosi Suomessa ja sen jälkeen menen sinne oikeasti taistelemaan NHL-paikasta sen sijaan, että nyt suoraan hyppäisin AHL:ään hakemaan pelipaikkaa. Vuodessa ehtii kuitenkin kehittymään paitsi fyysiset mutta myös henkiset ominaisuudet, Pajuniemi pohtii.

Pajuniemen henkilökohtaiset tavoitteet ovat siis selvät. Miesten MM-kisat ja NHL-sopimus. Siinä on tavoitetta kerrakseen. Jotta niihin tavoitteisiin voi päästä tulee Pajuniemen jatkaa siitä mihin hän viime kauden loputtua jäi. Hänen täytyy ottaa pelaajana jälleen askel eteenpäin ja olla entistä tärkeämpi tukipilari joukkueelleen.

Keskustelemme hänen kehityskohdistaan. Hänen on oltava vielä tasaisempi pelaaja ja pystyttävä olemaan kokonaisvaltaisempi pelaaja, eli olemaan isompi osa peliä aina, kun hän pääsee kentälle. Pajuniemi sanoo haluavansa olla entistä dominoivampi kiekon kanssa. Hän haluaa olla käänteentekevä pelaaja. Se pelaaja, joka kääntää maalin pelejä voitoiksi.

Toisin sanoen Pajuniemi haluaa olla johtava pelaaja.

Mietin, että joku voisi tulkita Pajuniemen puheet nuoren miehen uhona. Minä näen ne itsevarmuutena. Ja aiheellisena sellaisena. Oikeastaan vasta tämän keskustelun myötä tajuan kuinka paljon Pajuniemi onkaan vuodessa kasvanut. Hän ei väitä mitään. Hän vain tietää mitä osaa ja mihin hän vielä pystyy. Sävy on siis toteava.

Nuorten pelaajien kohdalla spekuloidaan usein, että mitä tapahtuu läpimurtokauden jälkeen? Pystyykö hän kantamaan vastuuta myös sitten, kun häntä ensimmäisen kerran todella ajatellaan kantavana voimana?

Ajatus on sinänsä ymmärrettävä, mutta myös laiska. Se sulkee kokonaan pois kysymyksen siitä, että millaisen pelaajan kanssa ollaan tekemisissä. Pajuniemi on tottunut pienestä pitäen olemaan se pelaaja, johon katseet kääntyvät, kun ratkaisuja tarvitaan. Hän ei ole ainoastaan valmis ottamaan vastuuta, jos sitä on tarjolla, vaan hän janoaa sitä.

 

Edellämainitun spekulaation lähtöajatus on siis se, että vastuun mukanaan tuomat paineet saattavat luhistaa nuoren pelaajan, jos tämä ei ole vastuuseen valmis. Sellaisia tarinoita varmasti mahtuu kiekkohistoriaan useita, mutta tämän on hankala nähdä käyvän toteen Pajuniemen kohdalla, sillä häntä vastuu nimenomaan rentouttaa.

- Viime kaudella nautin ensimmäistä kertaa Liigassa pelaamisesta. Kun menin jäälle, niin minun ei tarvinnut miettiä, että mitä teen seuraavaksi, vaan tein juuri sen mikä hyvältä tuntui. Kun tietää, että pääsee kentälle ja valmennus luottaa, niin se todella vapauttaa.

 

Markku Silvennoinen

- Kirjoittaja on Radio Cityn TPS-selostaja