karuselli_tpshifk.jpgkaruselli_tpslounas.jpgkaruselli_tps_shop.jpgkaruselli_kausikortti.jpgkaruselli_midas.jpg
Seuraava kotiottelu
TPS - HIFK PE 20.12. 18:30 OSTA LIPUT
13.7.2019

Silvennoisen Suvivieras, osa 9: Aleksi Anttalainen 

Pitkä matka Turusta Kanadaan ja takaisin.

anttalainen_suvivieras.png

 

Aleksi Anttalainen kuuluu niihin pelaajiin, joiden nimeä alkoi kuulla heiteltävän, kun puhuttiin Tepsin tulevista huipuista. Sen jälkeen hänen nimeään alkoi nähdä nuorisomaajoukkueiden listoilla, viimeisimpänä esimerkkinä tietysti viime vuodenvaihteen alle 20-vuotiaiden MM-kisat, joista Anttalaisen osana oli, joukkuekaverinsa ja hyvän ystävänsä Olli Kaskisen tavoin, putoaminen joukkueesta aivan kalkkiviivoilla.

Anttalainen on saanut tähän päivään asti kulkea kotikaupungissaankin varsin hyvin tutkan alla, vaikka lahjakkuutta selvästi löytyy. Tämän selittänee pitkälti se, että kesällä 2017 Anttalainen siirtyi meikäläisittäin yhä varsin tuntemattomalle polulle. Hän näet päätti lähteä Kanadan juniorisarjoihin.

Koska kaikkia kuvioita en itsekään varmasti ymmärrä, niin on parempi, etten juurta jaksain selosta miten homma Kanadassa toimii, mutta muutama perusasia on hyvä kerrata. Tänä päivänä on olemassa katto-organisaatio, jota kutsutaan nimellä Canadian Hockey League. Tämän sateenvarjon alla operoi kolme itsenäistä liigaa, eli Western Hockey League, jossa pelaavat läntisen Kanadan joukkueet muutamalla USA:n luoteiskulman joukkueella ryyditettynä. Sitten on New Brunswickin, Nova Scotian, Prince Edward Islandin sekä Quebecin provinssit kattava Quebec Major Junior Hockey League sekä Ontarion provinssissa operoiva Ontario Hockey League, jossa pelaa myös kolme seuraa USA:n puolelta. 

Jokaisessa liigassa pelataan omasta mestaruudestaan normaaliin tapaan, eli runkosarjan jälkeen pelataan playoffit. Koska liigojen tarkoitus on kasvattaa pelaajia NHL:ään, ei pelitahti paljoa kalpene ammattilaisten rinnalla. Kanadalaisen junnulätkän suurin juttu on koko Canadian Hockey League:n mestaruusturnaus, eli Memorial Cup, joka huipentaa kauden toukokuussa. Kyseessä on neljän joukkueen turnaus, jossa kohtaavat jokaisen liigan mestarit sekä vuosittain vaihtuva turnausisäntä. Memorial Cupilla on valtavan pitkät perinteet, sillä kyseisestä pystistä on pelattu jo vuodesta 1919 lähtien.

Nuoren suomalaispelaajan lähtö Kanadaan on yhä jonkinlainen yllätys ja polku on edelleen melko harvinainen, vaikka nykyisissäkin liigoissa suomalaisväriä on nähty jo kauan. Esimerkiksi Western Hockey Leaguessa ensimmäiset suomalaiset nähtiin jo kaudella 1978-1979, jolloin viisi suomalaista lähti seikkailulle. Useimmat palasivat kotiin jo muutaman pelin jälkeen. Sittemmin paremmin valmentajana tunnettu Kari Heikkilä viihtyi pisimpään pelaten 21 ottelua. Quebecin liigassa, jossa Anttalainenkin pelasti, nähtiin ensimmäinen suomalainen kautta myöhemmin, kun muuan Heikki “Unski” Leime pelasi Monteal Juniorsin paidassa viisi ottelua. 

Tämän myötä ensimmäinen ja luonnollisin kysymys onkin miksi ja miten Anttalainen päätyi Kanadaan ja tarkemmin sanottuna QMJHL:n Blainville-Boisbriand Armadaan pelaamaan?

— Pari vuotta sitten olin Tepsin liigajoukkueen kesäharjoitusringissä ja ajattelin, etten ollut ihan sen porukan terävimmässä kärjessä, kun siinä oli mukana niin paljon pakkeja. Kun mahdollisuus lähtöön tuli, niin päätin vain tarttua siihen ja sitten se oli menoa.

— Alle 18-vuotiaiden MM-kisoissa sinä samana keväänä oli paljon scoutteja paikan päällä ja agentti kertoi, että muutama joukkue oli kiinnostunut. Ajattelin, että lähdetään koittamaan, kun ei siinä mitään ainakaan häviä.

Ulkomaalaispelaajat päätyvät junnuliigaan samoin kuin NHL:nkin, eli varaustilaisuuden kautta. Pohjois-Amerikkalaisille pelaajille ja ulkolaispelaajille on molemmille omat draft-tilaisuutensa. Ulkomaalaiset, eli käytännössä eurooppalaiset, varataan CHL Import Draftissa, jossa kaikki CHL:n 60 joukkuetta saavat tehdä maksimissaan kaksi varausta. Monet seurat jättävät tämän option käyttämättä varsinkin toisella kierroksella. Blainville-Boisbriand huusi Anttalaisen oikeudet itselleen juuri toisella kierroksella ja numerolla 104. 

Blainville on hieman alle 60 tuhannen asukkaan Montrealin esikaupunki, jossa Armadalla on vankkumaton tuki. Suunnilleen Kupittaan hallin kokoinen kiekkopyhättö keräsi lehterien täydeltä väkeä pelipäivisin sisuksiinsa. Kuten CHL:n sääntöihin kuuluu, ei Anttalainen asunut omillaan, vaan niin sanotussa billet-perheessä, joka tarjoaa katon pään päälle ja pitää muutenkin huolta nuoresta pelurista.

— Minulla oli ihan mukava perhe, jossa oli kaksi poikaa ja yksinhuoltajaäiti. Ruoat tuli pöytään ja poikien kanssa tehtiin kaikenlaista. Toinen pojista oli kanssani samanikäinen ja toinen kaksi vuotta nuorempi. 

— En tiedä onko se yleisestikin niin, mutta he ainakin olivat seuran faneja, jotka olivat lähteneet billeteiksi.

Suurempaa kulttuurishokkia Anttalainen ei ainakaan tunnusta poteneensa. Pelillisesti hän sopeutui nopeasti pieneen kaukaloon, mutta pieni kielimuuri oli alkuun edessä. Ja sekin oikeastaan suomalaisittain aika tyypillisestä syystä.

— Olen aina osannut englantia, mutta ensimmäisen kuukauden verran vaivasi vähän se, etten oikein uskaltanut puhua sitä etten sanoisi mitään väärin. Sitten kun hieman rohkaistuin, niin se alkoi kyllä rullaamaan. Sehän on ranskankielistä aluetta, mutta pojat osasivat onneksi hyvin englantia.

Kuten aiemminkin todettua, on tahti junnuliigoissakin kova ja bussi tulee kauden aikana tutuksi. Aavaa preeriaa kun Kanadassa riittää ja välimatkat ovat pitkiä. Pelejä runkosarjassa tahkotaan 68 kappaletta, mutta ohjelmaa suunnitellessa on sentään onnistuttu käyttämään hiukan pelisilmää.

— Pisimmät matkat olivat jotain kolmeatoista tuntia, mutta niillä reissuilla pelattiin aina kolme peliä, joista viimeinen oli aina siellä kauimmaisessa paikassa. 

Kun nuoria pelaajia kasvatetaan kohti NHL-arkea, niin se ei rajoitu vain pelimääriin ja harjoitusarkeen, vaan myös pelaajakaupat toimivat samaan tapaan kuin NHL:ssä. Tämän pääsi kokemaan viime kaudella myös Anttalainen, tosin täysin omasta halustaan.

— Armadan kanssa toinen kausi meni heikommin, kun GM:nä ja valmentajana ollut Joël Bouchard siirtyi AHL:n Laval Rocketiin. Toiminnan laatu ei tuntunut enää niin hyvältä kuin ensimmäisellä kaudella, joten pyysin itse treidiä. Moncton Wildcats kiinnostui ja sitten lähdettiin sinne. Se oli myös hyvä reissu, mutta alkuun tietysti oli vähän sopeutumista, kun tuli muutto Montrealin kupeesta sellaiseen Raision kokoiseen pikkukaupunkiin. Mutta Moncton on perinteinen joukkue ja kaikki puitteet olivat viimeisen päälle kunnossa, aivan NHL-tasoa.

KIEKOSTA ELÄMÄNTAPA

Seikkailu rapakon takana jäi tällä erää kahden vuoden mittaiseksi. Anttalainen on vasta 20-vuotias, mutta reissunsa ansiosta nyt on tullut nähtyä muutakin kuin se mitä Varsinais-Suomella on tarjottavanaan. Millaisia eväitä reissu käteen jätti?

— Pelillisesti varmaan sen, että opin reagoimaan ja tekemään asioita nopeammin. Olen kiekon kanssa varmempi ja yleisesti ottaen menin pelaajana siellä eteenpäin. Ja kasvoin tietysti myös ihmisenä, kun kahden vuoden aikana aikuistui ja itsenäistyi.

Pientä TUTO:ssa viettämäänsä pätkää lukuun ottamatta oli Anttalaisen seura ollut ennen Kanadaan lähtöä aina TPS. Anttalainen on Tepsiläinen jo toisessa polvessa, sillä isä Tero pelasi aikanaan maalivahtina TPS:n junnuputken läpi ja uran huippukohtana voitaneen huoletta mainita 1992 A-junioreiden Suomen mestaruus. Joukkueessa pelasivat mm. Kalle Kaskinen, Tom Koivisto, Saku Koivu, Kimmo Lecklin sekä Riku-Petteri Lehtonen.

Jääkiekko on siis ollut aina läsnä Anttalaisen elämässä ja seurasipa Aleksi myös isänsä jalanjäljissä maalin suulle. Kauaa hän ei siellä kuitenkaan viihtynyt.

— Voitimme aina, joten kiekkoja ei tullut juuri minulle saakka. Se kävi aika tylsäksi, joten halusin päästä kentälle ja siitä asti olen ollut pakki. Siinä saa olla enemmän osana peliä ja pidän eniten juuri pelintekemisestä.

Vaikka parikymppisen nuorukaisen mielen muuttumiselle on vielä rutkasti aikaa, niin Anttalaisen kanssa jutellessa käy selväksi, että tämä heppu elää ja hengittää jääkiekkoa. Ainakin tällä hetkellä suuntaviivat ovat selvät, vaikkakaan viivat eivät voikaan olla järin vahvasti piirretyt. 

— Jääkiekko on elämäntapa. En niin sanotusti pystyisi varmaan edes elämään ilman lätkää. En tiedä yhtään mitä tekisin. Jotain asfalttihommia sitten varmaan.

— Sitten joskus, kun pelit loppuvat, niin haluan tehdä töitä lätkän parissa. Oli se sitten valmentajana tai huoltajana tai minä vain. Ihan sama.

Koska Anttalaisen pelejä ovat päässeet näkemään oikeastaan vain ne, jotka aktiivisesti pari vuotta sitten kävivät junnupelejä katsomassa, niin on aiheellista selvittää, että millaisen pelurin TPS maailmalta oikein kotiutti?

— Luistelu ja yksinkertainen pelaaminen ovat vahvuuksiani. Ja tykkään pelata myös kovaa. Pidän iteäni sellaisena yleispuolustajana. Kaikkea pitää totta kai parantaa, mutta ennen kaikkea tarvitsen lisää voimaa. Ja kun en ole vielä niin kokenut, niin pitäisi kehittää henkistä kanttia, eli sitä että pysyisin kovana tiukassakin paikassa

Kokemus tosiaan on lääke, joka parantaa tuollaiset henkisen puolen “vaivat”. Voimaa taas saa lisää hyvässä valmennuksessa, eikä siitäkään tule pärjääminen jäämään kiinni, kun kauden aikana häntä ohjeistaa Vesa Vuori ja kesällä hänestä hikipisaroita tiristää tantereeseen legendaarinen Hannu Rautala, jonka harjoitusryhmään Anttalainen pääsi kolme vuotta sitten mukaan.

Vielä on aikaista sanoa onnistuuko Anttalainen raivaamaan itselleen pelipaikan Tepsin alakerrasta. Tonttia olisi tarjolla, mutta kilpailuakin on riittävästi. Mutta miten Anttalainen itse näkee tulevan kauden TPS-joukkueen ja millaisin ajatuksin hän tähyilee syksyä kohti?

— Erittäin innoissani palaan kasvattiseuraan pelaamaan. Se on ollut kuitenkin pikkupojasta lähtien iso unelma, että pääsee Tepsin paitaa päälle pistämään. Joukkueesta sanoisin, että se on erittäin nälkäinen ja hyvähenkinen. Nuoria pelaajia on paljon. Tavoitteenani on pitää oma tasoni päivittäin, eli mennä jokaisessa harjoituksessa ja pelissä aivan limiiteillä. Kaiken annan mitä tässä kropassa on ja sillä saa sitten sen mitä sillä saa ja se otetaan.

Markku Silvennoinen

Kirjoittaja on Radio Cityn TPS-selostaja. TPS:n ottelut kaudella 2019-2020 kuullaan Radio Cityn Turun taajuudelta 105,5.

 

LUE KOKO SARJA:
Silvennoisen Suvivieras, osa 17: Kalle Kaskinen
Silvennoisen Suvivieras, osa 16: Lauri Korpikoski
Silvennoisen Suvivieras, osa 15: Ville Vahalahti
Silvennoisen Suvivieras, osa 14: Bernard Isiguzo
Silvennoisen Suvivieras, osa 13: Teemu Väyrynen
Silvennoisen Suvivieras, osa 12: Hannu Kuru
Silvennoisen Suvivieras, osa 11: Olli Kaskinen
Silvennoisen Suvivieras, osa 10: Aleksi Salonen
Silvennoisen Suvivieras, osa 9: Aleksi Anttalainen
Silvennoisen Suvivieras, osa 8: Topi Nättinen
Silvennoisen Suvivieras, osa 7: Julius Pohjanoksa
Silvennoisen Suvivieras, osa 6: Elias Karvonen
Silvennoisen Suvivieras, osa 5: Kaapo Kakko
Silvennoisen Suvivieras, osa 4: Santeri Lukka
Silvennoisen Suvivieras, osa 3: Simon Suoranta
Silvennoisen Suvivieras, osa 2: Oskari Lehtinen
Silvennoisen Suvivieras, osa 1: Lauri Pajuniemi