karuselli_tpslounas.jpgkaruselli_tps_shop.jpgkaruselli_kausikortti.jpgkaruselli_midas.jpgkaruselli_seuraavapeli.jpg
Seuraava kotiottelu
TPS - Tappara PE 27.9. 18:30 OSTA LIPUT
11.7.2019

Silvennoisen Suvivieras, osa 8: Topi Nättinen

“Koen, että olen sellainen pelaaja, jolla pitää olla vapaat kädet.”

nättinen_suvivieras.png 

Joka kausi vastustajien riveissä painaa monta sellaista pelaajaa, joiden tyylistä pidän ja joiden kohdalla tulee ajatelleeksi, että enpä panisi pahakseni, jos TPS naaraisi heidät riveihinsä ja pääsisin selostamaan heidän pelejään enemmältikin. Niin on käynytkin. Jo muualle lähteneistä Eric Perrin ja Harri Tikkanen olivat tällaisia pelaajia. Nykyjoukkueesta Santeri Lukan peliä oli ilo katsoa jo hänen tullessaan liigaan KalPan paidassa. 

Nyt listaan voidaan lisätä myös Topi Nättinen, jonka rohkeus ja taito pistivät silmään jo hänen ottaessaan liigauransa ensiaskeleita JYP:n kivikovissa joukkueissa. JYP:ssä hän jäi statistin rooliin eikä saanut, ainakaan minun mielestäni, rehtiä mahdollisuutta näyttää. Nättiselle kävi kotikaupungissaan sama mikä monelle koko kotiseuran junnumyllyn läpikäyneelle pelaajalle käy, eli hänestä oli matkan varrella muodostettu mielikuva, jota oli hankala kotioloista käsin edes huomattavasti naarmuttaa. Ja kuten sanottua, joukkueet olivat todella kovat ja JYP haki mestaruutta, niin kokoonpanoon murtautumisen tietysti kuuluikin olla vaikeaa. 

Peliminuutteja kaivanneen Nättisen kohdalla oli maisemanvaihdos siis edessä ja kaudeksi 2016-2017 hänet vuokrattiin Mikkelin Jukureihin.

— Se oli opettavainen reissu ja siellä sain tietynlaisen vapauden, mutta kuten jokainen Risto Dufvan valmennuksessa ollut tai yhtään hänen tyyliään tunteva tietää, niin eihän siinä kellään ole täysin vapaita käsiä. Mutta jos hommat kulkee, niin saat tehdä, toimia ja luoda peliä. Perusraamit ja minimit on tehtävä aina, olit sitten nelosketjun laituri, ykkössentteri tai seiskapakki. Eli mitä paremmin sitä pohjaa teet, sitä enemmän saat vapautta.

— Oivalsin, että siitä se ehkä jäi kiinni miksi minuun ei Jyväskylässä luotettu. Jyväskylässä otin vähän pois niistä perushommista ja yritin korvata sitä hyökkäyksessä, että tekisin pisteitä eikä minua siten voisi heittää kokoonpanosta pois, mutta Riston opissa tajusin… Tai oli pakko tajuta, jos halusi siellä pelata, että perusasioiden on oltava aina kunnossa. Hän sanoikin minulle, että “nämä kun hoidat, niin saat olla rauhassa” ja niin se olikin. Hän oli sanojensa mittainen mies, eikä sieltä lentänyt puukkoa niskaan tai vesilasia naamalle. 

— Sellaisesta lapsuus- ja nuoruusajan pelistä hypättiin liiga-arkeen. Risto loi sen pohjan Mikkelin vuoden aikana. Hän pakotti minut oppimaan mitä on ammattimaisuus ja ammattilaisuus. Olen siitä hänelle ikuisesti kiitollinen. 

LAATIKON ULKOPUOLELLA

Tämän kautta Nättinen sai lisää tuulta purjeisiinsa pelaajana ja sai puseroonsa kosolti itseluottamusta, jonka merkitys pelissä nimeltä jääkiekko on aina ollut ja tulee aina olemaan valtava. Seuraava askel uralla oli Lappeenranta ja SaiPa, jossa Nättinen sai hinkumansa ja myös ansaitsemansa ison roolin, joka on hyökkäävälle pelaajalle myös merkitykseltään suuri. Luottamuksen tulee olla aitoa. Sen täytyy näkyä ulospäin ja tuntua myös siltä päivittäisessä arjessa.

— Koen, että olen sellainen pelaaja, jolla pitää olla vapaat kädet. Tykkään tehdä asiat välillä vähän eri lailla ja olen elämässäkin monien ihmisten kanssa eri mieltä asioista. Välillä se on mahdollisuus, mutta välillä toki myös rasite, kun pitää haluta tehdä kaikki eri tavalla. Joskus olisi ihan fiksua tehdä ne kentälläkin samalla tavalla kuin muut, mutta se on ollut juuri sellaista taiteilua itseluottamuksen kanssa, että sitten kun minulla kulkee, niin ne onnistuu. Mutta sitten, kun tuleekin se päivä, ettei olekaan fiilis ihan katossa ja yritän sitä omaa juttuani tehdä, niin sen olen oppinut, että huonompana päivänä en lähde yrittämään niitä juttuja. Junnuna sitä saattoi puskea väkisin tai sitten iski aivan täydellinen kipsi. Mutta nyt kun sen on oppinut, että ne pelin minimit pitää aina olla kuosissa ja siihen päälle, kun annetaan valmentajan ja seurajohdon luotto, että saat olla mitä olet ja sinulta myös halutaan sitä, niin silloin uskon olevani parhaimmillani.

Vaikka Nättinen on rohkea ja näyttävä pelaaja, niin se on kuitenkin vain yksi puoli hänen pelistään eikä lainkaan se määräävin tekijä, vaikka hän saattaakin jäädä parhaiten mieleen kohahduttavasta suorituksesta.

— En koe itseäni taiteilijaksi. Nautin kyllä tyylikkyydestä, mutta kaikesta huolimatta syvällä sisimmässäni ajattelen tulosta ja haluan voittaa. Haluan taistella. Haluan olla joukkueelle arvokas pelaaja. Se on minun tapani auttaa joukkuetta. Haluan olla joukkuekavereiden mielestä todella luotettava pelaaja, eli oma egoni ei todellakaan aja millään tavalla joukkueen edelle. Otan aina mieluummin sen räkäisen maalin kuin hienon kikan, josta ei synny maalia. 

Kerron, että koen hänessä olevan samanlaisia piirteitä kuin Ilari Filppulassa. Molempien peliin kuuluu odottamattomat liikkeet, nopeat oivallukset ja ennen muuta uskallus yrittää niin sanotusti laatikon ulkopuolisia asioita. Uskon sen vaativan pientä virnettä ja pilkettä silmäkulmassa, jota kaikilla pelaajilla ei välttämättä ole. Eli tietynlaista leikkisyyttä, joka kuitenkin palvelee omaa joukkuetta.

— Se on ihan hyvä vertaus. En usko, että Filppulalla on pohjalla ajatus, että hän haluaisi vain pitää kivaa, vaan hän haluaa voittaa ja hän haluaa, että ne teot auttavat joukkuetta voittamaan. Hän haluaa ratkaista pelejä ja siksi hän niitä tekee, eikä siksi, että olisi kivaa kikkailla ja härnätä. Totta kai siinä on se perusajatus taustalla, että on se tarve tehdä vähän laatikon ulkopuolelta. Sellaiset pelaajat vain ymmärretään usein suomalaisessa kiekkokulttuurissa väärin, että se olisi jotenkin joukkueelta pois. Se on vain yksi monista tavoista auttaa joukkuetta. 

VAIKEA VIIME KAUSI

Kohtasin Nättisen ensimmäistä kertaa kauppakeskus Myllyn tilaisuudessa, jossa tulevan kauden TPS-joukkue esiteltiin yleisölle. Nättinen asteli keppien kanssa lavalle ja kun kerran hänen kaksivuotinen sopimuksensa Tepsiin oli vastikään julkaistu, niin pitihän sitä kieli poskessa kysäistä, että oliko kenties syytä huoleen. Ei ollut. Nättisen viime kaudella sattunut nilkkavamma alkaa olla historiaa ja hän on iskussa, kun kiekko putoaa syksyllä jäähän. 

— Se oli mukana jo viime elokuusta lähtien, eli silloin nilkka vääntyi ensimmäisen kerran harjoituspelissä. Se kuvattiin ja vamman kanssa pystyi vielä pelaamaan. Olihan se kipeä, mutta harva pelaaja sitä jää sivuun, jos fyssarit ja lääkärit sanovat, ettei se teoriassa voisi pahemmaksi mennä. 

Kuten Nättinen itsekin naurahtaa, niin haastattelua kahdeksaa kuukautta myöhemmin tehdessämme on helppo todeta, että pahemmaksihan se meni. Hän korostaa useaan otteeseen, että vaikka tilanne ei ollut ideaali, niin vamma ei hänen pelaamistaan häirinnyt. 

Kaikki ei kuitenkaan mennyt aivan putkeen, sillä Nättiseltä odotettiin suuria mainetekoja vahvan ensimmäisen Lappeenrannan kauden jälkeen. Olihan hän puhkonut ensimmäistä kertaa 40 pisteen rajan ja tehnyt todellisen läpimurtonsa liigakuvioihin ja samalla myös omat odotukset nousivat.

— SaiPallahan oli juhlakausi ja jalkeilla oli seurahistorian kallein joukkue. Ulkolaispelaajat jäivät ja oli aikamoinen hype joukkueen ympärillä. En ajatellut, että homma ihan sormia napsauttamalla lähtisi, mutta en ehkä tajunnut, että kuinka paljon se lopulta taas vaatiikaan. Ei sen hyvän olon tunteen tarvitse olla kuin ihan minimaalinen, niin sitten alkaa ne pienet asiat jäämään vajaiksi. Et voita sitä yhtä kiekkoa, et pistäkään kiekkoa sisään, et saa syöttöä haltuun ja siitä se sitten lähtee. Siinä myös joukkueen kanssa tarvoimme enemmän ja vähemmän ylä- ja alamäkiä koko kauden ajan. Eli oli tavallaan vähän sellainen sirkus-kausi.

— Kun syksyn mittaan kausi lähti kulkemaan, niin minulle tuli kahdentoista pelin paussi, kun sain käteeni iskun. Viimeisen kolmenkymmenen pelin aikana rooli alkoi pienentymään, kun muut olivat pelanneet hyvin eikä itsellä kulkenut enkä viimeiseen reiluun kahteenkymmeneen peliin pelannutkaan enää kuin kymmentä minuuttia peliä kohden enkä pelannut enää ylivoimaa, joten tuloksen teko oli vaikeaa. Joukkue myös hävisi pelejä ja olin välillä katsomossa ja välillä kolmastoista hyökkääjä. Kauden alku meni sellaisena vuoristoratana enkä pelannut niin hyvin, että olisin ansainnut paikkani eli että heti kun tulen takaisin, niin saisin automaattisesti yrittää, vaan paikkaa piti raapia alempaa eikä se onnistunut. 

— Isoin asia minkä tajusin oli se, että mikään ei tule ilmaiseksi eikä saa luulla mitään missään vaiheessa. Ja myös sen, että todella pienestä se on kiinni tuleeko onnistumisia vai ei, mutta en koe, että olisin pelannut sen huonommin. Ei vain tullut onnistumisia. En koskaan menettänyt uskoani, että olisin huono pelaaja. Nehän ovat kaksi eri asiaa, että oletko huono pelaaja vai onko sinulla huono itseluottamus. Varsinkin hyvän kauden jälkeen se olo on niin ristiriitainen, kun olet ensin ihan taivaissa ja yhtäkkiä taas pohjalla. Kyllä se kävi raskaaksi eikä riittänyt henkinen kapasiteetti taistella siitä pois, kun ei saanut palkintoa.

Vaikka viime kausi ei mennytkään edellisen tahdissa, niin olisi lapsellista kuvitella TPS:n olleen ainoa, joka Nättisen palveluksien perässä oli. Valinta kuitenkin osui Turkuun ja Tepsiin, eikä muiden tarjouksia tarvinnut juuri edes kuunnella.

— Minulla oli selkeät tavoitteet minne haluan, minne päin ja että haluan nimenomaan eteenpäin urallani. Tepsi tuli aika ajoissa kuvioon mukaan ja kaikki loksahti nopeasti paikoilleen. Tepsi pystyi tarjoamaan sen mitä halusin ja tarvitsin, joten löimme sen vähän niin kuin lukkoon. Kyllä muitakin seuroja tuli siihen vielä mukaan, mutta en pitänyt niitä enää edes vaihtoehtoina. 

— Ajattelen elämästä muutenkin niin, että jos minulla tulee jostain asiasta hyvä fiilis heti aluksi, niin toimin sen mukaan enkä jää odottelemaan. 

Markku Silvennoinen

Kirjoittaja on Radio Cityn TPS-selostaja. TPS:n ottelut kaudella 2019-2020 kuullaan Radio Cityn Turun taajuudelta 105,5.

 

LUE KOKO SARJA:
Silvennoisen Suvivieras, osa 17: Kalle Kaskinen
Silvennoisen Suvivieras, osa 16: Lauri Korpikoski
Silvennoisen Suvivieras, osa 15: Ville Vahalahti
Silvennoisen Suvivieras, osa 14: Bernard Isiguzo
Silvennoisen Suvivieras, osa 13: Teemu Väyrynen
Silvennoisen Suvivieras, osa 12: Hannu Kuru
Silvennoisen Suvivieras, osa 11: Olli Kaskinen
Silvennoisen Suvivieras, osa 10: Aleksi Salonen
Silvennoisen Suvivieras, osa 9: Aleksi Anttalainen
Silvennoisen Suvivieras, osa 8: Topi Nättinen
Silvennoisen Suvivieras, osa 7: Julius Pohjanoksa
Silvennoisen Suvivieras, osa 6: Elias Karvonen
Silvennoisen Suvivieras, osa 5: Kaapo Kakko
Silvennoisen Suvivieras, osa 4: Santeri Lukka
Silvennoisen Suvivieras, osa 3: Simon Suoranta
Silvennoisen Suvivieras, osa 2: Oskari Lehtinen
Silvennoisen Suvivieras, osa 1: Lauri Pajuniemi