karuselli-tpsristeily_kilpailu.jpgkaruselli_tps_hifk.jpgkaruselli_tpslounas.jpgkaruselli_tps_shop.jpgkaruselli_kausikortti.jpgkaruselli_midas.jpg
Seuraava kotiottelu
TPS - HIFK LA 23.11. 18:30 OSTA LIPUT
8.7.2019

Silvennoisen Suvivieras, osa 6: Elias Karvonen 

Heinäkuun ensimmäisenä Suvivieraana nähdään yksi Silvennoisen omista suosikkipelaajista.  

karvonen_suvivieras.png 

Aika kulkee jännällä tavalla. Sen kulun nopeuden tiedostaa, mutta sitä tavallaan tukeutuu tiettyihin kiintopisteisiin ja niiden kautta muodostettuihin oletuksiin, joiden vääräksi huomaaminen hätkäyttää. Tässä tapauksessa tarkoitan sitä hetkeä, kun tajusin, että Elias Karvonen on nykyjoukkueen viimeinen pelaaja, joka oli mukana kaudella 2014-2015, kun aloin selostamaan TPS:n pelejä. 

Olen tukeutunut siihen ajatukseen, ettei siitä kaudesta ole vielä niin kauaa ja ettei TPS:n pakka olisi niin merkittävästi elänyt. Mutta onhan siitä jo viitisen vuotta, kun olemme Karvosen kanssa alkaneet hallin käytävällä morjestelemaan. Juteltukin on useaan kertaan. Harmittavan korkea prosentti niistä tuokioista on käsitellyt loukkaantumisia. Joko niiden luonnetta tai miltä kuntoutus tai paluu kaukaloon on tuntunut.

Kun päättyneenkin kauden tarina Karvosen kohdalla oli mikä oli, ei tätäkään kertaa voi muulla tavalla avata. Onneksi tällä kertaa voimme todellakin puhua koko liigauran alkua varjostaneesta vammakierteestä menneessä aikamuodossa.

— Viime kesänä olin jo tavallaan kunnossa, mutta jouduin kuitenkin vielä varomaan olkapäätäni, enkä saanut oikeastaan mitään tuloksia eteenpäin. Nyt huomaa, että olen aivan eri kunnossa. Uskallan laittaa enemmän painoja salilla ja juokseminen tuntuu todella hyvältä. Ensimmäistä kertaa vuosiin ovat tulokset olleet nousussa.

Viime kauden rikkoi olkapäävamma ja toinen polvi joutui operaation kohteeksi. Asiat on kuitenkin hyvä panna mittasuhteisiin, sillä viime kauteen valmistautumista haitannut olkapääleikkaus (eli siis se, jolla korjattiin se toinen olkapää ja joka siis katkaisi kauden 2017-2018) vei Karvosen tietyillä osa-alueille lähes nollapisteeseen. 

— Sehän alkoi siitä, että opettelin syöttämään saadakseni siihen taas tuntumaa. Syötön vastaanottaminenkin tuntui aluksi pahalta. Ensimmäiset kontaktin jopa hiukan pelottivat. Pikkuasioista se käden totuttaminen lähti. 

Kerron harmitelleeni kyseistä vammaa erityisesti, koska kaukalossa näytti siltä, että toisten loukkaantumisista oli muodostumassa Karvosen onni. Hän paikkasi loukkaantumisia kakkosketjun keskellä ja pelasi uransa siihen asti parhaita pelejä. Mitä en silloin vielä tiennyt oli se, että taustalla vaivasi koko ajan olkapää, joka ei tahtonut millään pysyä paikoillaan. Olkapäätä oli väännelty, käännelty, kuntoutettu ja teippailtu, mutta mikään ei auttanut. 

— Kyllä se aika paljon söi, kun tunsin, että peli kulkee, sain vastuuta ja pelipaikan vakiinnuttaminen oli lähellä ja tiedät, että et vain pysty pelaamaan. Oli kitkerä paikka poiketa valmentajakopissa kertomassa, ettei Karvosen poika pelaa enää peliäkään sillä kaudella.

Lopulta kausi 2017-2018 päättyi Raumalla, kun olkapää lähti kuopastaan aloitustilanteessa. Karvonen kertoo, että tapaus ei ollut ainoa laatuaan, vaan koko syksy oli ollut jatkuvaa taistelua vamman kanssa. Paluu kaukaloon kävi kuitenkin riipaisevan lähellä.

— Sen jälkeen yritin vielä kuukauden verran kuntouttaa olkapäätä ja olin palaamassa kokoonpanoon, kunnes pelipäivän aamujäillä se luiskahti sijoiltaan, kun joku nosti mailaani. Painuin koppiin mailat paukkuen ja sen jälkeen tehtiin leikkauspäätös.

KÄRKINEPPAILUSTA KAHTEEN SUUNTAAN

Karvosen koko liigaura on oikeastaan vähintään jonkin tason yllätys, sillä viiva ensimmäisistä luistelupotkuista liigajoukkueeseen oli kaikkea muuta kuin suorin.

— Minähän siirryin Kaarinan Kiekko-Pojista Tepsiin vasta nuoremmissa B-junioreissa. Olin aivan raakile. Kaikki muut olivat harjoitelleet jo monta vuotta. Pelasin viimeisen kauteni A-junnuissa C-ikäisenä. En ajatellut kiekosta sen kummempia, eli pelasin ihan hauskanpidon vuoksi, mitä divaria nyt ikinä pelasimmekaan. Siellä pystyi tekemään mitä huvitti. Kävin aikaisemmin myös TuTon B-junnuissa kokeilemassa ja he olisivat minut kyllä ottaneet, mutta halusin jäädä vielä vuodeksi Kaarinaan. Seuraavana kesänä kävin Tepsin B:ssä tryoutilla ja sille tielle jäin. Siitä alkoi Niemisen Juuson koulu. 

— Ei sitä silloin Kaarinassa olisi ikinä uskonut, että rahkeet riittäisivät liigaan asti. Joku C-junioreiden SM-sarjakin tuntui niin kovalta sarjalta! Katselin ylöspäin B-junnujen SM-sarjan pelaajia ja yhtäkkiä, kun seuraavalla kaudella olinkin siellä heidän joukossaan, niin olihan siinä vähän, että mitä hemmettiä.

Tätä taustaa vasten tuntuu näin jälkikäteen vielä yllättävämmältä, että 2015 A-junnujen Suomen mestaruuden voittaneen joukkueen pelaajista juuri Karvonen oli se, kelle Tepsin tuore päävalmentaja Ari-Pekka Selin alkoi kaavailla ruutua liigajoukkueesta.

— Se tuli kieltämättä vähän yllätyksenä, koska A-junnuihin asti kritisoitiin aina sitä, että pelini oli pelkkää hyökkäämistä ja etten osannut puolustaa alkuunkaan. Ja minähän oli A-junnuihin asti ihan kärkineppailija. 

Repesin tässä kohtaa epäuskoiseen nauruun, sillä tämä kuvaus ei vastaa lainkaan sitä mitä minä hänessä olen vuosien varrella nähnyt. Selitys on tosin varsin helppo. Olen nähnyt sitä Elias Karvosta, joka on kasvanut mieheksi. En muista enää lainkaan millainen pelaaja Karvonen oli, kun hän ensimmäistä kertaa A-junnuista liigaan nousi saati millaista peliä hän junnuissa pelasi. Minun tutkalleni hän nousi nimenomaan loistavalla kiekottomalla pelaamisellaan. Sillä saralla kehitys on siis ollut todella radikaalia.

— Olin edennyt A-junnuihin asti aivan pelkällä lahjakkuudella, olin huonossa kunnossa ja peli perustui pelkästään taitoon. Kun Miika Elomo, Fredrik Norrena ja kumppanit tulivat A-junnujen valmentajiksi, niin aloimme laittamaan myös urheilullisuutta ja pelin muita osa-alueita kuntoon. Olin kuitenkin ollut aina kova taistelemaan, niin sitä kautta peliini tuli myös se toinen puoli, jonka avulla pääsin liigajoukkueeseen mukaan. 

Karvosen reitti on ollut poikkeuksellinen ja hyppy, jonka hän joutui ottamaan oli kova. Kaipa sitä joku voisi miettiä, että mitä jos hän olisikin siirtynyt aikaisemmin ja niin pois päin, mutta aikaansa siinä vain hukkaan tulee pitkälti heittäneeksi. Karvonen on kuitenkin noussut liigatasolle asti eikä mikään estä häntä kehittymästä yhä, jos kaikki menee kuten pitää. On siis vaikea ajatella, että hän olisi ottanut kovinkaan vääriä askeleita matkalla kohti liigaa.

— Ei minulla ainakaan ole mitään sitä vastaan, etteivät vanhemmat pakottaneet parempaan joukkueeseen tai mitään sellaista. Sain rauhassa kypsyä siellä enkä tiedä olisiko silloin pää kestänyt kovempaa treeniä. 

HALU NÄYTTÄÄ

Karvosesta on vuosien varrella tullut yksi minun suosikkipelaajistani. Pidän häntä erinomaisena kahden suunnan pelaajana. Sellaisena, jota jokainen voittava joukkue tarvitsee. Koska hänet kuitenkin moni muistaa nimenomaan hyökkäävänä pelaajana ovat kannattajien odotukset olleet sen mukaisia. Törmäsin viime kaudella usein siihen, että häntä arvotettiin pelkästään tehopisteiden kautta ja hänen jatkosopimuksensa aiheuttikin somessa melkoista suukopua ja jälkipuintia. 

Pidin sitä kovin epäreiluna ja pidän yhä, mutta se herätti jo tapahtuessaan ajattelemaan sitä, että tiesikö Karvonen itse moista keskustelua käytävän hänen ympärillään ja jos tiesi, niin vaikuttiko se häneen mitenkään?

— Kun sellaista joka puolella on, niin kyllä se minullekin asti tulee esimerkiksi kaverin kertomana. Ei siihen voi jäädä kiinni. Varsinkin, kun tiedän miten rikki olen ollut nämä vuodet. Aina kun olen ollut pääsemässä rytmiin, on joku paikka hajonnut. Haluaisin vain päästä pelaamaan ehjän kauden ja näyttää, että pystyn pelaamaan kiekollista peliä. Itse luotan siihen täysin, että pystyn. 

Niin, halu näyttää. Se varmasti ohjaa useimpia pelaajia kohti parastaan ja voi olla se ratkaiseva sysäys, joka tekee eron siihen, että lenteleekö rintalastan alla pelkät kipinät vai todelliset lieskat. Kaikessa on kuitenkin kyse balanssista. Itseään pitää haastaa. Enemmän täytyy aina janota, mutta tunne tarvitsee aina sekaansa hypsäyksen järkeä. On tiedettävä mikä on oleellista, ettei käy yhtäkkiä niin, että häntä heiluttaakin koiraa, eikä toisin päin. 

— Totta kai kaikki sellainen tulee pään sisään, kun olen ennen liigapelejä ollut aina kiekollinen pelaaja. Olen oppinut kahden suunnan pelaamisen ja arvostamaan sitä työtä, mutta odotan itseltäni lisää hyökkäyssuuntaan. Tehojen vaikutus itseluottamukseen on kuitenkin iso, vaikkei sitä saisi ajatella. Yksi syöttöpiste voi pelastaa illan itseluottamuksen kannalta. Maalista puhumattakaan. Kuitenkin sellainen 90% pelistä on itseluottamusta ja ne keillä sitä on, myös pärjäävät kentällä. Sitä täytyy koittaa ammentaa ja vaalia pienten asioiden kautta.

Haastattelun päätteeksi Karvonen ehdottaa, että josko tämä olisi sitten viimeinen kerta, kun me juttelemme loukkaantumisista. Vastaan toivovani sitä todella. Haluan nimittäin päästä todistamaan ne näytöt, jotka hän haluaa antaa, sillä epäilen vahvasti, että olemme nähneet vasta pintaraapaisun siitä mitä hän voisi pelaajana olla.

Markku Silvennoinen

Kirjoittaja on Radio Cityn TPS-selostaja. TPS:n ottelut kaudella 2019-2020 kuullaan Radio Cityn Turun taajuudella 105,5.

 

LUE KOKO SARJA:
Silvennoisen Suvivieras, osa 17: Kalle Kaskinen
Silvennoisen Suvivieras, osa 16: Lauri Korpikoski
Silvennoisen Suvivieras, osa 15: Ville Vahalahti
Silvennoisen Suvivieras, osa 14: Bernard Isiguzo
Silvennoisen Suvivieras, osa 13: Teemu Väyrynen
Silvennoisen Suvivieras, osa 12: Hannu Kuru
Silvennoisen Suvivieras, osa 11: Olli Kaskinen
Silvennoisen Suvivieras, osa 10: Aleksi Salonen
Silvennoisen Suvivieras, osa 9: Aleksi Anttalainen
Silvennoisen Suvivieras, osa 8: Topi Nättinen
Silvennoisen Suvivieras, osa 7: Julius Pohjanoksa
Silvennoisen Suvivieras, osa 6: Elias Karvonen
Silvennoisen Suvivieras, osa 5: Kaapo Kakko
Silvennoisen Suvivieras, osa 4: Santeri Lukka
Silvennoisen Suvivieras, osa 3: Simon Suoranta
Silvennoisen Suvivieras, osa 2: Oskari Lehtinen
Silvennoisen Suvivieras, osa 1: Lauri Pajuniemi