karuselli_tpshifk.jpgkaruselli_tpslounas.jpgkaruselli_tps_shop.jpgkaruselli_kausikortti.jpgkaruselli_midas.jpg
Seuraava kotiottelu
TPS - HIFK PE 20.12. 18:30 OSTA LIPUT
23.6.2019

Silvennoisen Suvivieras, osa 4: Santeri Lukka

Juhannus meni jo, mutta Silvennoisen Suvivieraat pysyvät.

lukka_suvivieras.png

Tapaamme Santeri Lukan Gatorade Centerillä. Ulkona on kutakuinkin täysverinen kesäkeli, joten tuntuu huvittavalta istua jäähallilla. Pohjien rakentaminen vielä kaukaisuudessa häämöttävää kautta kohti on kuitenkin saavuttamassa ensimmäisen vaiheensa huipennuksen. Haastattelua tehdessä on enää pari päivää siihen, kun suurin osa TPS-joukkueesta lähtee kuuden viikon mittaiselle omatoimiselle harjoittelujaksolle.

Lukan kohdalla tämä tarkoittaa siirtymistä kasitietä pitkin parin tunnin matkan verran pohjoiseen, eli kotimaisemiin, jotka löytyvät Porista. Siellä Lukan on määrä treenata tutun valmentajan, Tomi Pakarisen kanssa. Lukka kertoo pitävänsä siitä, että vaikka kesä onkin työntäyteinen, niin siihen sisältyy edes muutaman viikon mittainen kotva, jolloin hän voi itse päättää omista aikatauluistaan. Kauden aikana kiekkoilijan arki on, kuten hän sitä kuvaa, jatkuvaa hallin ja kodin välin sahaamista, mikä tietysti kuuluu asiaan.

Mutta ennen kuin voidaan kääntää katseita tulevaan, on syytä kelata nauhaa hieman taaksepäin. Lukka saapui Kuopiosta Turkuun noin vuosi sitten ollen vanhojen KalPa-kausien jälkeen varsin kuumaa kamaa siirtomarkkinoilla. Kysyessäni tuntemuksia viime kaudesta pudottelee Porin mies asiat paikoilleen suorasukaiseen tyyliinsä sen kummemmin kiertelemättä.

– Täytyy sanoa, että henkilökohtaisesti oli jotenkin todella vaikea kausi. Syksy meni toki ihan hyvin. Olin uudessa paikassa ja puhtaalta pöydältä pääsin lähtemään, mutta olin tottunut tietyllä tavalla hiukan isompaan rooliin. Toki siinä olivat myös Lucas Ekeståhl Jonsson ja Ilkka Heikkinen kilpailemassa kanssa niistä samoista ylivoimaminuuteista ja he tekivät ne tarvittavat pisteet ja myös pelasivat enemmän ylivoimaa. Siinä oli itseluottamus hiukan koetuksella. Viime kaudella jouduin oikeasti miettimään, että missä oikein mättää.

– Se oli sellainen mukiinmenevä kausi, mutta paljon pitää parantaa.

Lukka vaatii itseltään paljon ja rima hipoo aina ennätyskorkeuksia. Tällä kertaa hän ei ehkä yltänyt sinne, mutta otti matkan varrelta mukaansa asioita, jotka taatusti sysäävät häntä jälleen eteenpäin. Katse on ollut tiukasti peilissä.

– Kyllähän sitä on tässä tosiaan syitä tullut mietittyä. Esimerkiksi tein vain yhden maalin ja sekin tuli jo noin kymmenen kierroksen jälkeen. Silloin oli hyvä fiilis, kun sain maalin tehdyksi, mutta tietenkään ei ollut sellainen olo, että se jäisi viimeiseksi. Kun tulee pitkiä putkia ilman onnistumisia, niin pelaaja alkaa miettimään mistä kiikastaa ja se saattaa hieman heijastua muuhunkin peliin.

– Kääntöpuolena on toki se, että nyt opin nauttimaan puolustuspelaamisesta, mikä on tietysti hyvä, kun puolustaja olen, eli eivät ne pisteet ole kaikki kaikessa. Varsinkaan viime kaudella, kun pelasin pääasiassa viidellä viittä vastaan. Opin arvostamaan enemmän sellaisia pieniä juttuja ja oman pään kunnialla hoitamista. Samalla oli kuitenkin tärkeää muistaa omat vahvuudet, eli pelin avaaminen ja niin pois päin. Tämä kausi opetti paljon siitä, miten oma mieli toimii silloin, kun on vähän vaikeampaa.

– Ainahan sitä on olemassa omat odotukset, kaverin odotukset, oman mummon ja pappan odotukset ja jonkun toimittajan odotukset, mutta omat odotukseni eivät täyttyneen tuloksenteon muodossa. Välillä käsittelin niitä asioita väärin ja välillä oikein, joten sellainen kultainen keskilinja pitäisi siihen löytää.

Heitän ilmaan otaksumani siitä, että kun Lukka on joutunut raivaamaan paikkansa Liigassa vähän mutkaisempaa reittiä ja vanhemmalla iällä, niin se on omiaan auttamaan tällaisissa tilanteissa, kun asiat täytyy osata laittaa oikeisiin mittasuhteisiin.

– Urheilupsykologin kanssa olemme juuri tuosta jutelleet, että noin kymmenen vuotta sitten, kun pelasin miesten kakkosdivaria HC Luviassa ja joku olisi tullut sanomaan, että kymmenen vuoden päästä puen A-maajoukkuepaitaa päälle, niin olisin varmasti nauranut päin naamaa! Tässä on lopulta aika nopeasti tapahtunut paljon asioita, joten pitää vain osata malttaa omien odotusten kanssa.

TUNNE ON KAIKKI KAIKESSA

Pidin Lukan pelityylistä kovasti heti kun hänet ensimmäistä kertaa KalPan paidassa näin. Vaikeahan siitä oli olla pitämättä, sillä vaikka Lukka ei ehkä ole kentän kookkain peluri, hän piti huolen siitä, että vastustaja tiesi hänen olevan kentällä. Lukka teki sen myös monella eri tavalla.

Hän saattoi mäjäyttää mojovalla niitillä vastustajan katolleen, vääntää hyökkääjän hapoille kulmakamppailussa, koska tahansa mennä kenestä tahansa kiekon kanssa ohi tai vapauttaa oman pelaajan vauhtiin tarkalla avauksella.

Tapa, jolla hän suhtautui mihin tahansa pelin osa-alueeseen täysin pelottomasti, herätti kovasti kunnioitusta. Rohkeus löytyy Lukan mukaan jo kaukaa hänen juuristaan.

– Eiköhän se ole aikoinaan lähtenyt siitä, kun passiin lyötiin Pori syntymäpaikkakunnan kohdalle. Sitä yritän jollain tavalla myös vaalia.

– Rohkeus on minulle sitä, että uskaltaa olla oma itsensä, oltiin sitten kentällä tai sen ulkopuolella. Että uskaltaa mennä tilanteisiin ensimmäisenä väliin, puhua paljon kentällä, auttaa joukkuekaveria ja antaa positiiviista kommenttia heille. Ettei vetäydy kuoreensa ja uskaltaa huutaa välillä sitä vi***akin, jos siltä tuntuu ja uskaltaa näyttää tunnetta.

Lukan tapa pelata lätkää vaatii hyvien vaistojen ja uskalluksen lisäksi myös tasapainoa. Riskillä pelatessa virheitä sattuu, mutta vaikka tekevälle nimenomaan kuuluukin sattua, niin rajansa toki kaikella.

– Virran Pekka sitä minulle aikanaan opetti, että “mieluummin teet ne kymmenen virhettä kuin jätät ne tekemättä.” Sitä kautta pelaaja myös todella oppii. Niinhän se menee pitää olla rohkea, muttei tyhmä. Sitä olen yrittänyt noudattaa.

Lukasta myös huokuu halu poistua joka tilanteesta voittajana.

– Kyllä esimerkiksi kulmaan pitää mennä sillä meiningillä, että “pe****e, nyt pistetään tuo äijä pe******een” ja tullaan kiekon kanssa sieltä pois. Se on minun mielestäni ennen kaikkea tunnepelaamista. Jos sinne menee kananmunat kainalossa vähän pyytelemään anteeksi, niin silloin ei kyllä ainuttakaan kamppailua voita.

Kuten aiemmin todettua, ei ollut välttämättä mitenkään itsestään selvää, että Lukka valitsisi juuri TPS:n uudeksi seurakseen, sillä hänen allekirjoituksensa perässä oli useampikin taho. Lukalle tuli vahva tunne, että TPS todella halusi juuri hänet riveihinsä. Tätäkään seuravalintaa Lukka ei kuitenkaan tehnyt vain kylmän järjen perusteella.

– Kyllä pelaajalle vaan tulee sellainen tunne, että mikä voisi lopulta olla se oikea paikka. Niin olen tehnyt aiemminkin, onpa kyseessä ollut sitten Mestis tai Liiga ja onpa joukkueita ollut tarjolla enemmän tai vähemmän, niin aina olen luottanut intuitioon ja kuunnellut sydäntäni.

– Toki olen käynyt keskusteluja myös tyttöystäväni ja vanhempieni kanssa, mutta lähtökohtaisesti olen mennyt sen tunteen mukaan. Ainakin tähän mennessä olen tehnyt ihan oikeita ratkaisuja.

 

Markku Silvennoinen

Kirjoittaja selostaa TPS:n ottelut kaudella 2019-2020 Radio City Turun taajuudella 105,5.

 

LUE KOKO SARJA:
Silvennoisen Suvivieras, osa 17: Kalle Kaskinen
Silvennoisen Suvivieras, osa 16: Lauri Korpikoski
Silvennoisen Suvivieras, osa 15: Ville Vahalahti
Silvennoisen Suvivieras, osa 14: Bernard Isiguzo
Silvennoisen Suvivieras, osa 13: Teemu Väyrynen
Silvennoisen Suvivieras, osa 12: Hannu Kuru
Silvennoisen Suvivieras, osa 11: Olli Kaskinen
Silvennoisen Suvivieras, osa 10: Aleksi Salonen
Silvennoisen Suvivieras, osa 9: Aleksi Anttalainen
Silvennoisen Suvivieras, osa 8: Topi Nättinen
Silvennoisen Suvivieras, osa 7: Julius Pohjanoksa
Silvennoisen Suvivieras, osa 6: Elias Karvonen
Silvennoisen Suvivieras, osa 5: Kaapo Kakko
Silvennoisen Suvivieras, osa 4: Santeri Lukka
Silvennoisen Suvivieras, osa 3: Simon Suoranta
Silvennoisen Suvivieras, osa 2: Oskari Lehtinen
Silvennoisen Suvivieras, osa 1: Lauri Pajuniemi