karuselli_tps_pelicans.jpgkaruselli_tpslounas.jpgkaruselli_tps_shop.jpgkaruselli_kausikortti.jpgkaruselli_midas.jpg
Seuraava kotiottelu
TPS - Pelicans LA 19.10. 18:30 OSTA LIPUT
31.5.2019

Silvennoisen suvivieras, osa 2: Oskari Lehtinen

Markku Silvennoisen juttusarjan toisena vieraana sopimusta jahtaava voimahyökkääjä.

lehtinen_artikkeli.png

Siitä alkaa olla pitkä aika. Hieman yli kahdeksan vuotta, eli kaudella 2010-2011 Oskari Lehtinen on viimeksi kantanut TPS-paitaa yllään. Tepsin junnumyllyn läpikäynyt Lehtinen pelasi tuolla kaudella Tepsin A- ja B-junioreissa joukkuekavereinaan muiden muassa Elmeri Eronen, Niklas Friman, Elias Karvonen, Rasmus Kulmala, Hannu Kuru, Artturi Lehkonen, Mikko Lehtonen, Jasper Lindsten, Joni Ortio, Rasmus Ristolainen ja Niklas Salo.

Yhteinen tie edellä mainittujen herrojen sekä kasvattajaseuran kanssa katkesi siihen kauteen ja B-junnujen hopeaan, jonka jälkeen Lehtinen lähti kasitietä pohjoiseen ja Rauman Lukkoon.

– Halusin ehkä uutta kokemusta ja sieltä sain aika pitkän junnusopimuksen, eli ajatus oli, että jossain kohtaa voisi aueta tie liigaankin. Kaikki ei kuitenkaan mennyt aivan kuten piti. Pelit eivät kulkeneet kovin hyvin eikä valmennus antanut luottoa.

Käsite “juniorisopimus” on varmasti monille kiekkoa seuraaville tuttu, mutta mitä se lopulta pitää sisällään?

– Silloin siinä oli pieni palkka, sellainen ruokaraha ja sen lisäksi seura järjesti kämpän. Kuuluin Lukon akatemiaporukkaan ja sen kanssa käytiin sitten vielä erikseen jäällä.

–  Opiskelin siinä samalla myös kauppiksessa, mutta kun lähdin Lukosta, niin se jäi myös kesken.

Lukosta Lehtisen tie vei takaisin Turkuun, mutta suuntana olikin Kupittaa ja TUTO:n nuttu. Tässä tarinan vaiheessa mukaan kuvaan asteli myös varsin tuttuja nimiä.

– Pasi Saarela oli silloin Lukon toiminnassa mukana ja puhui TUTO:n A-junnuja valmentaneelle veljelleen Ilkalle, että minulla on tie tukossa ja josko sieltä löytyisi pelipaikka. Tulin Turkuun ja allekirjoitin Juhani Tammisen kanssa Mestis-sopimuksen, eli olin A-junnuissa sen loppukauden ja kävin harjoittelemassa myös Mestis-joukkueen mukana ja pääsin yhden pelinkin pelaamaan.

TAMI PUMPPAA RENKAAT TÄYTEEN

En voi vastusta kiusausta, vaan kun tilaisuus on, niin kissa on nostettava pöydälle. Millaista oli pelata “Tami” Tammisen joukkueessa?

– Mielenkiintoista, Lehtinen tiivistää naurun saattelemana.

– Se oli ajoittain aika hauskaakin, mutta ehkä mielenkiintoinen on oikeampi sana kuvaamaan sitä.

– Ikinä ei yksikään valmentaja tai ylipäätään ulkopuolinen ole saanut minua pumpattua sillä tavalla. Lähdimme sen kauden ainoassa Mestis-pelissäni aivan junnukokoonpanolla Vaasaan pelamaan Sportia vastaan sinne heidän noidankattilaansa ja voitimme matsin 1-0. “Tami” sai koko porukan pumpattua hienosti iskuun. Hän sai meidät uskomaan, että olemme aivan h—vetin hyviä pelaajia. Hienosti hän osaa puhua!

“Tami” jätti TUTO:n valmentamisen sen kauden jälkeen ja myös Lehtisen pelit Kupittaalla olivat hetkeksi ohi. Seuraava osoite oli Porin Ässien organisaatio.

– En lähtenyt Poriin sinänsä mitään liigapaikkaa kyttäämään, vaan siinä kävi niin, että Ismo Lehkonen tuli TUTO:n päävalmentajaksi ja treenattuani kesän heidän kanssaan “Ika” totesi, ettei Mestiksestä olisi hyvää roolia luvassa ja että minun kannattaisi lähteä Poriin. Hän oli siitä puhunut jo Ässien Pasi Kaukorannalle ennen kuin kertoi asiasta edes minulle.

– Se oli loppujen lopuksi kuitenkin vain hyvä asia, että pääsin sinne. Sain A-junnuissa tosi ison roolin ja Pekka Virta, joka valmensi Ässien liigajoukkuetta, otti minut myös heidän matkaansa.

Koska Lehtinen pelaa kuten isomman pelurin kuuluukin, oli Pori juuri siinä hetkessä oiva koti hänelle. Eikä pahitteeksi tietenkään ollut päästä aistimaan Satakunnan rakkaiman perinteen, eli Ässien ja Lukon välisten derbyjen tunnelmaa.

– Ässien pelaaminen sopi oikein hyvin minun pelityylilleni, eli että mennään pää kolmantena jalkana ja taklataan paljon. Pelasin yhdeksän peliä liigassa ja niistä kaksi tai kolme taisi olla vielä Lukkoa vastaan, joten hienoa oli niitä pelata. Itsellä voi tulla sellaista ekstralatausta, jos vastassa on entinen joukkueeni, mutta näissä peleissä oli vielä kovempi lataus. Peleistä saatettin kirjoittaa lehdissä koko edeltävä viikko.

MILJONÄÄRIN MIELIVALTAA

Vakipaikkaa liigaringistä ei Lehtisen näytöt vielä tuoneet ja kun puhelimeen tuli soitto vähän vieraammasta suuntanumerosta, oli aika lähteä testaamaan ulkomaiden kiekkoapajat. Tarkemmin sanottuna Ruotsin kolmas sarjataso, eli Hockey Ettan oli kohteena ja seurana Mörrums GoIS.

– Siinä olisi ollut jonkinlaisia Mestis-kuvioita, mutta halusin kokea jotain muuta. Etenkin kun Ruotsista vielä ilmoittelivat, että ykkösmieheksi sinne minua haluaisivat, niin päätin lähteä sinne, missä saisin pelata. Minulle on lopulta ihan sama, minne menen, kunhan saan pelata. Mutta sanotaan näin, että se oli kokemus. Jääkiekkoilullisesti en elänyt urani parasta aikaa siellä.

– Kausi alkoi Mörrumsissa, jonka päävalmentaja Jens Svensson sai harjoituspelien jälkeen kenkää. Hän sentään puhui hiukan englantia, mikä oli tarpeen, koska en puhu ruotsia. Ymmärrän joitain sanoja, mutta kauheasti en puhu. Kakkosvalmentaja Johan Sandmark jäi siihen päävalmentajaksi eikä puhunut sanaakaan englantia, eikä ilmeisesti myöskään pitänyt minusta. Kun pelit alkoivat, niin taisin pelata kymmenestä ensimmäisestä pelistä kahdessa. En saanut koskaan minkäänlaista selitystä miksi niin kävi.

Kauaa ei Lehtinen joutunut katsomossa istumaan tai tuppia puremaan, kun hätiin astui saman sarjatason Lindlövens IK.

– Siirto lähti liikkeelle, kun heidän suomalainen päävalmentajansa, Jussi Salo, soitteli Mörrumsille, että kun minä en kerran pelaa, niin he voisivat minut ottaa. Pääsin paremmin hommaan sisään siellä ja tulostakin alkoi tulla.

Lupaavaan alkuun valitettavasti jäivät positiiviset hetket myös Lindlövenisssä, sillä tarinan seuraava luku oli todella epäruotsalainen. Vastaavanlaisia tarinoita on kuultu aiemmin Venäjältä tai pienemmistä kiekkomaista, mutta osataan kansankodissakin hoitaa hommat haljusti ja tyylittömästi.

–  Kun jäimme ylemmästä jatkosarjasta kahden pisteen päähän, niin siellä tehtiin päätös, että he maksavatkin vain puolet palkastani eikä minulle oltu siitä mitään ilmoitettu. Eli he vain päättivät niin, koska emme päässeet suoraan playoffeihin ja minä tietysti ilmoitin, ettei sopimuksessani mitään sellaista lue eikä se nyt niin voi yhtäkkiä vain mennä!

– Olin ollut siellä kaksi kuukautta ja palkat olivat muutenkin myöhässä, eli en ollut saanut ollenkaan vielä palkkaa Lindlövenissä ollessani. Onneksi taskun pohjalle oli jäänyt hiukan vielä Mörrumsin ajalta roposia, joilla sitten elelin, kun asuminen oli sentään ilmaista. Ilmoitin, etten pysty elämään tällä lailla, kun ei rahaa enää vain ollut. Varasin laivalipun ja lähdin vain menemään.

– Se oli todella erikoinen keissi, sillä ilmeisesti kyseisen pikkuseuran omistaja oli jonkin sortin sanomalehtimiljonääri, mutta hän ei vain halunnut maksaa niitä pieniä palkkoja kokonaisuudessaan.

VARIS ANTOI LUOTTOA

Lehtinen palasi epäonniselta Ruotsin reissultaan ensin loppukaudeksi TUTO:n riveihin ja seuraavalla kaudella oli aika ottaa uusi askel Mestis-kartalla, kun Joensuun Jokipojat halusi hänet remmiinsä. Vaan kuten niin monta kertaa aiemminkin, oli edessä kivikkoisempaa taivalta, vaikka tarina Mehtimäellä päättyikin uran kenties tärkeimpään kauteen.

– Ensimmäisellä kaudella oli valmentajana Ari “Turbo” Aaltonen ja pelasin hänen alaisuudessaan vain sellaista noin kahtatoista minuuttia, mutta tammikuussa, kun “Turbo” sai kenkää, tuli tilalle Jouni Varis, joka ilmeisesti piti minusta kovasti. Sain todella paljon peliaikaa. Toisella kaudella pelasin varmaan yli kaksikymmentä minuuttia illassa hyökkääjänä.

– Keskustelin Aaltosen kanssa paljon ja kerroin että halusin pelata enemmän, koska tiesin, että pystyn saamaan Mestiksessä enemmän tulosta aikaan. Se oli todella turhauttavaa. Mutta Varis, vaikka emme tunteneet entuudestaan, otti minut siipiensä suojaan ja antoi luottoa, joten  tulostakin alkoi tulla.

Haastattelun aikana käy selväksi, että Lehtinen on ehtinyt kokea kiekkomaailman nurjaa puolta varsin paljon, eikä tie kiekkoilijana ole ollut helppo saati järin suora. Yhtä eteenpäin mennyttä askelta kohden on edessä ollut ensin pari-kolme taaksepäin vievää loikkaa. Mieleen juolahtaa kysymys, että onko kuitenkin vielä suhteellisen nuoren pelurin usko ollut koskaan koetuksella ja hanskat lähellä tiskiä?

– No, ei oikeastaan, koska olen ajatellut asian vain niin, että pelaan jääkiekkoa niin kauan kuin paikat kestävät. Sitä minä haluan tehdä ja olen mielestäni suht hyvä pelaamaan, joten miksi en pelaisi? En ole missään kohtaa ajatellut lopettavani tai luovuttavani. Olisihan se tyhmää, kun olen koko elämäni sille omistanut, että heittäisin sen tuosta vain pois, vaikka tiedän vielä pystyväni parantamaan ja antamaan aika paljon vielä tälle pelille.

Henkilökohtaisesti olen aina ollut harmissani siitä, kun törmään esimerkiksi Mestis-pelaajiin kohdistuvaan vähättelyyn. “No sehän on pelkkä Mestis-pelaaja.” Usein vielä ilkeämmin ilmaistuna. Vuodet ovat osoittaneet, että mielikuvat kannattaa  unohtaa ja jos todella halutaan tietää mihin pelaajasta on ja mikä hän on miehiään, pitää hänelle myös antaa rehti mahdollisuus näyttää mihin hän pystyy. Usein tarvitaan se oikea paikka ja oikea ihminen, joka näkee sen millaisia hevosvoimia pelaajan konepellin alla todella piilee. Lehtiselle tämä henkilö oli edellämainittu Jokipoikien valmentaja Jouni Varis.

– Se on varmasti monen pelaajan kohdalla niin, että tähtien on oltava oikeassa asennossa ja että joku oikea ihminen näkee ja antaa mahdollisuuden, jolla päästä eteenpäin. On monta pelaajaa, jotka pystyisivät pelaamaan korkemmalla tasolla, mutta kukaan ei vain ole nähnyt sitä tai luottanut oikealla hetkellä. Variksen Jounille menee iso kiitos siitä, että hän luotti minuun.

Mestis-kaudella 2017-2018 Lehtinen oli 22 maalillaan Mestiksen viidenneksi kovin maaliruisku yhdessä TPS-aikaisen joukkuetoverinsa Niklas Salon kanssa. Se avasi hänelle pitkästä aikaa ovia Liigan puolelle ja päättynyt kausi alkoi HPK:n paidassa. Kerholta ei kuitenkaan jatkoa herunut, joten Lehtisen piti tähyillä jälleen toisaalle. Tällä kertaa, kun Lehtisen puhelimeen tuli puhelu tuntetomattomasta numerosta, sijaitsi virtuaalilangan toinen pää Etelä-Karjalassa.

–  Sain mahdollisuuden SaiPasta, koska siellä oli todella monta pelaajaa loukkaantuneena ja menin sinne kuukauden try-outille. Ensimmäisen kuukauden verran sain pelata kärkiketjuissa ja myös ylivoimalla. Siinä taisi parhaimmillaan olla kuuteen peliin viisi pistettä, mutta jonkun huonomman pelin jälkeen tulikin käsky 13.hyökkääjäksi.

– Kun päätös tuli, että saan jatkaa siellä, niin ajattelin, että eiköhän tässä pelatakin saa, kun tuskin he nyt minua sinne pelkästään penkille istumaan ottaisivat. Mutta jämäminuuteilla se koko kausi lopulta menikin.

Harmikseen Lehtinen oli lopulta väärässä. Loppukausi meni jälleen turhauttavissa tunnelmissa vähin äänin loppuunsa.

– En saanut kovinkaan paljon mitään kommenttia, vaikka yritin kysellä valmennukselta mitä voisin tehdä paremmin. Kaikkeni yritän aina tehdä, että pääsisin pelaaman enemmän, mutta en oikein saanut hommaan sellaista punaista lankaa, kun en saanut vastauksia siihen, että mikä auttaisi ja mitä voisi parantaa. Tuntui, ettei mitään ollut tehtävissä, että odotellaan vain kauden loppumista jotta voisin etsiä uuden paikan.

YLLÄTTÄVÄ KOTIINPALUU

Jälleen olisi Lehtisellä edessä uuden seuran etsintä, muutto uuteen kaupunkiin ja kaikki mikä siihen rumbaan aina kuuluu. Epävarmuudessa elämään tottunut hyökkääjä sai kuitenkin yhteydenoton TPS:ltä ja näin sai mahdollisuuden taistella paikasta Tepsin kivikovassa joukkueessa.

– Kyllä siitä hymy nousi kasvoille. Olin jopa vähän ihmeissäni, sillä en edes ajatellut, että sellainen mahdollisuus olisi, että voisin palata kotiin pelaamaan.

Try-outin kautta pelipaikan hakeminen on Lehtiselle tuttua, mutta miten sellainen tilanne oikein käsitellään? Voisi kuvitella, että kyseinen tilanne olisi melkoinen painekattila, mutta Lehtisen vastaus paljastaa hänet erittäin positiviiseksi ihmiseksi, joka eikä näe ympärillään uhkia vaan ajattelee asioita mahdollisuuksien kautta.

– Jos takaraivossa olisi jotain huonoja ajatuksia, niin treenaaminenkin muuttuisi vaikeaksi, sitä alkaisi puristamaan mailaa ja se olisi vain häiriöksi. Nyt on varmasti kovin lataus harjoitteluun mitä minulla on ikinä ollut. Nautin siitä, että saan olla täällä ja treenaan h—vetin kovaa. Sillä sen sopimuksen on pakko tulla tai sitten se ei tule millään.

– Aivan ensimmäinen tavoite on se, että minusta tulisi vakionaama liigaan eikä joka vuosi tarvitsisi try-outin kautta hakea paikkaa. Nyt kun pääsin tänne, niin totta kai haluan jatkaa täällä mahdollisimman pitkään.

25-vuotiaaksi kiekkoilijaksi on Lehtinen saanut viettää kosolti matkalaukkuelämää, joten todellisen kotiinpaluun häämöttäminen herättää toiveita siitä, että ehkä tänä syksynä laukut voisikin pitkästä aikaa purkaa ja laittaa vaikka vintille. Edes hetkeksi.

– Turku on kotikaupunkini, ystävät, perhe ja tyttöystävä ovat täältä, niin olisihan se hienoa saada pelata täällä. Kyllä tässä on saanut reissata ja muuttaa osoitteita ihan tarpeeksi. Laskeskelin tuossa, että olen tähän mennessä asunut jo 17 eri kämpässä.

Kuten todettua, Lehtinen on TPS-kasvatti. Kun istumme Leaf Areenan kahviossa, kiinnittyy huomioni Lehtisen treenipaitaan, jota koristaa TPS-logo. Mitä sen kantaminen hänelle merkitsisi, jos sopimus syntyisi?

– Se merkitsisi todella paljon. Itse asiassa joka aamu treeneihin lähtiessä katselen tuota paidanrintamusta vähän hassusti, että miten siinä onkin Tepsin logo, Lehtinen naurahtaa.

– Jos Suomessa pelaa, niin mikäs sen hienompaa olisikaan kuin pelata Tepsissä ja Turussa.

Ellei ole sattunut näkemään Lehtisen vielä melko harvalukuisia liigapelejä tai päässyt Mestis-areenoilla häntä näkemään, niin antaa miehen itsensä kertoa, että millainen peluri tässä oikein yrittää tietään Tepsin rosteriin raivata.

– Tykkään ajaa äijiä päin ja herättää joukkuetta sitä kautta sekä herättää itseäni sillä, että menen johonkin pienempään väliin ja kahnaamaan maalin eteen. Maalinteko on myös aina ollut vahvuuteni ja uskon, että pystyn siihen Liigassakin.

Eli äijää seinään ja kiekkoa maaliin?

– Se on ollut minun mottoni!

Vähemmälläkin on kiekkohistoriassa kulttisuosikin statusta hommattu. En malta odottaa, että pääsen näkemään, miten Lehtinen toteuttaa mottoaan TPS-paidassa!

Markku Silvennoinen

Kirjoittaja on Radio Cityn TPS-selostaja

Kaudella 2019-2020 TPS-ottelut kuullaan taajuudelta 105,5.

 

LUE KOKO SARJA:
Silvennoisen Suvivieras, osa 17: Kalle Kaskinen
Silvennoisen Suvivieras, osa 16: Lauri Korpikoski
Silvennoisen Suvivieras, osa 15: Ville Vahalahti
Silvennoisen Suvivieras, osa 14: Bernard Isiguzo
Silvennoisen Suvivieras, osa 13: Teemu Väyrynen
Silvennoisen Suvivieras, osa 12: Hannu Kuru
Silvennoisen Suvivieras, osa 11: Olli Kaskinen
Silvennoisen Suvivieras, osa 10: Aleksi Salonen
Silvennoisen Suvivieras, osa 9: Aleksi Anttalainen
Silvennoisen Suvivieras, osa 8: Topi Nättinen
Silvennoisen Suvivieras, osa 7: Julius Pohjanoksa
Silvennoisen Suvivieras, osa 6: Elias Karvonen
Silvennoisen Suvivieras, osa 5: Kaapo Kakko
Silvennoisen Suvivieras, osa 4: Santeri Lukka
Silvennoisen Suvivieras, osa 3: Simon Suoranta
Silvennoisen Suvivieras, osa 2: Oskari Lehtinen
Silvennoisen Suvivieras, osa 1: Lauri Pajuniemi