kaudenavaus_uusi_karuselli.jpgmökkikausi_karuselli.jpgkaruselli_tps_shop.jpg
5.8.2019

Silvennoisen Suvivieras, osa 17: Kalle Kaskinen

Mitä pyörii päävalmentajan mielessä uuden kauden kynnyksellä? Se selviää Suvivieraan viimeisessä jaksossa.

kallekaskinen_suvivieras.png

Vanhin muistikuvani Kalle Kaskisesta on lehtileike keväältä 1992. Kuva on Kupittaan jäähallista, jossa TPS voitti A-nuorten Suomen mestaruuden ja siinä ovat Kaskinen ja Saku Koivu pitelemässä mestaruuspokaalia. Kävimme isäni kanssa katsomassa muistaakseni kaikki finaalisarjan Turun pelit, joten olen nähnyt Kaskisen pelaavan, mutta koska olin silloin vasta 7-vuotias, niin mainitun kuvan lisäksi ei hänestä jäänyt muistijälkiä.

Muistan kyllä, että Koivun noustua liigaporukan mukaan olin satavarma, että Kaskinen seuraisi kohta perässä. Niin ei kuitenkaan käynyt ja minua onkin siitä lähtien kiinnostanut, että miten hänen pelihommansa jatkuivat mestaruuden jälkeen ja miksi liigaura ei lopulta urjennut?

– Mestaruuden jälkeen olin mukana Vladimir Jursinovin valmentaman liigajoukkueen kesätreeniringissä. Kaikki varmasti muistavat kuinka kovia joukkueet siihen aikaan olivat, joten nuorena poikana ei ollut helppoa mahtua siihen mukaan. Pelasin 1992-1993 kauden A-junnuissa ja kausi meni hienosti. Tavoitteet olivat kovat. Menin seuraavalla kaudella armeijaan ja siellä tuli sellainen pikku tenkkapoo, että jalkani meni poikki jalkapallopelissä ja se kausi jäi hiukan lyhyeksi.

– Sen jälkeen olin vähän sellaisessa välitilassa. En ollut oikein päässyt siihen “Jursin” myllyyn mukaan ja Tepsillä oli kauhea määrä pelaajia. TUTO oli noussut liigaan Juhani Tammisen valmentamana. “Tamilla” oli sellainen idea, että hän keräisi joukkueeseensa niitä turkulaisia pelaajia, jotka eivät vielä olleet Tepsissä päässeet liigamiehistöön.

– Meitä oli muutama poika kesällä TUTO:n harjoitusleirillä ja alkoi näyttää siltä, että seuraava askel olisi pelata liigaa TUTO:n paidassa. Taisi olla harjoitusleirin viimeinen päivä, kun “Tami” ilmoitti, että hänen pestinsä päättyy ja hän lähti Ranskan maajoukkueen valmentajaksi. Se meidän juttu oli nimenomaan linkittynyt siihen “Tamin” projektiin. Kun hän lähti ja tilalle tulivat uudet tekijät, niin se homma meni sivu suun.

Kaikkien näiden vuosien jälkeen tämän tarinan kuuleminen on varsin kiehtovaa, kun ottaa huomioon millaisella joukkueella TUTO lopulta liigavuotensa pelasi. Joukkue oli erittäin kokenut, ehkä joiltain osin jo parhaat päivänsä nähnyt ja kahta liigakautta leimasivat erilaiset sisäiset draamat. Sitä voi toki vain jossitella ja spekuloida, mutta olisi äärimmäisen kiinnostavaa tietää olisiko Tammisen ajama lähestymistapa tuonut paremman tuloksen?

No, asiat menivät lopulta, miten menivät ja Kaskinen joutui valintojen eteen.

– Samana kesänä hain oikeustieteelliseen ja opiskelupaikka jäi puolentoista pisteen päähän. Tuli sellainen olo, että oli pakko ottaa happea ja miettiä, että mitäs sitä aletaan isona tekemään. Elettiin kuitenkin vuotta 1994, jolloin ammattilaiskiekko teki tuloaan. Viimeiset 20 vuotta on tällä saralla eletty vähän erilaisessa todellisuudessa, mutta silloin oli niin sanotusti rehellistä ja reilua miettiä muita vaihtoehtoja.

– Pelasin vuoden verran II-divisioonaa Turku HT:ssä ja 1995 haussa pääsin oikeustieteelliseen sisään. Ajattelin, että eiköhän pelihommat olleet siinä ja panostaisin vain opiskeluun. Kuitenkin melkein heti, kun opiskelut alkoivat, niin Juhani Wahlsten lähti Pohjois-Espanjaan käynnistämään erään seuran kiekkotoimintaa ja yhtäkkiä olimmekin Koivusen Mikan kanssa siellä pelaamassa.

– Se oli mielenkiintoinen kausi ja sen jälkeen tuli vielä kerran kutina, että pitäisikö vielä kerran yrittää tosissaan, mutta opiskelut veivät voiton. Suurin palo oli hiipunut. Olin tehnyt pitkän pätkän, harjoitellut kovaa ja olin liikkeellä kovin tavoittein, mutta kun en niitä saavuttanut, niin minulla alkoi olla kovat tavoitteet muualla.

CHIEFS PALAUTTI KIPINÄN

Kaskisesta ei lopulta tullut juristia, vaikka lähellä sekin oli. Hän ehti jo aloittaa gradu-ryhmässä, mutta sille asemalla juna lopulta pysähtyi. Ennen pitkää paluu kiekkokuvioihin tapahtui ja alkoi valmennusura, joka on ehtinyt siihen asti, että Kaskinen aloittaa kolmannen kautensa kasvattajaseuransa edustusjoukkueen päävalmentajana. Suurin vaikuttaja Kaskisen valmentajauralla on hänen oppi-isänsä, taannoin edesmennyt legendaarinen Juhani “Juuso” Wahlsten.

– Se alkoi 1990, kun Aurajoen urheilulukio tuli kuvioihin. Aloitin siellä ja “Juuso” oli meidän jääkiekkolehtorimme. Siinä tutustuimme ja hänen kokemuksensa, karismansa, älykkyytensä sekä erilainen lähestymistapansa tekivät vaikutuksen. Ajan myötä Juuson jutut ja viisaudet kiinnostivat enemmän ja enemmän. Yhteistyö syveni ja ensimmäinen konkreettinen osoitus siitä oli juuri se Espanjan reissu vuonna 1995. Välillä olemme tehneet yhteistyötä tiiviimmin, välillä vähemmän, mutta vähintään viestejä vaihtelimme koko ajan ja tietyllä tavalla aivan loppuun asti hän oli tuossa taustalla. Oppi-isänä hän on ollut ylivoimainen ykkönen.

Varsinainen kipinä valmentamista kohtaan alkoi löytyä vuosituhannen lopulla, kun Kaskinen siirtyi pelaamaan III-divisioonaan korkeakouluopiskelijoista kasattuun Chiefsiin, jonka nimi, logo ja värit ovat suoraan kaikkien aikojen kovimmasta kiekkoaiheisesta elokuvasta, eli Lämäristä.

– Pikkuhiljaa olin siinä vähän kuin Reggie Dunlop (Paul Newmanin esittämä hahmo Lämäri-elokuvassa), eli touhusin hieman niin kuin pelaaja-valmentajana vaikkei se niin totista valmentamista ollutkaan. Mutta hyvässä, fiksussa poikaporukassa pelasimme lätkää puolitosissaan, treenasimme ja opiskelimme. Siitä se kipinä alkoi löytyä ja menin valmennuskursseille sekä päädyin “Juuson” kautta vuonna 2001 jälleen Espanjaan. Tällä kertaa parin kuukauden keikalle.

– 2003 pääsin mukaan Tepsin valmentajaputkeen. Minun piti aloittaa B-junnuissa Juha-Pekka Lehmuksen apuvalmentajana, mutta Mikko Sokka nostettiin A-junnuista liigaan Jukka Koivun avuksi, joten hyppäsimmekin suoraan A-junnuihin. Siellä meni seuraavat kaksi vuotta.

A-junnujen kokoonpanot noilta vuosilta pitävät sisällään monia tuttuja nimiä Liigaa ja Mestistä seuranneille. Jerry Ahtola, Simon Backman, Jarmo Jokila, Tuukka Pulliainen, Antti Reivonen, Tuomas Suominen, Jussi Tapio ja Arttu Virtanen. Niin ja olihan siellä eräs Lauri Korpikoskikin.

Kausi 2005-2006 meni Kaskisella vielä kerran Espanjassa, kun hän Wahlstenin kautta päätyi Barcelonan päävalmentajaksi. Vuoden reissun jälkeen hän palasi jälleen Tepsiin, mutta tällä kertaa porrasta ylemmäs, eli liigajoukkueseen Hannu Jortikan valmennustiimiin.

– “Jortsuhan” oli tullut 2005 Jokereista takaisin Tepsiin. “Essi” (Esa Keskinen) oli tiimissä kolmantena valmentajana, eikä hän halunnut enää jatkaa, joten “Hantta” (Hannu Virta) kysyi, että kiinnostaisiko minua ja niin minusta tuli tiimin kolmas valmentaja ja joukkueenjohtaja. Meillä oli hyviä, kokeneita pelaajia, mutta olihan siinä jonkinlaista turbulenssia nähtävillä. Tarina ei aivan kantanut.

– Viimeiseen asti taistelimme suorasta playoff-paikasta, mutta jäimme lopulta seitsemänneksi. Oli jotenkin kohtalon ivaa, että hävisimme viimeisen runkosarjapelin Pelicansille, joka tuli ensimmäisellä playoff-kierroksella tietenkin vastustajaksemme. Hävisimme ensin kotona 0-2, sitten Lahdessa 3-1 ja kausi olikin yhtäkkiä ohi.

Jortikalla olisi ollut sopimusta vielä kolmannen vuoden verran, mutta pitkien vääntöjen jälkeen hän jäi TPS-valmennuksesta sivuun, Virrasta tehtiin päävalmentaja ja Kaskinen jatkoi myös hänen tiimissään. Ensimmäisellä kaudella Virran johdolla TPS päätyi sijalle 10 ja karvaana kohtalona oli joutua jälleen kesälomille vain kahden pudotuspeliottelun jälkeen. Kaskisen kolmas kausi ehti vanheta vain parisen kuukautta, kunnes tuli aika kokea se, minkä kutakuinkin jokainen ammatikseen valmentava joutuu joskus kokemaan, eli potkut.

– Kausi alkoi huonosti, mutta meillä oli paljon hyviä pelaajia, jotka vain valitettavasti olivat sairastuvalla. Esimerkiksi Ilari Filppula oli silloin mukana. Karvan vaille parikymmentä peliä oli pelattu, saimme kenkää ja Kai Suikkanen tuli tilalle. Kyllä sitä silloin mietti, että kova on maailma, mutta ei jäädä surkuttelemaan.

Kaskinen ehti hetken aikaa vetää happea, kunnes sai mahdollisuuden lähteä Jääkiekkoliiton palvelukseen ja seuraavat vuodet menivätkin useissa eri rooleissa. Vastuu kasvoi ja työstä tuli päätoimista. Kaskisen viimeiseksi projektiksi liitossa jäi 1997-ikäluokan valmentaminen. Kahden kauden jälkeen kutsu kävi näet KHL-Jokereihin ja Erkka Westerlundin valmennustiimiin. KHL-reissu kesti kaksi kautta ja siitä päästäänkin nykypäivään.

RYTMIT JA YHTENÄISYYS

Kaskinen on nyt valmentanut Tepsin edustusjoukkuetta kahden kauden ajan. Runkosarjat ovat olleet menestyksekkäitä ja ensimmäisellä kaudella pronssimitali oli käytännössä senttien päässä. Viime kaudella kausi päättyi kitkerään puolivälierätappioon HPK:lle, joka toki meni lopulta aina mestariksi asti. Tulosten taakse pääseminen ottaa aina aikansa. Siksi ajattelenkin, että hetki on sopiva viimeiselle taaksepäin katsomiselle. Miten Kaskinen tiivistää viime kauden antaman opin?

– Joukkuetta pitää saada tiiviimmäksi. Meillä oli paljon loukkaantumisia ja sitä on myös mietitty, että mitä voisimme vielä tehdä niiden välttämiseksi. Mutta joukkue eli koko ajan viime kaudella ja sitten kun olimme saamassa joukkuetta kasaan, niin tuli vain lisää häiriötekijöitä, jotka söivät energiaa. Aivan varmasti jätkät jättivät kaiken jäälle, siitä ei ole epäilystäkään, mutta sellainen viimeinen yhtenäisyys joukkueessa jäi vajaaksi. Sen eteen pitää tehdä töitä ja luoda mahdollisuus sille, että joukkue voi kasvaa yhtenäisemmäksi ja kiinteämmäksi.

– En siis tarkoita, että joukkuehenki olisi ollut jotenkin huono tai mitään sellaista vaan sitä, että sellaisen yhteisen uskon tulisi olla vielä voimakkaampi. Loppukaudesta oli sellaisia hetkiä, että usko näytti loppuvan, mutta välillä se taas vilahti siellä. Se oli koko ajan niin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana.

– Sitten on myös se, että minun päävalmentajana, eli ihmisenä, joka tekee ne aikataulut, niin minun pitää uskaltaa rikkoa rytmejä pitkän kauden aikana! Meidän täytyy uskaltaa tehdä erilaisia asioita. Taas tullaan siihen, että kyllä me saamme sen avaus-, karvaus- ja päätypelaamisen kuntoon, mutta että arjessa uskallamme rikkoa niitä rytmejä, joka taas tuo ryhmää yhtenäisemmäksi ja vahvistaa sen yhteistä sydäntä. Siinä ehkä ne kaksi päällimmäistä asiaa. Ja nehän kulkevat kuitenkin käsi kädessä.

Maanantaina 29.7. TPS palasi yhdessä jäälle omatoimijaksojen jälkeen ja silloin ryhdyttiin käymään läpi askelmerkkejä kohti liigakautta 2019-2020. On siis sopivaa kysyä päävalmentajan luonnehdintaa joukkueesta, jonka hän alkavalla kaudella käsiinsä saa.

– Meillä on sellaisia kokeneita pelaajia, joita tarvitaan. He laittavat aina kaiken likoon, kun pelipaita on päällä ja arjen harjoittelussa he ovat oikeanlainen esimerkki nuoremmille pelaajille. Meillä on muutenkin paljon hyviä pelaajia, kuuden kentällisen verran, joten toivotaan, että siitä tulee minullekin sellaista positiivista painetta, että kieriskelen yöllä sängyssä miettien, että tuon ja tuon pitäisi saada enemmän peliaikaa ja mites minä tälle pelaajalle nyt sanon, että tähän väliin tulee nyt huilia. Toivon, että siitä tulee minulle oikein kunnon haaste.

– Tietysti Petteri Wirtasen lisäys tuohon ja vielä kahden vuoden sopimuksella on piste i:n päälle. Hän on sen tyylinen pelaaja ja tyyppi, jota voittava joukkue tarvitsee. Meillä oli sellainen fiilis, että olisi mahdollisuuksia joku vielä hommata ja se meni lopulta nopeasti maaliin. Toki se luo sen haasteen, että kun meille tuli huippuluokan sentteri, niin kilpailu pelipaikoista kiristyi entisestään.

– Se kuitenkin muuttaa hiukan sitä dynamiikkaa ja se on asia mitä ei aina tulla ajatelleeksi, että jos meillä on joukkue olevinaan valmis ja sitten hommaamme kärkipään hyökkääjän, niin emme voi tietää millaista myllerrystä se aiheuttaa muiden pelaajien mielissä, kun he miettivät miten se vaikuttaa heidän mahdollisuuksiinsa ja rooliinsa.  Tietysti kilpailu pitää aina kestää, mutta vaikutuksia on kuitenkin hankala ennakoida.

Tapaamme kauniina kesäpäivänä ja päävalmentajan tunnelmat ovat selvästi kaikin tavoin korkealla, kun uusi kausi kolkuttelee ovella, mutta mistä Kaskinen on tällä hetkellä iloisin?

– Saimme hyvän kesätreenijakson alle ja tauko on tehnyt hyvää kaikille. Tiedän kyllä myös sen, että jätkät ovat tehneet kovaa työtä omatoimijaksolla, pitäneet itsensä huippukunnossa ja vieneet juttuja eteenpäin. Olen iloisin juuri siitä positiivisesta haasteesta mikä on tulossa. Meillä on paljon hyviä pelaajia ja kun minulla sekä valmennustiimillä alkaa jo kolmas kausi, niin rönsyt alkavat pudota pois. Se, että miten me saamme energisemmäksi ja tehokkaammaksi sitä, miten teemme keskenämme ja pelaajien kanssa yhteistyötä. On hienoa, että työt taas jatkuvat.

— Sen verran on tunnustettava, että jääkiekko on alkanut löytää tietä jopa uniin, kun viime viikolla aloin kunnolla asioita miettimään. Ja ihan siis positiivisessa mielessä, eli ei mitään painajaisia ole ollut.

Markku Silvennoinen

Kirjoittaja on Radio Cityn TPS-selostaja. TPS:n ottelut kaudella 2019-2020 kuullaan Radio Cityn Turun taajuudelta 105,5.

LUE KOKO SARJA:

Silvennoisen Suvivieras, osa 17: Kalle Kaskinen
Silvennoisen Suvivieras, osa 16: Lauri Korpikoski
Silvennoisen Suvivieras, osa 15: Ville Vahalahti
Silvennoisen Suvivieras, osa 14: Bernard Isiguzo
Silvennoisen Suvivieras, osa 13: Teemu Väyrynen
Silvennoisen Suvivieras, osa 12: Hannu Kuru
Silvennoisen Suvivieras, osa 11: Olli Kaskinen
Silvennoisen Suvivieras, osa 10: Aleksi Salonen
Silvennoisen Suvivieras, osa 9: Aleksi Anttalainen
Silvennoisen Suvivieras, osa 8: Topi Nättinen
Silvennoisen Suvivieras, osa 7: Julius Pohjanoksa
Silvennoisen Suvivieras, osa 6: Elias Karvonen
Silvennoisen Suvivieras, osa 5: Kaapo Kakko
Silvennoisen Suvivieras, osa 4: Santeri Lukka
Silvennoisen Suvivieras, osa 3: Simon Suoranta
Silvennoisen Suvivieras, osa 2: Oskari Lehtinen
Silvennoisen Suvivieras, osa 1: Lauri Pajuniemi