karuselli_tps_pelicans.jpgkaruselli_tpslounas.jpgkaruselli_tps_shop.jpgkaruselli_kausikortti.jpgkaruselli_midas.jpg
Seuraava kotiottelu
TPS - Pelicans LA 19.10. 18:30 OSTA LIPUT
30.7.2019

Silvennoisen Suvivieras, osa 16: Lauri Korpikoski

Uusi alku ja uusi kausi odottaa TPS-kapteenia.

korpikoski_suvivieras.png

Tarinan ensimmäisen luvun piti kirjoittautua historian lehdille hieman toisenlaiseen sävyyn. Lauri Korpikoski palasi pitkältä reissultaan kasvattajaseuransa kippariksi, mutta kuten hyvin tiedämme, meni kausi sairastuvan puolella. Se tarina on jo useaan kertaan kerrottu, joten teimme sellaisen haastattelun, jollaisen aioin tehdä viime kauden alkupuolella.

Korpikoski on tehnyt upean uran, mutta vaikka hän pelasi aikana, jolloin NHL:n seuraaminen muuttui jatkuvasti helpommaksi, on hänen uransa silti jäänyt kotimaasta käsin katsottuna jokseenkin etäiseksi. Hypekoneisto on aina kiertänyt Korpikosken kaukaa, vaikka hän siitä olisi ehdottomasti osansa ansainnut. Toki hän nyt moisesta hössötyksen puuttumisesta tuskin on järin moksiskaan koskaan ollut.

Eipä hypekoneisto tainnut hirveästi Korpikoskea piirittää edes silloin, kun New York Rangers varasi hänet ensimmäisellä kierroksella kesällä 2004. Saman vuoden syksyllä Korpikoski otti ensimmäiset askeleensa liigajäillä. Korpikosken tilastot näyttävät varsin vaatimattomilta, mutta on syytä muistaa, että maailma oli nuorten lupausten silmin katsottuna kovin erilainen 15 vuotta sitten. Varsinkin Tepsin kaltaisessa kokeneessa ryhmässä ei nuorelle pojalle välttämättä katsottu ruutua vahvuuksien kautta. Oman mausteensa soppaan toi tietysti myös meneillään ollut kiekkomaailman myllerrys.

— Voisi sanoa, että tulin Liigaan sikäli vähän huonoon aikaan, että Tepsissä panostettiin kovasti joukkueeseen ja rosteri oli kova. Se oli myös NHL:n lockout-kausi, joten joukkue vahvistui vielä matkan varrella ja nuorelle pelaajalle oli tarjolla aika pientä roolia. Se oli ajalle ominaista, että nuoremmat tulivat vähän niin kuin takamatkalta, mikä oli toki ihan oikein, kun rosteri oli vain sellainen, ettei muuta ollut tarjolla.

— Omaa tyyliä piti hieman muuttaa, kun olin junioreissa tottunut hyökkäävään rooliin. Ne minun kaksi ensimmäistä liigakauttani taisivatkin olla niitä viimeisiä, jolloin niin sanottuja “vanhoja patuja” oli joukkueessa paljon. Se oli kuitenkin hauskaa päästä näkemään sitäkin aikaa. Oli aika “old school”-meininki siinä touhussa.

Jääkiekossa muistetaan usein mainita esimerkin voima ja jos ajatellaan pitkäkestoisen sekä menestyksekkään ammattilaisuran rakentamista, niin joukkuekavereina tosiaan oli useampi sellainen veijari, joka oli nähnyt elämänsä aikana muutakin kuin Aurajoen eri vuodenaikojen valaistukset.

Kun vedetään ensin hihasta nimiä kuten Antti Aalto, Mika Alatalo, Kimmo Eronen, Jari Kauppila, Marko Kiprusoff, Joni Lius, Kai Nurminen, Ville Vahalahti, Jiri Vykoukal ja siihen päälle isketään vielä työsulun Turkuun tuomat Saku Koivu sekä Craig Rivet, niin alkaa olla kasassa varsin kunnioitettava lista. Siinä on yhdessä nipussa aika monta sataa Liiga-, NHL- ja maaottelua sekä vino pino mitaleja ja arvokisakäyntejä. Tuollaisessa seurassa oleminen on kuin oppimispuun alla istumista, ellei päätä kulkea eteenpäin laput silmillä.

Sen lisäksi kilpailuasetelma kasvatti samalla tavalla kuin tämän päivän Tepsissä. Kun kuusi kentällistä pelaajia vääntää neljän kentällisen pelipaikoista, niin se ei enää ihan lasten leikeistä mene.

— Kilpailu pelipaikoista oli aika veristäkin. Kun Pohjois-Amerikassa on sama meininki ja vielä kahdella kerrottuna, niin olin siihen jo tottunut ja se varmasti auttoi. On toisaalta hyvä, että nykyään nuorille annetaan Suomessa kunnon rooleja ja näyttöpaikkoja, mutta sitten se kilpailullinen puoli saattaa hiukan kärsiä. Kun tulee sellainen tilanne, että pitää olla heti ensimmäisestä hetkestä lähtien valmis todistamaan kykyjään ja ottamaan pelipaikka, niin se puoli voi tulla vähän yllätyksenä.

Ensimmäisistä peleistään Korpikoski ei kauheasti enää muista. Hänen epäilyksensä on, että vastapuolella oli Espoon Blues, mikä onkin varsin todennäköistä, sillä TPS kohtasi kyseisellä kaudella Bluesin peräti kahdeksan kertaa. Liigadebyytistään Korpikoski muistaa kuitenkin yhden yksityiskohdan

— Sellainen muistikuva on, että Elomon Miika olisi heti ensimmäisessä vaihdossa napauttanut pohkeille. En antanut takaisin, mutta olisi kyllä pitänyt.

Korpikoski myös muistelee pelanneensa jälkimmäisellä liigakaudellaan samassa kentässä Joni Liuksen ja Marco Tuokon kanssa. Ketjun sentteri, “professori” Lius, antoi nuorelle pelaajanalulle kerran kommentin, jonka jäljet näkyvät Korpikosken rutiineissa yhä.

— Kun siihen aikaan laitoin varusteteippiä polvareihin, niin katkaisin teipin aina hampailla. Kerran sen nähtyään Joni tuli sanomaan, että kun lähden Pohjois-Amerikkaan, niin täytyy lopettaa tuollainen ja opetella käden kanssa vetämään se poikki. Että jos ei ole voimaa pelkkien käsien kanssa sitä katkaista, niin sitten on turha lähteä sinne ollenkaan. Sen jälkeen en ole ikinä enää hampailla teippiä poikki vetänyt.

NEDVED SAI NÖYRTYÄ

Vaikka Tepsissä oli yhä kovia nimiä, niin tuloskunto oli laskusuunnassa, mikä tarkoitti myös sitä, että playoffpelit alkoivat äkillisesti muuttua katoavaksi luonnonvaraksi. Korpikosken toinen TPS-kausi päättyikin jo kahden playoff-pelin jälkeen, mutta pelit jatkuivat heti rapakon takana, kun Rangers otti hänet AHL-miehistönsä Hartford Wolf Packin matkaan. Sopeutuminen uusiin kuvioihin tapahtui vikkelästi.

— Pääsin pelaamaan paljon ja sikäläinen pelityyli tuntui sopivan minulle hyvin. Se oli hauska kauden loppu. Siellä pelattiin vauhdikasta lätkää ja paikkoja syntyi todella paljon.

— Ensimmäisessä AHL-pelissäni pelasimme Portlandia vastaan ja maalissa seisoi Jani Hurme. Taisin tehdä myös ensimmäisen maalini häntä vastaan.

Korpikoski sai lopulta odottaa pitkään ja hartaasti mahdollisuuttaan päästä näyttämään kynsiään NHL:n puolella. Syynä tähän oli menestystä janonneen Rangersin all in -henkinen pelaajapolitiikka.

— Rangers oli se joukkue, joka mässäili vapaiden agenttien markkinoilla ja osti aina kaikki isoimmat starat pois. Ei paljon puheita ollut uudelleenrakentamisista. Joskus sitä AHL-jätkien kanssa nauroimmekin, että aina kun ylhäällä joku loukkaantui ja ehdimme jännittää, että kukahan sinne mahdetaan nostaa tilalle, niin aina he sinne jostain hankkivat vain lisää porukkaa joko pelaajakaupan kautta tai sitten vapailla papereilla. Eli nuoret pelaajat saivat olla aika rauhassa farmin puolella.

Toisaalta Korpikoski toteaa saaneensa farmissa hyvin peliaikaa, mikä varmasti auttoi kehittymistä. NHL:n historia on täynnä esimerkkejä ykköskierroksen varauksista, joita on yritetty kiirehtiä NHL:n ja siten heidän uransa on jo lähtölaukauksen kajahdettua lähtenyt väärään suuntaan, useimmiten vieläpä varsin kovalla vauhdilla. Silti Korpikosken kohdalla voi puhua melkoisen hitaasta marinoinnista. Hän ehti ensimmäisen kaudenhännän lisäksi pelata lähes kaksi täyttä kautta AHL:ää, kunnes kutsu vihdoin kävi.

Eikä kutsu osunut ihan mihinkään kauden suvantokohtaan, vaan Korpikosken ensimmäinen NHL-peli oli Pittsburghin vanhalla Mellon Arenalla paikallista Penguinsia vastaan playoffisen toisella kierroksella sarjan ollessa katkolla Penguinsille. Rangers oli edellisessä pelissä kaventanut sarjan tilanteeseen 3-1, mutta siitä huolimatta päävalmentaja Tom Renney päätti vaihtaa voittavaa joukkuetta yhden pelaajan verran. Tappelija Colton Orr jäi ulos ja Korpikoski pääsi ensimmäistä kertaa irti.

Renney tuskin pääsi pettymään suomalaistulokkaaseen, sillä Korpikoski ei tilaisuuden tullen epäröinyt ottaa ratkaisuvastuuta. Hän onnistui lisäämään nimensä listaan pelaajista, jotka ovat tehneet NHL-uransa avausmaalin ensimmäisessä ottelussaan.

— Jos joskus voi sanoa, että oli perhosia vatsassa, niin silloin. Se Pittsburghin vanha halli oli myös aikamoinen hornankattila. Peli meni kuitenkin hyvin enkä siinä sen ihmeemmin mitään enää miettinyt.

Korpikosken maali oli kaikkea muuta kuin räkämaali. Hän lähti vastahyökkäykseen Fredrik Sjöströmin kanssa. Sjöström meni maalille ja hänet Penguins sai merkattua, joten Korpikoski arvioi tilanteen nopeasti uudestaan ja ampui kiekon Pens-pakki Ryan Whitneyn jalkojen välistä Marc-Andre Fleuryn räpylän yli ja pömpelin perukoille.

Suorituksen arvoa lisää mielestäni se, ettei Korpikoski ollut saanut jääaikaa ennen maaliaan kuin 1:57. Sen jälkeen asia toki muuttui ja myöhemmin avautui toinenkin tekopaikka, mutta Korpikoski kunnioitti tilanteessa vanhemman valtiomiehen tahtoa.

— Sain kiekon aika keskelle, eli hyvään vetopaikkaan, mutta oikeaa laitaa viiletti Brendan Shanahan ja hän tuli siihen vierelle mailaa jäähän koputtaen. Hän oli aika paljon huonommassa kulmassa, mutta aika kiltisti ja nöyrästi siirsin kiekon hänelle. Hänellä kun nyt oli muutama rintakarva enemmän kuin minulla.

Rangers kärsi jatkoajalla tappion ja heidän kautensa päättyi. Korpikosken debyytti oli kuitenkin varsin positiivinen ja hän uskoo, että maalilla oli suuri merkitys jatkoa ajatellen.

— Se sai heidät laittamaan minut entistä vahvemmin merkille ja seuraavan kauden harjoitusleirillä oli selvästi yksi hyökkääjän paikka jätetty vapaaksi. Aiemmilla leireillä sen pystyi aika nopeilla laskutoimituksilla päättelemään, ettei ylhäällä ollut yksinkertaisesti tilaa, ellei joku siirry pois, mutta nyt tilanne oli toinen. Tiesin, että kolmannen vuoden alkaessa minun täytyy murtautua joukkueeseen.

Rangers ei kuitenkaan olisi Rangers, jos se pystyisi olemaan tarttumatta mielenkiintoisiin vapaisiin agentteihin. Vielä kerran paluuta NHL:ään viritellyt Petr Nedved sai Rangersilta tryout-sopimuksen ja viimeisen hyökkääjän paikan kohtalon ratkaisisivat he kaksi.

— Kolmoskentän sentterin paikka oli auki ja meidän välinen kaksintaistelu siitä tuli. Sain lopulta paikan ja aloitin ensimmäistä kertaa kauden ylhäällä. Pelasin kymmenkunta peliä, kunnes sain käskyn AHL:n neljän pelin ajaksi. Ehkä he halusivat kerran vielä höykyttää minua, mutta sen jälkeen palasin NHL:n enkä enää urallani joutunut alas.

Farmikomennukset jäivät taakse, mutta kauden 2008-2009 jälkeen Korpikoski pääsi kokemaan miltä tuntuu tulla kaupatuksi NHL:ssä.

— Rangers vaihtoi valmentajaa ennen sitä kautta, kun Renney vaihtui John Tortorellaan. Hänestä aisti, ettei hän halua käsiinsä nuoria pelaajia vaan todella veteraanipitoisen joukkueen. Kesällä olin Suomessa ja yöllä puhelin soi. Siellä kerrottiin, että Phoenixiin tuli lähtö. 

PHOENIXISSA KOLIKON MOLEMMAT PUOLET

Kauppojen luonteeseen kuuluu usein se, ettei etukäteen voi koskaan tietää mihin suuntaan ura lähtee uudessa osoitteessa. Korpikoskelle siirto oli ehdottomasti positiivinen, sillä viimeistään toisella Phoenixin kaudellaan päävalmentaja Dave Tippettin alaisuudessa alkoi Korpikoski saada ensimmäistä kertaa urallaan kunnolla vastuuta. Niihin aikoihin Phoenix Coyotes vaikutti myös olevan seurana menossa vahvasti ylöspäin.

Coyotes ei ollut paperilla se kovin mahdollinen, mutta joukkueessa oli hyvä henki ja se pystyi pelaamaan jatkuvasti taitojensa ylärajoilla. Tästä osoituksena oli kevät 2012, jolloin edettiin aina konferenssifinaaliin asti ja pudotettiin matkan varrella dynastiaseura Chicago Blackhawks sekä vakaata nousua kärkikahinoihin tehnyt Nashville Predators. Matka katkesi lopulta tulevan mestarin Los Angeles Kingsin käsittelyssä. Korpikoski oli kuitenkin oikeassa paikassa ja oikean valmentajan alaisuudessa. Tippett todella piti Korpikosken tyylistä, mutta nosti myös riman sangen korkealle.

— Hän aina sanoi minulle, että minun pitää pelata kuin Jere Lehtinen. Totesin, että se onkin helpommin sanottu kuin tehty.

NHL-seuran sikariportaassa oleminen ei ole kadehdittavaa hommaa. Seurajohdon on koko ajan oltava kärsivällinen ja uskottava siihen, mitä on rakennettu, mutta samalla sen on oltava viiltävän realistinen sen suhteen, missä kulloinkin ollaan ja missä mennään.

Tietyllä tapaa aikojen saatossa suurimmaksi heikkoudeksi on osoittautunut se, ettei seura ole uskaltanut tehdä kipeää päätöstä silloin, kun sen aika on, vaan jo tyhjäksi paljastunutta arpaa on pidetty povitaskussa kunniapaikalla vielä vuosia myöhemminkin, jolloin se hetki, kun karu totuus vihdoin paljastuu, iskee kasvoilla monta kertaa kovemmin. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kipeä päätös olisi aina oikea. Phoenix ainakin sortui hätävarjelun liioitteluun eikä ole vielä tänä päivänäkään toipunut siitä.

Yhden heikomman kauden jälkeen Kojootit möivät kaiken mikä irti lähti ja aloittivat kaiken alusta, vaikka joukkue tavallaan oli yhä rakennusvaiheessa. Oman lisävauhtinsa alamäkeen antoivat jatkuvat omistajasekoilut ja muuttohuhut, joiden kautta seura päätyi toviksi myös NHL:n omistukseen.

— Joka vuosi oli kaikenlaisia uutisia. Milloin olimme muuttamassa Winnipegiin ja milloin jonnekin muualle. Olihan se aika sekavaa aikaa, mutta se kesti niin kauan, että aloimme jo nauraa asialle. Asiat toki hoidettiin aina hyvin, siitä ei ollut valittamista.

— Siellähän on halli rakennettu väärään paikkaan ja siitä kaikki ongelmat johtuvat. Se on rakennettu niin kauaksi kaikesta muusta, että ihmiset eivät oikein halua ajaa työpäivän päälle sitä kolmea varttia yhteen suuntaan mennäkseen katsomaan peliä. Muutenhan se on hieno paikka pelata. Ilmasto on kohdillaan ja jos ei halua olla tarkasti median suurennuslasin alla, niin siellä saa aika rauhassa tehdä hommia. Itse pidin siitä ilmapiiristä.

Phoenixista Korpikoski siirtyi kaudeksi 2016-2017 Edmontoniin ja seuraavaksi kaudeksi Dallasiin, josta hänet kaupattiin keväällä Columbukseen. Nämä olivat Korpikosken NHL-uran viimeiset pysäkit. Lopulliseksi saldoksi jäi hiukan yli 600 NHL-ottelua, mikä tarkoittaa, että hän on suomalaisten NHL-pelaajien kaikkien aikojen ottelutilastossa sijalla 24.

Aikojen saatossa suomalaispelaajia on nähty NHL-jäillä hieman yli 200. Se pistää Korpikosken uraa perspektiiviin ja alleviivaa sen merkittävyyttä. Kukaan ei vahingossa pelaa yli kuuttasataa peliä maailman kovimmassa sarjassa. Mutta mitä hän itse ajattelee NHL-urastaan nyt, kun pari vuotta on ehtinyt kulua?

— Jos joku olisi sanonut silloin Tepsin C-, B- tai jopa vielä A-junnuissakin, että pelaan pitkän NHL-uran, niin en usko, että siihen olisi kovin moni uskonut. Ainahan sitä kunnianhimoisena olisin halunnut enemmän, mutta saan olla tyytyväinen, että tuollaisen uran sain pelata. Siellä pitää myös aina olla hiukan onnea matkassa ja tähdet kohdillaan, että pääset juuri oikeaan joukkueeseen oikeaan aikaan. On todella pienestä kiinni, että ketkä onnistuvat ja ketkä eivät.

— En sitä todellakaan enää pyörittele päässäni, mutta totta kai olisin halunnut, että olisin vielä muutaman vuoden voinut siellä pelata. Tuntui, että sen verran olisi ollut vielä tankissa. Viimeisinä vuosina olin sellaisissa joukkueissa ja pelasin sellaisissa rooleissa, ettei menestymiseen ollut mahdollisuutta, niin se varmasti vaikutti NHL-uran loppumiseen ja aikaisti sitä. En ole kuitenkaan sitä jäänyt mitenkään murehtimaan. Ei se minun lähtökohdistani ollut mikään itsestäänselvyys, että pelaisin ikinä NHL:ssä, joten tyytyväinen täytyy olla.

HYVÄLLÄ VOINNILLA UUTEEN KAUTEEN

Pitkällä sopimuksella kotiin palanneen Korpikosken viime kausi meni täysin piloille, mutta hän ehti kuitenkin pelata yhteensä seitsemässä pelissä ennen kuin Tepsin kausi päättyi pettymykseen pudotuspeleissä. Suvivieras-sarjassa on kuultu paljon tarinoita siitä, millaisia vaikeuksia pelureilla on ollut ja miten innolla jokainen katselee kohti tulevaa kautta. TPS-kippari oli epäonnen sotureista se epäonnisin, joten tietenkin oleellisin kysymys on, että mitä Korpikoskelle kuuluu nyt?

— Vointini on nyt hyvä ja olen päässyt kesän aikana hyvin myös harjoittelemaan. Aloitin kunnon rakentamisen aika lailla alusta ja elokuu on minulle sellaista peruskunnon tekemistä. On kuitenkin pitkä kausi edessä, joten haluan vielä perusharjoittelua venyttää hieman pidemmälle. Kroppa alkaa palautumaan ja alan olla samanlaisessa kondiksessa kuin ennenkin. Se on hyvä merkki.

— On ollut helpottavaa jättää viime kausi taakse ja aloittaa alusta puhtaalta pöydältä. Piti ensin käsitellä se koko paketti ja sen jälkeen jättää se peräpeiliin.

Jääkiekko on luonteeltaan erittäin hektistä ja kun se on ammatti, jonka ympärillä pyörii koko arki, niin joskus kaukalossa tapahtuvat asiat tai ylipäätään pelihommiin liittyvät seikat tuntuvat isommilta kuin lopulta ovatkaan. Kukaan tuskin mielellään käy läpi vastaavanlaisen mankelin mihin Korpikoski noin vuosi sitten joutui, mutta vaikeudet ja vastoinkäymiset pistävät ihmisen kohtaamaan omat arvonsa ja pakottaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Perspektiivi ei koskaan ole pahasta, vaikka joskus sen saaminen verottaakin kovan hinnan.

— Tuossa kun on terveenä urheilijana painanut menemään, niin murheet ovat olleet enemmän sitä luokkaa, että esimerkiksi vaikka maaliton kausi on saattanut olla isoin murhe. Nyt kun herää aamulla ja on taas kunnossa, niin on hieno fiilis lähteä tekemään ja treenaamaan. Osaan olla tyytyväinen vähän pienemmistäkin asioista.

Kesä on vielä kukkeimmillaan, mutta TPS palasi viikon alussa takaisin työmaalle. Millaisena kapteeni Korpikoski näkee joukkueen tilanteen, kun sarjakauden alkuun on vielä puolisentoista kuukautta?

— Hyvä fiilis on joukkueesta ja nyt vielä enemmän, kun saimme “Pera” Wirtasen sekä ruotsalaiskolmikon mukaan. Rosteri alkaa näyttää todella hyvältä. Toivottavasti pelaajat, jotka ovat kärsineet loukkaantumisista saavat aloittaa kauden terveinä ja myös pysyvät terveinä. Se on tietysti ihan ensimmäinen asia.

— Odottavaisin mielin tässä kauteen suhtautuu, mutta täytyy tietysti pysyä kärsivällisenä, kun kannua ei kuitenkaan ihan vielä elokuussa nostella. Pikkuhiljaa lähdetään rakentamaan ja tarkoitus olisi olla keväällä parhaimmillamme, eli toiveenani olisi hyvä, nousujohteinen kausi.

Markku Silvennoinen

Kirjoittaja on Radio Cityn TPS-selostaja. TPS:n ottelut kaudella 2019-2020 kuullaan Radio Cityn taajuudelta 105,5.

 

LUE KOKO SARJA:
Silvennoisen Suvivieras, osa 17: Kalle Kaskinen
Silvennoisen Suvivieras, osa 16: Lauri Korpikoski
Silvennoisen Suvivieras, osa 15: Ville Vahalahti
Silvennoisen Suvivieras, osa 14: Bernard Isiguzo
Silvennoisen Suvivieras, osa 13: Teemu Väyrynen
Silvennoisen Suvivieras, osa 12: Hannu Kuru
Silvennoisen Suvivieras, osa 11: Olli Kaskinen
Silvennoisen Suvivieras, osa 10: Aleksi Salonen
Silvennoisen Suvivieras, osa 9: Aleksi Anttalainen
Silvennoisen Suvivieras, osa 8: Topi Nättinen
Silvennoisen Suvivieras, osa 7: Julius Pohjanoksa
Silvennoisen Suvivieras, osa 6: Elias Karvonen
Silvennoisen Suvivieras, osa 5: Kaapo Kakko
Silvennoisen Suvivieras, osa 4: Santeri Lukka
Silvennoisen Suvivieras, osa 3: Simon Suoranta
Silvennoisen Suvivieras, osa 2: Oskari Lehtinen
Silvennoisen Suvivieras, osa 1: Lauri Pajuniemi