karuselli_seuraavapeli (1).jpgkaruselli_tpslounas.jpgkaruselli_tps_shop.jpgkaruselli_kausikortti.jpgkaruselli_midas.jpg
Seuraava kotiottelu
TPS - JYP PE 13.12. 18:30 OSTA LIPUT
25.7.2019

Silvennoisen Suvivieras, osa 15: Ville Vahalahti 

Neljä Suomen mestaruutta, joista yksi joukkueen kapteenina. Kolmanneksi eniten maaleja koko seuran historiassa. Kolmanneksi eniten syöttöjä koko seuran historiassa. Seuran kaikkien aikojen pistepörssin toinen sija. Eniten pelattuja otteluita. Tässä on Ville Vahalahti. 

vahalahti_suvivieras.png

Suvivieras-sarjassa on toistaiseksi tutustuttu alkavan kauden pelaajistoon ja heidän tarinoihinsa. Suoranaisia uutisia ei näissä juttutuokioissa ole kerrottu, vaikka uutta tietoa onkin joukossa ollut. Tässä osassa mennään nyt myös sen kynnyksen yli.

Jos minulta kysytään, niin Ville Vahalahden kaltaisen todellisen seuralegendan jututtaminen on aina ajankohtaista, mutta nyt erityisesti, sillä Vahalahti teki toukokuun alussa kaikessa hiljaisuudessa paluun Tepsiin. Hän on kesän ajan ollut huollon apuna ja kunhan kausi kunnolla alkaa, niin hän tutustuu myös muihin rooleihin.

— Minulle ei ole niin tarkkaa toimenkuvaa vielä tehtykään, mutta katselen miten huoltopuolen homma toimii. Autan heitä missä he ikinä apua tarvitsevatkaan ja auttelen myös Fredrik Norrenaa joukkueenjohtajan tehtävissä. 

— Esimerkiksi jos tulee ulkomaalais- tai ihan vain ulkopaikkakuntalaisia pelaajia, niin voin esitellä kämppää, tutustuttaa heitä kaupunkiin ja katsoa, että heillä on kaikki hyvin. On kuitenkin paljon käytännön asioita mitä pitää laittaa kuntoon. “Norre” on tietenkin päähenkilö siinä, mutta autan tarvittaessa.

  Mitä omalla uralla olen huomannut, niin tällaiset asiat on hoidettu joskus paremmin ja joskus huonommin. Se on tärkeä asia vaikkei pelaaja edes itse onnistuisi täällä, että silti jäisi sellainen kuva, että tämä on hieno kaupunki ja seura hoiti kaiken kunnolla, vaikkei peli kulkenutkaan. Niinhän se meni minulla aikoinaan Linköpingissä, että peli ei kulkenut, mutta seuran puolesta homma toimi, niin miksipä minä heille olisin vihainen, jos itse en onnistunut.

Vahalahden upea pelaajaura päättyi vajaa vuosi sitten ikävästi loukkaantumisen takia. Paluu Tepsiin on osa Vahalahden uudelleenkouluttautumista, jonka vakuutusturva mahdollistaa.

— Lähden tähän vähän niin kuin opiskelemaan ja se on muutoinkin suunnitelmana. Kun pelit päättyivät loukkaantumiseen, niin saan vakuutuksen kautta korvausta ja minulla on oikeus sekä velvollisuus opintoihin. He auttavat minua siinä ja kustantavat koko homman. Lähden nyt siis opiskelemaan ja siinä sivussa autan Tepsiä.

— TPS ei siis maksa minulle palkkaa, vaan kaikki tulee vakuutusyhtiön kautta, joten tämä on win-win-tilanne. Jokaisella pelaajalla on sellainen vakuutus, että jos ura loppuu vammaan, niin vakuutus korvaa sen ja auttaa seuraavaan työhön kuntoutuksessa ja minulla se kuntoutus on nyt meneillään. Viiden vuoden aikana pitää jokin tutkinto suorittaa. Olin juuri ensimmäisissä pääsykokeissa, mutta en päässyt sisään, joten seuraavaksi tulee eteen suunnitelma B, jota aletaan ensi viikolla työstämään ja kyse on todennäköisesti valmentajan tutkinnosta. 

— En osaa vielä sanoa, että onko se minun juttuni, mutta pikkuhiljaa lähden sitä suorittamaan. Tällä hetkellä tämä huoltajan homma on lähempänä sydäntä ja siinä pääsee tuttuun rytmiin. Kun on tätä kiekkoelämää elänyt jo 30 vuotta, niin siitä on aika vaikea päästä pois ja nyt avautui tällainen mahdollisuus. 

— Tästä kuviosta puhuttiin hiukan jo viime syksynä ja itse asiassa “Mällin” (huoltaja Matti Aarnio) kanssa ollaan jo vuosia puhuttu siitä, että mitäs sitten uran jälkeen tehdään. Se pääsi nyt hiukan venymään, kun peliura jatkuikin pidempään. Pidin sitä kuitenkin aina ihan potentiaalisena vaihtoehtona. Eihän sitä kuitenkaan tiedä ennen kuin kokeilee. Mitään huoltajan tutkintoa kun ei ole olemassa.

JORTIKAN KOMENTAMANA LIIGAAN

Totean huvittuneena kuinka hauska sattuma on, että Tepsillä on nyt huoltojoukoissa kaksi 1977-syntyneen ikäluokan Suntut-joukkueen pelaajaa, kun Vahalahti liittyy remmiin Aki Bergin seuraksi. Paljastuu, että Vahalahdella oli aikanaan näppinsä pelissä sen suhteen, että Berg ylipäätään päätyi liigajoukkueen huoltajaksi.

— Aki puhui sitä jo uran aikana, että hän alkaa huoltajaksi. Olin silloin vielä joukkueen kapteeni ja soitin hänelle, että tarvetta todella olisi, kun “Mälli” painaa hommia melkein yksinään. Totta kai “Tehy” (huoltaja Tero Hyökki) on siinä aina ollut myös, mutta hän tekee myös muita töitä, joten sanoin Akille, että tulisi kokeilemaan. Siitä se sitten lähti. 

Suntut oli siis TPS:n 1977-ikäluokan ykkösjoukkue, joka oli nimetty legendaarisen maalinsylkijän Matti “Sunttu” Sundelinin mukaan. Bergin ja Vahalahden lisäksi joukkueessa pelasivat mm. Miika Elomo, Tomi Kallio, Marko Mäkinen, Jesse Saarinen ja Aki Uusikartano. Kenties TPS-historian lahjakkaimman juniori-ikäluokan helmet näyttivät kyntensä konkreettisimmin C-nuorten finaaleissa, joiden ratkaisevassa pelissä Helsingin Jokerit sai Impivaaran hallissa löylyä peräti 11-1. 

— Ei siinä vastustajalla paljoa palaa ollut. Olimme C-junnuissa aika ylivoimaisia. Ikäluokkamme kesti vertailua ihan Euroopan tasollakin. En tiedä oliko se sattumaa vai oliko siinä valmennuksella osansa. Totta kai se kasvattaa, kun on hyviä pelaajia ympärillä ja kilpailu on kovaa. Minähän en mahtunut enää B-junnuissa Tepsiin pelaamaan. Kiersin siis B-junnuvaiheen vähän sivukautta, mutta onneksi pelit eivät silloin loppuneet.

Yksi vaikuttava tekijä saattoi olla myös se, että Vahalahden pituuskasvu alkoi varsin myöhään. Tätä osoittaa oivasti vertailu ketjukaveri Roope Palttaan, joka tänä päivänä toimii TUTO:n toimitusjohtajana.

— Olin Roopea napaan asti. Vasta 16-18 ikävuoden välissä tuli pyrähdys ja venyin varmaan parikymmentä senttiä. Siitä on syntynyt myös juttu, jonka mukaan Roope on mahdollistanut liigaurani. Olimme Sveitsissä turnausreissulla ja pelissä venäläisjoukkuetta vastaan näytin kurkunleikkausliikkeitä heidän karpaaseilleen. Roope ottaa siitä kunnian, että uskalsin tehdä niin vain siksi koska hän seisoi takanani. 

Vahalahti murtautui hieman mutkan kautta myös liigapeleihin mukaan. Hän päätti junnu-uransa keväällä 1998 A-nuorten Suomen mestaruuteen Tepsin paidassa, mutta ei kuitenkaan kuulunut kivikovan liigamiehistön suunnitelmiin.  

— Aiemminhan se meni niin, että A-junnuista tie vei Kiekko-67:n puolelle, mutta sitä vaihtoehtoa ei enää ollut, joten jos ei muualle halunnut lähteä, niin ainoa vaihtoehto oli TuTo ja sinne myös päädyin.

Vahalahden kausi TuTo:n 1-divisioonajoukkueessa kulki kuin unelma. Hän takoi 21 pelaamassaan ottelussa tehot 15+18=33. Loppusyksyn maajoukkuetauolla puhelin alkoi soimaan ja oli varsin lähellä, ettei Vahalahden tarinaa maalattaisikaan niin mustavalkoisin värein. 

— Pelasin samassa ketjussa Tero Forssellin kanssa ja hän oli silloin divarin aivan ehdoton ykköspyssy ja peli kulki hienosti. Vaikka pelasin niin vähän pelejä, niin voitin sillä kaudella divarin vuoden tulokkaan palkinnon. Maajoukkuetauolla alkoi agentit soittelemaan ja yksi heistä kertoi, että Ilves haluaisi tarjota minulle neljän pelin tryouttia. Totesin vain, että kiva juttu ja että ilman muuta lähden kokeilemaan. Sitten soittikin “Jortsu” (Hannu Jortikka), joka sanoi, että “mitä he****tiä, et sinä mihinkään Ilvekseen mene, vaan sinähän tulet meille ja olet huomenna aamulla treeneissä!” 

— Olin siitä hieman hölmistynyt, mutta menin treeneihin ja paria päivää myöhemmin oli Tampereella peli Tapparaa vastaan. Tein siinä kaksi maalia, joten sain hyvän lähdön. Sitä on myös hauska muistella, että Aki (Berg) syötti minun ensimmäisen maalini.

Eikä ihan millä tahansa syötöllä, vaan Berg heitti petterinummelinmaisen pystyavausherkun, joka tuli suoraan lapaan ja josta Vahalahti karkasi läpiajoon. Vahalahti pelasi heti ensimmäisestä pelistä lähtien Kalle Sahlstedtin ja Tony Virran kanssa. Samainen kaksikko on Vahalahden mukaan ottanut kunnian itselleen siitä, että hän sai tarjouksen, tai Jortikan ollessa kyseessä, komennuksen Tepsin riveihin.

— Jompkumpi Elomon veljeksistä, Miika tai Teemu, taisi loukkaantua ja siihen etsittiin paikkaajaa. Yleensähän se menee niin, että toisen epäonni on toisen onni. “Killeri” (Sahlstedt) ja “Toke” (Virta) kertoivat vinkanneensa minusta, että sellainen kaveri olisi tarjolla, kokeillaan häntä ja sitä kautta kuulemma päädyin siihen heidän vierelleen räpiköimään. 

ERIKOISMIES VAHALAHTI

Vahalahti oli siitä lähtien Tepsin runkopelaajia ja pikkuhiljaa kehittyi tärkeäksi tukipilariksi ja vastuunkantajaksi. Kesällä 2007 Vahalahti lähti uransa ainoalla ulkomaan reissulle ja siirtyi Linköpingiin. Niin ei periaatteessa ollut kuitenkaan tarkoitus tapahtua.

— Tepsillä oli silloin talousvaikeuksia ja minulla oli sopimusta jäljellä, joten he kysyivät, että kiinnostaisiko minua lähteä ulkomaille. Agentin kanssa alettiin katselemaan, että olisiko jotain paikkaa tarjolla. Linköping halusi minut ja lähdin kokeilemaan.

— Kausihan meni reilusti alakanttiin. Se oli uran opettavaisin vuosi ja olin urani parhaassa fyysisessä kunnossa. Pelit eivät henkilökohtaisesti lähteneet jostain syystä rullaamaan ja meillä oli todella kova joukkue kasassa. Siinä oli Ruotsin suurimpia tähtiä sekä Tsekin ja Slovakian maajoukkuemiehiä, joten peliminuutteja ei paljoa ollut tarjolla eikä joulun tienoilla ollut oikein enää sitäkään vähää. 

Minimaaliseksi pudonnut peliaika sai Vahalahden tähyilemään muualle ja kiinnostusta olisikin ollut, mutta tästä muodostui aina asia, jota hän Linköpingin kannalta ajattelee miinusmerkkisenä. Linköping vesitti siirron ja Vahalahden osaksi jäi aika poikkeuksellinen rooli.

— Olisin päässyt Sveitsin liigaan, mutta he päättivät, että heillä on varaa pitää minut siellä siltä varalta, että playoffeissa tarvitaan lisää pelaajia. Se meni siihen, että pelasin pelkkää alivoimaa enkä mitään muuta, mikä tarkoitti noin kahta-kolmea minuuttia peliä kohden. Senpä takia tilastoni siltä kaudelta näyttävätkin niin huonoilta. Pelejä oli kyllä, mutta minuutit jäivät todella vähiin. 

— Olen sitä sittemmin esimerkiksi Raumalla naureskellut, kun siellä ihmeteltiin, että miksi pelaan alivoimaa. No, minähän olen tavallaan erikoistunut siihen, kun yhden kauden pelasin pelkästään alivoimaa, hän letkauttaa naurun saattelemana.

Olen kuullut jääkiekossa “erikoismiehistä” eikä siitä kauaa ole, kun Juha Leimu pelasi välillä Pelicansin paidassa pelkkää ylivoimaa, mutta koskaan aiemmin en ole törmännyt vastaavaan, että pelaaja pääsisi jäälle vain alivoimalla. Playoffien alla Vahalahden aika alivoimaeksperttinä sanan todellisessa merkityksessä tuli päätökseensä.

— Valmentaja kysyi, että haluanko vielä vetää niitä vaihtoja ja sanoin, että laita vaan joku muu. Oli se sen verran kamalaa istua penkillä joskus parikymmentäkin minuuttia ja sitten painua jäälle jäähyn tappoon. En pelannut kahdella ensimmäisellä kierroksella lainkaan, mutta finaalit pääsin pelaamaan, kun eräs pelaaja loukkaantui.

Linköping johti finaalisarjaa voitoin 2-0, mutta joutui taipumaan, kun HV-71 rullasi neljällä perättäisellä voitolla Ruotsin mestaruuteen. Vahalahti viihtyi muuten Linköpingissä, jota hän pitää Turkuun verrattavissa olevana opiskelijakaupunkina. Seura oli varakas ja matkat taittuivat usein lentämällä. Siitä huolimatta sopimuksen toinen vuosi jäi pelaamatta. Vahalahti halusi pois ja palasi takaisin Tepsiin. 

NOUSUJA JA LASKUJA

Tepsin tilanne ei ollut sen ruusuisempi kuin Vahalahden lähtiessä. Kausi 2008-2009 alkoi pahasti rämpien ja TPS joutui silloin tekemään vaikean päätöksen ja erottamaan seuralegenda Hannu Virran päävalmentajan paikalta kesken kauden. Tämä oli samalla myös ensimmäinen kerta, kun TPS joutui kyseisen ratkaisun tekemään. 

Virran korvasi Kai Suikkanen, joka tarttui Tepsin ohjaksiin tunnetuin seurauksin. Siitä puolentoista vuoden reissusta on yhä muistona seuran edellinen mestaruus. Mestaruus, jota Vahalahti juhli Tepsin kapteenina. Mestaruudesta huolimatta kausi oli kuitenkin yhtä vuoristorataa vielä runkosarjassa, mutta playoffeissa ei Palloseuraa pysäyttänyt enää mikään.

— Se meni niin, että saatoimme voittaa kuusi ja hävitä siihen perään seitsemän peliä. Playoffeissa saimme Lukon vastaan puolivälierissä. On ollut hauska nyt kuulla miten eri tavalla he näkevät sen sarjan. Kuulemma oltaisiin vaadittu yksi pomppu sinne tai tänne, niin sarja olisi voinut kääntyä eri suuntaan. Totta kai heillä on oma näkemyksensä ja meillä omamme, mutta kyllä meillä tuli sellainen olo, että vaikka meidän piti olla altavastaajia, niin ei heillä ollut siinä mitään palaa. 

— JYP:iä vastaan olikin sitten paljon hankalampaa. Heillä oli todella kova joukkue ja Sami Vatanen oli nuorena poikana siinä mukana ollen yksi heidän tärkeimpiä pelaajiaan. Minulla ei ollut mitään muuta mielessä kuin että häntä vetelen koko ajan ja jos saan hänen pelinsä raiteiltaan, niin koko joukkueen peli menee sekaisin. Neljästä viiteen kertaa pelissä ajelin häntä ja se oli minun missioni. 

— Hyvin hän näyttää siitä selvinneen, Vahalahti lohkaisee viitaten Vatasen myöhempään uraan.

Mestaruuden jälkeen alkoi TPS:n alamäki kohti seurahistorian synkimpiä kausia. Kauden 2012-2013 jälkeen kuului kummia, kun joukkueen kapteeni ja tasaisen varmaa tahtia tehoa mättänyt Vahalahti jätti Tepsin ja siirtyi Lukkoon, jossa pelasi uransa viimeiset kaudet. Kun aikaa on kulunut, pöly laskeutunut ja mies palannut seuraan, niin en malta olla kysymättä mitä silloin tapahtui. Vahalahti muotoilee asian näin.

— Pelasin osan kaudesta käsi murtuneena ja se oli myös NHL:n lockout-kausi, jolloin kokoonpanossa oli erinäisiä NHL-pelaajia, jotka pelasivat niin sanotusti minun peliaikaani. Kausi oli ihan ok pisteiden valossa, mutta peliaikaa ei tullut samalla tavalla. Kävin kauden jälkeen pienessä tähystysoperaatiossa, kun kyynärpääni tulehtuivat jatkuvasti, joten ne putsattiin. Sen kautta tuli sitten ilmeisesti jokin väärinkäsitys, että olisin aivan romuna ja kaiken kukkuraksi ei seuran puolesta ollut niin innostusta minua pitääkään. 

— Sitten Raumalta soitettiin, että tällainen ja tällainen tarjous olisi tulossa, mitäs tehdään. “Petu” (Petteri Nummelin) oli siirtynyt sinne ja alkoi pommittamaan minua, että lähtisin perässä ja vedettäisiin hauska vuosi. Tepsin suunnalta ei kauheasti mitään kuulunut ja aika erikoisen tarjouksen he minulle heittivät, johon vastasin ei kiitos. Kerroin, että Raumalta on tullut tarjous ja lähden varmaankin sitä katsomaan. Ehdin sen suullisesti jo sopia, kun Tepsi ilmoitti tarjoavansa samaa sopimusta, mutta totesin, että olen jo sopinut Lukon kanssa ja että on varmaan parempi, että lähden muualle, kun he eivät minua niin hirveästi edes halunneet. 

— Siinä oli tosiaan kaikennäköistä ja tuli sellainen olo, että en minä tänne väkisin jää. Nyt jälkikäteen voi sanoa, että onneksi lähdin, koska pelivuosia tuli sen ansiosta varmasti lisää! 

LÄHTEMÄTTÖMÄT JÄLJET

Lukolla oli varsinkin Vahalahden ensimmäisillä kausilla tavattoman kova joukkue, eikä finaalipaikka ollut kaukana. Varsinkin välierätaistot Tapparaa vastaan kuuluvat ehdottomasti liigahistorian kovimpien sarjojen joukkoon. Näiden sarjojen jälkimainingeissa tuli myös hetki, jonka Vahalahti haluaa ehdottomasti nostaa esiin.

Minun on pakko sanoa tämä ääneen, kun se niin paljon nauratti. Kun ensimmäisellä kaudella hävisimme Tapparalle seitsemännessä pelissä ja sanoin tv-haastattelussa, että “nyt on takki tyhjä, olen aivan loppu”, kun tappio ketutti ja kaikki tuli puhallettua ulos. Sain siitä niin paljon kommentteja, että olisin ollut niin huonossa kunnossa, etten olisi jaksanut finaaleissa edes pelata! Ihmettelin, että oletteko tosissanne ja luuletteko, että tarkoitin tuota? Ei sitä voinut kuin ihmetellä.

Vaikka viimeinen palkinto jäi Lukossa saavuttamatta olivat Vahalahden viimeiset kaudet menestyksekkäät henkilökohtaisesti. Kuten pelin luonteeseen joskus valitettavasti kuuluu, voi kaikki loppua varsin äkillisesti, kun iskua tai osumaa tulee juuri siihen väärään kohtaan. Näin tapahtui loppuvuodesta 2017. Toki Vahalahden tapauksessa kesti aikansa ennen kuin viimeinen tuomio tuli, mutta kahden tilanteen ansiosta hänen upea pelaajauransa tuli ennenaikaiseen päätökseensä.

— Marraskuun lopussa menin alivoimalla blokkaamaan kutia ja kiekko tuli suoraan etusormen rystyseen, joka meni aivan sirpaleiksi ja sormi poikki. Se leikattiin ja puolentoista kuukauden päästä tulin takaisin ja pelasinkin kuukauden verran kunnes olin taas alivoimalla. Sain rannekudin samaan käteen peukalon puolelle ja siitä murtui luu. Se leikattiin myös ja kun oli molempien tarkastuskäynti, niin huomattiin että etusormi on luutunut väärin ja sormi pitää katkaista uudestaan. Myöhemmin toistakin kohtaa jouduttiin leikkaamaan vielä uudestaan.

— Viime kesänä olin vielä normaalisti valmistautumassa uuteen kauteen, mutta pikkuhiljaa aloin huomata, ettei etusormi lähde taipumaan mihinkään. Kun kausi alkoi, niin en ollut enää joukkueen mukana. Sanoin koko ajan pelkääväni pahinta, mutta en voinut mitään päätöstä tehdä, kun yksikään lääkäri ei ollut vielä sellaista lausuntoa antanut. Treenasin erillään joukkueesta mikä olikin tavallaan elämäni raskainta aikaa. Periaatteessa valmistauduin kauteen, mutta koko ajan takaraivossa jyskytti, että tämä on tässä. 

— Kun lääkärit sanoivat, että kun aikaa on kulunut niin paljon ja käsi on edelleen samassa jamassa, niin on aika viheltää peli poikki. Se oli lopulta helpotus. 

Vahalahti näyttää arpien koristelemaa kättään eikä saa puristettua sitä kokonaan nyrkkiin, koska leikatut sormet eivät taivu enää niin pitkälle. Paremmaksi käsi tuskin enää tulee. 

Vahalahti kertoo, että oli ajatellut uran jatkuvan vielä tälläkin kaudella. Hän toteaa saaneensa jääkiekolta valtavan paljon, mutta paljon se on tietysti myös ottanut. Hän ehti kokea paljon, nähdä kiekkoilun tunneskaalan molempia ääripäitä kultajuhlista pohjakosketuksiin noin 20 vuotta kestäneen ammattilaisuransa aikana.

Kun kuulin Vahalahden paluusta Tepsiin, tulin tavattoman iloiseksi. Ympyrä on nyt sulkeutunut. Harmi, ettei se ehtinyt tapahtumaan peliuran puitteissa, mutta siitä huolimatta tuntuu siltä, että nyt asiat ovat palanneet oikeaan järjestykseen.

Onhan Vahalahti yksi modernin ajan TPS-ikoneista. Sitä tuskin kukaan voi kyseenalaistaa, kun lyödään pöytään hänen TPS-vuosiensa CV.

Neljä Suomen mestaruutta, joista yksi joukkueen kapteenina. Kolmanneksi eniten maaleja koko seuran historiassa. Kolmanneksi eniten syöttöjä koko seuran historiassa. Seuran kaikkien aikojen pistepörssin toinen sija. Eniten pelattuja otteluita.

On täysin henkilökohtainen ja vilpitön mielipiteeni, että moisilla meriiteillä numero 28 olisi joskus syytä nostaa hallin kattoon. Ville Vahalahti on jättänyt lähtemättömän jäljen Turun Palloseuran historiaan ja ansaitsee kaiken mahdollisen kunnioituksen ja tunnustuksen.

Viimeiseksi onkin aiheellista kysäistä, että mitä hän itse ajattelee jättämästään jäljestä?

— Minulle on suurin juttu, että olen pelannut enemmän pelejä kuin Timo Nummelin. Se kuulostaa hyvältä, mutta myös todella pahalta, Vahalahti nauraa.

Markku Silvennoinen

Kirjoittaja on Radio Cityn TPS-selostaja. TPS:n ottelut kaudella 2019-2020 kuullaan Radio Cityn Turun taajuudelta 105,5.

 

LUE KOKO SARJA:
Silvennoisen Suvivieras, osa 17: Kalle Kaskinen
Silvennoisen Suvivieras, osa 16: Lauri Korpikoski
Silvennoisen Suvivieras, osa 15: Ville Vahalahti
Silvennoisen Suvivieras, osa 14: Bernard Isiguzo
Silvennoisen Suvivieras, osa 13: Teemu Väyrynen
Silvennoisen Suvivieras, osa 12: Hannu Kuru
Silvennoisen Suvivieras, osa 11: Olli Kaskinen
Silvennoisen Suvivieras, osa 10: Aleksi Salonen
Silvennoisen Suvivieras, osa 9: Aleksi Anttalainen
Silvennoisen Suvivieras, osa 8: Topi Nättinen
Silvennoisen Suvivieras, osa 7: Julius Pohjanoksa
Silvennoisen Suvivieras, osa 6: Elias Karvonen
Silvennoisen Suvivieras, osa 5: Kaapo Kakko
Silvennoisen Suvivieras, osa 4: Santeri Lukka
Silvennoisen Suvivieras, osa 3: Simon Suoranta
Silvennoisen Suvivieras, osa 2: Oskari Lehtinen
Silvennoisen Suvivieras, osa 1: Lauri Pajuniemi