karuselli_seuraavakotimatsi.jpgkaruselli_tpslounas.jpgkaruselli_tps_shop.jpgkaruselli_kausikortti.jpgkaruselli_midas.jpg
Seuraava kotiottelu
TPS - SaiPa LA 26.10. 18:30 OSTA LIPUT
21.7.2019

Silvennoisen Suvivieras, osa 13: Teemu Väyrynen 

Jalat tukevasti maassa ja focus oleellisessa. 

väyrynen_suvivieras.png

Olisi ehkä turhan mahtipontista sanoa, että tunnen Teemu Väyrysen hyvin. Moinen lausunto vaatisi paljon pidempää historiaa ja useampia tuokioita, jolloin ajatuksia olisi ehditty kunnolla vaihtamaan. Sen verran olemme ehtineet kuitenkin tekemisissä olla, ettei ollut epäselvyyttä siitä, että kaikki ei viime kaudella ollut hyvin. En kysynyt asiasta, mutta jotenkin sen aisti kaukalon ulkopuolella ja tietysti näki kaukalossa, kun samanlaista peli-iloa ei enää yläkertaan asti huokunut jään tasalta. Myös aiemmilta kausilta tuttu räjähtävyys oli poissa. 

Kävin jututtamassa Väyrystä elokuun alkupuolella ja hänen polvensa ympärillä oli hiukan paketointia. Heti kun käymme asiaan, niin paljastuu, että alkutahdit Väyrysen vaikealle kaudelle olikin lyöty nimenomaan jo silloin, eli heti kauden ensimmäisissä peleissä. Hän ehti pelata terveenä piirun vaille puoli tuntia.

— Pitsiturnauksen välierässä tuli Lukon Arttu Ilomäen laukoma kiekko polveen ja tunsin sen jälkeen, ettei kaikki ollut hyvin. En pystynyt antamaan painoa jalalle, joten otettiin kuvat, mutta niistä ei löytynyt mitään. Jatkoin harjoittelua ja hyvä, että kyykkyyn pääsi. Toisistakaan kuvista ei löytynyt mitään. Vasta kauden loppupuolella otetuissa kolmansissa kuvissa huomattiin, että polvessa oli ollut murtuma mikä ei ollut missään vaiheessa alkanut parantumaan.

Jääkiekossa asiat tapahtuvat todella nopeasti, vaikka välillä suvantovaiheet saavat kaiken tuntumaan hitaalta. Esimerkiksi maalin syntymiseen vaaditaan alle sekunti. Pelkkä ohikiitävä hetki. Sama pätee mihin vain tapahtumaan. Kaukalossa on aikaa odottaa ja katsoa niinä hetkinä, kun jotain on tapahtumassa, mutta kun jotain todella tapahtuu, se on yksi silmänräpäys. Ilomäen laukaus pilasi Väyrysen kauden erään räpäyksen aikana. 

— Se nasahti suoraan polvilumpioon. Olin sellaisessa asennossa, että polvisuojan kuppi ei ollut aivan paikoillaan ja kiekko sattui osumaan juuri väärään kohtaan. Olihan siinä todella huonoa tuuria. 

“Huono tuuri” olisi mielestäni aivan käypä ilmaisu tähän kohtaan, jos vamma olisi huomattu heti ja kuntoutus päässyt saman tien käyntiin. Jos kuvia joudutaan ottamaan kolmesti ennen kuin mitään löytyy, tuntuu ilmaus jo turhan miedolta. Murtuman löytäminen kesti niin kauan, että Väyrysen päällimmäinen tunne oli helpotus.

  Oli henkisesti tärkeä juttu, että se löydettiin edes jossain vaiheessa. Olin aivan kujilla jossain vaiheessa, kun en tiennyt mikä minulla oli, kun sattui vain eikä mitään pystynyt tekemään. Alkoi tulla jo sellainen olo, että hulluksiko olen tulossa. Lääkäritkin ehtivät jo pohtia, että olisiko se joku päänsisäinen juttu, kun ei vain löytynyt mitään, mikä kivun selittäisi. 

Vaikka henkinen kurimus ehtikin hellittää, niin aikaa fyysisen etumatkan kiinni kuromiseen ei vain enää ollut.

— Kun se lopulta löydettiin, niin en vain enää päässyt kärryille pelaamisesta enkä vain saanut itseäni enää sellaiseen kuntoon, että olisin pystynyt pelaamaan samalla tasolla millä olin edelliskaudella.

— Eihän minulla ollut minkäänlaista hermotusta jaloissa, että olisin missään vaiheessa päässyt kunnolla liikkeelle. Ja olihan kuntonikin suoraan sanottuna aivan paska. En pystynyt käymään lenkeillä ja hädin tuskin pystyin pyörää polkemaan kunnolla. Eikä se riitä kuntoon pääsyyn, että käyt vain jäällä. Varsinkaan minun pelityylini vaatimaan kuntoon.

Kun tapasimme juhannusviikolla ei vammaa voinut vielä menneen talven lumiksi kutsua, mutta valoa ei sentään enää tarvinnut etsiä vain tunnelin päästä, vaan myös sen sisäpuolen valaistus oli siinä vaiheessa saatu naksautettua päälle.

— Polvi ei vieläkään ole ihan täysin luutunut, mutta nyt se on jo huomattavasti parempi. Olen koko kesän pystynyt harjoittelemaan, etureittä on saatu vahvistettua ja lihastasapainoa kohdilleen. Jalka oli viime kauden jäljiltä aivan surkastunut, kun en pystynyt sillä juuri mitään tekemään. 

PUHTAALTA PÖYDÄLTÄ

Vammat eivät ole urheilijalle ikinä hyvä juttu, mutta sen ei tarvitse aina tarkoittaa pelkästään huonoja asioita. Olen kuullut monta kertaa sanottavan, että jääkiekossa tappiosta oppii paljon enemmän kuin voitosta. Samaa logiikkaa voi soveltaa mihin tahansa asiaan elämässä. 

Kuten yksi rakkaimista fiktiivisistä hahmoistani, eli Rocky Balboa, asian ilmaisi saman nimisessä nyrkkeilyelokuvassa: “kyse ei ole siitä kuinka kovaa pystyt iskemään, vaan siitä kuinka kovan iskun pystyt ottamaan vastaan ja jatkamaan eteenpäin.” Suomennos ei täysin tee jylhälle lainaukselle oikeutta, mutta oleellisin siitä näinkin välittyy.

Kovankin iskun voi kääntää positiiviseksi. Se opettaa ja pistää asioita oikeisiin mittasuhteisiin. Ja se taas kasvattaa.

— Kasvoin tuon takia viime kaudella ihmisenä aika paljon. Asioita joutui miettimään paljon ja sulattelemaan eri tavoilla. Paskaa tuli joka ovesta ja ikkunasta eivätkä läheskään kaikki tienneet, että minulla tuollainen on. Vaikka rapaa tuli, niin tein parhaani ja tiedän mistä syistä homma jäi vajaaksi. Ei paljoa kiinnosta mitä joku ulkopuolinen ajattelee. Teen kuitenkin ihan omaa hommaani ja menen eteenpäin.

— Olen kova koulimaan itseäni. Toissa kaudella, vaikka tein 15 maalia, niin siellä oli sellaisia pelejä, joista saatan olla yhä käärmeissäni itseäni kohtaan. Mutta viime kaudella annoin paljon itselleni anteeksi ja oikeastaan opin tekemään niin. Vaikka välillä ei kulje, niin pitää oppia etsimään sieltä kaiken joukosta niitä hyviä suorituksia. Niitä mitkä edustavat minua pelaajana. Kyllä sieltä löytyy niitä positiivisiakin juttuja.

  Täytyy kuitenkin aina muistaa, että niin jääkiekossa kuin muutenkin elämässä on ihmisiä, joilla on asiat huonommin kuin minulla. Pitää aina yrittää olla positiivinen ja kiitollinen siitä, että minulla on lopulta kuitenkin kaikki hyvin. 

Kun pelaaja loukkaantumisen jälkeen tekee paluuta kentille, hän joutuu tekemään sen kovimman työn yksin. Kukaan muu ei sitä voi pelaajan puolesta tehdä vaikka haluaisi. Silloin onkin ensiarvoisen tärkeää se, ettei pelaaja kuitenkaan tunne olevansa asialla yksin. Silloin tarvitaan tukea ja luottamusta. 

— Sehän tässä hienoa on ollutkin, että kaikki tietävät mikä homman nimi on eikä minua ole heitetty pois liikkuvasta bussista, vaan on jaksettu luottaa ja minua on pistetty kuntoon koko kesän ajan 110-prosenttisesti. Tulosta on myös tullut, joten hyvään suuntaan ollaan menossa.

— Tiedän, että valmennus ja seurajohto luottavat minuun ja he tietävät mitä pystyn tekemään. Nyt on aika alkaa lunastamaan sitä jäällä. Valmennuksen kanssakin olemme asian niin sopineet, että viime kausi on unohdettu ja nyt lähdetään puhtaalta pöydältä uutta kohti. Motivaatiota kyllä riittää!

Väyrynen kertoo kokevansa, että tänä kesänä Tepsissä on katsottu asioita yksilövetoisemmin.

— Tuntuu, että on joukkue, johon satsataan, mutta myös siltä, että jokainen pelaaja on otettu yksilönä huomioon. On kunnolla juteltu ja istuttu pelaajien kanssa alas. Se on mielestäni hyvä asia, koska onhan se yleensä niin, että kun on parempia yksilöitä, niin on myös parempi joukkue. 

Väyrysen kohdalla tämä tarkoittaa kauteen valmistautuessa sitä, että asioita ajatellaan uudella tavalla ja kokonaisvaltaisemmin kuin ennen.

— On panostettu muun muassa ruokavalioon ja muutenkin olemme todella pienistä asioista lähteneet liikkeelle. Se on tuottanut jo lyhyessä ajassa todella paljon kehitystä. Kyllä se vain kummasti tuo lisää itseluottamusta, kun huomaa miten alkaa tuntua olo paremmalta, miten testitulokset menevät eteenpäin ja miten jalka taas liikkuu jäällä. Se on tavallaan niin pientä, mutta jääkiekkoilijan kokonaiskuvaa ajatellen tuollaisetkin asiat ovat valtavan suuria. 

Väyrynen tiedettiin lahjakkaaksi peluriksi, kun hän TPS-paitaan saapui. Odotukset häntä kohtaan eivät ole mihinkään kadonneet ja on selvää, että hän itse odottaa itseltään kaikkein eniten. Nuoria pelaajia syytetään usein siitä, että heillä on vähän kiire milloin minnekin. Väyrysellä on nyt kuitenkin selvät sävelet sen suhteen miten focus tulee pysymään oleellisessa.

— Viime kaudella taisi tulla nuorelle pojalle vähän liikaa sellaisia ajatuksia, että ensi kaudella pitäisi olla jossain muualla. Se sekoitti paljon ja aloin odottaa itseltäni vähän liikaa. Tiedän mihin rahkeeni riittävät ja pyrin ajattelemaan asiat ihan vain päivä ja kausi kerrallaan. En ajattele kahden-kolmen vuoden päähän, vaan on vain se yksi kausi, jolle olen asettanut tavoitteet ja kauden jälkeen katsotaan riittivätkö rahkeet vai ei.

Markku Silvennoinen 

Kirjoittaja on Radio Cityn TPS-selostaja. TPS:n ottelut kaudella 2019-2020 kuullaan Radio Cityn Turun taajuudelta 105,5.

 

LUE KOKO SARJA:
Silvennoisen Suvivieras, osa 17: Kalle Kaskinen
Silvennoisen Suvivieras, osa 16: Lauri Korpikoski
Silvennoisen Suvivieras, osa 15: Ville Vahalahti
Silvennoisen Suvivieras, osa 14: Bernard Isiguzo
Silvennoisen Suvivieras, osa 13: Teemu Väyrynen
Silvennoisen Suvivieras, osa 12: Hannu Kuru
Silvennoisen Suvivieras, osa 11: Olli Kaskinen
Silvennoisen Suvivieras, osa 10: Aleksi Salonen
Silvennoisen Suvivieras, osa 9: Aleksi Anttalainen
Silvennoisen Suvivieras, osa 8: Topi Nättinen
Silvennoisen Suvivieras, osa 7: Julius Pohjanoksa
Silvennoisen Suvivieras, osa 6: Elias Karvonen
Silvennoisen Suvivieras, osa 5: Kaapo Kakko
Silvennoisen Suvivieras, osa 4: Santeri Lukka
Silvennoisen Suvivieras, osa 3: Simon Suoranta
Silvennoisen Suvivieras, osa 2: Oskari Lehtinen
Silvennoisen Suvivieras, osa 1: Lauri Pajuniemi