kaudenavaus_uusi_karuselli.jpgmökkikausi_karuselli.jpgkaruselli_tps_shop.jpg
18.7.2019

Silvennoisen Suvivieras, osa 12: Hannu Kuru

Entinen TUTO:n kapteeni, lopputyötä vaille valmis tuotantotalouden insinööri ja pelaaja, joka ei pidä mitään itsestäänselvyytenä 

kuru_suvivieras.png

Siitä on kohta jo kuusi ja puoli vuotta. En voi väittää muistavani sitä kuin eilistä päivää, vaikka todennäköisesti olinkin Jatkoajan raportoijana paikalla. Elettiin maaliskuuta 2013, eli Tepsiläisittäin seurahistorian synkimpiä aikoja, jolloin kaudet tapasivat päättyä viimeistään tammikuussa. Tuolloinkin oli valmentajaa vaihdettu, pelaajia myyty ja jonkinlaiseksi valopilkuksi muodostunut NHL:n työsulku ja kovan luokan tähtien vierailu oli ohi. Oli enää vain pelattava pelit pois, jotta synkeä kausi loppuisi. 

Ainoa hyvä asia mitä tästä seurasi, oli se, että omat kasvatit pääsivät kokeilemaan liigavauhtia. Yksi heistä oli Hannu Kuru, joka onneksi muistaa ensimmäisen liigapelinsä varsin kirkkaasti. 

— Peli oli HPK:ta vastaan ja se oli se kausi, kun he ottivat kauhean voittoputken runkosarjan loppuun ja pudottivat Jokerit playoffeissa. 4-0 hävittiin kotona ja taisin sellaisen 12-13 minuuttia päästä pelaamaan. Pääsin kokeilemaan ylivoimaakin! Olin päätypelaajana, mutta vähän jännitti eivätkä syötöt menneet aivan kohdilleen. Olisiko ollut vielä naistenpäivän peli. Äiti ja sisko pääsivät silloin ilmaiseksi peliä katsomaan. 

Ei kuitenkaan ollut kaukana, että debyytti olisi jäänyt tekemättä. Nuoren miehen into kun meinasi tehdä tepposet.

— Edeltävänä päivänä tuli soitto joukkueenjohtaja Tuomas Liitolalta eikä seuraavana yönä kauheasti tullut nukuttua. Pelipäivän aamujäillä, kun treenattiin erikoistilanteita, niin menin innostuksissani blokkaamaan kutia ja sehän osui suoraan nilkkaan. “Stouni” (apuvalmentaja Jani Kiviharju) huusi, että “hyvä, hyvä!” ja oli innoissaan, mutta siinä sitä oltiin nilkka paksuna ennen peliä ja jääpussille oli tarvetta. En muista enää kenen one-timer viivasta silloin lähti.

Seuraavalla kaudella Kuru pelasi viimeistä kauttaan Tepsin A-junnuissa. Hän oli mukana liigaringissä, mutta liigajoukkueen portit eivät auenneet kunnolla. A:ssa peli kuitenkin kulki ja Kuru takoi menemään pinna per peli -tahtia. Liigapelejäkin tilille tuli lopulta viisi ja osuipa kohdalle myös liigauran avauspiste. 

— Olin kesällä armeijassa ja alkuun myös liigajoukkueen mukana, mutta armeijan jälkeen päätettiin, että menen A-junnuihin. Pistetili aukesi Helsingissä IFK:ta vastaan. Annoin maalin takaa syötön ja Markus Palmroth sen taisi lämätä sisään. 

Kevät 2014 jäi sillä erää viimeiseksi TPS-paidassa eikä keskusteluja jatkosta oikeastaan edes käyty. Kuten haastattelun aikana käy moneen kertaan selväksi, ei Kurulla ole tapana lähestyä asioita negatiivisen kulman kautta.

— Sain niistä peleistä hyvää kokemusta ja lisää itseluottamusta omaan kehittymiseen. Pääsin kokeilemaan, että missä mennään, eikä taso silloin vielä riittänyt. 

MESTIS – KIEKKOILUN KORKEAKOULU

Seuraavaa pelipaikkaa ei tarvinnut kaukaa etsiä. TUTO:n urheilutoimenjohtaja Elmo Aittola pirautti Kurulle ja siitä alkoi hieman yli kolmen kauden reissu Kupittaalle. Koska Mestis-palkat eivät autuaaksi tee, pelaajat joko tekevät töitä tai opiskelevat pelaamisen ohella. Kurulle tämä tarkoitti opiskeluja. Tänä päivänä Kuru on lopputyötä vaille valmis tuotantotalouden insinööri, mutta kun samalla oli käytävänä kiekkoilun korkeakoulu nimeltä Mestis, niin arki ei todellakaan ollut mukavuudenhaluisen miehen hommaa.  

— Olivathan ne pitkiä päiviä silloin TUTO:n aikojen alkuvuosina, kun koulua oli enemmän. Seitsemän aikaan aamutreenit, siitä yhdeksän jälkeen kouluun, neljältä koulusta takaisin hallille ja sieltä kun pääsi kotiin seitsemän-kahdeksan aikoihin illalla, niin piti painaa vielä tehtäviä kuntoon. Kyllä se kävi välillä henkisesti hiukan raskaaksi.

— Oma lukunsa oli tietysti myös keskellä viikkoa tehdyt pitkät vieraspelireissut, joista mennään suoraan töihin tai koulun penkille kahdeksaksi, niin ei sängystä nouseminen aina ollut helppoa.

Tästä päästäänkin asiaan, jossa astuin miinaan, vaikka jotain luulin ymmärtäväni Mestiksen arjesta. Se kun on kuitenkin sarja, jossa kaikki pyritään tekemään resurssien puitteissa mahdollisimman ammattimaisesti. Oletin virheellisesti tämän tarkoittavan myös sitä, että pelaajat voivat kesäisin harjoitella vähintään yhtä täysipainoisesti kuin kauden aikana. 

Eihän se nyt ihan niin mennytkään. Esimerkiksi Kuru teki samoin kuin kuka tahansa opiskelija, eli teki kesäisin töitä. Ja sen ohella pisti myös kroppaansa iskuun seuraavaa kautta varten.

— Olin kolme kesää töissä Inkisen puutarhalla. Ajoin heidän tuotteitaan kauppoihin. Aamulla mentiin puutarhalle keräämään lasti ja siitä lähdettiin ajamaan. Päivät olivat niin hektisiä, ettei oikein syömäänkään ehtinyt. Kun kanniskelin esimerkiksi juuri kasteltuja kukkaruukkuja, jotka painoivat kymmenisen kiloa, niitä oli kerrallaan neljä kannossa ja niitä kannettiin sellaisessa 50-asteisessa salaattihuoneessa, niin päivän päälle oli aika nuutunut olo. Siitä oli vain pakko jotenkin repiä itsensä vielä salille tekemään päivän treenit. Viime kesänä tuntui aivan etuoikeutetulta ja suorastaan taivaalliselta, kun sain Tepsin kanssa keskittyä vain treenaamiseen!

Haluan korostaa, ettei tämän jutun tarkoituksena ei ole missään tapauksessa yrittää väittää, että Mestiksen arki olisi jotenkin ankeaa, kamalaa ja synkkää. Kun kuuntelen Kurun tarinaa ja miten toteavasti hän sitä kertoo, niin tulee mieleen se, kun nuorempana näin hiihtäjälegenda Mika Myllylän harjoittelua jossain tv-dokumentissa. Myllylä painoi sauvat kädessä menemään ympäri soista maastoa, joka oli paikoin upottavaakin ja sinnehän hän holahti vyötäröä myöten.

Muistan miten dokumentin lopussa Myllylä nojasi sauvoihinsa aivan kaikkensa antaneena. Ei hän sitä tehnyt hakeakseen sympatiaa tai näyttääkseen kuinka kova jätkä hän on. Se oli vain jotain minkä hän koki tarpeelliseksi ja joka toisi sen lopputuloksen, jota hän kaipasi. Ei kukaan häntä sinne suolle pakottanut. 

Sama pätee Mestis-pelaajiin. Kyllä elämässä pääsisi helpomallakin, jos haluaisi. Kenenkään ei ole pakko laittaa itseään likoon tavalla, jota Mestiksessä pelaaminen vaatii, mutta jos haluaa kehittyä, niin se on koulu, jossa pelaajaa todella mitataan. Eikä kaukalon ulkopuolella pärjääminen vaatinut kuin järjen käyttöä.

— Itseäni ajoi eteenpäin halu katsoa tämä kortti loppuun asti, kun kiekkoa olen koko elämäni pelannut ja tuntui, ettei se vielä riittänyt. TUTO tarjosi minulle hyvän mahdollisuuden ja sain siellä hoidettua kaiken lopulta aika helposti, kun vertaa siihen mitä arki olisi voinut olla, jos olisin lähtenyt jonnekin muualle. 

— Eikä se nyt mitään jatkuvaa kitkuttamista ollut. Ihan hyvin siinä tuli pärjättyä, mutta mihinkään hienouksiin ei ollut varaa. TUTO:lla oli lounasetu ja koulullakin oli halvat ruoat. Kun käytti rahaa järkevästi, niin ongelmia ei tullut.

Liigatason jääkiekkoilijat ovat suomalaisen urheilun kentällä varsin erityislaatuisessa asemassa. Varsinkin, jos siihen kuplaan pääsee sisälle suoraan junioripolulta. Ei siinä mitään pahaa ole, mutta se tosiaan on kupla, jonka sisältä ei välttämättä aina näe metsää puilta. Mestis-polun käyneet pelaajat tietävät tarinasta toistakin puolta, kun mikään ei tule annettuna eikä mikään ole itsestäänselvää. Se kasvattaa ihmisenä ja tuo puseroon perspektiiviä.

— Olemme siitä “Monnin” (Jonne Virtanen) kanssa keskustelleet, että joskus kun nuoremmat pelaajat kiukuttelevat jostain, niin heille voisi tehdä ihan hyvää nähdä jotain muutakin. Itse olen ainakin oppinut suhtautumaan paljon rennommin sellaisiin asioihin, jotka joillekin voivat tuntua vähän rankoilta.

TILAISUUS AUKEAA

Kun on paiskonut kovin työtä kehittymisensä eteen, niin siitä olisi syytä tulla myös jonkinlaista palkintoa, jotta työllä tuntuisi olevan merkitystä. Kuru kehittyi TUTO:ssa vuosi vuodelta, mutta sai odotella tilaisuuttaan. Ehtikö usko jossain kohtaa olla jo koetuksella?

— Silloin se oli pahimmin koetuksella, kun 2015-2016 pelasin alkukauden samassa kentässä Jasper Lindstenin ja Topi Taavitsaisen kanssa ja peli kulki todella hyvin. He tekivät sopimukset Tepsin kanssa eikä minulle tullut mitään tarjouksia mistään, niin joutui pohtimaan, että mikäköhän on, kun ei näytöt riitä. 

Hyvät esitykset eivät kuitenkaan menneet hukkaan, vaikka tarjoukset jäivät tulematta. Agentti Roni Mesikämmen, entinen liigapelaaja itsekin, otti Kurun siipiensä suojiin.

— Se antoi uskoa, kun edes joku oli kiinnostunut. Hän auttoi muutenkin henkisellä puolella ja vakuutteli, että hyvä tästä vielä tulee. Sen avulla jaksoi puurtaa.

— Toki minulla oli aina koulu siellä taustalla ja kun olin tottunut jo siihen rytmiin, niin ajattelin, että pelaan nyt ainakin sen aikaa, kun koulu on vielä kesken ja katsotaan sitten sen jälkeen missä mennään.

Kauden 2017-2018 alku jäi lopulta Kurun viimeiseksi TUTO:ssa. Päävalmentaja Miika Elomo oli nimennyt Kurun kapteeniksi ja kippari nakutti uransa kovinta pistetahtia. Vaikka 16 peliin syntyneet 14 pistettä ovat varsin pätevä lukema, niin Kuru tokaisee, että todellisuudessa lukeman pitäisi olla komeampi.

— Jäi muutama syöttöpiste saamattakin, kun Mestiksessä pinnoja ei jälkikäteen tarkastella, eikä pelin tiimellyksessä kaikkia kuulutuksia aina kuule.

Marraskuussa Tepsin keskikaistaa oli runneltu loukkaantumisilla ja turkulaisseurojen yhteistyökuvion ansiosta TPS:n katseet kiinnittyivät omaan kasvattiin. Kurun lainapesti sovittiin viikon mittaiseksi.

— Aikaisemmin kaudella taisi olla jo puhetta, että tulisin Tepsiin pelaamaan, mutta se ei vielä johtanut mihinkään. Sitten marraskuussa aukesi paikka ja siitä tulikin aika kova viikko, kun TUTO:lla oli sellainen periaate, etteivät tällaiset lainapestit eivät saa mennä TUTO:n omien pelien edelle. Se meni sitten niin, että pelasin tiistaina Tepsin kanssa, keskiviikkona TUTO:n kanssa, perjantaina taas Tepsin kanssa ja lauantaina, kun molemmilla oli peli, niin sopimuksesta pidettiin kiinni ja pelasin silloin TUTO:n pelissä. 

Muistan hyvin miten vuolaasti, ja yhtään liioittelematta, kehuin Kurua sen viikon lähetyksissä. Hänen sisääntulonsa oli häikäisevä ja ylitti kaikki odotukset. Kuru alkoi toisen pelin jälkeen saada vihiä siitä, että paluu kasvattajaseuraan saattaakin muuttua luonteeltaan pysyvämmäksi.

— Hämeenlinnassa päävalmentaja Kalle Kaskinen sanoi minusta jotain lehdistötilaisuudessa ja “Norre” (apuvalmentaja Fredrik Norrena) tuli pelin jälkeen kehumaan ja että heidän mielestään tästä voisi tulla ainakin loppukauden juttu. Viikonloppuna Antero Niittymäki (urheilutoimenjohtaja) oli soittanut agentille ja siitä alkoivat pyörät pyörimään.

Siirto ei kuitenkaan ollut mikään aivan pelkkä muodollisuus, sillä Kurun sopimuksen purkamisen edessä oli pieni kynnys. TPS kuitenkin ylitti sen empimättä, mikä on omiaan osoittamaan, että hänet todella haluttiin tekemään muutakin kuin puremaan tuppia.

— Sopimuksessani oli pieni ulosostohinta, joka Tepsin piti maksaa. Ei se tietenkään suuri ollut, mutta kuitenkin.

— Kaikki tapahtui todella nopeasti. Seuraavan viikon tiistaina, kun pelasin Tepsin kanssa Ilvestä vastaan, niin olin jo Tepsin mies vaikkei sitä silloin vielä oltu uutisoitu. Maanantai-iltana tai tiistaina päivällä saatiin kaikki valmiiksi. 

— Heh, aika hyvin nämä kaikki vielä muistaa. Toisaalta, olihan se uran suurin käännekohta myös.

Ehdottoman oleellista Kurun onnistumiselle oli se, että hän sai Tepsin valmennukselta aidon ja rehdin mahdollisuuden näyttää mitä osaa. Se tarkoittaa sitä, että pelaajalle annetaan luottoa, vastuuta ja todellinen mahdollisuus onnistua. Sellaisen tilaisuuden Kuru sai ja hän myös käytti sen.

— Henkisellä puolella auttoi heti se, että pääsin pelaamaan alivoimaa. Pidän siitä, että saan joukkueen puolesta sitä olla tappamassa ja sitä sainkin pelata paljon heti alusta lähtien. Osasin todella arvostaa sitä. Ja auttaahan se paljon myös tasakentällisin pelaamiseenkin, kun ei tarvitse istua pitkiä pätkiä penkillä.

Paluu kasvattiseuraan oli tietenkin Kurulle mahdollisuus, johon hän tarttui kaksin käsin, mutta tunteet olivat myös hiukan ristiriitaiset. Hän koki TUTO:sta lähtemisen hieman vaikeaksi, mikä taas kertoo hänen joukkuepelaajan mentaliteetistaan.

— Ei se niin helppoa ollut, kun olin kuitenkin TUTO:n kapteeni sillä kaudella. Vähän sitä mietti, että jätänkö kaverit vähän pulaan, mutta kyllähän kaikki sen tietysti ymmärsivät, kun siitä jätkien kanssa puhuimme. Ja olihan se tietenkin myös haikea tilanne, kun kolme ja puoli kautta olin siellä ollut. Sitten kaikki tapahtuukin yhtäkkiä kuin sormia napsauttamalla ja olenkin lähdössä pois.

— Mutta vieläkin olemme kavereita, hän heittää naurahtaen.

Tuolloin TPS teki Kurun kanssa sopimuksen, joka kattoi myös päättyneen kauden. Viime kaudella Kuru pääsi vetäisemään puumerkkinsä uuteen kaksivuotiseen jatkosopimukseen, joka pitää hänet Tepsissä aina kevääseen 2021. Mestiksessä homma eteni aina vuoden kerrallaan, mutta nyt sopimustilanteen rauhoittuminen on tuonut pitkäjänteisyyttä ja jatkuvuutta.

Nyt kun olen Kurun pelaamista seurannut läheltä viimeisen puolentoista kauden ajan, nimeäisin hänen suurimmaksi vahvuudekseen tasaisuuden. Hänen tasonsa ei juuri heittele, mikä on pitkän kauden aikana tietenkin iso arvo sinänsä. Käy ilmi, että juuri tasaisuuden puute saattoi olla se, mikä piti Kurun pois liigakuvioista kaikki nämä vuodet.

— Nyt kun sitä miettii, niin sitähän minulle ovat valmentajat aina toitottaneet. Esimerkiksi Tepsin A-junnuissa Juuso Nieminen sanoi, että seuraava steppi olisi juuri tasaisuuden löytyminen. Kaipa se on omien rutiinien, luontaisen kehityksen ja miesten pelien kautta löytynyt.

Viime kauden loppu meni, kuten Kuru itse asian ilmaisee “plörinäksi” käsivamman takia. Vamma on tavatessamme kutakuinkin parantunut, mutta komea arpi siitä jäi muistoksi. Kuru täytti toukokuussa 26 vuotta ja pitkään kiekkokuvioissa pyörineen “viisauden” mukaan hän olisi nyt tulossa pelaajan parhaaseen ikään, eli uransa huipulle. Koska meneillään on vasta uran toinen kesä, jolloin hän on pystynyt keskittymään vain ja ainoastaan harjoitteluun, toivoo Kuru, että hänen kohdallaan skaala osoittautuisi asteikoltaan erilaiseksi.

— No toivotaan, että meikäläisen kohdalla se olisi siellä jossain kolmenkympin tienoilla, niin olisi vielä aikaa, hän nauraa.

Markku Silvennoinen

Kirjoittaja on Radio Cityn TPS-selostaja. TPS:n ottelut kaudella 2019-2020 kuullaan Radio Cityn Turun taajuudelta 105,5.

 

LUE KOKO SARJA:
Silvennoisen Suvivieras, osa 17: Kalle Kaskinen
Silvennoisen Suvivieras, osa 16: Lauri Korpikoski
Silvennoisen Suvivieras, osa 15: Ville Vahalahti
Silvennoisen Suvivieras, osa 14: Bernard Isiguzo
Silvennoisen Suvivieras, osa 13: Teemu Väyrynen
Silvennoisen Suvivieras, osa 12: Hannu Kuru
Silvennoisen Suvivieras, osa 11: Olli Kaskinen
Silvennoisen Suvivieras, osa 10: Aleksi Salonen
Silvennoisen Suvivieras, osa 9: Aleksi Anttalainen
Silvennoisen Suvivieras, osa 8: Topi Nättinen
Silvennoisen Suvivieras, osa 7: Julius Pohjanoksa
Silvennoisen Suvivieras, osa 6: Elias Karvonen
Silvennoisen Suvivieras, osa 5: Kaapo Kakko
Silvennoisen Suvivieras, osa 4: Santeri Lukka
Silvennoisen Suvivieras, osa 3: Simon Suoranta
Silvennoisen Suvivieras, osa 2: Oskari Lehtinen
Silvennoisen Suvivieras, osa 1: Lauri Pajuniemi