kaudenavaus_uusi_karuselli.jpgmökkikausi_karuselli.jpgkaruselli_tps_shop.jpg
17.7.2019

Silvennoisen Suvivieras, osa 11: Olli Kaskinen

Tasaisella ja vahvalla yleispelaamisella kohti läpimurtokautta

ollikaskinen_suvivieras.png

Ehkä näin aluksi olisi hyvä tehdä yksi asia viimeinkin lopullisesti selväksi, kun sitä minultakin on kahden viime kauden aikana niin moneen kertaan kysytty. Ei, Olli Kaskinen ei ole Kalle Kaskisen poika. He ovat kyllä sukua, sillä Olli on Kallen veljenpoika. Ollin isä Janne Kaskinen on myös entinen kiekkoilija. Hän on veljensä tavoin vuoden 1992 A-junnujen Suomen mestareita. 

Jääkiekko on ollut tärkeä asia koko perheelle ja nimenomaan TPS-väritteisesti. Ollin isosisko Iida pelasi taannoin Tepsin naisissa ja pikkuveli Aapo puolestaan jahtaa alkavalla kaudella peliminuutteja Tepsin A-junnuista. Olli puolestaan on kulkenut Tepsin junnuputken läpi melkein kokonaan. 

— Pelasin Raisiossa RNK:ssä aivan alkuajat ja siirryin joskus D-juniorina Tepsiin, kun halusin panostaa lätkään enemmän. Olen syntynyt Raisiossa ja vanhempani asuvat siellä edelleen. 

Viimeistään teini-iässä saattaa lupaavaakin kiekkoilijanalkua yhtäkkiä kiinnostaa aivan muut asiat kuin pelaaminen, mutta Kaskisen polku ei ole missään vaiheessa päässyt haarautumaan, vaan motivaatio on ollut kohdallaan. Tai no, ihan alkuvaiheessa ei kiekko ollut vielä aivan kaikki kaikessa.

— Ehkä joskus ihan pienenä ei paljon treenejä toki ollutkaan, mutta silloin joskus saattoi harmittaa, jos niiden takia jäi kaverin kanssa leikit kesken, mutta sen jälkeen ei ole ollut mitään ongelmia innostuksen tai motivaation kanssa. Teini-iässä sitä sai vain lisää kun pääsin mukaan maajoukkueisiin. 

YLLÄTYSTEN KAUSI

Edelliskaudella Kaskinen pääsi liigaporukan mukaan ja sai tilastoihin merkkautettua yhteensä kymmenen peliä. Vielä tuolloin maineteot jäivät vähiin, sillä pelaaminen oli aika perinteistä nuoren pelurin totuttelua. 

— Niissä peleissä oli vähän sellainen olo, että olen kentällä vain selviytymässä. Kesällä tehtiin kovaa työtä ja sain olla ehjänä. Ei siinä sen ihmeellisempiä asioita ollut, mutta sen eron huomasi nyt päättyneellä kaudella. Oli itsevarma olo ja tunsin, että pystyn pelaamaan niitä pelejä.

Viime kaudella tilille siis kilahtikin jo playoffit mukaan luettuna 53 ottelua. Kauteen valmistavien otteluiden seuraaminen on aina kiehtovinta nimenomaan nuorten pelaajien kautta. He ottavat kausien välillä toisinaan isojakin harppauksia, jolloin kaltaiseni puusilmäkin erottaa sen kaukalossa. Viime vuosina joka kesän jälkeen ainakin pari pelaajaa on aina tehnyt vaikutuksen astuessaan askiin. 

Viime elokuussa Kupittaalla pelatussa harjoituspelissä Lukkoa vastaan olin näkevinäni Kaskisen pelaavan paljon jämäkämmällä otteella kuin aiemmin. Liigapaikka avautui lopulta vähän takaportin kautta, mutta sitten hän pelasikin niin hyvin, ettei häntä voinut perustellusti pudottaa kokoonpanosta. Kaskiselle itselleen pelimäärä oli lopulta yllätys.

— Odotin, että joitain pelejä varmaan pääsisin pelaamaan, mutta en kauden alussa todellakaan kuvitellut, että pelaisin liigaa melkein koko kauden. Kasassa oli kuitenkin niin kova joukkue ja aloitin kauden TUTO:ssa, mutta sitten tuli loukkaantumisia ja paikka aukesi. 

Niin, totta. Tämä oli asia, jonka itsekin muistin vasta haastattelun aikana. Kaskisen oli lähtökohtaisesti tarkoitus pelata koko kausi Mestistä TUTO:n riveissä. 

— Se oli niin sovittu, että aloitan siellä ja sitten jossain vaiheessa katsellaan mitä tapahtuu, mutta puhetta oli koko kaudesta. Että siihen kausi meni yli odotusten. Kehityin pelaajana ja sain paljon hyvää kokemusta. 

Etenkin syyskausi oli Kaskiselta niin vahva, etteivät yllätykset jääneet vain paljon odotettua isompiin liigaminuutteihin. Alle 20-vuotiaiden maajoukkuejohdon antennit olivat ylhäällä ja myös he pistivät Kaskisen otteet merkille. Hänen nimeään kirjoitettiin papereihin koko ajan paksummalla ja paksummalla tussinjäljellä.

— Kyllä sekin tuli yllätyksenä. Kesällä oli maajoukkueleiri, jonne kutsuttiin kymmenen puolustajaa enkä ollut siinä ryhmässä mukana. Pääsin syksyn ansiosta yhteen tapahtumaan mukaan ja se sujui todella hyvin, niin sitä kautta tuli kutsu myös MM-leirille. 

Olin Kaskisen puolesta todella iloinen, kun hän pääsi mukaan MM-leirille, koska hän oli ehdottomasti ansainnut sen. Yhtä lailla teki pahaa, kun hänelle osui se kovin kohtalo, eli viimeisenä rannalle jääminen. 

Kaskinen toki kertoo, että pelin henki oli koko ajan selvä ja heidät pidettiin ajan tasalla siitä missä mentiin. Se on hyvä kuulla, mutta se ei tietenkään poista sitä, että vaikka asia kuinka viestittäisiin ja vaikka edes lähelle pääseminen oli jo positiivinen yllätys, niin pettymys oli kova, kun kisapaikka ei lopulta auennut.

— Pakko myöntää, että otti koville. Meitä oli aluksi kymmenen puolustajaa ja sitten Henri Jokiharju ja Urho Vaakanainenkin tulivat vielä mukaan. Kolme puolustajaa putosi sen jälkeen pois, mutta sain yhä jatkaa. Sitten putosi neljäskin pakki, meitä oli jäljellä enää kahdeksan ja kisapaikka oli jo niin lähellä. Sitten päivää ennen kisoja niin sanotusti unelma vietiin pois. Se oli todella paha paikka.

Nyt Kaskinen on parin kauden ajan maksellut miesten tasolla oppirahoja, joten tähtäimessä on ja on tietysti oltavakin läpimurron tekeminen. Kaskisella on ehdottomasti hyvät mahdollisuudet ottaa itselleen paikka uudistuneen Tepsin takalinjoilta.

— Tietenkin kilpailu on kovaa, mutta minulla on hyvä fiilis tulevasta kaudesta ja ainahan nälkä kasvaa syödessä, eli haluan totta kai enemmän peliaikaa, vastuuta ja suurempaa roolia.

YLEISPAKKIKIN KÄYTTÄÄ PAIKKANSA

Jokaisesta pelaajasta on tarjolla jos jonkinlaista mielipidettä, mutta kun kerran useimmiten korostetaan vahvuuksien kautta pelaamista, niin nuorellakin pelaajalla täytyy olla aika selkeä kuva siitä mitkä ne vahvuudet ovat. Siksi olenkin aina halukas kuulemaan pelaajien itseanalyysiä.

— Vahvuuksiani ovat luistelu, hyvä ensimmäinen syöttö, pelin avaaminen paineen alla ja yleispelaaminen. Eräs valmentaja minulle joskus sanoikin, että minulla ei välttämättä ole mitään yhtä huippu osa-aluetta, mutta toisaalta ei ole mitään suurta heikkouttakaan.

— Pystyyhän asioita totta kai tässä vielä hiomaan vielä kovemmiksi vahvuuksiksi. En koe, ettenkö voisi myös tehdä pisteitäkin, mutta tietysti se on nuoremmalle pelaajalle vaikeaa vähän pienemmällä roolilla niitä tehdä. Enkä toki sitä ole tähän mennessä odottanutkaan, että niitä pitäisi hirveästi olla, eli se yleispelaaminen on tärkeintä.

Tilaisuuksiahan hyökkäämiseenkin tulee, sillä TPS:n pelisapluunassahan ei tunnetusti pakkien käsiä ole lähdetty sitomaan. 

— Kyllähän meitä pakkeja on kannustettu nousemaan hyökkäykseen mukaan, mutta tietysti siinä pitää järki olla mukana. Se on aina isompi etu, jos pakki on mukana, koska siinä on aina ylivoimahyökkäyksen paikka.

Eikö sitä voisi myös ajatella virheenä, että pakilla olisi paikka nousta, mutta jättää sen käyttämättä?

— Kyllä, olen täysin samaa mieltä!

Kaskisen kannalta tilanne on hyvä sen puoleen, ettei pelissä tosiaan ole mitään yhtä selkeää heikkoutta, jonka kuntoon laittaminen olisi kynnyskysymys liigauran luomiselle. On kuitenkin selvää, että kehitystä pitää aina tapahtua, joten mitä hän mielestään vielä kaipaa ollakseen valmis kamppailemaan pelipaikasta?

— Liigatasolla pelaaminen vaatii lisää kamppailuvoimaa ja aggressiivisuutta. En ole hirveästi mitään kovia taklauksia heitellyt ja kaipaan sitä itseltäni lisää. Eli sellaista pientä ilkeyttä ja kovuutta pitää saada vielä lisää. Kuitenkin se itse puolustaminen on edelleen se puolustajan tärkein homma.

HAASTE KERRALLAAN

Jääkiekko on virheiden peli. On oikeastaan ihan mielenkiintoinen filosofissävytteinen kysymys pohdittavaksi, että voiko jääkiekossa syntyä maalia ilman virhettä? Ainakin minun mielestäni yksi kiekkoilijan tärkeimpiä henkisiä taitoja on se, että pystyy nollaamaan virheet nopeasti ja jatkaa peliä normaalisti. Pelin jälkeen virheitä tietysti vatvoo kuka tahansa pelaaja ja Kaskinenkin myöntää, että välillä pelin tapahtumat saattavat seurata autoon ja joskus jopa kotiin asti. Mutta millaiset virheet sitä aiheuttavat?

— Kiekonmenetys, joka johtaa vastustajan maaliin. Vastuu siitä on vain minulla. Ei väliä riistetäänkö kiekko lavasta vai annanko harhasyötön.

— Tietysti myös sellainen tulee mieleen, että jos tekee virheen yrittämällä jotain mikä ei siinä kohdassa ole lainkaan järkevää. Tai jos käy niin, että pelaa puolustustilanteen laiskasti. Ne ovat mielestäni todella huonoja virheitä, jos se jää siitä kiinni, ettei yritä tarpeeksi.

Kaskinen on orastavalla liigaurallaan “päässyt” katsomaan peliä parhailta paikoilta, eli niin sanottu tupin pureskelu seitsemäntenä pakkina on käynyt jokseenkin tutuksi, kuten monella muullakin nuorella puolustajalla. Pelaajan pitää kuitenkin aina olla valmis, kun kutsu käy. Silloin itseluottamus täytyy hakea toisaalta ja ne kuuluisat “pienet asiat” nousevat jälleen suureen arvoon.

— Tietenkin se on raskasta, jos peliaikaa ei tule tai ei mahdu kokoonpanoon, mutta en ole siitä turhautunut tai mieltäni pahoittanut. Sitten se tulee harjoitusten kautta, eli haen sieltä niitä pieniä onnistumisia ja niiden kautta saan itseluottamusta sitä varten, kun pääsen pelaamaan.

— En halua liikaa kiirehtiä. Olen kuitenkin vielä nuori, joten ei siitä kannata ottaa itseensä, jos on välillä katsomossa tai penkin päässä.

Niin, olen kuullut monesti nuorten pelaajien kohdalla puhuttavan kiirehtimisestä. Kaskista ei siis ainakaan voida siihen joukkoon liittää. Hän keskittyy yhteen haasteeseen kerrallaan.

— Olen päättänyt olla miettimättä liikaa tulevaisuutta, vaan pelaan kausi kerrallaan. Jokainen varmasti haluaa mahdollisimman korkealle tasolle, mutta tässä kohtaa haluan olla kunnon liigapelaaja ja kehittyä tällä tasolla mahdollisimman hyväksi. Sen jälkeen vasta mietin asioita pidemmälle. Haluan elää niin.

— Siinä on toki myös se, että kun minulla ei ole NHL-varausta, niin on ehkä helpompi asennoitua tällä tavalla ja olla miettimättä sellaisia asioita.

Kuten sanottua, on jokaisella kiekkoa seuraavalla mielipide tarjolla joukkueista ja pelaajista sekä tuhoton määrä kanavia, joissa mielipiteensä kovaan ääneen julistaa. Kaskinen on sitä sukupolvea, joka on pienestä pitäen tottunut käyttämään nettiä, mutta seuraako hän minkä kokoisin kirjaimin siellä keskustelua käydään esimerkiksi Tepsistä tai hänestä itsestään?

— Välillä tulee luettua, mutta ei sitä hirveästi tule seurattua. Enemmänkin yleisellä tasolla, mutta itseeni tai meihin liittyvää en niin paljoa lue. Keskityn mieluummin itse tekemiseen. Jokuhan sen aikoinaan sanoi jotenkin niin, että “et ole ikinä niin hyvä kuin kaikki sanovat sanovat sinun voiton hetkellä olevan etkä ole ikinä niin huono kuin he väittävät sinun olevan tappion jälkeen.”

Kunnia kyseisestä lainauksesta kuuluu jenkkifutisvalmentaja Lou Holtzille, joka oli niin sanotusti asian ytimessä.

Markku Silvennoinen

Kirjoittaja on Radio Cityn TPS-selostaja. TPS:n ottelut kaudella 2019-2020 kuullaan Radio Cityn Turun taajuudelta 105,5.

 

LUE KOKO SARJA:
Silvennoisen Suvivieras, osa 17: Kalle Kaskinen
Silvennoisen Suvivieras, osa 16: Lauri Korpikoski
Silvennoisen Suvivieras, osa 15: Ville Vahalahti
Silvennoisen Suvivieras, osa 14: Bernard Isiguzo
Silvennoisen Suvivieras, osa 13: Teemu Väyrynen
Silvennoisen Suvivieras, osa 12: Hannu Kuru
Silvennoisen Suvivieras, osa 11: Olli Kaskinen
Silvennoisen Suvivieras, osa 10: Aleksi Salonen
Silvennoisen Suvivieras, osa 9: Aleksi Anttalainen
Silvennoisen Suvivieras, osa 8: Topi Nättinen
Silvennoisen Suvivieras, osa 7: Julius Pohjanoksa
Silvennoisen Suvivieras, osa 6: Elias Karvonen
Silvennoisen Suvivieras, osa 5: Kaapo Kakko
Silvennoisen Suvivieras, osa 4: Santeri Lukka
Silvennoisen Suvivieras, osa 3: Simon Suoranta
Silvennoisen Suvivieras, osa 2: Oskari Lehtinen
Silvennoisen Suvivieras, osa 1: Lauri Pajuniemi