karuselli_tpshifk.jpgkaruselli_tpslounas.jpgkaruselli_tps_shop.jpgkaruselli_kausikortti.jpgkaruselli_midas.jpg
Seuraava kotiottelu
TPS - HIFK PE 20.12. 18:30 OSTA LIPUT
15.7.2019

Silvennoisen Suvivieras, osa 10: Aleksi Salonen 

Mikä on tärkein ero Muuramen ja Kinkomaan välillä, millä tempauksella Salonen teki turkulaistumisen rataennätyksen ja kuka ansaitsisi patsaan Jyväskylän jäähallin eteen? Silvennoinen selvittää. 

salonen_suvivieras.png

Keväällä ennen playoffien alkua vitsailin Aleksi Salosen tehneen turkulaistumisen rataennätyksen, kun hän TPS:n mainosvideolla lauleskeli antaumuksella Hunajataa tyhjän Gatorade Centerin jäällä. Hän toki on osoittautunut pelaajaksi, joka pystyy tekoihin, joilla Turun kunniakansalaisuuden pystyy itselleen haalimaan, mutta totuus on, että hän on Muuramen miehiä. Ja vielä tarkemmin ottaen Salonen on kotoisin Kinkomaalta, joka toki kuuluu Muurameen, mutta on henkisesti aivan oma lukunsa. 

— Muuramelainen minä olen, mutta aina paikan tullen pitää Kinkomaata mainostaa, koska sieltä tulee ne oikeasti kovat jätkät!

Lyhyen matkan päässä Jyväskylästä sijaitseva Muurame on onnistunut pysymään itsenäisenä paikkakuntana tänä kuntaliitosten “kulta-aikana”. Salosen mukaan tämä on vaatinut päättäväisyyttä ja yrittäjähenkisyyttä, eikä Harvian yksikön siirtyminen Jyväskylästä Muurameen ole todellakaan ollut haitaksi näissä pyrkimyksissä. 

Kun katsotaan minkä lajin edustajia Muuramesta on kotoisin, niin sen puolesta olisi periaatteessa ollut paljon todennäköisempää, että Salosesta olisi ennemmin tullut kumparelaskija kuin kiekkoilija. Muurame ei siis ole mikään jääurheilun kehto, mutta eräässä sen osassa ei ollut urheilevan nuorison silmissä suurempaa juttua kuin ulkokaukalo. Tietenkin kyse on Kinkomaasta.

— Sinne mentiin aina koulun jälkeen ja siellä kun näki muutaman jätkän JYP:n verkkareissa, niin kyllä siinä oli sellainen fiilis, että pääsisipä itsekin. Kaverit aloitti jo viisivuotiaina, mutta me kinusimme isoveljen kanssa parin vuoden verran ennen kuin pääsimme mukaan. Kun pääsin kouluun, niin sovittiin, että sinä syksynä mennään kiekkokouluun. Sitten ilmoittauduttiin JYP:n kiekkokouluun ja siinä koulussa menikin sitten seuraavat kuusitoista vuotta, kun kuljin koko polun läpi aina liigaan asti.

Salonen on yksi niistä monista lahjakkaista JYP-junnuista, jotka eivät hurrikaanin kuumimpina aikoina joko mahtuneet liigajoukkueen kokoonpanoon tai eivät ainakaan pystyneet vakiinnuttamaan paikkaansa, vaan joutuivat ansaitsemaan kannuksiaan Mestiksen JYP-Akatemian riveissä. Saloselle hyppy Mestikseen oli monella tapaa kirjaimellisesti jatkoa juniorivuosille.

— JYP:n A-junnujen kanssa kun voitimme mestaruuden vuonna 2011, niin sen jälkeen JYP teki ison päätöksen, että D-Team lyödään JYP:n alaisuuteen ja nimeksi JYP-Akatemia. Valitettavasti kahta vaille kaikki siitä silloisen D-Teamin joukkueesta sai lähteä ja meidän A-junnujen mestarijoukkue nostettiin Akatemiaan. Vain Ossi Ikonen ja Toni Rautakorpi jäivät Akatemiaan vähän niin kuin suunnannäyttäjiksi.

— Se oli loistava kasvuympäristö meille kaikille. Vaikka olihan siinä tietysti parannettaviakin asioita. Aina kuitenkin nousee hattu päästä päävalmentaja Jukka Ahvenjärvelle, joka on henkeen ja vereen kiekkomies sekä oli meille lääkäri, fysioterapeutti, huoltaja ja aivan kaikkea mahdollista. Vähän sellainen oma isähahmo meille kaikille.  

Ahvenjärvi on siitä mielenkiintoinen hahmo, että vaikka hänelle on tarjottu paikkaa liigavalmentajana useaan otteeseen, hän ei ole siihen mahdollisuuteen tarttunut. Hänelle tärkeämpää on ollut aina yksilöt ja nuorten pelaajien auttaminen. Hän myös aidosti välittää jokaisesta valmennettavastaan.

— Siinä on kyllä niin hieno kiekkomies, että jos Jari Litmaselle on Lahteen tehty patsas, niin Ahvenjärvelle voisi sellaisen tehdä Jyväskylän hallin eteen. Oli viime kaudella todella hienoa, kun hän oli JYP:n apuvalmentajana ja oli heitä vastaan peli, niin hän on siellä heti ensimmäisenä vetämässä jotkut fistpumpit, eli kyllä se side on kaikilla säilynyt. Sen todella huomaa miten ylpeä hän on kaikista pelaajista, joita hän on pystynyt auttamaan urallaan eteenpäin. Hän monta kertaa sitä myös sanoi, että hän pitää meitä ihan omina poikinaan. 

Akatemian ryhmän tiiveys oli tärkeä voimavara, kun nuoret miehet ottivat askeleita kohti ammattilaiskaukaloita ja joukkueen yhteishenki kantaa tähän päivään asti.

— Jos olisin vaikka yksinäni siirtynyt sanotaan nyt vaikka Heinolan Peliittoihin, niin olisihan se arki ollut paljon karumpaa kuin mitä meillä oli. Siinä oli sama porukka, samat jätkät, samat jutut ja yhteinen tavoite päästä playoffeihin. Akatemiahan ei koskaan minun aikanani sinne päässytkään, eli olin jo liigassa, kun se tapahtui.

— Olihan se kovaa käydä Kalevankankaalla häviämässä Jukureille 15-1, eli välillä se oli ihan täysin isät vastaan pojat-meininkiä, mutta silti se oli hauskaa ja hienoa aikaa, jota on mukava muistella. Meillä on yhä WhatsApp-ryhmä, missä välillä äidymme oikein isoihin muisteloihin. Vähän aikaa sitten pumppasimme varmaan tuhat viestiä sinne yhden illan aikana, kun muistelimme taas niitä Ahvenjärven juttuja ja kaivoimme vanhat harjoituspäiväkirjat esille. Sieltä löytyi paljon hauskaa luettavaa.

TARINAN JA REHELLISYYDEN VOIMAA

Viime kausi jäi pahasti kesken. Sen toteaa ykskantaan myös Salonen, joka liittyi Tepsiin vasta kevätkaudella. Kerron, että olen aistinut pettymyksen tuoneen pelaajistolle roimasti päättäväisyyttä ja nälkää sekä halua näyttää. 

— Ennakkoon ei kukaan voita mitään eikä pelkällä rosterilla kukaan pärjää, vaan tärkeintä on se henki ja tarina, mitä pystymme joukkueen kanssa rakentamaan. Tarina, kuten elämä muutenkin, tarvitsee aina vastoinkäymisiä. Itse uskon siihen, että kaikille jäi paljon nälkää viime keväästä ja niin sanotusti jäi lause kesken, että nyt olisi kiva lähteä kimpassa muuttamaan sitä. 

— Kyllä meillä on minun mielestäni myös Turullekin todistettavaa, että pystymme olemaan parempi jääkiekkojoukkue ja pystymme luomaan jotain erilaista. Haluaisin myös, että saisimme yleisönkin tuen heti alusta taaksemme ja että näyttäisimme koko Turulle mikä homman nimi on kaudella 2019-2020.

— Puhuimme tästä myös Kallen (Kaskinen) kanssa palaverissa, että kun katsoo mitkä joukkueet viime kaudella menestyivät, eli HPK voitti Suomen mestaruuden, Suomi maailmanmestaruuden ja St.Louis Blues Stanley Cupin oltuaan tammikuussa viimeisellä sijalla, niin yksikään ei ollut mikään ennakkosuosikki, mutta kaikilla oli jonkinlainen tarina taustalla. Se luo minullekin uskoa tulevaan kauteen.

Jo ensitapaamisesta lähtien olen pitänyt kovasti siitä miten Salonen ilmaisee itseään. Vastaukset kertovat siitä, että hän ei puhu tyhjiä, sillä ne ovat puntaroituja ja kertovat välittämisestä. Salonen on kursailematon ja suorapuheinen. Kaikesta päätelleen avoimuus ja rehellisyys ovat hänelle tärkeitä arvoja.

— En ole tyhmä sen kanssa, eli en ala joukkueen asioita missään avaamaan ja jos kommenttini voi haavoittaa joukkuetta, niin en tietenkään sellaiseen lähde. Mutta muuten asioista pitää mielestäni keskustella rehellisesti. Tämä on kilpailua, mutta asioista voi puhua avoimesti ja kertoa missä mennään. 

— Urheilussa on vähän liikaa sitä, että kun istut haastateltavan tuoliin, niin haastattelija tietää vastaukset jo etukäteen. Ihan sama mikä laji on kyseessä. Sen kuulee sitten aina kotona puolisolta, että “taas ne samat vastaukset!”, eli “mennään koppiin, huilataan hetki, vähän kiekkoa maalille” ja näin. Se on sitä perusjargonia. Kun hiukan uskallat avata niitä asioita ja olla rehellinen, niin se on mielestäni paljon hienompaa ja se tuo myös sisältöä tähän harmaaseen arkeen. Se on lisäarvoa yleisölle, kun erilaisia persoonia tulee esiin.

Niin, viihdebisnestähän tämä jääkiekkokin on. Tietysti on selvää, että urheilussa urheilun onkin oltava se keskeisin asia, mutta ammattilaisurheilussa on myös liikaa ryppyotsaisuutta ja löysää puhetta. Salonen vie ajatuksen vielä askeleen pidemmälle, eli kaukalon puolelle.

— Risto Dufvahan sen aikanaan sanoi, että “tää on sirkus ja muistakaa, että katsojat on niitä tirehtöörejä ja työ ootta sitten ne pellet, jotka heille esiintyy.”

— Vaikka tämä on urheilua, niin meillä on jonkinlainen velvollisuus antaa yleisölle viihdettä. Totta kai, kun tämä on bisnestä, niin pitää myös muistaa, että tämä on tulosurheilua, eli ne taikatemput eivät saa vaikuttaa liikaa lopputulokseen. Mutta varsinkin runkosarjassa tekemisen isoissa linjoissa pitää hiukan näkyä se, että pelataan myös yleisölle. Välillä pitää unohtaa pelkästä tuloksesta pelaaminen, vaikka sen pitääkin olla koko ajan takaraivossa. Välillä pitää taklata vähän kovempaa, taitavampien jätkien heittää vähän ekstrakikkaa ja sitten pientä nokkapokkaa lyödä vielä siihen päälle. 

— Jos itsekin mietin, niin olinhan itsekin aikoinani enemmän siellä seisomakatsomossa katsomassa JYP:n pelejä kuin mitä niitä ehdin nähdä kentän puolelta, niin kyllä sitä on tullut mietittyä, että mitä siellä itse halusi nähdä. On meidän velvollisuus sytyttää se yleisö!

Jatkan ajatusta toteamalla, että tuolla tavallahan sitä luulisi pelaajankin pääsevän parhaiten peliin sisälle.

— Kyllä, ja kun noita asioita tekee hyvin, niin sehän ei poissulje menestystä. Pelasihan esimerkiksi HPK:kin aivan käsittämättömän hienoa kiekkoa ja voitti sillä tavalla myös mestaruuden. Eli viihdyttävällä pelilläkin voi menestyä. 

Lopuksi haluan palata vielä avoimuuteen ja rehellisyyteen. Ne kuitenkin ovat arvoja, joiden varaan voittamista rakennetaan, jos ajatellaan kopinsisäistä elämää. Asioista on voitava puhua niin kuin ne ovat, vai kuinka?

— Pitää ensin olla munaa katsoa omat tekemiset läpi ja jos pystyy rehellisesti seisomaan oman tekemisensä takana, niin mielestäni pitää pystyä sitten sanomaan muillekin. Jos huomaat, että jonkun tekemisessä on jotain mikä mättää, niin siitä täytyy voida avoimesti sanoa. Tässä vaiheessa kuitenkin, kun olemme jo näin pitkällä, eli kun ammatikseen pelataan, niin kyllä ne jätkät, jotka ottavat itseensä ovat pudonneet jo pois. 

— Ei ole mielestäni mitään nolompaa kuin se, että sinun omassa tekemisessäsi on jotain sellaista, mistä kaverin täytyy huomauttaa. Ihmettelen kyllä, jos se ei aja eteenpäin. Jos minulle tullaan sanomaan, että “hei Sählä, olen nyt kolme viikkoa katsellut tuota sinun touhua ja se on aivan hirveetä”, niin jos siitä otan nokkiini, eikä minulle tule sellaista fiilistä, että haluan todistaa joukkuekavereille olevani parempi, niin sitten voin kyllä lyödä hokkarit naulaan. 

Markku Silvennoinen

Kirjoittaja on Radio Cityn TPS-selostaja. Kaudella 2019-2020 TPS:n ottelut kuullaan Radio Cityn Turun taajuudelta 105,5.

 

LUE KOKO SARJA:
Silvennoisen Suvivieras, osa 17: Kalle Kaskinen
Silvennoisen Suvivieras, osa 16: Lauri Korpikoski
Silvennoisen Suvivieras, osa 15: Ville Vahalahti
Silvennoisen Suvivieras, osa 14: Bernard Isiguzo
Silvennoisen Suvivieras, osa 13: Teemu Väyrynen
Silvennoisen Suvivieras, osa 12: Hannu Kuru
Silvennoisen Suvivieras, osa 11: Olli Kaskinen
Silvennoisen Suvivieras, osa 10: Aleksi Salonen
Silvennoisen Suvivieras, osa 9: Aleksi Anttalainen
Silvennoisen Suvivieras, osa 8: Topi Nättinen
Silvennoisen Suvivieras, osa 7: Julius Pohjanoksa
Silvennoisen Suvivieras, osa 6: Elias Karvonen
Silvennoisen Suvivieras, osa 5: Kaapo Kakko
Silvennoisen Suvivieras, osa 4: Santeri Lukka
Silvennoisen Suvivieras, osa 3: Simon Suoranta
Silvennoisen Suvivieras, osa 2: Oskari Lehtinen
Silvennoisen Suvivieras, osa 1: Lauri Pajuniemi