Seuraava kotiottelu
TPS - HPK TO 21.3. 18:30 OSTA LIPUT

Niklas Friman: "Kun jotain tehdään, se tehdään kunnolla"

Niklas Friman saa kenet tahansa unohtamaan stereotyyppisen kuvan koulun penkillä pitkälti purkan pureskeluun ja peukkujen pyörittelyyn keskittyneestä jääkiekkoilijasta. Tämä 20-vuotias puolustaja ei määrätietoisuudestaan tai kunnianhimoisuudestaan tingi oli kyseessä sitten velvollisuudet urheilijana, opiskelijana tai suomalaisena.


Niklas Friman on jääkiekkoilija toisessa sukupolvessa, sillä nuoren puolustajan isä Kari-Pekka Friman pelasi niin ikään jääkiekkoa liigatasolla; hän edusti mustavalkoisia 132 ottelussa ja  Rauman Lukossa hän uurasti viiden kauden verran.

Nimeen Friman voi törmätä myös Impivaaran jäähallissa, sillä Niklaksen pikkuveli Matias Friman pelaa TPS:n B-junioreissa. Veljekset hyppäsivät luistimiin lähes tulkoon suoraan kehdosta, eikä vanhempien ole koskaan tarvinnut kehottaa poikiaan urheilemaan.

 - Siellähän me pojat hallilla pyörittiin, kun isä pelasi, mutta ei ne aikuisten pelit meitä kiinnostaneet, vaan meillä oli aina mailat ja pallot mukana ja pistettiin muiden lasten kanssa ihan omat matsit pystyyn. Mä olen pienestä pitäen monipuolisesti harrastanut - lätkän lisäksi pelasin jalkapalloa sekä salibandyä - ja olen aina tykännyt urheilla. Innostusta kiekkoonkin on siis löytynyt ihan omasta takaa.

Friman korostaa kuitenkin olevansa vanhemmilleen paljosta kiitollinen ja kertoo isänsä olleen hänelle tärkeä opastaja urheilumaailmassa. Tie Parkin kentän pipolätkän parista liigapiireihin ja siitä eteenpäin ei ole ollut eikä tule olemaan täysin kivetön, ja kompastuessaan nuorempi Friman on aina voinut tukeutua isäänsä.

 - Apua hänestä on ehdottomasti ollut, Friman toteaa äänellä, josta kuultaa syvä arvostus.

-Isä on itse ollut ammattilaiskiekkoilija, joten hän kykenee ymmärtämään, kuinka vaativa ammatti tämä voi henkisestikin olla, ja on sitä kautta pystynyt mua paljon tukemaan. Lisäksi on tietenkin jotain pieniä pelillisiä tipsejä ja muita arvokkaita neuvoja, mitä olen hänen kanssaan jutellessani saanut, mutta ei hän kuitenkaan ole koskaan mulle palautetta väkisin tyrkyttänyt, vaan ainoastaan silloin, jos olen itse kysynyt, Friman selvittää.


”Armeija tekee pojista miehiä”

Määrätietoinen ja tunnollinen Friman kuuluu niihin ihmisiin, jotka eivät koskaan luikahtele sieltä, missä aita on matalin. Nuori urheilija ei päästä itseään helpolla millään elämän osa-alueella, vaan vaatii itseltään sataprosenttista tekemistä oli sitten kyse jääkiekosta, armeijasta tai koulunkäynnistä. Asevelvollisuuttaan Friman lähti suorittamaan kesäkuun 3. päivänä astuessaan Lahden Urheilukoulun palvelukseen. Urheilukouluun ei noin vain kuka tahansa pääse, sillä kriteerit valituille ovat vaativat. 

Valittujen urheilijoiden tulee edustaa ikäluokkansa kansallista tai kansainvälistä huippua. Urheilulajin tulee olla olympialaisten tai MM-kilpailujen ohjelmassa. Urheilijalla on oltava hyvät henkiset ja fyysiset kehitys- sekä tulosennusteet ja hyvä harjoittelumotivaatio. Lisäksi urheilijalla tulee olla sotilaskoulutuksen edellyttämät riittävät johtajaominaisuudet. ” (puolustusvoimat.fi)

Friman painottaa, että jokaisella ammatikseen urheilevalla hakijalla fyysisten ominaisuuksien pitäisikin olla kohdallaan. Nuoren miehen johtamiskykyjen puolesta puhuu muun muassa se, että hän toimi TPS:n A-nuorten kapteenina kaudella 2012–2013, ja vaikka ikävuosia mittarissa on vasta parikymmentä, niin edustusjoukkueessakin Frimanin ammattimainen asenne on ollut esimerkillinen.

 - Kapteenina olemiseen suhtaudun siten, että on suuri kunnia-asia, jos siinä roolissa saa olla. Varsinkin silloin, kun pelaajat ovat itse valinneet kapteeniksi, niin olen kyllä ollut siitä todella otettu ja hoitanut ne hommat niin hyvin kuin vain pystyn, Friman tuumailee.

- Edustuksessa olen yrittänyt tuoda koppiin positiivisuutta ja tartuttaa oman hyvän päivän muihinkin. Sen olen oppinut, että kun asioihin on positiivinen ja innokas suhtautuminen, niin kaikki sujuu paremmin.


Frimanille Urheilukoulu oli selkeä ykkösvaihtoehto asevelvollisuuden suorittamiseen ja hän suositteleekin sitä lämpimästi muillekin urheilijanuorukaisille, jotka haluavat hoitaa armeijan alta pois ilman, että tavoitteellinen harjoittelu tai kilpailu kärsii. Vaikka armeija jossain määrin estikin Frimania osallistumasta TPS:n joukkueharjoituksiin, niin puolustaja kertoo fyysisen harjoittelun olleen Urheilukoulussa todella monipuolista ja oman aerobisen kuntonsa parantuneen armeijan aikana.

-Urheilukoulu oli mulle helppo valinta, sillä sen pystyi yhdistämään mutkitta jääkiekkoilun kanssa; Lahdessa tarjotaan erinomaiset harjoittelumahdollisuudet, siellä ollaan joustavia, sillä pääsin kesälläkin välillä Turkuun treenaamaan, ja pelipäivää edeltävän päivän saa aina vapaaksi, jotta pääsee joukkueensa kanssa valmistautumaan, Friman kertoo.

Paitsi että armeija kehitti Frimanin fyysisiä ominaisuuksia niin myös henkistä kovuutta koeteltiin. Armeijan sanotaankin olevan kaikinpuolin kasvattava kokemus, ja myös marraskuussa reserviin kotiutunut Friman näki sen muuttaneen häntä ihmisenä.  

 - Sanotaan, että armeija tekee pojista miehiä, ja sellainen kokemushan se oli, Friman tokaisee nauraen.

Uhrauksia…

Tavoitteellisen urheilun ja opiskeluiden yhdistäminen on ehdottomasti haaste, johon moni nuori urheilija ei ole valmis tarttumaan. Kun harjoitustunteja kertyy kutakuinkin kolmisenkymmentä viikoittain, kehityskäyrä on lupaavan nouseva, kiekkoilu hallitsee elämää ja silmissä siintää isot liigat ja rahakkaat sopimukset, ei nuoren kiekkoilijan mielessä käy, että ennemmin tai myöhemmin elämässä saattaakin olla tilanteessa, jossa huomaa, että aikaa olisi voinut PlayStationin hakkaamisen sijaan viettää oppikirjojenkin parissa.

Niklas Frimanin kohdalla tilanne on kuitenkin toinen, sillä asenne ”sitten kun jotain tehdään, niin se tehdään kunnolla” pätee myös koulunkäyntiin. Lukiosta Friman valmistautui kolmessa vuodessa, kirjoitti peräti kuusi ainetta ja jätti Aurajoen (nykyisen Kerttulin) urheilulukion taakseen erinomaiset paperit taskussaan. Jo samana keväänä Friman nappasi itselleen jatko-opiskelupaikan.

- Mulla on paikka Turun yliopiston kansantaloustieteellisessä, mutta urheilun ehdoilla elän nyt. Silti aina jos vaan on aikaa, yritän saada opiskelujakin hoidettua. Kotonakin meillä on aina painotettu, että koulu pitää hoitaa hyvin. Mitään tiukempia aikatauluja mulla ei opiskelujen suhteen ole, mutta haluan ne kumminkin kunnialla suorittaa loppuun asti jossain vaiheessa.

Myönnettävä on, että jonkinlaisia lahjojakin on Frimanille suotu, sillä urheilun ja opiskelun yhdistäminen erinomaisin tuloksin ei todellakaan ole mikään helppo nakki. Pelkkään lahjakkuuteen Friman ei kuitenkaan ole nojannut, sillä myös opiskelu on urheilun tapaan vaatinut uhrauksia ja armotonta työntekoa. 

- Nikke on toki lahjakas, mutta tekee myös tosi kovasti töitä. Iso juttu on, että se on aina käyttänyt aikansa tehokkaasti; vieraspelimatkoillakin menee bussin etuosaan opiskelemaan sen sijaan, että lätkisi korttia takapenkillä. Sitä itsekuria mä ihailenkin - jos Nikke päättää jotain tehdä, niin hän myös tekee sen. Esimerkiksi, kun Nikellä on joku tentti tulossa, niin se jää kotiin opiskelemaan eikä lähde kavereiden kanssa ulos, sanailee Niklasta kolme vuotta nuorempi Matias ja myöntää isoveljensä olleen aina se parempi koululainen.

 …ja uurastusta

Niklas Friman on siis hoitanut opintojaan mallikkaasti, suorittanut armeijan esimerkillisesti ja kaiken aikaa pelannut jääkiekkoa ammattimaisen rautaisella asenteella ja itseltään vain parasta vaatien. Myös kiekkoilussa Frimania eteenpäin ajaa ehtymätön kunnianhimo ja periksiantamattomuus. Näitä luonteenpiirteitä on taaperosta asti päässyt todistamaan pikkuveli Matias - välillä ärsyttävyyteenkin asti.

 - Nikke on uskomattoman kunnianhimoinen, eikä anna tippaakaan periksi missään, ei ikinä. Sitä syö todella pahasti, jos se häviää - Nikke ei voi sietää häviämistä ja sellainen se on ollut ihan lapsesta saakka.

Veljesten välillä on ollut lukuisia kiivaita pihapelikamppailuita, joista jompikumpi on useimmiten joutunut marssimaan kotiin itkua nieleskellen.

 - Pakko sanoa, että mä ne kyllä vein! Mutta Nikke on niin huono häviäjä, joten yleensä siinä sitten riitaannuttiin, ja loppujen lopuksi mä olin kuitenkin se, joka joutui lähtemään huonoin mielin pois, Matias toteaa nauraen, mutta lisää kuitenkin, että tosi paikan tullen veljekset ovat aina tukeneet toinen toistaan.

 - Ei Nikke mikään ilkeä isoveli ole ikinä ollut. Se on aina tukenut mua ja koittanut auttaa kaikessa, missä vain on pystynyt. Ei me paljon keskenämme lätkästä puhuta, mutta jos hän on ollu kattoos mun peliä, niin saan kyllä palautetta, että mikä on ollut hyvää ja missä pitäisi parantaa. Ja no joo, olen mäkin sitten taas joskus jotain herjaa sinne sen suuntaan heitellyt, Matias virnistää. 

Turhaan ei ole Frimanin perheessä kuitenkaan verta, hikeä ja kyyneleitä vuodatettu, sillä vasta 20-vuotias Niklas nousi tällä kaudella pelaajapulasta kärsineen edustusjoukkueen vakiokokoonpanoon ja luuti mustavalkoisten puolustuksessa peräti 45 ottelussa. Nuori puolustaja on otteillaan ja asenteellaan lunastanut sekä valmennuksen että pelitovereidensa arvostuksen.

- Nikke on erittäin fiksu nuori mies. Tunnollinen urheilija, joka jää aina harjoitusten jälkeen tekemään extraa ihan omasta tahdostaan. Hänellä on valtava halu oppia ja kehittyä. Nikke oli kauden mittaan useana iltana meidän takalinjojen parhaita pakkeja, ja kun jouduttiin käyttämään häntä hyökkääjänä, niin ei ollut minkäänlaista suun mutrussa olemista tai muuta. Kentän ulkopuolellakin miehellä on käytöstavat aivan viimeisen päälle. Upea kaveri ja erittäin pidetty joukkueessa, valmentaja Miika Elomo kehuu.


Kaiken kaikkiaan Frimanilla on takanaan nyt 72 liigaottelua, joissa on syntynyt kolme maalia ja seitsemän syöttöpistettä. Ensi kaudelle hän tavoittelee entistä isompaa roolia, ja nimenomaan puolustajana, sillä vaikka Friman keväällä joutuikin entisenä keskushyökkääjänä paikkailemaan myös hyökkäyspään miesvajetta, niin hän itse kokee pakin tontin itselleen ominaisemmaksi. Sekä valmentaja Elomo että pikkuveli Matias näkevät, että Niklaksella on mahdollisuudet raivata tiensä pysyvästi Liigan vakiokalustoon, mutta työtunteja se vaatii - ja paljon.

 - Nikke on iso kaveri jo nyt ja kaikki perustaidot hänellä on, mutta ruutia ja kaksinkamppailuvoimaa tarvitaan ehdottomasti vielä lisää, pohtii Elomo, ja samat ovat mietteet Matias Frimanillakin.

 - Nikellä on mun mielestä hyvät mahdollisuudet vakiinnuttaa paikkansa liigapelaajana, jos se vaan jaksaa tehdä töitä. Etenkin fyysisissä tilanteissa nuoruus näkyy vielä- saisi olla terävämpi, nopeampi ja vahvempi. Ja sitten sellainen tietynlainen varmuus välillä puuttuu, Matias arvioi.


Ei ole kahta sanaa siitä, etteikö Friman olisi valmis hommia paiskimaan, sillä puolustaja itse painottaa lauseessa toisensa perään sitä, ettei paikka edustuksen takalinjoilla ilmaiseksi aukea. Tulevana kesänä hän tulee uurastamaan rutkasti sen eteen, että voimaa 185-senttiseen ja 84-kiloiseen kroppaan tarttuisi.

- Puolustuspelaamiseni meni tällä kaudella parempaan suuntaan, ja sen kehittämiseksi onkin tehty töitä. Fysiikkapuolellakin parannusta tapahtui, mutta sillä saralla on silti yhä todella paljon tekemistä.

Tulevaisuuttaan nuori mies ei ala pohtia ensi kautta pidemmälle. Selvää on ainoastaan se, että vaikka älykkäälle, lahjakkaalle ja motivoituneelle nuorelle miehelle ovet aukeaisivat suuntaan jos toiseenkin, niin jääkiekkoilun tieltä hän ei halua poiketa.

- Mulla on korkeat tavoitteet lähivuosille ja isoja odotuksia itseäni kohtaan. Näen, että pystyn kehittymään vielä ja ottamaan isoja askeleita eteenpäin. Kausi oli henkisesti tosi haasteellinen, mutta odotan ensi kautta innolla, sillä uskon vahvasti, että asiat tulevat kääntymään parempaan suuntaan.

TEKSTI: Hanni Hopsu
KUVAT: Teemu Saarinen