Seuraava kotiottelu
TPS - Ässät LA 26.1. 17:00 OSTA LIPUT
26.8.2014

Vahdon taikuri on valmis uusiin temppuihin.

Julius Vähätalolle kaudet 2012-2013 ja 2013-2014 olivat kuin mitä synkin yö ja aurinkoisin päivä; ensimmäisellä nuori hyökkääjä kärvisteli vaikeiden loukkaantumisten kanssa, toisella hän marssi virstanpylväältä toiselle. Nähtäväksi siis jää, millaisia temppuja ”Vahdon taikuri” kiskaisee hihoistaan tulevalla kaudella. 

Vahdolla, eli parikymmentä kilometriä Turusta pohjoiseen, syntynyt Julius Vähätalo on Tuton kasvatti. Aurajoen toiselle puolen Vahdon taikurinakin tunnettu hyökkääjä loikkasi B-juniori-ikäisenä kesken kauden 2011-2012 ja ehti pelata mustavalkoisessa nutussa 17 runkosarjapeliä piste per peli -tahdissa ja jatkoi samoin sävelin myös pudotuspeleissä. Vähätalon ensimmäinen kevät Palloseurassa päättyi juhliin, kun joukkue voitti B-junioreiden SM-pronssia. 

Seuraavalla kaudella Vähätalo kärsi vaikeista loukkaantumisista ja pelasi B- ja A-junioreissa yhteensä vain 22 ottelua kokonaistehoin 11+19. Rikkinäinen kausi haittasi nuoren kiekkoilijan harjoittelua ja jarrutti kehittymistä, joten kesällä 2013 Vähätalo treenasi hurjalla motivaatiolla ja jatkoi samalla höyryllä läpi kauden, mikä sitten tuottikin tulosta: tehot 18+21 33 ottelussa A-junioreiden SM-liigassa, liigadebyytti, kolme maalia miesten peleissä, ensimmäinen maajoukkueturnaus alle kaksikymppisten matkassa huhtikuussa, kutsu Lake Placid -turnaukseen ja NHL-varaus. 

- Iso merkitys oli sillä, että pelasin vihdoin kokonaan ehjän kauden, koska sitä ennen meni pari kautta loukkaantumisten kanssa painiessa eikä oikein saanut sellaista rutiinia tekemiseen. Treenasin paljon, ja kauden loppupuolella alkoi tulla onnistumisiakin, mikä lisäsi itseluottamusta - sitä kautta uusia mahdollisuuksia tuli, selittää Vähätalo.

VHTALO_KAKS.jpg

11. huhtikuuta Vähätalo puki Leijona-paidan päälleen ja edusti maataan ensimmäistä kertaa, kun Suomen U20-maajoukkue kohtasi Tshekin neljän maan turnauksessa. Nuoret leijonat pelasivat turnauksessa kolme ottelua, ja Vähätalo sekä tämän laituripari Teemu Turunen olivat joukkueen tehokkaimmat saldoillaan 0+3 ja 2+1.
Heinäkuussa Vähätalon postiluukusta tipahti sitten jälleen mieluisaa postia, kun kutsu U20-maajoukkueen matkaan Lake Placidin kansainväliseen turnaukseen tuli. Lake Placidissa Vähätalo iski uransa ensimmäisen maajoukkuemaalin, joka jäi Suomen ainokaiseksi 1-9-murskatappiossa USA:ta vastaan. Turnauksen päätösottelussa Ruotsia vastaan Vähätalo osui vielä toistamiseen. 

- Hävittiin jenkeille aika paljon ja se ei todellakaan ollut hyvä peli meiltä, joten se jäi harmittamaan. Muuten jäi ihan ok fiilikset sieltä - itsellä pari hyvää peliä, yksi vähän heikompi ja yksi, joka oli ihan okei, Vähätalo kertaa kovatasoisen turnauksen antia.

Tulevalla kaudella TPS-hyökkääjän tähtäimessä on nuorten MM-kisat, jotka pelataan vuodenvaihteessa Torontossa ja Montrealissa. Pohjoisamerikkalaisten kiinnostus U20-maailmanmestaruuskisoja kohtaan on aivan omissa sfääreissään, sillä esimerkiksi vuonna 2012 kisat käytiin Calgaryssa ja Edmontonissa, ja tuolloin Kanadan ja Venäjän välinen välieräottelu oli loppuunmyyty; Scotiabank Saddledomen lehtereillä taistelua finaalipaikasta seurasi 19 289 katsojaa. Sanomattakin on siis selvää, että maailmanmestaruuden puolustaminen lajin kotimaassa tulee olemaan Nuorille leijonille ainutlaatuinen kokemus.

-  Tavoitteena on olla siellä mukana, ja mahdollisuudet siihen on olemassa, sillä noista muutamasta turnauksesta jäi positiiviset fiilikset. Pitää jatkaa kovaa harjoittelua ja pelata seuratasolla hyvä syksy, Vähätalo pohtii. 

Kauan ei tarvinnut hyökkääjän seuraavaakaan maajoukkuekutsua vartoa, sillä hän ehti hädin tuskin purkaa varusteensa Lake Placidin turnauksen jäljiltä, kun puhelin jo pirisi ja kutsu sinivalkoisiin kävi jälleen. Tulevana viikonloppuna, 29.-31.elokuuta, Nuoret leijonat matkaavat Ruotsiin neljän maan turnaukseen, missä Vähätalon ei tosin tarvitse edustaa mustavalkoisia yksin, sillä mukana joukkueessa ovat myös Teemu Lämsä, Matias Pulli ja Kalle Hokkanen.

Vähätalon pitkäaikainen ystävä ja joukkuetoveri Hokkanen on seurannut hyökkääjän kehitystä jo monen vuoden ajan ja maalivahdin luotto Vähätalon mahdollisuuksiin maajoukkueessa on vankka. Hokkanen ei epäile hetkeäkään, etteikö TPS-hyökkääjä viettäisi jouluaan Atlantin toisella puolen.

- Ei siinä ole mitään epäselvää - mä luotan, että Julle on MM-kisoissa mukana. Toivottavasti hän vain saisi vähän isomman roolin Liigassa ja enemmän vastuuta. Mä olen Jullen pelaamista seurannut kauan ja aikanaan jo Tutossa ihmettelin, miksei Julius ole maajoukkueessa, sillä hänen taitonsa olisivat kyllä siihen riittäneet jo silloin. Mutta kaipa se sinipunavalkonen paita esti sen, koska kun Julle sitten tuli Tepsiin, niin johan alkoi ovet aueta.


Mahdollisuudet mennä huipulle asti

Maajoukkuedebyytin lisäksi viime kaudesta Vähätalon mieleen ovat eittämättä jääneet tammikuun kolmas ja maaliskuun ensimmäinen päivä. Tammikuussa tuolloin 18-vuotias hyökkääjä pelasi uransa ensimmäisen Liiga-ottelun TPS:n paidassa ja muutamaa kuukautta myöhemmin hän tuuletti ensimmäistä liigamaaliaan kotiyleisön edessä Lukkoa vastaan. Hyppääminen liigajoukkueen matkaan ei kuitenkaan ollut ihan helppoa, sillä TPS roikkui sarjataulukon hännillä ja oli jos jonkinnäköisten myrskyjen ryvettämä.

- Joukkueella meni silloin aika huonosti, joten oli se kieltämättä vaikeaa itsellekin tulla siihen mukaan, kun ei siellä ollut se paras ilmapiiri. No, viimeisissä peleissä sain onneksi onnistumisia, joten siitä loppukaudesta jäi kuitenkin sillä tavoin ihan positiivinen fiilis, Vähätalo muistelee.

Tällä hetkellä joukkueessa on aivan päinvastainen meininki ja alkavaa kautta odotetaan malttamattomasti. Vuonna 1995 syntynyt Vähätalo voisi pelata vielä kahden kauden ajan A-nuorten SM-liigaakin, mutta nuorella hyökkääjällä on kaikki eväät taistella paikastaan edustusjoukkueen pelaavassa kokoonpanossa, ja siellä Vähätalon tähtäin onkin. 

- Kyllä mä haluan taas ottaa askeleen eteenpäin. Koko ajan pyrin sitä omaa pelaamistani pikkuhiljaa parantamaan ja kamppailen tosissani, että pääsisin pelaamaan miehissä. Ei sitä pelipaikkaa kuitenkaan ilmaiseksi saa vaan se pitää ansaita.

Vähätalon liigadebyytin aattona A-nuorten tuolloinen päävalmentaja Juuso Nieminen arvioi, että miesten peleissä nuori hyökkääjä tulisi tarvitsemaan vielä lisää röyhkeyttä ja kovuutta, mutta uskoi kyseisten ominaisuuksien kehittyvän harjoittelun ja pelaamisen myötä. Reilut kuusi kuukautta myöhemmin Vähätalo itse toteaa, että vaikka eteenpäin on menty, tekemistä riittää yhä monella saralla. 

- Viime kaudella mun luistelu kehittyi aika paljon, ja varsinkin A-nuorten matseissa sen huomasi, että aiempaa enemmän pystyin luistelun avulla tekemään asioita kaukalossa.  Miesten pelejä ajatellen tällä hetkellä kehitettävää on etenkin kamppailupelaamisessa, reagoinnissa ja nopeissa suunnanmuutoksissa  - noilla osa-alueilla onkin ne suurimmat erot junnu- ja liigapelien välillä.

VH_NELJ.jpg

Kuluneen vuoden aikana Vahdon taikuri debytoi siis sekä Liigassa että maajoukkueessa, mutta eivätpä ne temput vielä siihen jääneet, sillä kesäkuun 28. päivänä Detroit Red Wings varasi Vähätalon NHL-draftin kuudennella kierroksella varausnumerolla 166. Hyökkääjä kertoo varauksen tulleen hänelle itselleen pienoisena yllätyksenä, vaikka hän olikin ollut yhteyksissä muutaman joukkueen kanssa.

- Ei sitä sitten loppujen lopuksi kuitenkaan osannut eikä uskaltanut odottaa. Pienestä pitäen olen haaveillut, että jonain päivänä mut varattaisiin NHL:ään. Olen nähnyt, miten suomalaispelaajia on varattu sinne, ja kyllä se tuntuu nyt oudolta, että oma nimi on siinä joukossa. Aivan mahtava juttu!

Vähätalon ystäväpiirissä usko siihen, että jokin NHL-seura lahjakkaan hyökkääjän varaisi riveihinsä, oli kuitenkin kova, ja tilaisuutta seurattiinkin herkeämättä.

- Olin silloin tuossa seinän takana syömässä ja koko ajan pommitin Jullea viesteillä ja odotin, että missä kohtaa se varaus sieltä tulee. Tiesin, että hän oli ollut kaikenmaailman haastatteluissa, ja jopa mun piti täyttää sellainen kysely, jossa 250 adjektiivista piti valita 50, jotka parhaiten kuvaavat Juliusta. Oli kyllä vahva fiilis siitä, että Julle varataan, Hokkanen kertaa ja naurahtaa todetessaan, ettei Detroit Red Wings tosin sattunut olemaan Vähätalon suosikki NHL-seura, mutta ”eiköhän se Julle opi sitäkin rakastamaan”. 

Detroit Red Wings on kuitenkin äärimmäisen kova seura, joka ei takuulla ihan ketä tahansa matti meikäläistä riveihinsä varaa. 11 Stanley Cup -voitollaan Red Wings on NHL:n kolmanneksi menestyksekkäin seura ja viimeisen 22 kauden aikana joukkue on yltänyt pudotuspeleihin joka ikinen kevät.

- Joo, onhan se huippuseura! Siellä on pelannut todella hienoja pelaajia ja viime vuosinakin Red Wings on ollut NHL:n menestyneimpiä joukkueita. Perinteikäs seura ja original six -joukkue, Vähätalo kehuu.

NHL-varaus antaa epäilemättä jääkiekkoilijalle roimasti uskoa omaan tulevaisuuteen, mutta joskus se voi myös saada nuoren kiekkoilijan kuvittelemaan, että baana huipulle on heti vapaa kaahattavaksi. Julius Vähätalon kohdalla näin ei kuitenkaan ole, sillä mikäli TPS-hyökkääjän pää kolahtelee kattoon, johtuu se ainoastaan 196 senttimetriin venähtäneestä varresta. Jalkansa Vähätalo on pitänyt visusti maan pinnalla.

- Ekaksi pitää vakiinnuttaa paikka Liigassa ja saada vastuuta siellä - se on ihan ensisijaista. Sen jälkeen voi sitten taas katsella, että miten asiat etenee, hyökkääjä toteaa.

Kun seuraa Vähätalon tavoitteellista harjoittelua ja katselee tämän lupaavia otteita kaukalossa, on kuitenkin vaikeaa epäillä, etteikö Vahdon Taikuri vielä tulevaisuudessa itselleen NHL-uraa taikoisi.

- Julius on isokokoinen, vahva ja erinomainen luistelija sekä laukoja. Hän on kaikkea, mitä menestyvän jääkiekkoilijan pitääkin olla: kunnianhimoinen, itsekriittinen ja äärimmäisen motivoitunut- kaikin puolin hieno urheilija. Juliuksella on kaikki ovet auki aina änäriin asti, Hokkanen summaa. 




Huom! Kuvat kauden 2013-2014 A-nuorten otteluista. Liigassa Vähätalo pelaa numerolla 18.

 

Teksti ja kuvat: Hanni Hopsu