Seuraava kotiottelu
TPS - Ässät LA 26.1. 17:00 OSTA LIPUT
14.9.2014

Timo Nummelin luovutti pelinumeronsa Petteri Nummelinille - ”Iso juttu isällekin, että pojan rinnassa on taas TPS-logo”

23 kautta Turun Palloseurassa, 691 runkosarjaottelua, 147 maalia, 147 syöttöä sekä jopa mustavalkoisen joukkueen maalilauluunkin ikuistettu viulunsoittotuuletus.
Kunnioitettava ura ulkomailla sekä maajoukkueessa, syvästi arvostettu pelaaja ja persoona niin pelaajien kuin koko kiekkokansankin keskuudessa.
Numero 3 on jättänyt ja tulee jättämään jälkensä suomalaiseen jääkiekkohistoriaan. 

Timo Nummelinin, 66, pääsarjaura päättyi vuonna 1987, ja kuusi vuotta myöhemmin hänen poikansa Petteri Nummelin pelasi ensimmäiset ottelunsa Turun Palloseuran liigajoukkueessa. Kevään 1995 unohtumattoman suomenmestaruuden jälkeen turkulaisten sydämet valloittanut nuorempi Nummelin lähti valloittamaan kiekkokaukaloita muilla mailla vierahilla; Ruotsissa, Sveitsissä, pari kautta NHL:ssä ja jälleen Sveitsissä. Kaiken kaikkiaan ”Petu” pelasi ulkomailla 19 vuotta ja edusti Suomea peräti 15 MM-kisoissa. Häikäisevät avaussyötöt, sulava luistelu ja loistava peliäly tulivat tutuksi jokaiselle, joka turkulaisen näki pelaavan.

 Keväällä 2013 Lugano jätti vavahduttavat hyvästit rakastetulle suomalaiselle, joka edusti joukkuetta yhteensä 10 vuotta varakapteenin A rinnassaan.  Tuolloin Varsinais-Suomessa ehdittiin jo riemuita oman pojan paluusta kotiin, mutta vielä vuoden verran piti turkulaisten vartoa tutun pystytukan näkemistä mustavalkoisissa, sillä Nummelin pelasi kauden 2013-2014 vajaat sata kilometriä Turusta pohjoiseen sinikeltaisessa joukkueessa. Mutta nyt - nyt vihdoinkin Turun Palloseuran paidassa nähdään jälleen numero 3, ja se merkitsee paljon myös numeron aiemmalle kantajalle. 

- On se iso juttu isällekin, että pojan rinnassa on taas TPS-logo. Ei tarvitse hänenkään enää Raumalle asti ajella pelejä katsomaan vaan saa tulla tänne kotihalliin. Isä itse pelasi koko pääsarjauransa täällä, joten onhan se epäilemättä hänelle suuri hetki nähdä oma poika jälleen mustavalkoisissa, Petteri Nummelin juttelee.

Perjantaina 12. syyskuuta ennen kauden 2014-2015 avausottelua Kärppiä vastaan Timo Nummelin luovutti jäädytetyn pelinumeronsa poikansa käyttöön. Kaksikko seisoi vieretysten Turkuhallin jäällä yli 10 000 ihmisen taputtaessa ja hurratessa. Kun videotaululla pyöri Timon koskettava puhe pojalleen, kostui silmänurkat muillakin kuin ylpeällä isällä itsellään. 

petu_ja_numppa.jpg

Nyt kun luovutan sinulle TPS:n logolla, C-kirjaimella ja numerolla kolme varustetun paidan, niin lupaathan kantaa sitä ylpeänä. Lisäksi toivon, että urasi jatkuisi vielä vuosia ja niin, että se tapahtuisi nimenomaan Turussa, Tepsissä, ja niin toivovat varmasti fanitkin”, sanaili vanhemman sukupolven Nummelin videolla. 

Siinä ajatteli vain, että on tämä aika pirunmoinen hetki - tässä sitä nyt ollaan, eikä tällaista ihan joka pojalle tapahdu, eikä varsinkaan montaa kertaa elämässä. Halusin vain joka solullani nauttia siitä ainutlaatuisesta hetkestä, painaa sen pysyvästi mieleeni ja ottaa siitä positiivista energiaa mukaan peliin. Kyllä se oli yksi elämäni hienoimmista hetkistä, Nummelin kertaa ainutlaatuista iltaa.

Isän ja pojan välillä vallitsee syvä kunnioitus, ja Petterin äänestä kuultaa mittaamaton kiitollisuus, kun hän selittää, miten merkittävä ihminen isä oli hänelle hänen juniorivuosinaan sekä ammattilaisuransa alkutaipaleilla, ja on vielä tänä päivänäkin. 

-  Isä on antanut mulle mahdollisuuden tehdä sitä, mitä silloin jo pikkupoikana kaikista eniten halusin elämässäni tehdä. Kun olin juniori, hän kannusti pelaamaan kiekkoa ja tuki harrastusta. Olen jo silloin pienenä vekarana päässyt aina koppiin katsomaan, mitä siellä tehdään ja touhutaan. Olen päässyt matkimaan niitä isompia pelaajia ja nähnyt läheltä, mitä vaatii päästä huipulle ja ennen kaikkea myös pysyä siellä.

Timo Nummelin tyytyi aina tukemaan ja kannustamaan poikaansa nimenomaan tämän isänä, eikä koskaan edes yrittänyt ottaa itselleen valmentajan valtikkaa neuvoja tuputtaen tai palautetta vyöryttäen. 

-  Ei, ei koskaan. Isä sanoi aina, että hän luottaa valmentajien tekevän sen, mitä niiden kuuluu tehdä, eikä se ole hänen tehtävänsä mua neuvoa. Tietysti sain joskus jotain pikkuvinkkejä, kun hän huomasi, että oli asioita, mitä jatkuvasti tein tietyllä tapaa, ja hän taas näki, että olisin voinut tehdä ne toisella tapaa helpottaakseni omaa peliäni. Mutta kyllä hän hoiti hommansa isänä ja antoi valmentajien hoitaa hommansa valmentajina.

petu_ja_numppa_halaus.jpg

 Vuosikausia myöhemmin tilanne on lähes muuttumaton; isä-Nummelin on yhä merkittävässä roolissa 41-vuotiaan Petterin elämässä ja tukee poikaansa jääkiekon saralla - puhelinlangat laulavat, joskin hieman eri sävelin kuin Petun ollessa nuorempi.

-  Isä on se henkilö, jolle mä soitan ja puren surkuni, kun peli on mennyt niin kuin on mennyt. Saan vapaasti haukkua vaikka kaikki ja puhua niin paljon sontaa kuin pystyn - isä kuuntelee. Aika vähän sen jälkeen sitten mitään ihmeempää kiekosta jutellaankaan, mutta on se mulle todella tärkeää, että on joku, jolle voin aina ihan rauhassa vuodattaa kaiken sisältäni ulos. Se on sellainen purkupuhelu, Petteri selittää naurahtaen.

Ottelun päättymisestä on jo lähemmäs puolituntia ja joukkueen kapteenia on höykytetty haastattelusta toiseen, mutta siitä huolimatta tämän käytöksestä ei millään tavoin paista turhautuneisuus tai kiire päästä jo kopin puolelle ja loppulenkille. Hän nojaa rennosti seinään, pohtii hetken ja alkaa sitten Turun murteella sanailla ajatuksiaan. Kärsitystä tappiosta ja väsymyksestä huolimatta silmissä tuikkii hymy, joka kuvastaa erinomaisesti Nummelinin suhtautumista jääkiekkoon - samalla tavoin suhtautui pikku-Petu kiekkoon 30 vuotta sitten, kun isä-Nummelin seisoi kentän laidalla ja katseli jäällä viilettävää poikaansa - hän nauttii pelaamisesta. Hän nauttii siitä, kun saa olla jäällä, tehdä luovia ja rohkeita ratkaisujaan, ja kantaa harteillaan vastuuta. Hän nauttii siitä, kun saa olla osa joukkuetta, seurata päivittäisiä kommelluksia ja heittää oman lusikkansa soppaan, kertoa tarinoita uransa alkuajoilta, jolloin joukkueen nuorimmat eivät olleet vielä syntyneetkään, olla oma itsensä, olla se pikkupoika muiden joukossa.

Petu ei ole vain suuri pelaaja, eikä myöskään vain hieno persoona - hän on molempia; Pelaaja ja Persoona, isolla P:llä,  ja sitä kautta numero kolme on elintärkeä palanen joukkuetta niin jäällä kuin sen ulkopuolellakin. 

NUMMELIN_3.jpg

 

Kuvat:Teemu Saarinen
Teksti: Hanni Hopsu