Seuraava kotiottelu
TPS - KalPa TI 19.12. 18:30 OSTA LIPUT
4.12.2017

Vieraspeliviikko alkaa Mikkelistä

Tiistaina TPS avaa kolmen ottelun vieraspeliviikon matkaamalla jälleen läntiseen Savoon, jossa Mikkelin Jukurit isännöi Tepsiä toista kertaa tällä kaudella. Ensimmäinen ottelu oli viihdyttävä vuoristorata, josta ei hikipisaroita puuttunut. Ilari Filppulan mukaan niitä on luvassa tälläkin kertaa.

Paikkana on Kuopio ja halli, jota nykyään kutsutaan virallisestikin Niiralan Montuksi. Kalenteri kertoo, että on lauantai, syyskuun kuudestoista. Kaukalossa TPS käy KalPan kanssa tiukkaa taistelua pisteistä kauden viidennessä ottelussa. Johtoasema vaihtelee ottelun mittaan ja vauhti on päätähuimaava. Ilari Filppula tulee vaihtoon ja tuntee kipua kädessään.

Siihen on pelin tuoksinassa tullut isku, tai niin hän ainakin epäilee. Sama käsi kokee kovia läpi ottelun, mutta Filppula puree hammasta ja vääntää matsin loppuun saakka. TPS voittaa. Voitto on ensimmäinen Kuopiosta useampaan vuoteen. Seuraavalla viikolla selviää, ettei Filppula pääse nauttimaan joukkueensa voitoista kaukalon puolella useampaan viikkoon.

Sairasloman pituus on lopulta miltei päivälleen kaksi kuukautta. Paluu askiin on ainakin ulkopuolisen silmin lähes satumainen, kun Filppulan toinen kosketus kiekkoon paluuottelussa Ässiä vastaan johtaa hänen kauden avausmaaliinsa.

Filppula on paluunsa jälkeen ehtinyt pelata kahdeksan ottelua, joiden aikana tehopistesaldo on komistunut kymmenellä pisteellä. Turkuun täksi kaudeksi palannut taitoniekka on kovassa vireessä ja peli-ilo huokuu kauas. Eikä ihme, sillä loukkaantuneen pelaajan arki tuppaa olemaan varsin puuduttavaa.

— Yksinäistähän se oli, kunnes “Eki” (Eric Perrin) päätti loukkaantua ja tulla seurakseni. Käsivammassa on se hyvä puoli, että pystyin luistelemaan ja pitämään kuntoa yllä, mutta samalla se on myös tuskaisinta. Kun kiekkoon ei pysty lainkaan koskemaan, niin sitten se on pelkkää luistelua ja se käy kyllä hyvin äkkiä vanhaksi.

— Kyllähän hallilla jätkiä näki jonkin verran, mutta eniten kaipasin sitä muiden kanssa olemista ja jutun heittämistä. Itsekseen kun puurtaa ja painaa, niin siinä ei hirveästi tule tukea keneltäkään, kun väsyttää tai kun on kopissa kiristelemässä kamoja.

Filppulan sisääntulo on ollut tilastojen sekä silminnäkijähavaintojenkin puolesta varsin vahvaa luokkaa, mutta helpolla ei mikään ovi aukea edes Filppulan kaltaiselle huippupelaajalle. Kuntopuoli pysyi ehkä poissaolonkin aikana hyvällä tasolla, mutta jotkin asiat vain pitää aina ottaa haltuun kantapään kautta.

— Vaikka sitä kuinka luistelisi, niin onhan se peliluistelu aivan erilaista. Tilanteet tulevat eteen nopeasti ja muutenkin sellainen pelitilanteiden lukeminen, eli esimerkiksi kyky hahmottaa, että mihin kiekkoon kannattaa mennä ja mihin ei, katoaa hetkeksi.

— Totta kai se auttaa ja helpottaa mieltä, että pisteitä alkoi heti tulla, koska niitä minulta odotetaan, mutta silti kokonaisuus on tärkein. En koe, että ensimmäiset pelit paluuni jälkeen olisivat olleet minulta mitenkään erityisen hyviä pelejä ja kokonaisuuden löytämisen kanssa tulee menemään vielä jonkin aikaa.

Tiistaina Filppula pelaa uransa ensimmäisen liigaottelunsa Mikkelissä. Täysin vieras halli ei kuitenkaan missään nimessä ole. Muistot toki voisivat olla huomattavasti iloisempia.

— Viimeksi olen pelannut Mikkelissä joko JYP:n tai Jokereiden kanssa Marski Cupia, mutta edellinen sarjapelini siellä oli Mestiksen ratkaiseva finaali 2003, eli sain katsella vierestä Jukureiden mestaruusjuhlia.

Kausi 2002-2003 oli kolmas, joka pelattiin Mestis-nimen alla. Mestiksen ensimmäisinä vuosina Mikkelissä elettiin suoranaista Jukuri-dynastiaa, kun sarvipäät voittivat Mestiksen kolme ensimmäistä mestaruutta. Keväällä 2003 oli kuitenkin erittäin lähellä, ettei Filppulan tuolloin edustama Kiekko-Vantaa olisi onnistunut saamaan nimeään historiankirjoihin.

Neljännessä ottelussa Vantaalla sarja oli katolla Kiekko-Vantaalle, joka johti ottelua kolmannessa erässä maalein 2-1. Vantaalaistoimijat ehtivät jo kerrata reittiä, että mitä kautta pokaali tuotaisiin jäälle, mutta Jukurit päätti toisin. 30 sekuntia ennen varsinaisen peliajan loppua näki tasoitus päivänvalon ja jukurilauma rynnisti lopulta jatkoajalla voittoon. Ratkaiseva viides finaali Mikkelissä puolestaan eteni jatkoajalle tilanteessa 1-1, mutta kotijoukkue venyi jälleen voittoon ja juhli kolmatta perättäistä mestaruuttaan.

Paljon on noista ajoista muuttunut, mutta yksi ympyrä on ehtinyt sillä välin sulkeutua. Hieman yli 14 vuotta myöhemmin Risto Dufvan Suomen kierros on toistaiseksi ohi ja Jukurit Mestiksen kärkeen nostanut aikanaan nostanut luotsi rakentaa toista kauttaan Jukureista varteenotettavaa liigajoukkuetta.

Kausi on ollut Jukureilla ankara ja joukkue tarpoo kuuluisaa matkaa maalin tappioiden ja maalin voittojen välillä. Niiden välisen kuilun ylittävää siltaa ei Jukurit aivan onnistunut rakentamaan joukkueiden edellisessä kohtaamisessakaan. Jukurit johti avauserän jälkeen 3-0 ja vielä kahden eränkin jälkeen 4-3, mutta niin vain TPS tuli rinnalle ja lopulta ohi. Tämänkaltaisia tarinoita mahtuu Jukurien kauteen useita, mutta etenkin kotonaan Jukurit osaa pitää pelit tasaisina, eikä mitään ole luvassa ilmaiseksi.

— Kyllä Mikkeli on aika vaikea paikka pelata. Riston joukkueet ovat yleensä kotona vahvoja ja hänen pelitapansa on sellainen, että hereillä pitää olla koko ajan. Sinne on aivan turha lähteä aliarvioimaan vastustajaa, vaan kyllä sinne on lähdettävä hikoilemaan, jos aikoo voiton ottaa.