Seuraava kotiottelu
TPS - KalPa TI 19.12. 18:30 OSTA LIPUT
21.11.2017

Vain makuupaikkoja tarjolla – Fraser pitää maalinedustan puhtaana

Koko alkukauden ajan TPS on etsinyt puolustukseensa vahvistusta, joka pitää huolen, ettei oman maalin edessä vastustajat kukkoile. Etsinnät päättyivät viime viikolla, kun Mark Fraser allekirjoitti sopimuksen Tepsin kanssa.

Maanantain aamuharjoitukset ovat käynnissä. Tuttujen hahmojen seassa Gatorade Centerin jäähän ottaa ensipiirtojaan isokokoinen mies, joka saapui aiheuttamaan tukalia hetkiä niille, jotka pyrkivät Tepsin maalille. Harjoitusten mittaan myös uudet joukkuetoverit saavat maistiaisen siitä, mitä vastustajille on jatkossa luvassa.

Hieman myöhemmin samainen mies istahtaa katsomoravintolan pöytään hymyillen lämpimästi ja leveästi kertomaan tarinaansa. Hän on Mark Fraser. 31-vuotias kanadalainen puolustaja. Yli 200 NHL-ottelun mies, jolla on joulutaukoon asti aikaa vakuuttaa TPS:n johto, että juuri hän on se alakerran isäntä, jota TPS on koko alkukauden etsinyt.

Kaksinkamppailussa Fraseria ei varmastikaan helposti kukaan nujerra, mutta matka rapakon takaa kaukaiseen pohjolaan takaa lähes varmuudella sen, että kovinkin karpaasi ottaa hieman lukua luontoäidin edessä, kun aikaeron vaikutukset alkavat tuntua.

 — Ensimmäinen päivä meni vielä ihan hyvin, mutta toissapäivänä taisin nukkua yhteensä 17 tuntia. Nyt alkaa onneksi tuntua siltä, että olen pääsemässä eroon aikaeron rasituksista, naurahtaa Fraser helpottuneena.

Uusi kotimaa ja kotikaupunki ovat Fraserille ennestään vieraita. Pari viimeistä päivää Kanadassa kuluivat tiiviisti netin äärellä, kun Fraser imi itseensä kaiken tiedon, mitä vain suinkin ehti sisäistää. Hän saapui Suomeen perjantaina iltapäivällä, joten kulmat eivät ole vielä aivan selkäytimeen jääneet, mutta Turku on ehtinyt osoittaa hänellekin jo parhaita puoliaan.

 — Olen hiukan ehtinyt katsella ympärilleni. Kävin ensimmäisenä päivänä keskustassa ruokaostoksilla ja kaupunki näytti todella kauniilta. On myös todella innostavaa, että tämä on erittäin historiallinen kaupunki.

Aikaero ei ole ainoa  haaste, jonka mannertenvälinen matkailu tuo tullessaan. Matkatavaroiden mystinen katoaminen tuntuu olevan lentomatkailun ikuinen riesa ja osansa siitä tällä kertaa sai Fraserkin. Onneksi vain vähäisissä määrin.

 — Varusteeni jäivät jostain syystä jumiin Torontoon. Pelikassini saapui onneksi jo sunnuntaina, mutta mailani löysivät perille vasta maanantaiaamuna. Ehdin jo pelätä, että joutuisin lainaamaan Tallinderin mailoja, hän nauraa.

Mitä katsojilla on lupa odottaa, kun Fraser astelee jäälle TPS-nutussa?

 — Olen puolustava puolustaja, joka pelaa fyysisesti. Minua tuskin tullaan näkemään hyökkäyksen kärkenä saati kikkaamassa ketään solmuun. Pidän pelini yksinkertaisena ja samalla myös huolta siitä, että minua vastaan on erittäin vaikea pelata. Pelaan kovaa omassa päässä ja varsinkin oman maalin edessä. Suojelen itseäni, joukkuetovereitani, maalivahtiamme, eli pyrin siihen, että vastustajalla on aina mahdollisimman vaikeat oltavat, kun olen jäällä.

Isokokoisen pohjoisamerikkalaispelaajan kohdalla ensimmäisten asioiden joukossa nousee esiin se, että miten hänen pelityylinsä sopii eurokaukaloon ja miten hän sopeutuu tuomarilinjaan. Fraser taklaa paljon ja hän taklaa myös kovaa, joten spekulointi on sinänsä aiheellista varsinkin aikana, jolloin päähän kohdistuneet ja päähän osuneet taklaukset herättävät kiivasta keskustelua. Fraserin historia kuitenkin puhuu puolestaan.

 — 11 ammattilaisvuoden aikana en ole saanut ainuttakaan jäähyä päähän kohdistuneesta taklauksesta ja toivottavasti sama jatkuu täälläkin. On minulle ylpeydenaihe, että pelaan kovaa mutta mahdollisimman puhtaasti.

Ensimmäiset harjoitukset eivät ehdi kauaa vanheta, kun Fraserin puolustuspään vaistot tulevat esiin. Takatolpalle pyrkinyt TPS-hyökkääjä saa todeta törmänneensä kanadalaiseen tiiliseinään. Tovia myöhemmin toinen liian lähelle maalia pyrkivä tepsiläinen löytää itsensä jäänpinnasta otettuaan ensin sievän ilmalennon. “Niin pelaat kuin harjoittelet”, kuuluu vanha sanonta. Fraserin kohdalla se pitää ainakin joiltain osin paikkaansa jo ensinäkemän perusteella.

 — En tietenkään halua satuttaa joukkuetovereitani, mutten osaa harjoituksissakaan olla siivoamatta maalinedustaa, Fraser virnistää.

Fraserin sopimuksessa on koeaika, joka kestää joulutaukoon asti. Tämä antaa hänelle kymmenkunta peliä aikaa näyttää osaamistaan. Asenteesta ei loppukauden sopimuksen lunastaminen jää kiinni.

 — Tulin kyllä ihan jäädäkseni. Vastaanotto on ollut upea niin joukkueen kuin muunkin henkilökunnan puolesta. Toivottavasti pystyn auttamaan joukkuetta ja antamaan sellaiset näytöt, ettei asiaa tarvitse edes miettiä. Siitä lähden, että pelaan täällä loppukauden.

Fraser 1.jpg

Tuttuja kasvoja

Kun uutta pelaajaa hankitaan, niin nykyhetken taso on tietysti tärkein kriteeri, mutta Fraserin tapauksessa silta hänen ja Tepsin välille lähti rakentumaan jo vuosia sitten.

 — Pelasimme Antero Niittymäen kanssa aikanaan yhdessä. Kun hän soitti ja kertoi, että he olivat kiinnostuneita ja etsivät juuri minunlaistani pelaajaa, olin innokas ja tänne tuleminen tuntui heti hyvältä ajatukselta.

Vaikka soittaja olikin tuttu mies, niin pelaajan pitää tietysti tietää mihin hän on tulossa.

 — Tein hiukan taustatöitä Tepsistä ja päätös oli sen jälkeen varsin helppo. Joukkue vaikuttaa todella hyvältä, seura on perinteikäs, kaupungissa on vahvaa kiekkokulttuuria sekä kaupunki itsessään on mukava, eli kaikki kriteerit täyttyvät ulkolaispelaajan näkökulmasta.

Varsinkin Pohjois-Amerikan kiekkokulttuurissa asiat tapahtuvat nopeasti ja naamat kopissa saattavat vaihtua tiuhaankin tahtiin. Joskus lyhyessäkin ajassa ehtii syntyä luottamusta, joka kantaa pidemmälle kuin kukaan osaa ajatellakaan.

 — Pelasimme AHL:ää Syracusessa, kun minut oli kaupattu New Jerseystä Anaheimiin ja minut lähetettiin farmiin. Antero puolestaan oli lainalla San Josesta, joten pelasimme yhdessä vain noin kuukauden verran ennen kuin minut kaupattiin jälleen, tällä kertaa Torontoon. Selvästi meillä synkkasi hyvin yhteen, sillä hän muisti pelityylini ja persoonani. Kukapa olisi uskonut, että niinkin lyhyt joukkuetovereina vietetty aika auttaisi minua löytämään töitä muutamaa vuotta myöhemmin.

Niittymäki ei suinkaan ole Fraserille ainoa tuttu kasvo. Joukkueen pukukopissakin oli edessä pari jälleennäkemistä, sillä Fraser on pelannut myös Ilkka Pikkaraisen ja Henrik Tallinderin kanssa.

 — Pikkaraisen kanssa pelasimme ensin yhdessä New Jerseyn farmissa Albanyssa ja sitten olimme yhtä aikaa tulokkaina New Jerseyssä. Suosikkimuistoni hänestä on joukkueemme halloween-juhlista, jossa hän pukeutui joulupukiksi. Yhdessä joukkuetoverini Matt Halischukin kanssa mietimme aluksi, että onpa hölmö veto, mutta illan mittaan vitsi alkoi toimia ja lopulta hänen asunsa alkoikin tuntua parhaalta. Pikkarainen on hiljainen kaveri, joka vaikuttaa usein kärttyiseltä, mutta hän on oikeasti todella hyvä tyyppi ja hänestä on ollut iso apu näinä ensimmäisinä päivinä. Se halloween opetti, että hänessä on myös humoristinen puolensa.

 — Tallinderin kanssa pelasimme New Jerseyssä yhteensä parin vuoden ajan ennen kuin minut kaupattiin sieltä pois. Olin Devilsissä toista kautta, kun hän liittyi joukkueeseen ja pelasimme ensimmäisellä yhteisellä kaudellamme myös pakkiparina. Hän piti aina hyvää huolta meistä nuoremmista pelaajista ja nyt olen innoissani, kun pelaamme taas samassa joukkueessa, mutta tällä kertaa kuulumme molemmat joukkueen vanhoihin partoihin.

Fraser 2.jpg

Uusi alku

Fraserin edellisestä NHL-pelistä on ehtinyt kulua yli kaksi vuotta. NHL-sopimuksista huolimatta tie vei kahtena viime kautena suoraa päätä AHL:n puolelle eikä kutsua ylös koskaan tullut. Näiden vuosien aikana kypsyi ajatus siitä, että olisi korkea aika kokeilla jotain muuta.

 — AHL:ää kutsutaan myös viidakoksi, koska siellä tapahtuu kaikenlaista hullua niin kaukalossa kuin sen ulkopuolellakin. AHL:ssä pelataan usein kolmena perättäisenä päivänä ja vielä niin, että pelit ovat esimerkiksi perjantai-iltana, lauantai-iltana ja sunnuntaina päivällä. Siihen päälle 2-4 tunnin bussimatkat suuntaansa. Tällainen rakenne tekee kaudesta todella pitkän ja raskaan. On eri asia painaa sitä eteenpäin nuorena poikana, jolla on paljon energiaa ja hirveä halu päästä NHL:ään, jolloin on valmis tekemään mitä vain. Vanhempana se käy vuosi vuodelta hankalammaksi ja kun lisätään siihen päälle vielä AHL:n erittäin fyysinen pelityyli, niin tunsin, että se tie on nyt käyty loppuun.

Kolmekymppisellä Fraserilla on vielä reilusti pelivuosia jäljellä mikäli mies vain terveenä pysyy. Tullessaan Tepsiin Fraserin uralla alkaa uusi polku ja NHL-pelien jälkeen tavoitteena on saavuttaa vielä paljon. Ensimmäinen haave on tietenkin voittaa mestaruus Tepsin paidassa. Fraser ei ole urallaan päässyt vielä urallaan liiemmälti menestyksestä nauttimaan, mutta kaudella 2012-2013 hän pääsi olemaan osa jotain erityistä.

 — En osaa yksittäistä hetkeä nostaa esiin, mutta koko ensimmäinen kauteni Toronto Maple Leafsissa oli ikimuistoista aikaa. Toronton fanipohja on massiivinen ja menimmepä minne tahansa, niin Toronton fanit tuntuivat olevan äänekkäämpiä kuin kotijoukkueen fanit. Se oli myös ensimmäinen kerta yhdeksään vuoteen, kun Toronto pääsi playoffeihin. Koko kaupunki seisoi takanamme. Kun pelasimme playoff-peliä Bostonissa, oli kotihallimme ulkopuolella kymmenen tuhatta faniamme katsomassa peliä vaikkemme olleet edes samassa maassa. Sellaisen tuen saaminen oli aivan uskomatonta ja kun sain myös pelata tärkeässä roolissa, niin kyseinen kausi on toistaikseksi hienointa mitä olen kiekon parissa saanut kokea.

Kun internetin syövereistä alkaa etsiä tietoa Fraserista, löytyy yksi asia, joka mainitaan kaikkialla. Fraser on ennen kaikkea joukkuepelaaja, joka laittaa itsensä likoon illasta toiseen. Tämä piirre tulee esiin kysyttäessä mistä hän jääkiekossa eniten nauttii.

 — Rakastan jääkiekossa kahta asiaa ylitse muiden. Nautin ihan vain jääkiekon pelaamisesta, eli siitä huolettomuuden ja vapauden tunteesta, jonka saan, kun voin vain pelata jääkiekkoa eikä tarvitse kantaa murhetta mistään muusta. Yhtä lailla tärkeää on tietysti joukkuetoverit ja se keskinäinen kunnoitus sekä ystävyys. Kun joskus lopetan pelaamisen, mikä toivottavasti ei tapahdu vielä pitkään aikaan, tulen eniten ikävöimään joukkueen osana olemista.

Fraserinkin kohdalla rakkaasta harrastuksesta on tullut työ. Vaikkei peliuran loppu vielä edes häämötä nurkan takana, on Fraser ehtinyt ajatella jääkiekon jälkeistä elämää. Jos se hänestä itsestään on kiinni, niin silloin on aika tehdä uraa toisen rakkaan harrastuksen parissa.

 — Kaukalon ulkopuolella vietän eniten aikaa musiikin parissa. En siis itse soita mitään instrumenttia, mutta vietän aikaa kuunnellen musiikkia etsien koko ajan uutta mielenkiintoista kuunneltavaa sekä käyn myös keikoilla mahdollisimman paljon. Se on minulle keino paeta arjesta ja suhtaudun musiikkiin todella intohimoisesti. Itse asiassa toiveeni on, että kun kiekkourani joskus päättyy, liittyisi seuraava urapolkuni jollain tavalla musiikkiin.