Seuraava kotiottelu
TPS - KalPa TI 19.12. 18:30 OSTA LIPUT
30.11.2017

TPS matkaa murtamaan stadin taikaa

Keskiviikon juhlahumussa TPS nappasi komean voiton KooKoosta, mutta seuraavaksi edessä onkin hornankattila, jossa ei ole kellään ollut helppoa. HIFK on kotijoukkueena sarjan eliittiä, mutta Tepsillä on sopivasti tavaraa hampaankolossa viime kohtaamisen jäljiltä. Perjantaina myös Tepsin tuore vahvistus Mark Fraser pääsee ensimmäistä kertaa yrittämään Nordiksen valloitusta.

Pari viikkoa sitten Turkuun saapunut Mark Fraser on ehtinyt saamaan vyölleen neljä liigaottelua, joista TPS on hävinnyt vain yhden. Vaikka edellisestä pelistä ennen Turkuun tuloa oli ehtinyt kulua seitsemisen kuukautta, on ison peruspakin sisääntulo sujunut mainiosti.

— Sopeutuminen on sujunut erittäin hyvin ja sekin on alakanttiin ilmaistu. Osaan näin parin viikon jälkeen liikkua kaupungissa jo sujuvasti ja jäälläkin alkaa tuntua mukavalta.

Heti ensimmäisistä harjoituksista lähtien Fraser on äimistellyt niin uusien pelikavereidensa kuin vastustajienkin huimaa nopeutta ja korkeaa taitotasoa. Peleissä Fraser ei kuitenkaan turhia ihmettele vaan hänellä on jatkuvasti antennit ylhäällä.

— Tärkeintä on ollut saada sijoittuminen kuntoon, eli pysyä pisteiden välissä ja pitää välit vastustajiin sopivan mittaisina. Olen seurannut pakkiparieni tekemisiä ja huomannut heidän pelistään, että minulla on vielä muutamia opeteltavia juttuja sen suhteen, että etäisyydet hyökkääjiin eivät kasvaisi liiaksi. Pelitempoon olen ehtinyt jo tottua ja pari hyvää taklaustakin olen ehtinyt jakamaan, hymyilee Fraser.

— Kun ulkolaispelaaja tulee kotoiseen Liigaan, on kyseessä aina oppimis- ja sopeutumisprosessista. Paljon aina myös puhutaan mannerten välisistä eroista kiekkokulttuurin suhteen, mutta miten se näkyy ja tuntuu kentällä? Fraser tiivistää asian mainiosti oman pelipaikkansa näkökulmasta.

— Puolustajalle suurin ero tulee siinä, kun Pohjois-Amerikassa opit pysymään tietyillä alueilla, niin tiedät, että ellet jää aivan seisovin jaloin, ei hyökkääjä tule sinusta ohi. Täällä, vaikka olisitkin samoilla alueilla, voi joku yhtäkkiä ollakin takanasi. On oltava koko ajan tietoinen siitä mitä ympärilläsi tapahtuu ja koko ajan on myös tehtävä töitä pysyäkseen omassa miehessä kiinni.

— Hyvä esimerkki on myös se, että kun huomaat pakkiparisi olevan nurkkaväännössä, näet tilaisuuden mennä auttamaan ja iskeä, niin kiekko voikin lipsahtaa vastustajalle. Kun sitten katsot taaksesi, huomaatkin jättäneesi 5-6 metrin aukon maalin eteen eikä sinulla ole mitään mahdollisuutta ehtiä enää paikkaamaan tilannetta. Pienemmässä kaukalossa ei samanlaisia tilanteita vain tule eteen.

Suomalaisesta kiekosta puhutaan jopa ylitaktisena, kun taas Pohjois-Amerikassa, ainakin mielikuvien perusteella, saavat yksilöt temmeltää vapaammin. Miten kanadalaispeluri asian kokee?

— Näen, että se on ennemminkin toisin päin. Toki se voi johtua siitäkin, että totuttelen vielä täkäläisiin taktiikoihin ja toki suurin osa asioista käydään läpi kielellä, jota en ymmärrä, nauraa Fraser.

— Toki harjoituksissa ja palavereissa joko joku valmentajista, Eric Perrin tai ruotsalaispelaajat ovat tulkanneet asioita minulle, mikä tietysti auttaa paljon.

— Pohjois-Amerikassa käydään vastustajaan tiukemmin kiinni, jolloin virheistä maksetaan paljon kovempi hinta, joten pelitapaa pitää noudattaa erittäin vastuullisesti koko ajan. Siihen verrattuna tuntuu, että Euroopassa pelataan vapaampaa kiekkoa. Eli totta kai pelitapaa noudatetaan, mutta tapa itsessään antaa pelaajille enemmän tilaa luoda ja hyödyntää isomman kaukalon tilaa paremmin. Pohjois-Amerikassa mennään tiettyjä ratoja pitkin. Mennään ylös ja alas, koko ajan täysillä, kiekot ulos omista ja syvälle vastustajan alueelle. Peliä ajatellaan niin eri tulokulmista Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa.

halli.jpg

Hornankattilasta toiseen

Ensimmäisessä haastattelussamme Fraser tunnustautui kovaksi musiikkimieheksi. Kopin DJ-hierarkiaa ei kuitenkaan kesken kauden aleta muuttamaan, vaikka kuka kävelisi taloon.

— En ole päässyt valitsemaan musiikkeja, mutta se on ihan okei, sillä kopissa soi pääasiassa ihan hyvä musiikki. Henrik Tallinderilla tuntuu olevan hyviä soittolistoja, mutta “Monnin” (Jonne Virtanen) listat eivät oikein uppoa.

Jo neljännessä pelissään Fraser pääsi juhlahumun keskelle. Keskiviikon Suomi 100 -ottelu KooKoota vastaan alkoi erittäin juhlallisesti laivaston soittokunnan esittäessä Finlandia-hymniä vajaan 9000 katsojan edessä.

— Siitä sai todella kovan latauksen päälle ja tunsin itseni todella onnekkaaksi, että sain olla osa keskiviikon seremoniaa ja peliä. Kotona Kanadassa juhlitaan tänä vuonna itsenäisyyden 150-vuotisjuhlaa ja olen kotoisin pääkaupungista, Ottawasta, jossa on koko vuoden ajan ollut innostusta ja tapahtumia kyseisen juhlan ympärillä, joten osaan todella arvostaa sitä mitä merkitsee, kun valtio on ehtinyt viettää vuosisadan itsenäisenä. Juhlasta myös huokui se, kuinka paljon jääkiekko merkitsee suomalaisille.

— Uskomattominta oli, kun tulimme jäälle ja “Tomppa” (Tomi Kallio) sekä vastustajan kapteeni (Toni Kähkönen) kantoivat Suomen lippuja, orkesteri soitti, mutta silti oli kuultavissa kuinka hiljaa ja hartaasti kaikki seurasivat sitä hienoa hetkeä. Se oli varmasti kaikille liikuttavaa. Oli myös upea näky, kun astelimme tunnelista pimeään halliin, jossa varmaan noin joka toisella katsojalla oli kännykän valo päällä. Se loi hienoa tunnelmaa ja kaiken kaikkiaan näin ulkomaalaisenakin se liikutti kuinka hienosti ja tyylikkäästi kaikki oli tehty.

Urheilujuhla ei kuitenkaan päättynyt komeisiin alkuseremonioihin, vaan runsaslukuinen yleisö eli upeasti mukana läpi ottelun, joten Fraser sai ensimmäisen kunnon maistiaisen siitä, millainen hornankattila Gatorade Center parhaimmillaan on.

— Tiedän, että meillä on joka pelissä “hullu osasto” siellä päätykatsomossa, joka huutaa ja kannustaa aina hienosti koko pelin ajan. Useimmista chanteista en ymmärrä juuri mitään, mutta sen minäkin tajusin, kun koko yleisö huusi “T-P-S!” Jokainen urheilija rakastaa sitä tunnetta, kun yleisö syttyy juuri siitä, mitä sinä ja joukkueesi kentällä teette.

Perjantaina TPS astelee todennäköisesti melko kuumaan kattilaan Helsingissä, kun vastaan asettuu sarjan toiseksi paras kotijoukkue HIFK. Eric Perrin puhui jo keskiviikon pelin jälkeen Auran Aaltojen haastattelussa, että TPS lähtee Helsinkiin makselemaan kalavelkoja stadilaisten Turun vierailusta. Tuolloin HIFK vei voiton maalein 2-5.

Haaste on kuitenkin kova, sillä vaikka HIFK onkin alisuorittanut sarjataulukon perusteella, eivät ongelmat ole näkyneet kotipelien tuloksissa. HIFK on näet kuluvan kauden aikana hävinnyt kotonaan vain kahdesti ja niistäkin viimeisin on syyskuun lopulta.

Fraser odottaa ensimmäistä Nordiksen reissuaan innolla, sillä joukkuetoverit ovat ehtineet kertomaan hänelle kaiken oleellisen Turun ja Helsingin sekä Tepsin ja HIFK:n välisestä sapelinkalistelusta. Keskiviikkona TPS otti vakuuttavan voiton, mutta Fraserin mielestä pelistä löytyy yksi selkeä parannuskohde perjantaita silmälläpitäen.

— Meidän pitää saada parempi alku pelille kuin keskiviikkona. Varsinkin keskiviikon pelin toisessa erässä näytimme millaista pelimme parhaimmillaan voi olla, joten meidän pitäisi lähestyä perjantain peliä siitä vinkkelistä, eli että lähtisimme ottamaan peliä haltuun ennemmin kuin vain ottamaan vastaan.