9.4.2019

Päävalmentaja Kaskisen yhteenveto

"Tarvitaan rohkea rytminmuutos ja se muutos alkaa uuden kauden ensimmäisestä päivästä."

31183898697_55393accce_k.jpg

On aika kääntää sivua ja luoda katseita uuteen kauteen. Sitä ennen kausi 2018–2019 laitetaan kansiin päävalmentaja Kalle Kaskisen yhteenvedolla.

Arvoisat tepsiläiset,

Tässä on yhteenvetoni kuluneesta kaudesta ja tämän hetken tunnelmista.

Reilu viikko on kulunut siitä, kun kausi päättyi jatkoaikatappioon HPK:lle. Pettymys on tietysti suuri, kun pelit päättyivät aivan liian aikaisin. Runkosarjan lopun ”tukkoisuus” jäi päälle myös playoffseihin, emmekä saaneet vaadittua rytminvaihdosta aikaiseksi kevään ratkaisupeleissä.

Tässä vaiheessa pitää tietysti vakavasti miettiä, mikä meni pieleen, kun 56 peliä olemme runkosarjan kakkosia ja sitten emme pysty venymään parhaimpaamme kauden tärkeimmissä peleissä. Vaikka pettymys oli iso ja voimat aika vähissä, niin asioihin piti tarttua heti – Leville tai Espanjaan mennään sitten, kun on voitettu jotain.

Kauden perkaus alkoi heti

Viimeinen peli päättyi perjantai-iltana ja maanantaiaamuna olin toimistoväen kanssa käymässä läpi viimeisen viikon tuntemuksia. Liiga-Tepsin palaverin jälkeen kohteena oli TPS-juniorijääkiekon toimisto ja seuran päätoimiset valmentajat. Itsellä oli kova halu kuulla, miten TPS-yhteisö oli ottanut tilanteen vastaan. Keskustelu ja kommentointi oli monipuolista ja minulle jäi sellainen fiilis, että suunta on yhteinen, mutta yhteispeliä pitää vahvistaa.

Yksi osa palautetta on median antama ”kuorma” ja aistin muista, että sitä oli tullut riittävästi. Itse seuraan kauden aikana eri medioiden kirjoituksia maltilla ja pleijareiden aikaan luin vain Teksti-TV:tä ja SM-liigan nettisivuja sekä tietysti aamukaffen yhteydessä Turun Sanomia. Kun menee hyvin, meidän pitää itse tietää, mistä se johtuu ja kun menee heikommin, kuvio on sama – ei meidän tarvitse hakea kunniaa tai ruoskintaa ulkopuolelta. Mutta tosiasia on, että loppukauden pelaaminen ei ollut sillä tasolla, mitä tavoittelimme.

Tiistaina ja keskiviikkona kautta purettiin yhdessä valmennuksen kanssa ja sitten torstaina ja perjantaina kävimme Niittymäen kanssa läpi kaikki 27 pelaajaa eli pelaajilla oli kahdenkeskiset palaverit sekä urheilutoimenjohtajan että päävalmentajan kanssa. Kausi pistettiin lopullisesti pakettiin maanantaina 8.4., kun Antero kävi vielä läpi kaikki valmentajat ja lopuksi perkasimme koko paketin kahdestaan.

Palautetta on siis annettu ja saatu – käyty rehellistä keskustelua kuluneen kauden tekemisestä. Välillä käytettiin myös rumia sanoja, mutta lopuksi lyötiin kättä päälle.

No, mitä sieltä löytyi…?

Kulunut kausi oli valmennustiimimme toinen, ensimmäinen päättyi runkosarjan kakkostilaan ja pudotuspelit hävittyyn pronssipeliin. Täksi kaudeksi joukkueeseen tuli isoja muutoksia, kun vanhat liiderit (Kallio, Tallinder ja Perrin) siirtyivät sivuun ja tilalle astui uusien johtajien (Korpikoski, Filppula ja Piskula) ryhmä.

Kaikkien haasteiden keskellä (liian monta loukkaantumista ja Korpikosken sairastuminen) arkemme pysyi hyvin kasassa ja tasapainoinen tekemisemme piti meidät runkosarjan kärkisijoilla. Eli perustekemisessä ja joukkueen arjessa oli todella paljon hyvää. Ehkä jatkuva tasapainoilu kokoonpanon ja sairastuvan kanssa söi rohkeutta tehdä riittävästi kaudenaikaisia rytminvaihdoksia.

Runkosarja sisältää erilaisia haasteita pelimäärien ja harjoittelun/palautumisen/matkustamisen suhteen. Tämä antaa valmennukselle mahdollisuuksia joko harjoitella enemmän tai mitata (pelata) enemmän. Yksi iso viikko osui meille helmikuun puoliväliin: keskiviikkona JYP kotona, perjantaina Tappara ja lauantaina Lukko vieraissa. Voitimme kaksi ensimmäistä peliä ja fiilis oli korkealla. Varsinkin Tappara-pelin nousu huonon ensimmäisen erän (0–2) jälkeen 3–2-voittoon, todella tasapainoisella esityksellä, antoi vahvistusta, että tekemisemme on oikeassa suunnassa.

Lukko oli voittanut torstaina kotonaan Kärpät 8–1! ja meiltä putosi kolme hyökkääjää (Budish, Suoranta ja Pajuniemi) pois Tappara-pelin jälkeen. Eli heti seuraavana päivänä edessä olisi viikon kolmas peli, johon kotijoukkue tulisi lepopäivän jälkeen ja kovalla itseluottamuksella. Meillä oli alla edellisen illan kova vieraspeli, A-junnuilla täydennetty kokoonpano, mutta myös vahva usko omaan tekemiseen. Peli oli todella vaativa ja päättyi lopulta meidän 5–2-voittoon.

Koko joukkue sai viikosta ison palkinnon, sillä olimme saaneet onnistumisia sekä joukkuepelin ja erikoistilannepelaamisen että jaksamisen ja kamppailupelaamisen osalta. 50 peliä takana: 1. Kärpät 112 pistettä, 2. TPS 95 pistettä ja 3. Tappara 86 pistettä. Kaikilla joukkueen jäsenillä oli sellainen fiilis, että tästä on hyvä jatkaa kohti runkosarjan viimeistä kymmentä peliä ja pudotuspelejä.

Pudotuspelit ja katkera päätös kaudelle…

Kun pudotuspelit alkoivat, meillä oli alla hieman heikompi jakso, silti joukkueesta aisti positiivisen energian, että vihdoin pääsemme mittaamaan ryhmämme todellinen iskukyvyn. Olimme menettäneet puolustuksesta Joe Piskulan kahdeksan ottelua ennen runkosarjan loppua, mutta Lauri Korpikoski oli palannut kokoonpanoon pelaten neljä viimeistä runkosarjapeliä ja kaikki muut pelaajat alkoivat olla pelikunnossa.

Vaikka ottelut olivat numerollisesti tiukkoja, niin HPK pystyi pakottamaan pelit lähemmäs heidän vahvuuksiaan ja meidän hyvät hetkemme jäivät liian lyhyiksi. Jälkikäteen voi jossitella Kakon hylättyä maalia ja kahta hukattua rankkaria, mutta kyllä ”paras seitsemästä -sarja” löytää oikean joukkueen jatkoon.

Mitään yksittäistä syytä loppukauden tehottomuudelle ei tietystikään löydy. Jääkiekossa on monta muuttujaa ja me emme onnistuneet kääntämään näitä muuttujia puolellemme. Kokoonpanorumba jatkui edelleen, kun tuli pari loukkaantumista ja oikeastaan vain pidempään yhdessä pelannut ykkösketjumme Kakko-Palve-Budish pystyi luomaan enemmän maalipaikkoja kuin vastustaja. Emme päässeet runkosarjan lopun ”kuopasta” ylös ja HPK oli sen sijaan löytänyt parhaan iskunsa juuri oikeaan aikaan.

Kaksi kautta päävalmentajana – missä menee TPS?

Ari-Pekka Selinin tulo päävalmentajaksi keväällä 2015 ja Tomi Kallion paluu pelaajistoon palautti seuran arjen tekemisen oikealle tasolle. Tulin jatkamaan tätä työtä ja pitämään seuran Top 4:ssä sekä taistelemaan tosissaan mitaleista. Kaksi kautta on tuonut kaksi onnistunutta runkosarjaa, mutta ei vielä menestystä keväällä.

Tähän asti minusta on käytetty termiä ”kokematon päävalmentaja” – kaksi kautta myöhemmin tätä ei varmaankaan voi käyttää ihan sellaisenaan. Olen valmentanut nyt 16 vuotta ja oppia ja kokemusta on tullut joka kausi lisää. Kun aloitin TPS A-nuorten apuvalmentajana keväällä 2003, muuan Kari Jalonen päätti juuri oman kaksivuotisen pestinsä TPS:n päävalmentajana. Hannu Jortikan opissa marinoitunut ex-huippupelaaja aloitti kolmen mestaruuskauden jälkeen päävalmentajana ja hänen johdollaan TPS oli ensin runkosarjan neljäs ja toisella kaudella kahdeksas.

Jalonen on jatkanut valmentamista ja itsensä kehittämistä. Hän kääntää edelleen kaikki ”kivet ja kannot”, jotta hänen pelaajansa ja joukkueensa menestyisivät – ja näin on myös käynyt, kuten kaikki tiedämme. Samaa paloa ja ahkeruutta on kaikissa menestyvissä valmentajissa – siihen polkuun uskon myös itse.

Yksikään joukkue ei ole vahingossa välierissä, tällä kaudella siellä ovat kestosuosikit Kärpät, Tappara ja HIFK sekä kauden yllättäjäjoukkue HPK. Meidän pitää pystyä vahvistamaan joukkuetta oikeantyyppisillä pelaajilla ja saada arkemme vieläkin kehittävämmäksi. Budjettimme on kilpailukykyinen, mutta siinä vertailussa emme ole lähelläkään esim. Kärppiä ja IFK:ta, mutta myös Tappara, JYP sekä Lukko käyttivät oman ilmoituksensa mukaan enemmän rahaa pelaajiin kuin me.

Karvasta kalkkia meille juottanut HPK on tällä hetkellä hyvä esimerkki siitä, miten pitkäjänteinen työ, hyvä arki ja osaava valmennustiimi tuovat tulosta myös pienemmällä pelaajabudjetilla. Edellinen kausi oli HPK:lle vaikea ja seura myi pelaajiaan ennen siirtorajaa. Nyt lähestulkoon samat runkopelaajat ja sama valmennus on ottanut ison askeleen eteenpäin ja seura pelaa välierissä. Pettymyksestä pitää löytää myös uuden tekemisen ja kehittymisen siemen. Kukaan meistä TPS-tekijöistä ei ole kauteen tyytyväinen ja halu tehdä asiat paremmin on kova.

Pelkkä halu ei tietystikään riitä, vaan tarvitaan myös osaamista. Uskon, että meidän valmennustiimillämme ja tulevan kauden pelaajilla on kaikkea riittävästi. Kyse on ennen kaikkea vieläkin paremmasta yhteistyöstä sekä jokaisen tekijän intohimosta ja rohkeudesta ottaa se seuraava askel, jolla muutetaan syksyn ja talven hyvä tekeminen kevään huipputulokseksi. Nyt tarvitaan rohkea rytminmuutos ja se muutos alkaa uuden kauden ensimmäisestä päivästä.

Pelaajien kehittäminen, turkulainen jääkiekko ja tepsiläisyys

Seuramme on tehnyt isoja satsauksia palkkaamalla päätoimisia valmentajia ja juniorijääkiekon tekemä yhteistyö alueen seurojen kanssa on lisännyt harrastajamääriä, joten minulla on vahva usko siihen, että TPS-jääkiekon kivijalka kantaa myös tulevaisuudessa. Osaamista tarvitaan, mutta kaiken tekemisen keskiössä, tässä rakastamassamme joukkuepelissä, on yhteistyö.

Valmentajien ja pelaajien yhteistyö, valmentajien yhteistyö sekä alueen seurojen välinen yhteistyö ratkaisee sen, tuleeko Turun alueelta jatkossakin huippupelaajia ja menestyviä joukkueita.

TPS ja TuTo tekevät tahoillaan laadukasta pelaajakehitystä. TuTon tekemä työ haastaa tepsiläisiä tekemään oman työnsä entistä paremmin, sillä terve kilpailu puskee kaikkia osapuolia pistämään parhaan osaamisensa pöytään. Edustusjoukkueet pelaavat eri sarjoissa, joten toisen menestys ei ole toiselta pois. TuTon kautta on kulkenut monen nuoren TPS-pelaajan polku, kun tie ei ole auennut suoraan A-nuorista liigamiehistöön. Mestis-joukkueet kilpailevat kovaa ja tekevät laadukasta pelaajien kehitystyötä – niistä hedelmistä nauttivat taas ensi kaudella useat liigaseurat.

Kun meidän pelimme loppuivat, niin TPS-soihdun on ottanut kantaakseen TPS-salibandy – sekä miehissä että naisissa. Miesten joukkue raivasi tiensä historiallisesti salibandyliigan loppuotteluihin. Toivon, että TPS-perhe elää vahvasti joukkueen mukana ja Kupittaan halli täyttyy finaalipeleissä! Ja kun salibandypelit loppuvat, niin mustavalkoista-paitaa kantavat ylpeinä TPS-jalkapalloilijat – pikkupojista ja -tytöistä aina edustusjoukkueiden naisiin ja miehiin.

Haluan myös vielä kerran kiittää kannattajiamme, yhteistyökumppaneitamme ja koko TPS-yhteisöä menneestä kaudesta.  Tepsiläisyys on turkulaisille tärkeä asia, pidetään yhdessä siitä huolta!

 

Tepsiläisin kevätterveisin,

Kalle Kaskinen

Päävalmentaja

HC TPS