Seuraava kotiottelu
TPS - Ässät LA 26.1. 17:00 OSTA LIPUT

1990 - 1994

 

Makeaa mahan täydeltä

1989–1990

Mestaruuden saaminen Turkuun keväällä 1989 toi kaikille hunajaisen olon. Uusi kausi kolkutti kuitenkin nopeasti ovelle. Oli selvää, että mestareiden nujertaminen olisi kaikille vastustajille makeinta. TPS oli valmis ottamaan haasteet vastaan.

Mestareiden piiristä ei helposti lähtijöitä ollut. Kohua herätti kuitenkin Arto Javanaisen myynti Ässiin, olihan Java ollut tärkeä lenkki mestaruusjahdissa. Ari Vuori ja Jouni Rokama palasivat takaisin Tepsiin. Neljä mestaruutta Tapparassa voittanut Reijo Mikkolainen halusi vaihtaa maisemaa ja tuli Turkuun. Mikko Haapakoski siirtyi Kärpistä Turkuun ja Moskovan Spartakista saatiin pitkän paperisodan päätteeksi 32-vuotias Viktor Tjumenev.

Markus Ketterer ja Jouni Rokama toimivat luotettavan puolustuksen lukkoina ja olivat liigan maalivahtitilaston kärkinimet. Ketterer pelasi 29 ottelua ja Rokama 17. Joukkueen kapteeni Hannu Virta oli joukkueen voimahahmo ja puolustus toimi taas mainiosti. Runkosarjan 44 ottelussa TPS:n maaliin tehtiin keskimäärin vain 2,27 maalia. TPS voitti runkosarjan 65 pisteellä, mikä oli liigan uusi piste-ennätys.

Pudotuspelien puolivälierissä sarjan kuudenneksi sijoittunut KalPa löi yllättäen HIFK:n ja tuli TPS:n välierävastustajaksi. TPS meni jatkoon otteluvoitoin 3–0, vaikka toinen ottelu Kuopiossa ratkesikin vasta jatkoajalla Mal Davisin 6–5 maalilla.

Finaaleissa TPS sai vastaansa Ilveksen, aivan kuten keväällä 1985. Silloin Kanada-maljan kanssa kentältä lähti Ilves. Nyt mestaruudesta pelattiin paras seitsemästä -järjestelmällä. Neljä ensimmäistä ottelua päättyi vierasvoittoihin. Viides ottelu Turussa ratkesi kolmannessa erässä kentälle päässeen Jari Hirsimäen 2+1 tehopisteeseen; TPS voitti ottelun numeroin 5–3 ja pääsi yrittämään mestaruuden ratkaisua Tampereella.

Kuudetta ottelua oli pelattu vain puoli minuuttia, kun Jukka Vilander teki Kari Jalosen syötöstä 1–0 –maalin. Ilves kuitenkin tasoitti jo minuutin kuluttua. Ilves ehti jo johtoonkin, mutta Mal Davis tasoitti ottelun numeroihin 2–2. Markus Ketterer pelasi ottelussa erinomaisesti torjuen esimerkiksi viisi Raimo Summasen läpiajoa. Ilves meni taas johtoon, mutta TPS:n kolmoskentän miehet Pekka Tirkkonen ja Juha Virtanen tekivät maalin mieheen ja TPS johti taas. Kolmannessa erässä Mal Davis teki toisen maalinsa ja lopuksi Kari Jalonen pani vielä kiekon tyhjiin. Näin TPS oli voittanut toisen peräkkäisen Suomen mestaruuden.

Vaikka runsas kannattajajoukko oli loistavasti kannustanut tepsiläisiä Hakametsän hallissa ja riemuitsi villisti sankarien kantaessa Kanada-maljaa, niin vasta kotona Turussa juhlat pääsivät juhlat vauhtiin. Turussa oli jälleen hunajainen tunnelma.


Uusi uljas Turkuhalli

1990–91

Tuplamestaruutta juhlittiin Turussa railakkaasti, mutta ajatukset siirtyivät pian kauteen 1990–91. Turkuhallin harjannostajaiset olivat toukokuussa 1990, ja samaan aikaan SM-liigan siirtomarkkinat kävivät varsin kuumana.

Tepsillä peräti 15 pelaajan sopimus jatkui automaattisesti. Ryhmää vahvistettiin muutamalla omalla juniorilla, joista puolustaja Marko Kiprusoff pääsi keväällä mukaan kolmeen liigaotteluun. Arto Vuoti TuTosta ja Kai Suikkanen Kärpistä pelasivat lähinnä nelosketjussa. Ulkomaalaisvahvistukset Mal Davis ja Viktor Tjumenev jatkoivat molemmat Turussa.

Puolustuksesta sivuun jäi Petteri Lehto, joka lähti jääkiekkotoimittajaksi ison meren taakse. TPS:n ykkösnyrkki, musta surma ei toiminut entisellä tehollaan. Syynä tähän oli kentällisen keskushahmon Kari Jalosen loukkaantumiset. Jalosen tuen puutuessa Jukka Vilander ja Mal Davis olivat vaisuja. Vilanderin maalitili aukesi vasta ensimmäisen neljänneksen lopussa. Davis teki maaleja, mutta pelasi useissa otteluissa muuten heikosti.

TPS:n viimeinen ottelu Kupittaalla pelattiin 4.11.1990. Suurempia jäähyväisitkuja ei kaukalon äärellä viritetty, vaikka moni kannattaja kävelikin hallista ulos haikeutta askelissaan. Ensimmäisissä Turkuhallin treeneissä vaihtoaition oveen oli viritetty symbolinen eristysnauha, jonka Kari Jalonen saksilla katkaisi. ”Tätä me on odotettu kuin pikkulapset. Tässä on ihan joulun tuntua,” hehkutti Jalonen innoissaan. Ensimmäisenä maaliverkot lämäsi harjoituksissa väräjämään Jari Hirsimäki. Jukka Virtanen totesi, että valoakin on niin, että ihan häikäisee.

Turkuhallin odotettu avausottelu TPS – SaiPa pelattiin suunnitelmien mukaisesti 25.11.1990. Halli oli loppuunmyyty, kun paikalle saapui 11 780 katsojaa. Uuden kotihallin avausmaalin teki Ari Vuori ajassa 5.40 Kari Jalosen syötöstä. TPS voitti ottelun 5–2. Vuosikymmenten odotukset olivat lopulta toteutuneet ja kaikki lausunnot uuden hallin toimivuudesta olivat positiivisia.

TPS:n peli oli toisenakin mestaruusvuotena rakennettu pitkälti pitävän puolustuspelin varaan. Sama linja jatkui Hannu Jortikan ja Seppo Suoraniemen kolmantena valmennuskautena. Tepsille tehtiin maaleja vähän, mutta joulutaukoon mennessä joukkue oli myös tehnyt maaleja vähiten.Joulutauon aikana TPS oli käynyt pelaamassa Euroopan Cupin lopputurnauksen ja palasi sieltä pronssimitalien kanssa. Mal Davisin maalihana oli hiljalleen tukkeutunut täysin. Tämä johti lopulta seurajohdon tekemään päätökseen irtisanoa Davisin pelisopimus. Hänen tilalleen tuli Krylja Sovjetovista Jevgeni Stepa, joka oli vahva pelaaja, mutta ei mikään huippumies.

Runkosarjan voiton TPS otti seitsemän pisteen erolla toiseksi tulleeseen KalPaan. TPS sai välierissä vastaansa HPK:n. TPS meni finaaliin otteluvoitoin 3–1. KalPa oli lyönyt JyPin ulos suoraan kolmessa ottelussa. TPS vei ensimmäisen finaaliottelun Turussa nimiinsä 10625 katsojan edessä numeroin 5–1. Kuopion ottelussa TPS koki jo enemmän vastarintaa, mutta voitti silti Jouko Narvanmaan 4–3 maalilla.

Kolmas ottelu sai dramaattiset puitteet. KalPan piti lentää Turkuun, mutta sankka sumu esti laskeutumisen Turun kentälle. Aikataulut menivät sekaisin. KalPa lensi lopulta Helsinkiin, jossa sitten illansuussa saatiin tietää, että Turkuun voi laskeutua. KalPa laskeutui Turkuun kello 19.00. Peli, jonka piti alkaa kello 18.30, alkoi lopulta kello 20.30.

Paikalla oli jälleen yli 10 000 katsojaa. KalPa johti peliä kolmannessa erässä jo 3–1, kun ikitaistelija Hannu Virta teki ensin kavennuksen ja sitten tasoituksen. Jari Hirsimäki teki 4–3 voittomaalin vain muutama minuutti ennen ottelun loppua. TPS johti ottelusarjaa jo 3–0, ja neljänteen otteluun lähdettiin sillä hengellä, että kannu tuodaan Kuopiosta kotiin.

Ylimääräinen juna kuljetti Turusta satamäärin faneja paikalle. Juhlapukuihin sonnustautuneet vaimot ja tyttöystävät olivat valmiit aloittamaan juhlimisen. KalPa kuitenkin pilasi suunnitelmat ja voitti ottelun 6–2. TPS palasi Turkuun ilman Kanada-maljaa ja aloitti valmistautumisen viidenteen otteluun.

TPS otti viidennen pelin haltuunsa alusta lähtien. Pekka Tirkkonen 1–0. Jukka Vilander 2–0. KalPa kavensi 2–1:een. Toisessa erässä nähtiin lopulliset ratkaisut. Jari Hirsimäki teki voittomaaliksi jääneen 3–1 maalin. Ari Vuori ja Harry Jaakkola nostivat johdon jo 5–1 lukemiin, eikä kolmas erä muuttanut enää mitään. Hannu Virta ja Juha Virtanen ampuivat viimeiset turkulaismaalit ja ottelu päättyi 7–2. Mestaruusjuhlat kotihallissa alkoivat.

Hannu Virta ja Jouko Narvanmaa nostivat Kanada-maljan harteilleen ja joukkueen kolminkertaiseen Suomen mestaruuteen johdattanut valmentaja Hannu Jortikka puettiin mittojen mukaan tehtyyn kultaiseen pikkutakkiin. 24.3.1991 oli saatu hunajahanat auki Typhooniksi ristityssä Turkuhallissa.

Kultaiseen tusinaan kuului 12 pelaajaa, jotka olivat saaneet kultamitalit kaulaansa kolmena peräkkäisenä keväänä: Markus Ketterer, Hannu Virta, Jouko Narvanmaa, Jukka Virtanen, Heikki Leime, Kari Harila, Kari Jalonen, Jukka Vilander, Pekka Tirkkonen, Jari Hirsimäki, Harry Jaakkola ja Juha Virtanen.


1991–92

Kauden 1991–92 siirtomarkkinoilla TPS menetti Markus Kettererin Jokereihin. Kultaisen tusinan miehistä myös Pekka Tirkkonen pakkasi varusteensa. Heikki Leime ja Kai Suikkanen siirtyivät siviilielämään, tosin Leime palasi takaisin ruotuun marraskuussa. Jouni Rokama sai tuekseen juniorit Mikael Granlundin ja Kimmo Lecklinin. Granlund siirtyi kauden aikana vuokralle HIFK:hon.

Esa Keskisen paluu Tepsiin oli kauden merkittävin hankinta. Puolustukseen otettiin Ilveksestä Karri Kivi. Jari Pulliainen siirtyi KalPasta Turkuun ja kuusi kautta NHL:ssä pelannut Mikko Mäkelä valitsi Ilveksen sijaan Tepsin. Tampereella Mäkelä leimattiin tempusta suorastaan maanpetturiksi. 

Ennen kauden alkua joukkue lähti Sveitsiin pelaamaan. Tiivis ohjelma kiristi tunnelmaa joukkueen sisällä erikoisesti valmentajan ja pelaajien välillä. Ristiriidat selvitettiin, mutta joukkueen ja valmentajan välinen kemia ei kauden aikana palautunut kaikilta osin tavanmukaiseksi.

 Pelit kulkivat silti, ja toisella neljänneksellä TPS oli taas sarjakärjessä viiden pisteen johdossa. Joukkueen ote kuitenkin herpaantui ja joulutauolla hankittiin kaksi Tsekkien maajoukkuepelaajaa tuomaan joukkueeseen tehoja. Tehonsa kadottanut Viki Tjumenev vuokrattiin Kouvolaan.

Albertvillen olympialaisten alkaessa TPS oli sarjassa kolmantena ja se oli myös runkosarjan lopullinen sijoitus. TPS oli suosikki puolivälierissä, sillä se oli voittanut vastustaja HIFK:n sarjassa neljästi.

Ensimmäisen ottelun HIFK vei roikkuvalla puolustuspelillä nimiinsä 3–1. Helsingissä TPS voitti ottelun 5–3 Hannu Virran nostettua joukkueensa taisteluun. Ratkaisu jäi kolmanteen otteluun Turkuun. Kaikki näytti menevän hyvin. TPS johti jo 3–1. Sitten Harri Tuohimaa teki HIFK:lle hattutempun ja HIFK:n 4–3 voiton jälkeen TPS aloitti aikaisen kesäloman.

TPS:n putoamisen jälkeen Hannu Jortikka tuli ilmoittamaan lehdistölle, että hänen valmentajauransa TPS:ssä päättyi tähän. Ilmoitus oli melkoinen yllätys, vaikka Jortikan ja joukkueen väliset vaikeudet tunnettiinkin.

1992–93

Vladimir Jursinovia tavoitteli keväällä 1992 valmentajakseen TPS:n lisäksi myös muun muassa HPK ja JoKP. TPS veti kisassa pisimmän korren ja solmi legendaarisen, venäläisen huippuvalmentajan kanssa kolmivuotisen sopimuksen.

Jursinov asetti itselleen haasteen valmentaa turkulaisille oma Teemu Selänne, joka pelaa itsensä kuuluisaksi NHL:ssä. Jursin myötä koko valmennustiimi muuttui. Kakkosvalmentajakseen Jursinov otti TPS:n A-nuoret Suomen mestaruuteen luotsannut Jukka Koivun. Seppo Suoraniemi sai Urpo Ylösen kanssa vastuulleen TPS:n farmijoukkueeksi liitetyn Kiekko-67:n valmentamisen.

Jursinovin kesätreeneissä Ruissalossa pakersi reilut 40 pelaajaa, jotka tavoittelivat paikkaa edustusjoukkueessa. Uudet ulkomaalaisvahvistukset tulivat Jursinovin hankkimina Venäjältä. Keskushyökkääjä German Titov ja puolustaja Alexander Smirnov olivat kovan tason miehiä. Junioreista paikkansa vakiinnuttivat Saku Koivu ja Marko Kiprusoff. Kari Kanervo palasi Ässistä kotiseuraansa ja ykkösdivisioonan maalikuningas Kai Nurminen siirtyi Tepsiin Kiekko-67:sta. Varsinainen uutispommi oli se, että Raimo Summanen lähti tavoittelemaan kultaa TPS:n riveissä.

TPS pelasi ennen kauden alkua peräti 29 harjoitusottelua. Joukkue julistettiin yleisesti kauden 1992–93 kynnyksellä sarjan ennakkosuosikiksi. Lehdistö sai kauden kuluessa tottua Jursinovin tyyneen diplomatiaan. ”Minä hyvin tyytyväinen. Pojat taistelivat hyvin. Minun mielipide: vastustaja oli hyva ja Suomen liiga on korkeatasoinen.”

Joulutauolla TPS:llä oli 10 pisteen johto. Joulutauon jälkeen tehot kuitenkin katosivat. Vladimir Jursinov vakuutti tilanteen olevan hallinnassa, vaikka monet olivat jo huolissaan. Kun Jokerit saapuivat runkosarjan viimeiseen otteluun Turkuun, panoksena oli runkosarjan voitto. Loppuunmyyty Turkuhalli näki, miten Raimo Summasesta tuli illan sankari, kun mies syötti kaksi maalia ja teki ratkaisevan 5–4 maalin alivoimalla.

SM-liiga oli jälleen muuttanut pudotuspelisysteemejä. Nyt play off –otteluihin selvisi sarjan kahdeksan parasta joukkuetta. Sarjan ykkönen kohtasi kahdeksannen, kakkonen seitsemännen ja niin edelleen. Kaikki ottelut puolivälieristä asti finaaleihin ratkaistiin paras viidestä -systeemillä, eli kolmella voitolla pääsi jatkoon.

TPS sai ensin vastaansa Ilveksen, ja jatkoi matkaansa välieriin otteluvoitoin 3–1. Välierissä kohdattiin Ässät. Ensimmäisen ottelun TPS voitti 6–3. Toinen ottelu Porissa oli kuuma. Katsomoon oli ahtautunut 7500 henkeä ja Ässät meni ottelun toisessa erässä jo 2–0 johtoon. Aivan erän lopussa tunteet kuumenivat ja tilanne räjähti.

Ässien Jari Levonen ronkki German Titovia. Raimo Summanen hikeentyi ja meni tilanteeseen mukaan poikittaisella mailalla Levosen selkään. Silloin Ässien Olli Kaski tuli Summasen kimppuun ja nyrkkitappelu oli valmis. Erotuomari Kari Nieminen antoi Summaselle ottelurangaistuksen, mutta Kaski selvisi jäähyllä. Ässät voitti ottelun lopulta 4–1, mutta välikohtauksen selvittely jatkui kiivaana.

Joukkueiden yleensä tyynet valmentajat Jursinov ja Vasili Tihonov käyttivät kovaa kieltä. Poliisit saattoivat TPS:n pelaajat autoonsa. Liigan kurinpitolautakunta käsitteli tapauksen ja antoi Summaselle kahden ottelun pelikiellon ja Kaskelle yhden. Seuraavan ottelun Turussa voitti TPS numeroin 6–3. Porilaisjoukkueen voimat olivat lopussa ja TPS otti finaalipaikan Porin neljännessä ottelussa puhtaalla 6–0 voitolla.

Finaalissa vastaan asettui HPK. TPS voitti ensimmäisen ottelun tässä Daavidin ja Goljatin kohtaamiseksi ristityssä finaaliparissa näyttävästi 9–3. HPK ei kuitenkaan suostunut olemaan yliluisteltavissa.

Toisen ottelun kolmannessa erässä HPK kiristi 4–3 johdon. Sitten Marko Palo ampui löysän laukauksen, joka putosi maaliviivalle. Rokama iski kintaansa kiekon päälle, mutta yleisön huutaessa raivoisasti maalituomari sytytti punavalon palamaan. Elettiin aikaa ennen videotarkistusten mahdollisuutta, joten tuomari Kari Nieminen kysyi maalituomarilta kolme kertaa, oliko kiekko maalissa. Kun maalituomari kolmasti vastasi, että kiekko kävi maalissa, Nieminen hyväksyi maalin. Ottelu nähtiin myös televisiossa, jonka kuvasta näkyi selvästi, ettei kiekko maaliin koskaan mennyt. Purnaaminen ei auttanut, eikä kova loppukirikään. HPK tasoitti otteluvoitot 6–5 voitolla.

Kolmas ottelu Turussa oli sarjan parasta jääkiekkoa loppuunmyydyssä Turkuhallissa. Tiukan ja vähämaalisen ottelun ratkaisi lopulta Mikko Haapakoski, joka nappasi hanskaansa maalitolpasta kimmonneen Vilanderin vedon, pudotti sen eteensä ja veti rajusti maaliin ohi Timo Lehkosen. Ottelu päättyi TPS:n 3–2 voittoon.

Joukkue lähti neljänteen otteluun Hämeenlinnan Rinkelinmäelle voittamaan. Joukkueen mukana tuli 11 linja-autollista TPS-kannattajia Radio Auran Aaltojen järjestämällä matkalla. Ensimmäinen erä oli maaliton. Toisessa erässä HPK meni 1–0 johtoon, mutta Jukka ”Känä” Virtanen tasoitti. Jukka Vilander teki mestaruusmaaliksi jääneen 2–1 maalin Titovin ja Summasen syötöistä.

Kolmannessa erässä TPS puolusti tarkasti johtoaan. HPK otti lopulta Timo Lehkosen pois maaliltaan ja Ari Vuori ja Raimo Summanen pääsivät kahdestaan läpi. Summanen tarjosi Vuorelle kunnian lyödä lopullinen 3–1 maali verkkoon. Pelin päätyttyä alkoivat juhlat sekä kentällä että katsomossa. TPS:n paras pistemies pudotuspeleissä oli German Titov 17 pisteellä. Vain pisteen perässä tuli Raimo Summanen, jolla jäi kaksi ottelua väliin pelikiellon takia.

 


1993–94

Suomessa elettiin edelleen taloudellisesti hyvin vaikeita aikoja. Mestarijoukkue oli erittäin kallis ja ikärakenteeltaan sellainen, että muutoksia kaudelle 1993–94 oli tehtävä. Mestareista Summanen, Haapakoski, Mäkelä, Jalonen, Pulliainen, Kanervo, Juha Virtanen, Hirsimäki, Titov ja lähtivät toisiin joukkueisiin ja Jukka Virtanen lopetti uransa.

Jo kaudella 1992–93 joukkueessa hyvin pärjänneen Saku Koivun ympärille Jursinov rakensi ”tenavaketjun”. Koivun toisella laidalla viiletti Espoosta Turkuun muuttanut Jere Lehtinen ja toisella laidalla lahtelainen, Kuopiosta Tepsiin saatu Marko Jantunen. Oulusta saatiin joukkueeseen hyökkääjä Lasse Pirjetä ja Lahdesta Toni Sihvonen ja Erik Kakko. Lahdesta Turkuun palasi myös siellä kokemusta keräämässä ollut Petteri Nummelin.

Maalivahtien rinkiin Rokaman ja Lecklinin lisäksi pyrki Fredrik Norrena. Kai Nurminen, Antti Aalto ja Harri Sillgren kasvattivat rooliaan. Omista nuorista Niko Mikkola, Tom Koivisto ja vasta 16-vuotias Aki-Petteri Berg saivat kaikki peliaikaa.

Uudeksi venäläisvahvistukseksi tuli Pavel Torgajev. Joulukuussa Timo Nummelin vietti 30-vuotista ”taiteilijajuhlaansa” ja pelasi yhden ottelun TPS:n paidassa. Hänestä tuli 45-vuotiaana vanhin SM-liigaa pelannut pelaaja. TPS voitti runkosarjan uudella piste-ennätyksellä 68. Ässät jäi kakkosena jälkeen 11 pistettä.

Pudotuspelien puolivälierissä vastaan asettui HIFK. Kolmannessa ottelussa Jere Lehtinen mätti kiekon maaliin peräti viisi kertaa. TPS meni välieriin suoraan kolmella voitolla. Tappara jäi välierissä jalkoihin otteluvoitoin 3–1.

Jokerit asettui TPS:ää vastaan finaaleissa. 1990-luvun klassikoiksi muodostuneet finaaliottelut nähtiin nyt ensimmäistä kertaa. Finaalien avausottelu Turussa oli Saku Koivun juhlaa, Koivun 2+1 pistettä auttoivat TPS:n 4–1 voittoon. Toisessa ottelussa Helsingissä osat vaihtuivat ja Jokerit voitti puhtaasti 3–0.

Turun kolmas ottelu oli armottoman tarkkaa peliä molemmilta joukkueilta. Jokereilla oli onni paremmin puolellaan ja se voitti 2–1. Neljäs ottelu Helsingissä oli rajua kamppailua. Varsinaisen peliajan päätyttyä peli oli numeroissa 2–2. Jatkoajalla ratkaisijaksi tuli Otakar Janecky. Hänen pesäpallomainen lyöntinsä vei kiekon Jouni Rokaman taakse ja Jokerit oli mestari. Purnaukset korkealla mailalla tehdystä maalista eivät auttaneet, vaan Tepsin oli tyydyttävä hopeamitaleihin.

Esa Keskinen vei arvolleen sopivasti nimiinsä runkosarjan pistepörssin 70 pisteellä. Marko Jantunen otti toisen tilan 58 pisteellä Saku Koivun ollessa neljäs 53 pisteellä. Pudotuspelien pisteykkönen oli Jere Lehtinen Koivun ollessa kolmas.

LÄHTEET: Mäki Heikki & Toivola Eero. TPS-historiikit Raitapaidat tulevat (1972), Mustavalkoisten tahdissa (1982), Kultaiset vuodet (1997) ja Parhaassa seurassa 80v (2002).