1970 - 1974

Turku siirtyi jäähalliaikaan 

 

1969–1970

Yksi kausi suomensarjassa riitti jälleen ja TPS nousi takaisin mestaruussarjaan kaudeksi 1969–70. Yhä kasvanut junioritoiminta oli tuonut TPS:lle ensimmäisen nuorten Suomen mestaruuden jääkiekossa ja lupaavia kykyjä oli runsaasti pyrkimässä edustusjoukkueeseen. Niinpä TPS pelasikin sarjan nuorimmalla joukkueella, jonka keski-ikä oli vain 21 vuotta. Nuoren joukkueen halu näyttää kykynsä oli kova ja niinpä menestys oli myös hyvä. Kauden lopputuloksena oli hieno neljäs tila.

1970–71

Kaudella 1970–71 uskottiin edellisen hyvän kauden menestyksen perusteella kaiken menevän taas hienosti. Mutkia oli kuitenkin matkassa. Pahinta oli, että harjoitusmahdollisuudet Turussa olivat jälleen pahasti jäämässä jälkeen maan muiden huippuseurojen mahdollisuuksista. Halliharjoittelun puuttuminen pakotti turkulaiset harjoitusleirille Ruotsiin ja matkustamaan sitten kuukauden ajan yötä myöten edestakaisin Tampereelle harjoittelemaan. 

Turkuun jää saatiin ilmojen viiletessä syyskuun lopussa, eikä se enää riittänyt. TPS menetti edellisen kauden joukkueestaan kaksi varsin tärkeää miestä, Juhani Tammisen ja Jaakko Marttisen. Tällä kaudella Rauli Ottila pelasi ensimmäisen kerran enemmän otteluja maalivahtina kuin Lasse Kiili. Ilkka Mesikämmen palasi TPS:ään ja uusina hyökkääjinä tulivat mukaan Bengt Wilenius Lahdesta ja juniori Kari Kauppila.

Sarjamuodon kokeilut jatkuivat, ensin pelattiin kaksinkertainen alkusarja. Siitä kuusi parasta selvisivät mitalisarjaan, mutta mitään putoamissarjaa ei pelattu. Sarja lähti alusta asti menemään huonosti, ja vasta lopussa putoamispeikon hengittäessä niskaan pystyttiin terästäytymään niin paljon, että sarjapaikka säilyi. TPS:n sijoitus sarjassa oli 9.

1971–72

Uusia otteita kaivattiin heikon kauden jälkeen ja seuran 50-vuotisjuhlavuoden kunniaksi haluttiin menestyä hyvin. Juhani Wahlsten palasi retkiltään Itävallasta Ilveksen kautta TPS:n valmentajaksi kaudeksi 1971–72. Toinen turkulaisseura Kiekko-67, joka oli myös ollut mestaruussarjassa, mutta pudonnut, fuusioitui pelaajamateriaaliltaan TPS:n kanssa.

Harjoitusotteluissa saavutettiin sensaatiomainen menestys, kun Saksassa lyötiin maailman seurajoukkueiden huippuihin kuuluva Moskovan Spartak numeroin 5–4. Uutta ilmettä joukkueessa edusti Kanadasta hankittu vahvistus Robert ”Bobby” Lamoureux. Alkukierroksien jälkeen TPS johti sarjaa, mutta loppu meni heikommin. Lopulta pudottiin säilymissarjaan, mikä toki reilusti voitettiin, ja paikka mestaruussarjassa säilytettiin. Lopullinen sijoitus sarjassa oli 7.

1972–73

Kesällä 1972 tuli takaiskuna tieto, että Wahlsten ei olekaan solminut sopimusta TPS:n kanssa, vaan oli lähdössä Barcelonaan, Espanjaan. Valmentaja löytyi kuitenkin nopeasti, sillä turkulainen, aiemmin TuToa valmentanut Matias Helenius oli vapailla markkinoilla ja siirtyi TPS:n leipiin.

Seuran suhteellisen heikko taloudellinen tilanne ei sallinut suuria pelaajahankintoja, eikä halliton Turku pelaajia houkutellutkaan. Tärkeimmäksi vahvistukseksi tuli Joensuusta Jari Kapanen. Menetyksinä kirjattiin Lasse Kiilin lähtö HJK:hon ja Hannu Koivusen siirtyminen Saksan Liittotasavaltaan. Tyytyväisiä voitiin olla siitä, että Bobby Lamoureux jatkoi Turussa.

Sarjaa oli taas kaudelle 1972–73 uudistettu, sillä nyt pelattiin 10 joukkueen nelinkertainen sarja, josta viimeinen putosi ja viimeistä edellinen joutui karsimaan paikastaan karsintasarjan kakkosta vastaan.

TPS:n maalissa pelasi suurimman osan kautta Timo Nurminen, jota Rauli Ottila muutamissa otteluissa tuurasi. Puolustajien vakiopari oli Timo Nummelin – Lauri Jämsen. Ilkka Mesikämmen pelasi Jukka Koivun ja Hannu Lundenin kanssa. Myös Eero Juntunen, Hannu Jortikka ja muutamissa otteluissa Matti Kauppila esiintyivät puolustajien tontilla.

Ketjuista Rauteen veljekset Pekka ja Matti yhdessä Kari Hörkön kanssa muodostivat yhden kolmikon. Rauli Tammelin johti kakkosketjua laidoillaan Bengt Wilenius ja Kari Kauppila. Kolmosessa hyökkäsivät Jouni Samuli tai Tarmo Saarni – Bobby Lamoureux – Jari Kapanen. Ilkka Laaksonen oli varsin usein vaihtomiehenä.

Sarjan ensimmäinen neljännes tuotti TPS:lle seitsemän pistettä. Toinen neljännes tuotti 10 pistettä. Ottelussa HIFK:ta vastaan Timo Nummelin sai ensimmäiset tikit kaukalossa Esa Peltosen rokotettua häntä silmään. ”Silmä meni umpeen, mutta onneksi se ei ollut se pelisilmä”, laukoi Numppa, joka kuitenkin joutui olemaan vamman vuoksi muutaman ottelun syrjässä.

Lopullinen sarjasijoitus oli 9. Se tiesi sitä, että edessä oli karsinta sarjapaikasta Savonlinnan Pallokerhoa vastaan. Ensimmäinen ottelu pelattiin Turussa, ja varmana voittajana etukäteen pidetty TPS kipsaantui täysin. Ottelu päättyi lopulta 4–4. Savonlinnassa TPS ratkaisi pelin selvästi. Lopputulos oli 7–1 ja sarjapaikka oli edelleen TPS:n.


1973–74

Pääsy vihdoin oman katon alle oli turkulaisen kiekkoväen keskeisin ajatus lähdettäessä kaudelle 1973–74. Pitkät jahkaukset tekojään kattamisesta Kupittaalla olivat vihdoinkin päättymässä. Jäähallisuunnitelmista oli tässä vaiheessa luovuttu ja oli päädytty Kupittaan kattamiseen.

Rakennustyöt eivät kuitenkaan sujuneet laskettua vauhtia, vaan olivat mestaruussarjan alkaessa vielä pahasti kesken. Pahinta oli, ettei rakennustöiden vuoksi edes päästy harjoittelemaan jäälle. Erikoisjärjestelyin TPS harjoitteli usein yömyöhällä Rauman ja Forssan jäähalleissa.

Joukkueessa oli muutamia merkittäviä vahvistuksia. HJK oli luopunut jääkiekkoilusta ja Seppo Repo siirtyi Tepsiin. Toisaalta Jari Kapanen menetettiin Helsinkiin. Lasse Kiili palasi takaisin ja puolustukseen tuli joukkueen kapteeniksikin valittu Jouko Öystilä. Timo Viljanen ja Jukka Koskilahti olivat uusia miehiä ketjuissa.

Matias Helenius aloitti valmentajana, mutta tammikuussa 1974 kakkosvalmentaja Reima Särös otti hoitaakseen päävalmentajan tehtävät. Sarjan alkaessa joutuivat TPS ja TuTo pelaamaan ensimmäisen kierroksen kotiottelunsa Forssan kuplassa. Näihin otteluihin kuului myös ensimmäinen paikalliskamppailu TPS–TuTo. Forssan tie tuli turkulaisille jääkiekon kannattajille varsin tutuksi ja yllättävän suurin joukoin siellä käytiinkin.

Poikkeusjärjestelyt tulivat kuitenkin seuroille kalliiksi. Kupittaalle päästiin pelaamaan vasta marraskuussa, mutta silloinkin halli oli vielä kesken, päätyseinät olivat jatkuvasti auki. Hallin avausottelu oli TuTo–TPS, joka 8000 katsojan edessä päättyi tasatulokseen 3–3. Hallin keskeneräisyys johti surkuhupaisiin peruutuksiin: itsenäisyyspäivän TPS–Tappara –ottelu oli pakko peruuttaa, koska hallissa oli yli 20 astetta pakkasta. TPS:n sijoitus kauden sarjassa oli kahdeksas.

 



LÄHTEET:
Mäki Heikki & Toivola Eero. TPS-historiikit Raitapaidat tulevat (1972), Mustavalkoisten tahdissa (1982), Kultaiset vuodet (1997) ja Parhaassa seurassa 80v (2002).